A-Teeman läski-ilta!

Kummastutti, kun tuo Sarvas (?) totesi, että hänen tilanteensa on nyt paljon parempi kuin aiemmin. Viittasi ilm. psyykkiseen tilanteeseen. Painoa on ilmeisesti tullut lyhyessä ajassa kymmeniä kiloja, joten ei vaikuttaisi psyykekään olevan kondiksessa sen perusteella.

Piti kirjoittaa kommenttini minunkin.  Olen itse en pelkästään hoikka vaan laiha. Ja saan usein kokea olevani pahimpaan kriminaaliin verrattava!

Olen saanut erittäin loukkaavia ja kamalia kommentteja kadulla ja kaupan kassajonoissa, ihan täysin vierailta ihmisiltä. Nykyään, jos sinulla ei ole vähintään 10 kiloa ylipainoa, saat kuulla ettet ole oikea nainen. Yksikään mies ei tykkää, pitää olla mistä ottaa kiinni. Niitä "kurveja"!

Lihavalla on oikeus olla ylpeä itsestään, lihava on "upea" ja seksikäs. Ok, jos tuntee itse  niin. Pitää myös hyväksyä että kaikki eivät halua olla ylipainoisia miten upeaa ja seksikästä se onkin.  En pidä oikeutettuna käydä kimppuun ja haukkua aggressiivisesti olemustani jos ja kun se poikkeaa valtaosasta.

Minä itse hyväksyn itseni, pidän ja jopa rakastan kroppaani. Minulle on se ja sama moniko mies pitää minua seksikkäänä. Minulle pääasia on olla terve ja pystyä liikkumaan vaivatta, syödä normaalisti mässäilemättä. Jättäkää myös hoikat ja laihat rauhaan!!

Vierailija kirjoitti:

Tässä muutama sivukommentti.

Kirsi Pietiläinenkin on sanonut, että ihmisen tulisi laihduttaa vain kerran elämässään ja sitten tehdä kaikkensa painon pitämiseksi normaalina. Naiset olivat jo pilanneet kehonsa mekanismit useilla laihdutuksilla. Miehellä oli hyvät mahikset onnistua, kunhan ei päästä itseään lihomaan uudelleen. Miehille painonhallinta on muutenkin helpompaa hormonitoiminnan vuoksi.

Lihavalle voi siis joskus olla parempi pyrkiä estämään painonnousu suuremmaksi kuin laskea painoa, jos elämäntilanne ei ole otollinen pysyvälle laihdutukselle ja sen jälkeiselle painonhallinnalle.

Mitä taas ahmimiseen ja mielitekoihin tulee. Kaikki eivät ole lihoneet millään määrättömällä mussutuksella, toki useat ovat.

Olen itse pilannut oman suolistoni bakteerikannan ja se tapahtuu nykypäivänä ihan näppärästi. Pohjalle antibioottikuuri, stressiä, e-pillerit tms. Ja sitten päälle vaan säilöntäaineista ruokaa, vehnää ja sokeria. Sitten elimistö alkaakin elää omaa elämäänsä. Candida albicans pääsi riistäytymään käsistä ja se lähettää aivoille ruokatilauksia. Ihmettelin, kun ostin keksipaketteja tai karkkipusseja ja huomasin syöväni ne autopilotilla tyhjäksi nopeaan tahtiin. Saatoin syödä pahimmillani pari keksipaketttia ja pari karkkipussia viikossa enkä ole koskaan ollut makean perään. Kun selvisi, mikä suoliston tilanne on ja candidaa alettiin tappaa ja hyviä kantoja lisätä, makeanhimo päättyi siihen. En ole syönyt kuukausiin karkkia eikä tee edes mieli. Keksejä voin joskus ottaa yhden eikä tee mieli syödä toista perään. Tämä ei ole vaatinut mitään itsekuria.

Siis miten tuota "candidaa alettiin tappaa ja hyviä kantoja lisätä"?

Itselläni oli aivan sama tilanne, stressi, lääkitykset, e-pillerit, sokerinhimo, vetelin keksipaketteja ja karkkipusseja yhdeltä istumalta. Sitten 10v kestäneen mässäilyn jälkeen päätin että tämä ylipaino ja huono olo saa riittää ja jätin sokerit ja nopeat hiilihydraatit kokonaan pois useammaksi viikoksi. Vaati kyllä itsekuria mutta lopulta sokerinhimo katosi ja laihduin kymmeniä kiloja, pysyvästi.

En tarvinnut yhtäkään lääkärireissua tai tutkimusta tämän täyskäännöksen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä muutama sivukommentti.

Kirsi Pietiläinenkin on sanonut, että ihmisen tulisi laihduttaa vain kerran elämässään ja sitten tehdä kaikkensa painon pitämiseksi normaalina. Naiset olivat jo pilanneet kehonsa mekanismit useilla laihdutuksilla. Miehellä oli hyvät mahikset onnistua, kunhan ei päästä itseään lihomaan uudelleen. Miehille painonhallinta on muutenkin helpompaa hormonitoiminnan vuoksi.

Lihavalle voi siis joskus olla parempi pyrkiä estämään painonnousu suuremmaksi kuin laskea painoa, jos elämäntilanne ei ole otollinen pysyvälle laihdutukselle ja sen jälkeiselle painonhallinnalle.

Mitä taas ahmimiseen ja mielitekoihin tulee. Kaikki eivät ole lihoneet millään määrättömällä mussutuksella, toki useat ovat.

Olen itse pilannut oman suolistoni bakteerikannan ja se tapahtuu nykypäivänä ihan näppärästi. Pohjalle antibioottikuuri, stressiä, e-pillerit tms. Ja sitten päälle vaan säilöntäaineista ruokaa, vehnää ja sokeria. Sitten elimistö alkaakin elää omaa elämäänsä. Candida albicans pääsi riistäytymään käsistä ja se lähettää aivoille ruokatilauksia. Ihmettelin, kun ostin keksipaketteja tai karkkipusseja ja huomasin syöväni ne autopilotilla tyhjäksi nopeaan tahtiin. Saatoin syödä pahimmillani pari keksipaketttia ja pari karkkipussia viikossa enkä ole koskaan ollut makean perään. Kun selvisi, mikä suoliston tilanne on ja candidaa alettiin tappaa ja hyviä kantoja lisätä, makeanhimo päättyi siihen. En ole syönyt kuukausiin karkkia eikä tee edes mieli. Keksejä voin joskus ottaa yhden eikä tee mieli syödä toista perään. Tämä ei ole vaatinut mitään itsekuria.

Siis miten tuota "candidaa alettiin tappaa ja hyviä kantoja lisätä"?

Itselläni oli aivan sama tilanne, stressi, lääkitykset, e-pillerit, sokerinhimo, vetelin keksipaketteja ja karkkipusseja yhdeltä istumalta. Sitten 10v kestäneen mässäilyn jälkeen päätin että tämä ylipaino ja huono olo saa riittää ja jätin sokerit ja nopeat hiilihydraatit kokonaan pois useammaksi viikoksi. Vaati kyllä itsekuria mutta lopulta sokerinhimo katosi ja laihduin kymmeniä kiloja, pysyvästi.

En tarvinnut yhtäkään lääkärireissua tai tutkimusta tämän täyskäännöksen tekemiseen.

Minä tarvitsin lääkärireissuja, koska olo oli niin huono, mutta ei sieltä mitään apua tullut. Sitten kävin vielä verianalyysissa, missä näki hiivalautat veriplasmassa.

Vehnä ja sokeri pois ja lisäaineet minimiin, jotta hiiva ei saa ravintoa. Uuden kannan tukeminen hyvillä maitohappobakteereilla ja boulardiilla ja lisäksi vitamiineja, joista oli puutetta (eivät olleet imeytyneet, kun hiiva rikkoi suolistoa).

Vierailija kirjoitti:

Lihaville voisi tehdä ennen lääkärinkäyntiä kyselyn, että millä tavoin paino-asiaa saa käsitellä.

Voiko puhua suoraan vai pitääkö puhella ensin muusta.

Minusta lihavana ihmisenä on ikävää se, että terveydenhoitohenkilökunnan kanssa aletaan aina puhumaan ylipainostani vaikka asiani koskee ihan jotain muuta vaivaa. Räikein tapaus oli kun päivystävä lääkäri ei suostunut kirjoittamaan minulle antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen ja saarnasi sykkeen 120 johtuvan läskeistäni ja huonosta kunnostani. Ei edes suostunut kuuntelemaan keuhkojani ja passitti saarnan jälkeen ulos.

Ei mennyt vuorokauttakaan kun kuntoni romahti ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Olin siellä viikonpäivät hoidettavana keuhkokuumeen vuoksi.

Toinen nyt mieleen tuleva kerta oli kun menin näyttämään polvessa ollutta haavaa, joka ei parantunut ahkerasta suihkuttelusta ja puhtaiden siteiden vaihdosta huolimatta. Silloinkin hoitaja saarnasi painosta mutta päästi sentään lääkärille. Myös lääkäri saarnasi painosta mutta kirjoitti antibiootit. Jouduin loppujen lopuksi syömään kolmet antibiootit haavan vuoksi ja sama nuhdesaarna toistui siis vielä monta kertaa yhden haavan vuoksi.

On itsestäänselvää, että vältän kaikkia terveydenhoitokontakteja niin paljon kuin vain on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu ei etene yhtään mihinkään.

Osan mielestä ei saisi ottaa lihavuutta lihavan kanssa puheeksi ja osan mielestä pitäisi ehdottomasti ottaa että muutosta tapahtuisi.

Surullista, tulee tunne, että lihavat haluaa itsepetoksessaan vältellä lihavuudestaan puhumista ja vasta kun on laihduttu, kehdataan sanoa, että kyllä siitä lihavuudesta olisi pitänyt sanoa suoraan...

Yrittikö Väisänen äsken herätellä nuorempia lihavia tyttöjä laihduttamaan?

Hänen mukaansahan vaihdevuosien jälkeen ne makkarat vasta mahaan kasvavatkin ja hormonitoiminta menee ihan sekaisin.

Lihavuudesta kannattaa puhua vasta siinä vaiheessa kun lihava on saanut ahaa-elämyksen ja on motivoitunut laihduttamaan. Silloin lihava ihminen tarvii tukijaa ja kuulijaa. Yleensähän terveydenhuollossa ei yhtäkkiä ollakaan kiinnostuneita kun kertoo laihduttavansa parhaillaan. Ainakaan mikään suositeltu 2 kg/kuukausi-tahti ei herätä minkäänlaista positiivista reaktioa henkilökunnassa. Pahimmillaan toki silloinkin joku voi muistuttaa ettei saa syödä liikaa vaikka toinen kuinka olisi kertonut syövänsä löytämiensä ohjeiden mukaan prikulleen ja kaiken ruoan punniten. Se on todella masentavaa jos ei luoteta aikuiseen ihmiseen.

Kyllä se suoliston vääränlainen bakteerikanta johtuu siitä, että syödään väärin. Antibiootit, liika hygienia jne. tietysti vaikuttavat, mutta tiettyyn rajaan asti bakteeristoa voi muuttaa. Länsimaissa lihavuusepidemia olisi ainakin osittain estettävissä sillä, että ihmiset söisivät kasvispainotteisemmin, vähentäisivät nopeasti imeytyvien hiilihydraattien määrää ja jättäisivät lihan syömisen 1-2 päivään viikossa. Kyllä noiden prosessoitujen elintarvikkeiden, eineksien ja herkkujen välttäminen olisi toivottavaa. Mielellään niiden verotusta tulisi nostaa tuntuvasti. Kasvikset ja kala voisivat olla halvempia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lihavat yleistävät, että itsekuri = veren maku suussa itsensä piiskaaminen? Ja että "yhteiskunta" vaatii tätä?

Radikaaleinta olisi kohdella itseään normaalisti ja syödä tasapainoisesti - ei ahmia.

Kaikki lihavat eivät ahmi. Kiloja tulee hurjasti jos vuoden mittaan syö vaikka joka päivä sinällään ihan terveellisen mutta kalorinkulutukseen nähden ylimääräisen voileivän joka päivä. Myös terveellistä ruokaa lautasmallin mukaan syövästä ihmisestä voi tulla ylipainoinen jos hän saa liikaa kaloreita suhteessa omaan kalorinkulutukseensa. Sitä omaa kalorinkulutustaan on vaikea tietää tarkalleen vaikka käyttäisi mitä laskureita. Myös suoliston bakteerifloora vaikuttaa ihmisen painoon.

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli katsottua osa keskusteluista. On aika selvää, että pitää puhua elämänhallinnasta eikä painonhallinnasta jos halutaan normaalipainoon.

Sekin lienee selviö, että ns ikuiset laihduttajat eivät laihdu muuten kuin lihavuusleikkauksen jälkeen. Ja suomessa tehdään ko leikkauksia tosi vähän verrattuna muihin pohjoismaihin.

Ei se lihavuusleikkauskaan ole tae, että laihtuu pysyvästi. Tuttavamies kävi leikkauksessa, aluksi laihtui joku 20 kg. Kun mitään intoa ei ollut syödä järkevästi, niin on taas samoissa mitoissa (vähintään) mitä ennen leikkausta.

Todellisuudessa suurin osa leikatuista on vielä useamman vuoden päästä 30% verran lähtöpainoaan kevyempiä sekä saaneet esim. diabeteksen ja uniapnean remissioon. Ennen leikkausta tutkitaan yleensä huolella onko potilas sopiva leikattavaksi. Liikasyöminen kun tuntuu leikatussa mahalaukussa ihan konkreettisena fyysisenä kipuna. Yleensä leikkauksen jälkeen entisiin mittoihin lihominen johtuu ongelmista juomapuolella eli juodaan liikaa energiaa sisältäviä nesteitä. Monet eivät voi juoda esim. limua leikkauksen jälkeen eli se sokerijuoma jää pois. Muutenkin sokeri aiheuttaa dumping-oireita leikatulle.

Alkoholihan sujahtaa leikatulla nopeasti ohutsuoleen ja kovempaan humalaan tulee vähemmästä määrästä. Jos on taipumusta tissutteluun niin sitten leikkaus ei sovi jollei jätä alkoholia. Onneksi nykyään voi seuloa laboratoriokokeilla myös tissuttelijat ettei lähdetä suotta tekemään leikkausta tissuttelijalle. Tissuttelija laihtuu jättämällä alkoholin pois. Leikkaus ei auta tissuttelutaipumukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Vierailija kirjoitti:

Syödäsaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenensyysesittenon kirjoitti:

Jos lääkäri luettelee tosiasiat: painosi on tämä, näitä ruokia kannattaa syödä ja näitä ei, mikäli haluaa painaa vähemmän. Onko se tosiaan syyllistämistä?

Ei se syyllistämistä ole. Se on vaan turhaa. Turhaa koska lihava jo tietää nuo asiat. Usein hän on jo yrittänyt lukuisia kertoja laihduttaa, onnistunutkin ja lihonut uudestaan. Moni tarvitsisi ihan muullaista apua, kuin lautasmallin esittelyä.

Ei, vaan heidän pitäisi ihan itse tehdä jotain. Ihan itse. Kun ei sillä laihdu, että etsii syyllistä ja ei tee mitään. Alkaa polkea kuntopyörää sipsin syömisen sijaan. Ja jos kerran kaikki tietävät miten syödä terveellisesti niin syö sitten terveellisesti. Laiskuuttahan se on jos ei mitään ole valmis tekemään. Ikävä näin on sanoa, mutta mitä hyötyä jatkuvasta mielistelystä on ylipainoiselle. Se ohjelmassa ollut laihtunut mies oli laihtunut sillä, että otti ja teki asialle jotain. Ne naiset eivät tee mitään ja ovat ylipainoisia.

Lihavalla voi olla takanaan monta yritystä "ihan itse jotakin tekemistä" lukuisin eri keinoin, ja pudotushistoriaa saattaa olla takana monia kymmeniä kiloja. Toisin sanoen kyse ei varmasti ole siitä, että ei olisi tehnyt jotakin "ihan itse". Valitettavan yleistä tosin on, että laihtumistulokset eivät pysy, vaan lihotaan takaisin korkojen kera - mikä on osoitus siitä, että vaikka kuuluisa kulutuksen ja syömisen välinen balanssi on ratkaistu, ne varsinaiset syyt ylipainoon ovat jääneet ratkomatta. 

Toki tämän kertominen sinulle ei välttämättä tuo sen enempää mielenviisautta, koska olet takertunut ajatukseen, että ihan ite syömällä vähemmän kuin kuluttaa laihtuu ja piste. Mutta kun ihminen ei aina ole rationaalisesti toimiva olento, joka vain valitsee tehdä hyviä tai huonoja valintoja - miksi ihminen esimerkiksi tupakoi, vaikka tietää sen aiheuttavan syöpää, käyttää alkoholia, vaikka tietää, ettei vähäinenkään määrä ole terveydellisesti vaaratonta, miksi ihminen pyöräilee ilman kypärää, vaikka tietää, miten kypärättömälle käy liikenteessä...? Se, että syöminen ei ole sinulle muuta kuin syömisen ja kulutuksen välinen suhde, ei tarkoita, että se olisi lukuisille muille ihmisille yhtä ongelmatonta. 

Huomaan, että otit nokkiisi, kun sinulle sanoi totuuden. Kylmä, vaikkakin epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että jeesustelemalla ei laihdu. Laihtumisesta tehdään ihan liian vaikea ja monimutkainen asia. Ehkä siksi, että päivänselviä asioita vaikeiksi selittämällä ei tarvitse olla valmis tekemään mitään. Mukavuudenhalustahan noissa kaikissa mainitsemissasi asioissa on kysymys. Tupakoitsija ei voi olla ilman tupakkaa, koska lopettaminen olisi aluksi epämiellyttävää, alkoholia liikaa käyttävä kokee lopettamisen aluksi epämiellyttäväksi ja lihava ei halua mennä epämukavuusalueelle laihtuakseen. Ohjelmassa esiintyneet naiset sysäsivät syyn lääkärien ja muiden niskoille kertoen, kuinka olivat ravanneet siellä ja täällä ja saaneet mielestään huonoa palvelua. Mies päätti tehdä itse asialle jotain ja onnistui. Lopputuloksen näimme kaikki televisio-ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lihavat yleistävät, että itsekuri = veren maku suussa itsensä piiskaaminen? Ja että "yhteiskunta" vaatii tätä?

Radikaaleinta olisi kohdella itseään normaalisti ja syödä tasapainoisesti - ei ahmia.

Kaikki lihavat eivät ahmi. Kiloja tulee hurjasti jos vuoden mittaan syö vaikka joka päivä sinällään ihan terveellisen mutta kalorinkulutukseen nähden ylimääräisen voileivän joka päivä. Myös terveellistä ruokaa lautasmallin mukaan syövästä ihmisestä voi tulla ylipainoinen jos hän saa liikaa kaloreita suhteessa omaan kalorinkulutukseensa. Sitä omaa kalorinkulutustaan on vaikea tietää tarkalleen vaikka käyttäisi mitä laskureita. Myös suoliston bakteerifloora vaikuttaa ihmisen painoon.

Tekosyitä, selityksiä, muiden tekijöiden syyttelyä, vastuunpakoilua.

"En ole lihava, olen vaan isoluinen".

"En ole lihonut, tämä on geneettinen sukuvika".

"Ei kannata edes yrittää laihduttaa, kun kaikki sukulaisenikin ovat lihavia".

"Muuten olisin laiha, mutta kun se bakteerifloora suolistossa...".

"En syö koskaan paljon, en herkuttele ollenkaan: vain yksi voileipä päivässä on lihottanut minua yli 100 kg yli ihannepainoni".

"Lautasmalliakin noudattava voi lihoa jos syö salaattia liikaa".

"Muutenhan olisin siis laihtunut, mutta kun vaakani paristot piti vaihtaa uusiin".

"Olen nukkunut viimeaikoina huonosti, se on lihottanut minua kymmeniä kiloja".

"En ole syönyt tarpeeksi. Nämä alikalorit ovat saaneet elimistöni ikuiselle säästöliekille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh,

Ihan pettymys, kun ei ollut mukana yhtään fatsheimaajaa.

Oli lanttutikutkin jo valmiina, kun joku läskifanaatikko päästää verbaalisen ilmoittelun ilmoIle, mut täähän oli jokin läskisuvakki-ilta.

Verbaalista ilMoittelua tosiaan. Kerro fatsheimaaja mitä ihmettä sekin on.

Koskaan kuullut automaattisesta korjauksesta, joka toisinaan tekee tällaisia tepposia?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Ihan oikein! Tuossa tilanteessa jossa kolesteroli on jo kohoamassa, kannattaa vielä toimia ennen kuin on liian myöhäistä!

Ehkä painosi oli silminnähden kerääntynyt esim. vatsaasi? Ja laihduttamallahan tätä ylimääräistä, terveydelle vaarallista keskivartalorasvaa olisi juuri saanut vähennettyä?

Kyllä se terveydenhoitaja katsoo muutakin kuin pelkkiä mittoja. Katsoo esim vartalon koostumusta ja rasvan kertymistä. Monella ulkoisesti laihannäköisellä voi olla jo lievästi askiittisen näköinen vatsa johtuen omenavartalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Ajattelin tätä samaa. Meneekö joku jonkun hoitsun/lääkärin sanomisista vuosiksi sekaisin? Varsinkin jos harrastaa voimalajeja.

Kyllä on vaikeata. 

Ihan käsittämätöntä selittelyä ja oman vastuun pakoilua.

Ja väitteet siitä, että normaalipainoisille ja hoikille painonhallita olisi jotenkin helppoa, ovat naurettavia. Aika moni nykyinen normaalipainoinen/hoikka on entinen ylipainoinen. Itsekin olen.

Minä olin pikkulapsena pyöreä, alakoulussa se hiukan pullea (siihen aikaan lihavia lapsia ei juuri edes ollut) ja yläasteella painoin jo liki 80kg. Koko ikäni aina 33-vuotiaaksi olen ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen, bmi 25-30.

Liikunnallinen olen ollut aina, jopa liikunnallisesti lahjakas, mutta syömäni määrät ja syömäni ruoan laatu olivat aivan älyttömiä. Ahmin suklaata, keksejä, pizzaa, pastaa, mitä tahansa missä vain oli paljon hiilareita ja rasvaa.

Vuoden 2014 alussa vaaka näytti taas sen 80kg ja minä yksinkertaisesti kyllästyin olemaan läski. Jätin viljat näkkileipää, hapankorppuja ja kaurapuuroa lukuun ottamatta kokonaan. Söin paljon kasviksia, vihanneksia, kanaa, kalaa, vähärasvaista punaista lihaa, munia, pähkinöitä, siemeniä, maustamattomia maitotuotteita jne. Nälkä ei ollut kertaakaan ja sitä mukaa kun vointi parani, niin kilot karisivat kohisten. Kahdessa kuukaudessa laihduin 10kg. Neljän kuukauden jälkeen paino oli 64kg. Tein sen virheen, että olin tyytyväinen saavuttamaani painoon ja annoin itselleni "hiukan löysää." Lopputulos oli +10kg saman tien vajaassa vuodessa, vaikka suhteellisen terveellisesti liikuinkin.

2015 syksyllä otin itseäni uudelleen niskasta kiinni ja ymmärsin, että muutoksen on oltava pysyvä. Ja sitä se on ollutkin. Painan tällä hetkellä n. 60kg (olen 172cm), minun ei enää tarvitse miettiä syömisiäni tai kamppailla niiden kanssa, koska terveellisestä, ravonteikkaasta ja kohtuullisessa määrin nautitusta ruoasta on tullut rutiini.

Jos syön joskus sen suklaalevyn tai käyn pizzalla, niin syön seuraavan päiväm hiukan kevyemmin ja homma on sillä selvä.

Vuorotyöllä, väsymyksellä tai iällä on ihan turha yrittää selitellä painoaan. Minä olen 36-vuotias väsynyt vuorotyöläinen, hoikka ja hyväkuntoinen sellainen.

Ja ainoa avain siihen on se, että siinä missä ennen romahdin töiden jälkeen sohvalle syömään, niin nappaan nykyään hihnan käteen, heitän 5-10km lenkin koiran kanssa ja kotiin tultuani syön sen aiemman napostelun sijaan vaikkapa kunnon annoksen kesäkurpitsalasagnea, fetasalaattia ja pari nektariinia jälkkäriksi. Maha on täynnä, mieli on virkeä ja kroppa upea. Mistään muusta tässä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh,

Ihan pettymys, kun ei ollut mukana yhtään fatsheimaajaa.

Oli lanttutikutkin jo valmiina, kun joku läskifanaatikko päästää verbaalisen ilmoittelun ilmoIle, mut täähän oli jokin läskisuvakki-ilta.

Verbaalista ilMoittelua tosiaan. Kerro fatsheimaaja mitä ihmettä sekin on.

Koskaan kuullut automaattisesta korjauksesta, joka toisinaan tekee tällaisia tepposia?

Oletko koskaan kuullut omien viestien oikolukemisesta? Tosin en minäkään oikoulakiisi omeija veistejäini jos säsöltö oli5i tolluista skeidaa!!1111§½½

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Bu-huu, joku spede määräilee ja itkee jostain, en tiedä mistä, kun en jaksanut lukea viestiä englanninkielistä pätemistä pidemmälle. :P