Lue keskustelun säännöt.
A-Teeman läski-ilta!
Kommentit (718)
Vierailija kirjoitti:
Siis mä en ymmärrä tässä kuviossa seuraavaa "logiikkaa".
Henkilö, sanotaan tässä tapauksessa vaikkapa sukupuoleltaan nainen, on sairaalloisen ylipainoinen (ei harrasta liikuntaa, syö ihan liikaa, same old story).
Tämä ylipainoinen nainen ramppaa jatkuvasti lääkärillä: syitä mm. hormonihäiriöt, uniongelmat, kuukautishäiriöt, diabetes, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hikoiluttaa, turvotusta eri raajoissa, toistuvia antibiootteja vaativia tulehdustiloja, nivelkipuja (polvet, nilkat, lonkat jne), niskat jumittaa, korkea verenpaine, päätä särkee, masentaa, on sosiaalisia pelkotiloja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, korkea kolesterolitaso...Ja lääkäri/lääkärit eivät saisi missään tapauksessa ottaa sairaalloista ylipainoa esiin ja mainita sen mahdollista vaikutusta kaikkien em. oireiden ja ongelmien aiheuttajana ettei lihava vaan vahingossakaan loukkaantuisi?
Ainoastaan epäammattimainen ja valaansa toteuttamaton lääkäri ei ottaisi sairaalloista ylipainoa esiin!
Uskoisin, että tässäkin kommentissa, ja myös itse ohjelmassa, on tullut selväksi, ettei kyse ole lainkaan siitä, että ongelmaan ei saisi puuttua lainkaan. Kyse on siitä, että ongelma todetaan, mutta aikaa ja resursseja ei varata tarpeeksi sille, että lihava saisi myös riittävästi tukea painonpudotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän ristiriitainen suhde nyt tuohon kehopositiivisuuteen. Itse olen nimittäin tainnut ottaa sen nimissä vähän liiankin rennosti.
Aloin 30 ikävuoden jälkeen lihoa, mutta kun it-nörtti olen, niin ajattelin että ihan sama, eipä ulkonäöllä ole näissä hommissa väliä. Olen myös aseksuaali, joten ketään miestäkään ei tarvitse viehättää ulkonäöllä. Alkuun painoa tuli vain 10 kg, mikä oli minusta ihan ok ,koska olin hyvin hoikka nuorena.
Neljänkympin jälkeen painoa alkoi kuitenkin tulla hurjaa tahtia lisää. Yritin laihduttaa jo 75 kiloon noussutta painoa pois mm. Painonvartijoilla, Cambridgella, ravitsemusterapeutin ohjeilla, karppaamalla. Aina sama kaava: laihduin, lihoin takaisin. Tunsin olevani umpikujassa: olin ylipainoinen, mutta tiesin että jos laihdutan, lihon pikavauhtia sen jälkeen takaisin ja syömiskäyttäytymiseni on entistä syömishäiriöisempää kuurin jälkeen.
Tässä vaiheessa löysin kehopositiivisuuden. Ajattelin, että kun en kerran pysty laihduttamaan menemättä syvemmälle ahmimishäiriöiseen käyitökseen, niin parempi sitten hyväksyä olemuksensa tällaisenaan. Kehopositiivisuus poistikin elämästäni paljon ahdistusta ja stressiä ja turhaa tempoilua painonhallinnan suhteen. Mutta: nyt 3 vuotta sen löytämisen jälkeen painan 95 kiloa, eli turhankin rennosti on tullut otettua :(
Oletko Kaljamahaleidi? :) siis bloggaaja..:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä että itse itsensä lihaviksi syöneet, juoneet ja nautiskelleet kehtaavat edes odottaa jonkun muun korjaavan omat virheet.
Kukas sen hännän nostaa jos ei kissa itse? Nyt huudellaan yhteiskunnan vastuuta ja syytellään muita. Se ainoa todellinen syyllinen löytyy ihan sieltä peilistä. Kukaan muu ei voi laihduttaa lihavan puolesta kuin lihava itse.
Tämä kommentti kuvastaa loistavasti nykyaikaa: ihminen pystyy kontrolloimaan itse kaikkia elämässään tapahtuvia muutoksia ja ohjaamaan elämänsä suunnan. Valitettavasti tämä on illuusio: ihminen on kuitenkin myös sosiaalinen ja yhteiskunnallisista rakenteista riippumaton olento, joka tekee lukuisia päätöksiä myös tiedostamattomasti. Lihavuus ei ole tästä millään tavalla poikkeava ilmiö, ja joillekin lihavuuteen saattaa kätkeytyä haasteita, joita ei pystytä ratkomaan ainoastaan omin avuin.
Toisekseen: tekisin pesäeron "toisten syyttelylle" ja avun tarpeelle. Tässähän ei ole kyse siitä, että lihavat eivät halua laihduttaa koska X, vaan siitä, että he tarvitsevat laihtumiselleen enemmän tukea.
Ai että lihava haluaa nyt siis enemmän tukea laihtumiselle? Tämä on siis se suurin ja olennaisin syy sille, että lihava pysyy lihavana ja mahdollisesti jopa lihoo entisestään? Kun tarvitsisi enemmän tukea?
Mutta mikä on tarpeeksi? Mikä on enemmän?
Entä ne lihavat, jotka eivät oikeasti edes halua laihtua eivätkä halua tukea eivätkä apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä että itse itsensä lihaviksi syöneet, juoneet ja nautiskelleet kehtaavat edes odottaa jonkun muun korjaavan omat virheet.
Kukas sen hännän nostaa jos ei kissa itse? Nyt huudellaan yhteiskunnan vastuuta ja syytellään muita. Se ainoa todellinen syyllinen löytyy ihan sieltä peilistä. Kukaan muu ei voi laihduttaa lihavan puolesta kuin lihava itse.
Tämä kommentti kuvastaa loistavasti nykyaikaa: ihminen pystyy kontrolloimaan itse kaikkia elämässään tapahtuvia muutoksia ja ohjaamaan elämänsä suunnan. Valitettavasti tämä on illuusio: ihminen on kuitenkin myös sosiaalinen ja yhteiskunnallisista rakenteista riippumaton olento, joka tekee lukuisia päätöksiä myös tiedostamattomasti. Lihavuus ei ole tästä millään tavalla poikkeava ilmiö, ja joillekin lihavuuteen saattaa kätkeytyä haasteita, joita ei pystytä ratkomaan ainoastaan omin avuin.
Toisekseen: tekisin pesäeron "toisten syyttelylle" ja avun tarpeelle. Tässähän ei ole kyse siitä, että lihavat eivät halua laihduttaa koska X, vaan siitä, että he tarvitsevat laihtumiselleen enemmän tukea.
Ai että lihava haluaa nyt siis enemmän tukea laihtumiselle? Tämä on siis se suurin ja olennaisin syy sille, että lihava pysyy lihavana ja mahdollisesti jopa lihoo entisestään? Kun tarvitsisi enemmän tukea?
Mutta mikä on tarpeeksi? Mikä on enemmän?
Entä ne lihavat, jotka eivät oikeasti edes halua laihtua eivätkä halua tukea eivätkä apua?
Kyllä: lihava haluaa enemmän tukea laihtumiselle. Se on Vaakakapinan tämänhetkinen pyrkimys: ettei ylipainoa vain todettaisi, vaan tarjolla olisi keinoja, joilla ylipainoon myös tarttua nykyistä monipuolisemmin ja kattavammin esimerkiksi erilaisten tukiryhmien ja paria käyntikertaa pitkäaikaisemman seurannan kera.
Toki realistisesti todettakoon, että mikään keino ei auta kaikkia laihtumaan. Kaikilla ei ole painonpudotukseen riittäviä resursseja, eivätkä kaikki ole avun tavoitettavissa. Pyrkimys onkin se, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman matala kynnys hakea ja saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulla vaaka on ystävä, ja käyn puntarilla joka päivä. Tiedän millä välillä painoni elää normaalisti ja poikkeamat korjaan nopeasti. Stressi vie painon liian alhaiseksi, jolloin kiinnitän heti huomion tahdin rauhoittamiseen ja lisään kaloripitoisia herkkuja. Jos liikunta jää pois liian pitkäksi aikaa paino nousee ja puutun siihenkin heti (2-3 kilon päästä) enkä vasta sitten kun tilanne on jo lähtenyt lapasesta.
Tämä sopii minulle, ei tarvetta kapinoida vaakaa vastaan, se kun on aina oikeassa.
Sama, hyvin toimii, paino pysyy samana eikä tarvitse "kituuttaa" ja nautin kyllä elämästä ja herkuistakin.
Ja sama täällä. Painotilanteen pitäminen samoissa lukemissa on huomattavan paljon helpompaa kuin havahtua korjausliikkeisiin 10 kg kuluttua tai vielä pahempaa. Eniten hämmästyttää miten ihmiset voivat päästää painonsa repsahtamaan niin pahasti. Jo 1 kg enemmän saa minut kauhistumaan ja ryhtymään toimenpiteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulla vaaka on ystävä, ja käyn puntarilla joka päivä. Tiedän millä välillä painoni elää normaalisti ja poikkeamat korjaan nopeasti. Stressi vie painon liian alhaiseksi, jolloin kiinnitän heti huomion tahdin rauhoittamiseen ja lisään kaloripitoisia herkkuja. Jos liikunta jää pois liian pitkäksi aikaa paino nousee ja puutun siihenkin heti (2-3 kilon päästä) enkä vasta sitten kun tilanne on jo lähtenyt lapasesta.
Tämä sopii minulle, ei tarvetta kapinoida vaakaa vastaan, se kun on aina oikeassa.
Sama, hyvin toimii, paino pysyy samana eikä tarvitse "kituuttaa" ja nautin kyllä elämästä ja herkuistakin.
Ja sama täällä. Painotilanteen pitäminen samoissa lukemissa on huomattavan paljon helpompaa kuin havahtua korjausliikkeisiin 10 kg kuluttua tai vielä pahempaa. Eniten hämmästyttää miten ihmiset voivat päästää painonsa repsahtamaan niin pahasti. Jo 1 kg enemmän saa minut kauhistumaan ja ryhtymään toimenpiteisiin.
Koska elämä. Itse "repsahdin" todella paljon monien asioiden summana: aloin seurustella, jolloin siihenastiset elämäntapani muovautuivat ehkä enemmän sekä mieheni mukaisiksi (mieheni on normaalipainoinen, mutta syö suruttomammin esim. sipsejä ja grilliruokia), että myös nautinnonhaluisimmiksi rakkauden huumassa; muutin lapsuudenkodistani omaan asuntoon; sosiaalinen elämäni virkistyi, joten alkoholiakin kului enemmän; kaiken huippuna ennen kaikkea tätä olin laihduttanut todella ankaralla otteella, todella nopeasti ja kaikkea muuta kuin terveellisesti aika paljon, joten tästä irti päästäminen vei minut oikeastaan ihan toiseen ääripäähän.
Toki oma tapaukseni on vain yksi esimerkki, eikä kaikilla muutos tapahdu ihan noin rajusti kuin itselläni. Joillakin voi yksinkertaisesti elämä vain muovautua sellaiseksi, että painonhallintaa vaikeuttavat asiat vain kasautuvat salakavalasti, vaikkei elämäntavat nähtävästi muuttuisikaan suoranaiseksi mässäilyksi. Esim. työmatkapyöräily vaihtuu muuton myötä autoiluksi ja kerrostaloasunnon porrasralli lähinnä pariksi askeleeksi kynnyksen yli; pikkulapsiarki vie aktiivisen liikuntaharrastuksen; arkiruoasta tulee yhden ruokakokeilun inspiroimana vähän tavallista kaloripitoisempaa... Viattomia tottumuksia, joihin ei välttämättä havahdu, varsinkaan, jos ei ole ennenkään tarvinnut aktiivisesti painoaan seurata. Monilla esim. 30 rajapyykin jälkeen tulee yllätyksenä, että paino vain lähtee kiipeämään, kun ennen on voinut "syödä mitä tahansa lihomatta".
Vaakakapinassa vaa'asta luopuminen perustuu ehkä eniten siihen, että monille aktiivinen painonseuranta ja kuurilaihduttelu tuottavat ahdistusta (etenkin syömishäiriöön taipuvaisille), ja pyrkimykseen opetella hallitsemaan painoa omaa oloa kuulostellen ilman mittailuja (itsensä punnitsemisen lisäksi kalorilaskennan ja ruokien punnitsemisen sijasta).
Vierailija kirjoitti:
Siis mä en ymmärrä tässä kuviossa seuraavaa "logiikkaa".
Henkilö, sanotaan tässä tapauksessa vaikkapa sukupuoleltaan nainen, on sairaalloisen ylipainoinen (ei harrasta liikuntaa, syö ihan liikaa, same old story).
Tämä ylipainoinen nainen ramppaa jatkuvasti lääkärillä: syitä mm. hormonihäiriöt, uniongelmat, kuukautishäiriöt, diabetes, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hikoiluttaa, turvotusta eri raajoissa, toistuvia antibiootteja vaativia tulehdustiloja, nivelkipuja (polvet, nilkat, lonkat jne), niskat jumittaa, korkea verenpaine, päätä särkee, masentaa, on sosiaalisia pelkotiloja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, korkea kolesterolitaso...Ja lääkäri/lääkärit eivät saisi missään tapauksessa ottaa sairaalloista ylipainoa esiin ja mainita sen mahdollista vaikutusta kaikkien em. oireiden ja ongelmien aiheuttajana ettei lihava vaan vahingossakaan loukkaantuisi?
Ainoastaan epäammattimainen ja valaansa toteuttamaton lääkäri ei ottaisi sairaalloista ylipainoa esiin!
Olen samaa mieltä. Tätä ei haluttu ottaa esille edes Läski-illassa, vaikka se olisi ollut tärkeää. Ylipainoiset odottavat että taas joku kuuntelee ja ”ymmärtää” heidän kilojaan, kun sen sijaan ihmisen itsensä pitäisi tehdä muutoksia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä että itse itsensä lihaviksi syöneet, juoneet ja nautiskelleet kehtaavat edes odottaa jonkun muun korjaavan omat virheet.
Kukas sen hännän nostaa jos ei kissa itse? Nyt huudellaan yhteiskunnan vastuuta ja syytellään muita. Se ainoa todellinen syyllinen löytyy ihan sieltä peilistä. Kukaan muu ei voi laihduttaa lihavan puolesta kuin lihava itse.
Tämä kommentti kuvastaa loistavasti nykyaikaa: ihminen pystyy kontrolloimaan itse kaikkia elämässään tapahtuvia muutoksia ja ohjaamaan elämänsä suunnan. Valitettavasti tämä on illuusio: ihminen on kuitenkin myös sosiaalinen ja yhteiskunnallisista rakenteista riippumaton olento, joka tekee lukuisia päätöksiä myös tiedostamattomasti. Lihavuus ei ole tästä millään tavalla poikkeava ilmiö, ja joillekin lihavuuteen saattaa kätkeytyä haasteita, joita ei pystytä ratkomaan ainoastaan omin avuin.
Toisekseen: tekisin pesäeron "toisten syyttelylle" ja avun tarpeelle. Tässähän ei ole kyse siitä, että lihavat eivät halua laihduttaa koska X, vaan siitä, että he tarvitsevat laihtumiselleen enemmän tukea.
Ai että lihava haluaa nyt siis enemmän tukea laihtumiselle? Tämä on siis se suurin ja olennaisin syy sille, että lihava pysyy lihavana ja mahdollisesti jopa lihoo entisestään? Kun tarvitsisi enemmän tukea?
Mutta mikä on tarpeeksi? Mikä on enemmän?
Entä ne lihavat, jotka eivät oikeasti edes halua laihtua eivätkä halua tukea eivätkä apua?
Kyllä: lihava haluaa enemmän tukea laihtumiselle. Se on Vaakakapinan tämänhetkinen pyrkimys: ettei ylipainoa vain todettaisi, vaan tarjolla olisi keinoja, joilla ylipainoon myös tarttua nykyistä monipuolisemmin ja kattavammin esimerkiksi erilaisten tukiryhmien ja paria käyntikertaa pitkäaikaisemman seurannan kera.
Toki realistisesti todettakoon, että mikään keino ei auta kaikkia laihtumaan. Kaikilla ei ole painonpudotukseen riittäviä resursseja, eivätkä kaikki ole avun tavoitettavissa. Pyrkimys onkin se, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman matala kynnys hakea ja saada apua.
Ok. Minkälaista on konkreettinen apu ylipainoisille? En oikein ymmärrä, miten se eroaa tämänhetkisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä että itse itsensä lihaviksi syöneet, juoneet ja nautiskelleet kehtaavat edes odottaa jonkun muun korjaavan omat virheet.
Kukas sen hännän nostaa jos ei kissa itse? Nyt huudellaan yhteiskunnan vastuuta ja syytellään muita. Se ainoa todellinen syyllinen löytyy ihan sieltä peilistä. Kukaan muu ei voi laihduttaa lihavan puolesta kuin lihava itse.
Tämä kommentti kuvastaa loistavasti nykyaikaa: ihminen pystyy kontrolloimaan itse kaikkia elämässään tapahtuvia muutoksia ja ohjaamaan elämänsä suunnan. Valitettavasti tämä on illuusio: ihminen on kuitenkin myös sosiaalinen ja yhteiskunnallisista rakenteista riippumaton olento, joka tekee lukuisia päätöksiä myös tiedostamattomasti. Lihavuus ei ole tästä millään tavalla poikkeava ilmiö, ja joillekin lihavuuteen saattaa kätkeytyä haasteita, joita ei pystytä ratkomaan ainoastaan omin avuin.
Toisekseen: tekisin pesäeron "toisten syyttelylle" ja avun tarpeelle. Tässähän ei ole kyse siitä, että lihavat eivät halua laihduttaa koska X, vaan siitä, että he tarvitsevat laihtumiselleen enemmän tukea.
Ai että lihava haluaa nyt siis enemmän tukea laihtumiselle? Tämä on siis se suurin ja olennaisin syy sille, että lihava pysyy lihavana ja mahdollisesti jopa lihoo entisestään? Kun tarvitsisi enemmän tukea?
Mutta mikä on tarpeeksi? Mikä on enemmän?
Entä ne lihavat, jotka eivät oikeasti edes halua laihtua eivätkä halua tukea eivätkä apua?
Kyllä: lihava haluaa enemmän tukea laihtumiselle. Se on Vaakakapinan tämänhetkinen pyrkimys: ettei ylipainoa vain todettaisi, vaan tarjolla olisi keinoja, joilla ylipainoon myös tarttua nykyistä monipuolisemmin ja kattavammin esimerkiksi erilaisten tukiryhmien ja paria käyntikertaa pitkäaikaisemman seurannan kera.
Toki realistisesti todettakoon, että mikään keino ei auta kaikkia laihtumaan. Kaikilla ei ole painonpudotukseen riittäviä resursseja, eivätkä kaikki ole avun tavoitettavissa. Pyrkimys onkin se, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman matala kynnys hakea ja saada apua.
Tukiryhmät ja pari käyntikertaa seurannan kanssa?? What?!
Siis Painonvartijat teki tuota ja lopettivat, koska ei kannattanut.
Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä en ymmärrä tässä kuviossa seuraavaa "logiikkaa".
Henkilö, sanotaan tässä tapauksessa vaikkapa sukupuoleltaan nainen, on sairaalloisen ylipainoinen (ei harrasta liikuntaa, syö ihan liikaa, same old story).
Tämä ylipainoinen nainen ramppaa jatkuvasti lääkärillä: syitä mm. hormonihäiriöt, uniongelmat, kuukautishäiriöt, diabetes, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hikoiluttaa, turvotusta eri raajoissa, toistuvia antibiootteja vaativia tulehdustiloja, nivelkipuja (polvet, nilkat, lonkat jne), niskat jumittaa, korkea verenpaine, päätä särkee, masentaa, on sosiaalisia pelkotiloja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, korkea kolesterolitaso...Ja lääkäri/lääkärit eivät saisi missään tapauksessa ottaa sairaalloista ylipainoa esiin ja mainita sen mahdollista vaikutusta kaikkien em. oireiden ja ongelmien aiheuttajana ettei lihava vaan vahingossakaan loukkaantuisi?
Ainoastaan epäammattimainen ja valaansa toteuttamaton lääkäri ei ottaisi sairaalloista ylipainoa esiin!Olen samaa mieltä. Tätä ei haluttu ottaa esille edes Läski-illassa, vaikka se olisi ollut tärkeää. Ylipainoiset odottavat että taas joku kuuntelee ja ”ymmärtää” heidän kilojaan, kun sen sijaan ihmisen itsensä pitäisi tehdä muutoksia elämään.
Aivan. Kun se laihdutus lähtee aina laihtujasta. Kukaan muu ei voi laihtua lihavan puolesta kuin lihava tai tehdä päätöksiä.
Jos "apu" tarkoittaa yllättävän herkkänahkaisiksi paljastuneille lihaville myötäkarvaan silitystä, loputonta ymmärtämistä ja selkeän itsepetoksen tukemista sekä "jatka samaan malliin"-tsemppaamista, eletään loputtomassa valheiden verkossa.
Siis se lihavan valheellinen itsepetos-maailmahan on siinä tapauksessa levinnyt jo ympäristöön ja rakenteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä en ymmärrä tässä kuviossa seuraavaa "logiikkaa".
Henkilö, sanotaan tässä tapauksessa vaikkapa sukupuoleltaan nainen, on sairaalloisen ylipainoinen (ei harrasta liikuntaa, syö ihan liikaa, same old story).
Tämä ylipainoinen nainen ramppaa jatkuvasti lääkärillä: syitä mm. hormonihäiriöt, uniongelmat, kuukautishäiriöt, diabetes, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hikoiluttaa, turvotusta eri raajoissa, toistuvia antibiootteja vaativia tulehdustiloja, nivelkipuja (polvet, nilkat, lonkat jne), niskat jumittaa, korkea verenpaine, päätä särkee, masentaa, on sosiaalisia pelkotiloja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, korkea kolesterolitaso...Ja lääkäri/lääkärit eivät saisi missään tapauksessa ottaa sairaalloista ylipainoa esiin ja mainita sen mahdollista vaikutusta kaikkien em. oireiden ja ongelmien aiheuttajana ettei lihava vaan vahingossakaan loukkaantuisi?
Ainoastaan epäammattimainen ja valaansa toteuttamaton lääkäri ei ottaisi sairaalloista ylipainoa esiin!Olen samaa mieltä. Tätä ei haluttu ottaa esille edes Läski-illassa, vaikka se olisi ollut tärkeää. Ylipainoiset odottavat että taas joku kuuntelee ja ”ymmärtää” heidän kilojaan, kun sen sijaan ihmisen itsensä pitäisi tehdä muutoksia elämään.
Aivan. Kun se laihdutus lähtee aina laihtujasta. Kukaan muu ei voi laihtua lihavan puolesta kuin lihava tai tehdä päätöksiä.
Jos "apu" tarkoittaa yllättävän herkkänahkaisiksi paljastuneille lihaville myötäkarvaan silitystä, loputonta ymmärtämistä ja selkeän itsepetoksen tukemista sekä "jatka samaan malliin"-tsemppaamista, eletään loputtomassa valheiden verkossa.
Siis se lihavan valheellinen itsepetos-maailmahan on siinä tapauksessa levinnyt jo ympäristöön ja rakenteisiin.
Tämä on myös omasta mielestäni jokseenkin haastavaa. Lihavuuteen vaikuttaa usein moni syy ja uskon että se tiedostetaan erittäin hyvin ravitsemusterapeutti ja myös lääkärikunnassa. Myös asiakkaansa tiedostavat sen kerrottaessa.
MUTTA miten asiakkaat ottavat informaation vastaan? Tekevätkö he asialle jotain vai kirjoittavatko vauva-foorumille turhautumisesta läskeihinsä? Ja osa uskoo, että kaikki vihaavat läskejä. Eivät vihaa, mutta tarvitsevatko ylipainoiset jonkin ylhäältä ohjatun palvelun tai jonkin fitness-mindfulnessgurun ohjaamaan (ja viemään rahat)?
Voisivatko he järjestäytyä itse ja perustaa jonkin oman kerhon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.
Itseasiassa ei välttämättä lihavuuteen, vaan siihen ravintoon, jolla se lihavuus on aiheutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen oli tosi lihavia vähän niin ei ollut myös henkistä pahoinvointiakaan samassa määrin kuin nykyään.
Ihmiset voivat huonosti ( monista syistä) ja suurin osa lihavista on lohtusyöjiä.
Syöpöllä löytyy aina syy liikasyömiseen ja herkutteluun samoin kuin juopolla löytyy syy juomiseen.
Tv on pullollaan erilaisia laihdutusohjelmia ja silti harvan onnistuu pysymään ihannepainossa vaikka sen saavuttaisi valtavalla rääkillä. Vain laihdutusleikkaus ja elämäntapojen täysmuutos auttaa.
Pohjoismaissa muissa kuin meillä tehdään moninkertainen määrä laihdutusleikkauksia.Ehkä on hyväkin että tehdään vähän, koska a) ne eivät vähennä sairaanhoidon kustannuksia komplikaatioista johtuen ja b) näiden historia on todella huono, kuten aiemmasta episodista https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2682245/ tiedetään.
Suomessa komplikaatioita tulee vain promillelle leikatuista aivan kuten sappileikkauksessakin käyneille. Eli kun nykyään leikataan noin 5500 potilasta niin 5,5 saa leikkauskomplikaatioita. Mikään tutkimus ei tosin kerro tulevatko komplikaatiot julkisella vaiko yksityisellä puolella leikatuille. Julkisella puolella ainakin on pakko käydä ravitsemusterapeutin seurannassa sekä korostetaan, että veritulppariski on kohonnut vielä kolme kuukautta leikkauksen jälkeen eli liikkua pitää heti voimiensa mukaan kun jalat kantavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen oli tosi lihavia vähän niin ei ollut myös henkistä pahoinvointiakaan samassa määrin kuin nykyään.
Ihmiset voivat huonosti ( monista syistä) ja suurin osa lihavista on lohtusyöjiä.
Syöpöllä löytyy aina syy liikasyömiseen ja herkutteluun samoin kuin juopolla löytyy syy juomiseen.
Tv on pullollaan erilaisia laihdutusohjelmia ja silti harvan onnistuu pysymään ihannepainossa vaikka sen saavuttaisi valtavalla rääkillä. Vain laihdutusleikkaus ja elämäntapojen täysmuutos auttaa.
Pohjoismaissa muissa kuin meillä tehdään moninkertainen määrä laihdutusleikkauksia.Ehkä on hyväkin että tehdään vähän, koska a) ne eivät vähennä sairaanhoidon kustannuksia komplikaatioista johtuen ja b) näiden historia on todella huono, kuten aiemmasta episodista https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2682245/ tiedetään.
Tuo linkki ei edes koske nykyaikaisia leikkauksia eli gastric bypassia tai sleeveä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.
Hmm tyhmä kysymys ehkä, mutta jos kaikki sairaudet liittyvät lihavuuteen, miten minulla voi olla reuma vaikken ole eläissäni ollut ylipainoinen? :o
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei välttämättä lihavuuteen, vaan siihen ravintoon, jolla se lihavuus on aiheutettu.
Et ilmeisesti jaksanut ennen kommentointia lukea artikkelia tai tutkimuksia, joihin siinä viitataan?
Sairaudet liittyvät nimenomaan juuri lihavuuteen. Alla ote IS:n artikkelista:
"
LIHAVUUS aiheuttaa monia sairauksia.
Hiljattain ilmestyi ruotsalainen tutkimus, jonka yksi johtopäätös esitettiin siten, että terve lihavuus on myytti.
Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla. Tämä ei tutkimuksen mukaan riipu siitä, onko aineenvaihdunnan häiriöistä merkkejä vai ei.
Tutkimuksen tulokset julkaisi Annals of Internal Medicine -lehti.
AIEMMIN tänä vuonna samaan tulokseen päätyi laaja brittitutkimus, jossa tarkasteltiin yli kolmen miljoonan ihmisen potilastietoja vuosina 1995–2015. Vaikka ylipainoinen ihminen olisi tutkimushetkellä ollut metabolisesti terve, hänellä oli silti on kohonnut riski sairastua myöhemmin sydäntauteihin, diabetekseen tai korkeaan kolesteroliin.
Myös tuoreen Helsingin yliopistossa tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan hyvä kunto ei kumoa lihavuuden haittoja. Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta virkistää kaikkia kudoksia, mutta se ei kumoa lihavuuden haitallista vaikutusta veren kolesteroli- ja sokeripitoisuuksiin.
"
Elimistössämme asuvista sienistä voi löytyä apu liikalihavuuteen ja suolistovaivoihin:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei välttämättä lihavuuteen, vaan siihen ravintoon, jolla se lihavuus on aiheutettu.
Et ilmeisesti jaksanut ennen kommentointia lukea artikkelia tai tutkimuksia, joihin siinä viitataan?
Sairaudet liittyvät nimenomaan juuri lihavuuteen. Alla ote IS:n artikkelista:"
LIHAVUUS aiheuttaa monia sairauksia.
Hiljattain ilmestyi ruotsalainen tutkimus, jonka yksi johtopäätös esitettiin siten, että terve lihavuus on myytti.Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla. Tämä ei tutkimuksen mukaan riipu siitä, onko aineenvaihdunnan häiriöistä merkkejä vai ei.
Tutkimuksen tulokset julkaisi Annals of Internal Medicine -lehti.AIEMMIN tänä vuonna samaan tulokseen päätyi laaja brittitutkimus, jossa tarkasteltiin yli kolmen miljoonan ihmisen potilastietoja vuosina 1995–2015. Vaikka ylipainoinen ihminen olisi tutkimushetkellä ollut metabolisesti terve, hänellä oli silti on kohonnut riski sairastua myöhemmin sydäntauteihin, diabetekseen tai korkeaan kolesteroliin.
Myös tuoreen Helsingin yliopistossa tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan hyvä kunto ei kumoa lihavuuden haittoja. Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta virkistää kaikkia kudoksia, mutta se ei kumoa lihavuuden haitallista vaikutusta veren kolesteroli- ja sokeripitoisuuksiin.
"
Ok, mutta se lihavuushan johtuu juurikin väärästä ravinnosta. Ja se väärä ravinto sairastuttaa.
Ketju on lukittu.
Siis mä en ymmärrä tässä kuviossa seuraavaa "logiikkaa".
Henkilö, sanotaan tässä tapauksessa vaikkapa sukupuoleltaan nainen, on sairaalloisen ylipainoinen (ei harrasta liikuntaa, syö ihan liikaa, same old story).
Tämä ylipainoinen nainen ramppaa jatkuvasti lääkärillä: syitä mm. hormonihäiriöt, uniongelmat, kuukautishäiriöt, diabetes, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hikoiluttaa, turvotusta eri raajoissa, toistuvia antibiootteja vaativia tulehdustiloja, nivelkipuja (polvet, nilkat, lonkat jne), niskat jumittaa, korkea verenpaine, päätä särkee, masentaa, on sosiaalisia pelkotiloja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, korkea kolesterolitaso...
Ja lääkäri/lääkärit eivät saisi missään tapauksessa ottaa sairaalloista ylipainoa esiin ja mainita sen mahdollista vaikutusta kaikkien em. oireiden ja ongelmien aiheuttajana ettei lihava vaan vahingossakaan loukkaantuisi?
Ainoastaan epäammattimainen ja valaansa toteuttamaton lääkäri ei ottaisi sairaalloista ylipainoa esiin!