A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Niin: hän näytti urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. Näin helppoa on tehdä ennakko-oletuksia pelkkää ulkokuorta katsomalla. Samalla tavalla tehdään ennakko-oletuksia lihavista: lihavuuden perusteella voi helposti olettaa, että hän näyttää onnettomalta, hän ei varmasti ikinä harrasta liikuntaa, ei voi mitenkään syödä terveellisesti ja hän on taatusti sairas. 

Koska Saara Sarvas näytti tuona aikana kivalta ja urheilulliselta, hänellä ei voinut olla vääristynyttä suhdetta ruokaan ja omaan kehoonsa. 

Juuri tämän vuoksi kehopositiivisuusliikkeitä tarvitaan, ettei ihmisistä tehdä ennakko-oletuksia pelkän ulkomuodon perusteella, ja kohdella heitä näiden ennakko-oletusten mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kehonrakentajat käyttävät amfetamiinia rasvanpolttoon, samat kehonrakentajat sitten neuvovat ylipainoisia laihdutus- ja terveysasioissa. Huomaatteko tässä mitään ristiriitaa?

Nämä ovet kaksi täysin eri asiaa. Ero on tämä:

- Tämä ketju käsittelee obesiteetista normaaliin terveeseen kehonkoostumukseen päätymistä. Miehellä siis tavoitteena 22 - 15 rasvaprosentti.

- Kun kehonrakentajat dieettaavat kisakuntoon, niin he lähtevät terveestä kehonkoostumuksesta ja päätyvät sille rajalle, jonka alle ei voi hengissä päästä 4%-5%.

Jälkimmäisessä toimivat tyystin erilaiset lainalaisuudet.

Esimerkiksi anaboliset steroidit, kasvuhormoni, t3 tai vaikkapa järjellisinä määrinä piristeet (efedriini/klenbuteroli) ovat todella merkittävä apu tuohon kuntoon pääsemisessä. Doping-testattujen sarjojen kehonrakentajille kisakuntoon pääseminen on aivan eritason homma. Mutta tietysti rutiinilla onnistuu kyllä silti.

Ikävä kyllä yksikään edellämainituista doupeista ei auta morbidiin obesiteettiin. Tutkittu ja kokeiltu on. Kasvuhormonia lukuunottamatta ovat johonkin maailman lihavuuslääkkeinä olleetkin.

Kun ottaa huomioon, miten hengenvaarallista lihavuus on, niin olisivat kyllä käytössä, jos auttaisivat.

Eivät vaan auta koska kyse on henkisestä puolesta.

Ainoa lihavuuslääke, joka tällä hetkellä on myynnissä ja josta on mitään mitattavaa hyötyä obesiteettiin on Orlistat. Sen teho perustuu siihen, että rasvaisen mätön syömisestä seuraa räjähtävä ripuli.

Minusta päihdetutkimus tarjoaa ehkä parhaat avaimet lihavuuden hoitoon. Oikea lähestymistapa on käsitellä lihavuutta yhdensortin päihderiippuvuutena. Vastaava psykologia sieltä löytyy taustalta.

Tätä näkemystä vasten minusta vaakakapina näyttäytyy irvokkaana.

Myönnän, että nyt en saanut punaisesta langasta kiinni, miten tämä näkemys näyttäisi Vaakakapinan irvokkaana. Voisitko täsmentää?

En ole postaaja, mutta jos lihavuutta verrattaisiin juoppouteen, niin eikös vaakakapina ole vähän sama, kun aa-kerhossa saarnattaisiin, että alkoholismi on jees, meidän pitää rakastaa itseämme sellaisina alkoholisteina kuin olemme ja meidän juomiseemme puuttuminen on törkeää.

Kyllä me alkoholisteina tiedämme, että emme saisi juoda, mutta lopettaminen on liian vaikeaa.

Emme varsinkaan kaipaa sitä että joku huomauttaa meille kännäämisestä, sillä siitä tulee paha mieli ja ryyppäämme enemmän.

Lihavuuden vertaaminen alkoholismiin on mielestäni todella löyhäperusteista jo siksikin, että lihavuus ei altista tapaturmille ja taloudellisille sekä sosiaalisille ongelmille, eikä ruoka ylipäätään vaikuta alkoholin lailla fyysisesti addiktoivasti, eikä aiheuta vieroitusoireita alkoholin lailla. 

Ja lihavat harvoin syyllistyvät pahoinpitelyihin karkkipäissään.. Paljon harmittomampaa porukkaa siis.

Mutta aivan vastaavat psykologiset tekijät löytyvät taustalta.

Aivan totta, ja juuri näihin psykologisiinkin syihin olisi hyvä saada apua, mistä lihavat tällä hetkellä kokevat jäävänsä paitsi terveydenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Taisi copy-paste karppifoormin arkistoista loppua kesken?

Eli et siis onnistunut selittämään lihavuuttasi johtumaan sinusta riippumattomista seikoista. Erityisen naurettavaa on se, että et selvästikään edes ymmärrä asioita, mistä selität puutaheinää.

Olet siis vain katkera läski.

Mikäli nämä asiat oikeasti kiinnostavat, niin mene kouluun ja opiskele edes perusasiat, edes ihan alkeet, ja mene sitten töihin sen sijaan että sekoilet ja läskittelet palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Kenensyysesittenon kirjoitti:

Jos lääkäri luettelee tosiasiat: painosi on tämä, näitä ruokia kannattaa syödä ja näitä ei, mikäli haluaa painaa vähemmän. Onko se tosiaan syyllistämistä?

Ei se syyllistämistä ole. Se on vaan turhaa. Turhaa koska lihava jo tietää nuo asiat. Usein hän on jo yrittänyt lukuisia kertoja laihduttaa, onnistunutkin ja lihonut uudestaan. Moni tarvitsisi ihan muullaista apua, kuin lautasmallin esittelyä.

Ei, vaan heidän pitäisi ihan itse tehdä jotain. Ihan itse. Kun ei sillä laihdu, että etsii syyllistä ja ei tee mitään. Alkaa polkea kuntopyörää sipsin syömisen sijaan. Ja jos kerran kaikki tietävät miten syödä terveellisesti niin syö sitten terveellisesti. Laiskuuttahan se on jos ei mitään ole valmis tekemään. Ikävä näin on sanoa, mutta mitä hyötyä jatkuvasta mielistelystä on ylipainoiselle. Se ohjelmassa ollut laihtunut mies oli laihtunut sillä, että otti ja teki asialle jotain. Ne naiset eivät tee mitään ja ovat ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Kyllä mä ainakin myönnän että se löytyy musta itsestä. Motivaatio puuttuu. Laihtuisin muuten heti kun joku tekis mulle annokset valmiiksi aamupalasta lähtien. Laiskuus vaivaa. Se pulla on helpompi ottaa kun tehdä voileipä.

Vielä helpompi on jättää se pulla ostamatta. Ei normaalilla ihmisillä ole kaapeissa jotain pullia ja keskejä joita "voi ottaa" kerran viikossa kun tulee vieraita. Kyllä suurin osa puputtaa ne hyvin nopeaan tahtiin pois. 

Se terveellisen ruokailun päätös tehdään kaupassa. 

Kyllä meillä on kaapissa aina keksejä ja pakastimessa pullaa / jäätelöä sekä herkkulaatikossa monta pussia karkkia 🤔 ja ollaan hoikkia koko perhe. Joskus syön sieltä jälkkäriksi jotain, joskus menee viikkoja etten syö sieltä mitään. Onko tämä jotenkin epänormaalia?

Syödäsaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenensyysesittenon kirjoitti:

Jos lääkäri luettelee tosiasiat: painosi on tämä, näitä ruokia kannattaa syödä ja näitä ei, mikäli haluaa painaa vähemmän. Onko se tosiaan syyllistämistä?

Ei se syyllistämistä ole. Se on vaan turhaa. Turhaa koska lihava jo tietää nuo asiat. Usein hän on jo yrittänyt lukuisia kertoja laihduttaa, onnistunutkin ja lihonut uudestaan. Moni tarvitsisi ihan muullaista apua, kuin lautasmallin esittelyä.

Ei, vaan heidän pitäisi ihan itse tehdä jotain. Ihan itse. Kun ei sillä laihdu, että etsii syyllistä ja ei tee mitään. Alkaa polkea kuntopyörää sipsin syömisen sijaan. Ja jos kerran kaikki tietävät miten syödä terveellisesti niin syö sitten terveellisesti. Laiskuuttahan se on jos ei mitään ole valmis tekemään. Ikävä näin on sanoa, mutta mitä hyötyä jatkuvasta mielistelystä on ylipainoiselle. Se ohjelmassa ollut laihtunut mies oli laihtunut sillä, että otti ja teki asialle jotain. Ne naiset eivät tee mitään ja ovat ylipainoisia.

Lihavalla voi olla takanaan monta yritystä "ihan itse jotakin tekemistä" lukuisin eri keinoin, ja pudotushistoriaa saattaa olla takana monia kymmeniä kiloja. Toisin sanoen kyse ei varmasti ole siitä, että ei olisi tehnyt jotakin "ihan itse". Valitettavan yleistä tosin on, että laihtumistulokset eivät pysy, vaan lihotaan takaisin korkojen kera - mikä on osoitus siitä, että vaikka kuuluisa kulutuksen ja syömisen välinen balanssi on ratkaistu, ne varsinaiset syyt ylipainoon ovat jääneet ratkomatta. 

Toki tämän kertominen sinulle ei välttämättä tuo sen enempää mielenviisautta, koska olet takertunut ajatukseen, että ihan ite syömällä vähemmän kuin kuluttaa laihtuu ja piste. Mutta kun ihminen ei aina ole rationaalisesti toimiva olento, joka vain valitsee tehdä hyviä tai huonoja valintoja - miksi ihminen esimerkiksi tupakoi, vaikka tietää sen aiheuttavan syöpää, käyttää alkoholia, vaikka tietää, ettei vähäinenkään määrä ole terveydellisesti vaaratonta, miksi ihminen pyöräilee ilman kypärää, vaikka tietää, miten kypärättömälle käy liikenteessä...? Se, että syöminen ei ole sinulle muuta kuin syömisen ja kulutuksen välinen suhde, ei tarkoita, että se olisi lukuisille muille ihmisille yhtä ongelmatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Leptiinirestenssin ja insuliinirestenssin patologiaa ei tiedetä. Fruktoosia epäillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Niin: hän näytti urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. Näin helppoa on tehdä ennakko-oletuksia pelkkää ulkokuorta katsomalla. Samalla tavalla tehdään ennakko-oletuksia lihavista: lihavuuden perusteella voi helposti olettaa, että hän näyttää onnettomalta, hän ei varmasti ikinä harrasta liikuntaa, ei voi mitenkään syödä terveellisesti ja hän on taatusti sairas. 

Koska Saara Sarvas näytti tuona aikana kivalta ja urheilulliselta, hänellä ei voinut olla vääristynyttä suhdetta ruokaan ja omaan kehoonsa. 

Juuri tämän vuoksi kehopositiivisuusliikkeitä tarvitaan, ettei ihmisistä tehdä ennakko-oletuksia pelkän ulkomuodon perusteella, ja kohdella heitä näiden ennakko-oletusten mukaan. 

Miksi sinä teet ennakko-oletuksia kirjoittamani perusteella? Miksi luulet tietäväsi mitä ajattelen? 

En tunne tätä Saaraa, kommentoin vain hänen kuvaansa. Ja sitä, että muutosta on tapahtunut suhteessa johonkin aikaisempaan (en tiedä koska nuo sporttisemmat kuvat on otettu) versus eilinen tv-esiintyminen. 

Mitään muita olettamia en ole hänestä esittänyt tai tehnyt, eikä edes kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Niin: hän näytti urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. Näin helppoa on tehdä ennakko-oletuksia pelkkää ulkokuorta katsomalla. Samalla tavalla tehdään ennakko-oletuksia lihavista: lihavuuden perusteella voi helposti olettaa, että hän näyttää onnettomalta, hän ei varmasti ikinä harrasta liikuntaa, ei voi mitenkään syödä terveellisesti ja hän on taatusti sairas. 

Koska Saara Sarvas näytti tuona aikana kivalta ja urheilulliselta, hänellä ei voinut olla vääristynyttä suhdetta ruokaan ja omaan kehoonsa. 

Juuri tämän vuoksi kehopositiivisuusliikkeitä tarvitaan, ettei ihmisistä tehdä ennakko-oletuksia pelkän ulkomuodon perusteella, ja kohdella heitä näiden ennakko-oletusten mukaan. 

Miksi sinä teet ennakko-oletuksia kirjoittamani perusteella? Miksi luulet tietäväsi mitä ajattelen? 

En tunne tätä Saaraa, kommentoin vain hänen kuvaansa. Ja sitä, että muutosta on tapahtunut suhteessa johonkin aikaisempaan (en tiedä koska nuo sporttisemmat kuvat on otettu) versus eilinen tv-esiintyminen. 

Mitään muita olettamia en ole hänestä esittänyt tai tehnyt, eikä edes kiinnosta. 

Jep. Tyypillisesti he, jotka kaikista vähiten ottavat tai haluavat ottaa asiasta mitään selville, kuitenkin esittävät ne kärkkäimmät mielipiteet. :) 

A - Team on vielä kuvassa mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Niin: hän näytti urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. Näin helppoa on tehdä ennakko-oletuksia pelkkää ulkokuorta katsomalla. Samalla tavalla tehdään ennakko-oletuksia lihavista: lihavuuden perusteella voi helposti olettaa, että hän näyttää onnettomalta, hän ei varmasti ikinä harrasta liikuntaa, ei voi mitenkään syödä terveellisesti ja hän on taatusti sairas. 

Koska Saara Sarvas näytti tuona aikana kivalta ja urheilulliselta, hänellä ei voinut olla vääristynyttä suhdetta ruokaan ja omaan kehoonsa. 

Juuri tämän vuoksi kehopositiivisuusliikkeitä tarvitaan, ettei ihmisistä tehdä ennakko-oletuksia pelkän ulkomuodon perusteella, ja kohdella heitä näiden ennakko-oletusten mukaan. 

Miksi sinä teet ennakko-oletuksia kirjoittamani perusteella? Miksi luulet tietäväsi mitä ajattelen? 

En tunne tätä Saaraa, kommentoin vain hänen kuvaansa. Ja sitä, että muutosta on tapahtunut suhteessa johonkin aikaisempaan (en tiedä koska nuo sporttisemmat kuvat on otettu) versus eilinen tv-esiintyminen. 

Mitään muita olettamia en ole hänestä esittänyt tai tehnyt, eikä edes kiinnosta. 

Jep. Tyypillisesti he, jotka kaikista vähiten ottavat tai haluavat ottaa asiasta mitään selville, kuitenkin esittävät ne kärkkäimmät mielipiteet. :) 

Niin no, jos esiintyy julkisuudessa ihmiset saattavat kommentoida.

Ja jos lataa itsestänsä kuvia useiden vuosien ajan, muutokset näkyvät. Sitäkin joku saattaa kommentoida. Varsinkin jos osallistuu tv-studiossa lihavuutta käsittelevään keskusteluun. 

Sitä paitsi eikö hän halua huomiota asialleen?  

Oli pakko tulla kommentoimaan. Te, jotka ette näytä ymmärtävän ilmiön kompleksisuutta, katsoitteko edes kyseistä ohjelmaa? Siellä oli asiantuntijoita, lääkäreitä, jotka ovat tietoisia alan tutkimuksesta ja käytännön työstä tämän monimutkaisen ilmiön kanssa, kommentoimassa asiaa, ja yhteisymmärrys oli selkeä näiden alan asiantuntijoiden kesken. Te internet-trollit, oletteko tutustuneet alan tutkimukseen? Jos laihduttaminen olisi ratkaisu ongelmaan, 80 % laihduttaneista ei olisi 5:n vuoden seurannassa lihoneet takaisin entisiin mittoihin tai jopa vielä lihavemmiksi, kuin aikaisemmin. Sen taustalla on esim. biologisia mekanismeja (elimistö pyrkii takaisin aikaisempaan painoon). Laihdutus harvoin toimii pidemmällä aikavälillä. Se mies, joka oli siellä laihtuneena, hei - laihduttaminen on helppoa. Vaikeampaa on pitää se paino poissa. Media tietenkin rakastaa näitä "ISO MUODONMUUTOS"- narratiiveja, mutta harvemmin seurataan, miten ihmiset voi vaikka viiden vuoden päästä.

Musta on hirveetä, että lihavia ihmisiä demonisoidaan yhteiskunnassa näin. Se, että lihavuus on asia mikä näkyy ulospäin, tekee siitä sosiaalisesti hyväksytysti asian, jota voi kommentoida, pilkata ja tuomita. Kadulla kulkee nistejä, bulimikoita, alkoholiongelmaisia, vaarallisesti stressaantunteita ja univajeellisia, erittäin epäterveelliset elämäntavat omaavia, liikkumattomia, ja ihmisiä kaikkea siltä väliltä, jonka epäterveelliset valinnat eivät vain näy ulospäin, ja ihmiset kokee että on ok haukkua tai tuomita lihavia. Jos tutkimus näyttää, että pilkka, haukkuminen tai ylipäätään asian puheeksi nostaminen ei auta lihavaa ihmistä, tiedättekö minkä se tekee teistä, jotka kehotatte lihavaa ihmistä laihduttamaan? Se tekee teistä vaan kiusaajan, ehkä jopa kusipään. Millä oikeudella te menette kommentoimaan kenenkään kehoa? Miksi ihmeessä te aikuiset ihmiset kuvittelette, että teillä on siihen oikeus, vaadittava tietotaitous saatika ymmärrys tuomita? Millä perusteella te voitte ees ajatella, että te olette oikeassa, vaikka asiantuntijat just tossa ohjelmassa yhteisymmärryksessä kokosivat, että tänkin palstan kommentit on just niitä, jotka ei auta ketään? Ne ei oo mitään muuta ku ilkeitä ja ymmärtämättömiä.

Ps. Vaikka joku onkin julkisuuden valokeilassa, vaikka Saara Sarvas, ei poista teiltä vastuuta teidän omista kommenteistanne. Te ootte jokainen vastuussa ite siitä, mitä sanotte, ja ootte ihan yhtä lailla vastuussa, olipa ne kommentit jossain vauva-palstalla tai kadulla Saaran naamalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Niin: hän näytti urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. Näin helppoa on tehdä ennakko-oletuksia pelkkää ulkokuorta katsomalla. Samalla tavalla tehdään ennakko-oletuksia lihavista: lihavuuden perusteella voi helposti olettaa, että hän näyttää onnettomalta, hän ei varmasti ikinä harrasta liikuntaa, ei voi mitenkään syödä terveellisesti ja hän on taatusti sairas. 

Koska Saara Sarvas näytti tuona aikana kivalta ja urheilulliselta, hänellä ei voinut olla vääristynyttä suhdetta ruokaan ja omaan kehoonsa. 

Juuri tämän vuoksi kehopositiivisuusliikkeitä tarvitaan, ettei ihmisistä tehdä ennakko-oletuksia pelkän ulkomuodon perusteella, ja kohdella heitä näiden ennakko-oletusten mukaan. 

Miksi sinä teet ennakko-oletuksia kirjoittamani perusteella? Miksi luulet tietäväsi mitä ajattelen? 

En tunne tätä Saaraa, kommentoin vain hänen kuvaansa. Ja sitä, että muutosta on tapahtunut suhteessa johonkin aikaisempaan (en tiedä koska nuo sporttisemmat kuvat on otettu) versus eilinen tv-esiintyminen. 

Mitään muita olettamia en ole hänestä esittänyt tai tehnyt, eikä edes kiinnosta. 

Jep. Tyypillisesti he, jotka kaikista vähiten ottavat tai haluavat ottaa asiasta mitään selville, kuitenkin esittävät ne kärkkäimmät mielipiteet. :) 

Niin no, jos esiintyy julkisuudessa ihmiset saattavat kommentoida.

Ja jos lataa itsestänsä kuvia useiden vuosien ajan, muutokset näkyvät. Sitäkin joku saattaa kommentoida. Varsinkin jos osallistuu tv-studiossa lihavuutta käsittelevään keskusteluun. 

Sitä paitsi eikö hän halua huomiota asialleen?  

Olisit ylpeä kiusanteostasi jonka eteen näet palstalla kovasti vaivaa etkä selittäisi sitä pelkurimaisesti "kommentoinniksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Taisi copy-paste karppifoormin arkistoista loppua kesken?

Eli et siis onnistunut selittämään lihavuuttasi johtumaan sinusta riippumattomista seikoista. Erityisen naurettavaa on se, että et selvästikään edes ymmärrä asioita, mistä selität puutaheinää.

Olet siis vain katkera läski.

Mikäli nämä asiat oikeasti kiinnostavat, niin mene kouluun ja opiskele edes perusasiat, edes ihan alkeet, ja mene sitten töihin sen sijaan että sekoilet ja läskittelet palstalla.

No kerroppas nyt aluksi, että mikä se leptiini on?

Missä sitä erittyy ja missä se vaikuttaa?

Miten se vaikuttaa eri endokriinijärjestelmän osasten toimintaan?

Mitkä asiat vaikuttavat leptiinin eritykseen lyhyellä- ja mitkä pitkällä aikavälillä?

Minkälainen on leptiiniresistenssin syntymekanismi?

Ai et siis tiedä? Niin arvasinkin.

Sitten on turha selittää, että olisin hoikka ja kaunis, mutta kun LEPTIINI :-o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Taisi copy-paste karppifoormin arkistoista loppua kesken?

Eli et siis onnistunut selittämään lihavuuttasi johtumaan sinusta riippumattomista seikoista. Erityisen naurettavaa on se, että et selvästikään edes ymmärrä asioita, mistä selität puutaheinää.

Olet siis vain katkera läski.

Mikäli nämä asiat oikeasti kiinnostavat, niin mene kouluun ja opiskele edes perusasiat, edes ihan alkeet, ja mene sitten töihin sen sijaan että sekoilet ja läskittelet palstalla.

No kerroppas nyt aluksi, että mikä se leptiini on?

Missä sitä erittyy ja missä se vaikuttaa?

Miten se vaikuttaa eri endokriinijärjestelmän osasten toimintaan?

Mitkä asiat vaikuttavat leptiinin eritykseen lyhyellä- ja mitkä pitkällä aikavälillä?

Minkälainen on leptiiniresistenssin syntymekanismi?

Ai et siis tiedä? Niin arvasinkin.

Sitten on turha selittää, että olisin hoikka ja kaunis, mutta kun LEPTIINI :-o

Mitä kohtaa et ymmärtänyt sinulle osoitetussa viestissä?

Nytkyllä kirjoitti:

Oli pakko tulla kommentoimaan. Te, jotka ette näytä ymmärtävän ilmiön kompleksisuutta, katsoitteko edes kyseistä ohjelmaa? Siellä oli asiantuntijoita, lääkäreitä, jotka ovat tietoisia alan tutkimuksesta ja käytännön työstä tämän monimutkaisen ilmiön kanssa, kommentoimassa asiaa, ja yhteisymmärrys oli selkeä näiden alan asiantuntijoiden kesken. Te internet-trollit, oletteko tutustuneet alan tutkimukseen? Jos laihduttaminen olisi ratkaisu ongelmaan, 80 % laihduttaneista ei olisi 5:n vuoden seurannassa lihoneet takaisin entisiin mittoihin tai jopa vielä lihavemmiksi, kuin aikaisemmin. Sen taustalla on esim. biologisia mekanismeja (elimistö pyrkii takaisin aikaisempaan painoon). Laihdutus harvoin toimii pidemmällä aikavälillä. Se mies, joka oli siellä laihtuneena, hei - laihduttaminen on helppoa. Vaikeampaa on pitää se paino poissa. Media tietenkin rakastaa näitä "ISO MUODONMUUTOS"- narratiiveja, mutta harvemmin seurataan, miten ihmiset voi vaikka viiden vuoden päästä.

Musta on hirveetä, että lihavia ihmisiä demonisoidaan yhteiskunnassa näin. Se, että lihavuus on asia mikä näkyy ulospäin, tekee siitä sosiaalisesti hyväksytysti asian, jota voi kommentoida, pilkata ja tuomita. Kadulla kulkee nistejä, bulimikoita, alkoholiongelmaisia, vaarallisesti stressaantunteita ja univajeellisia, erittäin epäterveelliset elämäntavat omaavia, liikkumattomia, ja ihmisiä kaikkea siltä väliltä, jonka epäterveelliset valinnat eivät vain näy ulospäin, ja ihmiset kokee että on ok haukkua tai tuomita lihavia. Jos tutkimus näyttää, että pilkka, haukkuminen tai ylipäätään asian puheeksi nostaminen ei auta lihavaa ihmistä, tiedättekö minkä se tekee teistä, jotka kehotatte lihavaa ihmistä laihduttamaan? Se tekee teistä vaan kiusaajan, ehkä jopa kusipään. Millä oikeudella te menette kommentoimaan kenenkään kehoa? Miksi ihmeessä te aikuiset ihmiset kuvittelette, että teillä on siihen oikeus, vaadittava tietotaitous saatika ymmärrys tuomita? Millä perusteella te voitte ees ajatella, että te olette oikeassa, vaikka asiantuntijat just tossa ohjelmassa yhteisymmärryksessä kokosivat, että tänkin palstan kommentit on just niitä, jotka ei auta ketään? Ne ei oo mitään muuta ku ilkeitä ja ymmärtämättömiä.

Ps. Vaikka joku onkin julkisuuden valokeilassa, vaikka Saara Sarvas, ei poista teiltä vastuuta teidän omista kommenteistanne. Te ootte jokainen vastuussa ite siitä, mitä sanotte, ja ootte ihan yhtä lailla vastuussa, olipa ne kommentit jossain vauva-palstalla tai kadulla Saaran naamalle.

Ja idiootit ja kiusaajat alapeukuttaa.

Mun mielestä tämä lihavuuskeskutelu on muuttunut melko tunnepitoiseksi. On toki sellaisia morbidin obeeseja, joiden kohdalla lihavuusleikkaus on ainoa ratkaisu. Lähestymistapa on kuitenkin aika raju, jos pohditaan vaikkapa sitä, että ihminen lähetetään kirurgille samaan apua siihen, että hänen energiansaantinsa ja kulutuksensa on epätasapainossa ja mahdollisesti muut tunne-elämään liittyvät ongelmat, kansantaudit ja sosiaaliset pulmat komplisoimassa tilannetta . Ihmiset ovat vihaisia, kun eivät ole saaneet lähetettä lihavuusleikkaukseen. Myös monet asiantuntijat ihmettelevät, miksei lähetteitä tehdä.

Tuntuu, että siellä norsunluutornissa unohdetaan, ettei kyse ole vain lihavuudesta, vaan että ilmiön ympärille nivoutuu uskomattoman paljon ongelmia. Syöminen varmasti kuitenkin ensisijaisesti kytkeyy ihmisen tunnesäätelyyn ja myös ihmisen persoonallisuuteen. Impulsiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus lisäävät ihmisen taipumusta syödä yli tarpeensa.

Ahmiminen on väestössä todella yleistä, ja periaatteessa se on este usein koko lihavuusleikkauksen tekemiselle. Aika moni salaa ahmimistaan. Tästä puhutaan valitettavan vähän. Suurin osa ahmijoista ei ole mitään superlihavia vaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat usein tottuneet peittelemään tapaansa. Varmasti lihavuusleikkaukseenkin päätyy aina sellaisia ihmisiä, joilla on tämä taipumus. Silloin kyse ei ole enää hukkaan menneistä verorahoista vaan terveysvaarasta.

Jos ihminen syö vääränlaista ruokaa, niin tietysti ensisijasesti pitäisi pyrkiä muuttamaan se ruokavalio. Tuohon tietysti vaikuttaa se, että syömistottumukset ovat sosiaalisia. Ne opitaan lapsena. On varmasti tosi vaikea olla syömättä epäterveellisesti, jos ei ole koskaan totutettu tervelliselle ravinnolle, ja tuettu sellaista elämäntapaa. Silloin terveellisesti syöminen voi olla kurjaa kituuttamista, ja koko elämästä voi lähteä ilo.

Ja joo, kyllä on se osa lihavia, jotka oikeasti hyötyvät leikkauksesta. Se ei kuitenkaan mielestäni voi olla lähtökohta tällaisen ongelman hoidolle. Puhtaasti biologista lihavuutta on varmasti aika vähän. Kyse on enemmänkin vaikeasta kompleksisesta oireyhtymöstä, jossa on sekä psykologisia, biologisia että sosiaalisia tekijöitä. Sairaalloinen lihavuus erittäin harvoin johtuu koskaan vain siitä, että on hidas aineenvaihdunta, vaan oikeastaan voi aina ajatella, että siinä psykologiset syyt ovat vahvasti mukana kuvioissa.

Inhottavaa kyllä, että ihmisiä arvostellaan painon perusteella. Kyseessä on vakava ongelma, mutta syyllistäminen ja haukkuminen ei oikeasti auta ketään tai saa kenessäkään kipunää laihdutukselle. Juuri sen vuoksi, että kyseessä on paitsi fyysinen vaiva myös tunne-elämän häiriötila.

Uhriutumallahan se paino tippuu.

Tässä muutama sivukommentti.

Kirsi Pietiläinenkin on sanonut, että ihmisen tulisi laihduttaa vain kerran elämässään ja sitten tehdä kaikkensa painon pitämiseksi normaalina. Naiset olivat jo pilanneet kehonsa mekanismit useilla laihdutuksilla. Miehellä oli hyvät mahikset onnistua, kunhan ei päästä itseään lihomaan uudelleen. Miehille painonhallinta on muutenkin helpompaa hormonitoiminnan vuoksi.

Lihavalle voi siis joskus olla parempi pyrkiä estämään painonnousu suuremmaksi kuin laskea painoa, jos elämäntilanne ei ole otollinen pysyvälle laihdutukselle ja sen jälkeiselle painonhallinnalle.

Mitä taas ahmimiseen ja mielitekoihin tulee. Kaikki eivät ole lihoneet millään määrättömällä mussutuksella, toki useat ovat.

Olen itse pilannut oman suolistoni bakteerikannan ja se tapahtuu nykypäivänä ihan näppärästi. Pohjalle antibioottikuuri, stressiä, e-pillerit tms. Ja sitten päälle vaan säilöntäaineista ruokaa, vehnää ja sokeria. Sitten elimistö alkaakin elää omaa elämäänsä. Candida albicans pääsi riistäytymään käsistä ja se lähettää aivoille ruokatilauksia. Ihmettelin, kun ostin keksipaketteja tai karkkipusseja ja huomasin syöväni ne autopilotilla tyhjäksi nopeaan tahtiin. Saatoin syödä pahimmillani pari keksipaketttia ja pari karkkipussia viikossa enkä ole koskaan ollut makean perään. Kun selvisi, mikä suoliston tilanne on ja candidaa alettiin tappaa ja hyviä kantoja lisätä, makeanhimo päättyi siihen. En ole syönyt kuukausiin karkkia eikä tee edes mieli. Keksejä voin joskus ottaa yhden eikä tee mieli syödä toista perään. Tämä ei ole vaatinut mitään itsekuria.

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumallahan se paino tippuu.

Paljonko pudotit painoa?