Miksei työttömät tee keikkatöitä?

Vierailija kirjoitti:

Monelta on jäänyt huomaamatta, että ap hyväksyi rahattomuuden töiden tekemisen syynä. Mutta esim. puolison rahoilla eläminen siihen asti, kunnes saa katkolla olleet tuet itselleen, ei ole kenenkään elätettäväksi ryhtymistä. Jos pyse on lainasta joka maksetaan takaisin sitten kun tuet tulee tilille. Monella on myös sellaiset vanhemmat, muita sukulaisia tai ystäviä, joiden talous ei kaadu siihen jos lainaa rahaa muutamaksi kuukaudeksi. Miksi niin moni työtön kieltäytyy turvaverkkonsa tuomista mahdollisuuksista, muttei näe mitään väärää siinä että jättäytyy täysin yhteiskunnan elätiksi?

Kun rahat on jo lopussa ja omat säästöt syöty, ei välttämättä uskalla elää velaksi. Siinä joutuu hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa tuet tulee tilille ja menee saman tien - lyhyet keikat matalapalkkaisissa töissä eivät nimittäin tuo mitään kovin isoa lisää tuloihin.

Tätä tilannetta ei tajua, jos ei itse ole ollut niin täysin ja totaalisen rahaton, että mikä tahansa yllättävä, muutamankin kympin meno sotkee suunnitelmat. Olen seurannut tätä sivusta, ja kyllä moni tuossa kohtaa alkaa tukeutua niihin tuloihin, jotka saa varmasti ja ajallaan. Etenkin, jos on huollettavia kotona.

Itselläni on ihan eri tilanne. Olen ammatissa, jossa keikkapalkat ovat kunnollisia. Mun kannattaa ilman muuta ottaa kaikki keikat vastaan, koska niistä jää aina sen verran käteen, että pystyn säästämään ennakoivasti. Ja tosiaan, mulla ei ole lapsia, puolisolla pieni eläke.

Tässä varmasti samoja kuin muilla kommentoijilla:

Syitä on mielestäni useita:

- Koulutusta hommaan ei ole, melkeinpä joka hommaan pitää olla koulutus

- Suomalainen byrokratia lupavaatimuksineen tappaa äkkiä työttömän "keikkaputket"

- Yksin asuvalle keikkahommat on yleensä ok., mutta muille (lapsi/yh-perhe/omaishoitajat yms.) vaikea järjestää

- Keikkahomma voisi toimia kaupungissa, mutta jos asut jossain lähiössä tai maalla ei niihin niin vain rynnätä, siis liikkuminen on se ongelma.

- Keikkatyö plus työttömyyskorvaus/korvaus on punainen vaate työvoimatoimistolle/kelalle/sossulle: tukijärjestelmämme on tällä hetkellä sellainen korttitalo että yhdestä nurkasta kun ottaa niin koko rakennelma sortuu

- Suomalainen tukijärjestelmä on niin hajanainen, että työttömän arki ei kestä pieniä tai suuria viivästyksiä joita mahdollisesti keikkatyön tekeminen tuottaa. Eli jos taloutesi on huonolla tolalla ja elät kädestä suuhun eikä sitä puskurirahaa ole, on kynnys ottaa vastaa keikkahommaa tai muuta vastaavaa hyvin korkea - polku pitkäaikaistyöttömyyteen on valmis.

Itse näen meidän yhteiskunnassa vaikuttavan byrokratian omine lupakäytäntö-vaatimuksineen suurimpana ongelmana keikkatyön vastaanottamisessa. 

Koska muutaman päivän työn takia ei ole sitten rahaa kahteen kuukauteen, kun tarvitaan palkkatodistukset ym. ja työttömyyskorvaus katkeaa kokonaan siksi ajaksi. Näin kävi minulla viimeksi. Miten niin useimmilla työttömillä on säästöjä? Minä ainakin olen joutunut käyttämään niitä kaikenlaisiin yllättäviin tilanteisiin. 

Omalla alallani keikasta pitää voida laskuttaa. Yksikään yrittäjä ei maksa parin päivän hommasta palkkaa eikä ota harteilleen työnantajavelvollisuuksia, vaan tilaavat työn täytyy lähettää lasku. Keikkahomman tekijäksi ei sellaista oteta, joka ei voi laskua lähettää.

No palkkiopalvelun kauttahan sen tekisi helposti, mutta nykyään ei työkkärin kanssa onnistu. Välittömästi palkkiopalvelun käyttäjä katsotaan yrittäjäksi. Sitten TE-toimisto alkaa pähkäillä, onko yrittäminen sivu- vai päätoimista, vaikka kyse olisi muutaman tunnin hommasta. Ja tämä tapahtuu JOKAISEN keikan kohdalla.

Tukien maksu katkeaa selvityspyynnön ajaksi ja TE-toimistoon pitäisi lähettää tilaajankin ties mitä selvityksiä keikkahomman sisällöstä, kestosta yms. Luonnollisestikaan firmat eivät tällaisia lähetä ja siitä kärsii sitten tuen saaja. 

Minulle olisi mielekkäitä keikkoja tarjolla, mutta en uskalla ottaa niitä vastaan TE-toimiston virkailijan kanssa neuvoteltuani. Hän myös epäsuorasti kehotti tekemään keikkatöitä vasta sitten, kun olen työllistynyt..!

Onko kellään kokemusta sellaisesta, että esim. kaverin tai perheenjäsenen firma laskuttaisi? Mitkä ovat riskit? Miten voi jäädä kiinni ja mitä sitten tapahtuu? Verot tms. tietysti maksettaisiin ihan lain mukaan.

Tein ennen keikkatöitä, mutta nyt kun lasten päivähoito-oikeutta on rajoitettu, se ei enää onnistu. Lastenhoitajan palkkaaminen maksaisi enemmän kuin työstä tienaa. Että kiitos vaan Sipilän hallitukselle, kun tämäkin keino päästä näyttämään omaa osaamista ja saada jalansijaa yrityksiin on nyt työttömän matalapalkka-alalle kouluttautuneen yh:n ulottumattomissa.

No jäin itse vuosia sitten työttömäksi määräaikaisen työsuhteen loputtua. Mulla oli hyvät kontaktit erääseen lehteen, jossa arvostettiin erityisosaamistani ja he pyysivät minulta juttuja omaan lehteensä. Eli siis yritin tehdä keikkoja free lancer -toimittajana ja -kuvaajana.

Prosessi oli aivan toivoton. Ensinnäkin koska olin sivutoiminen free lancer eikä ollut työsopimusta kenenkään kanssa, kaikki kulut kuten työvälineiden hankkiminen (kamera, tietokone, nauhuri, yms.) ja matkakulut yms. olivat mun vastuulla (vaikken ollut penniäkään saanut vielä juttua tehdessäni.)

Sitten kun jutun ja kuvat lähetti lehteen deadlineen mennessä, piti odottaa että lehti tehtiin valmiiksi ja meni painoon, ennen kuin toimittajille alettiin maksaa palkkioita. Saattoi sitten käydä niin että lehden toimituskunta muutti ko. numeron teemaa ja siirsivät mun jutun seuraavan numeroon.

Liiton kassan virkailija sanoi ettei kannata ilmoittaa tehneensä työtä silloin kun esim. tein haastattelun, vaan vasta laittaa työpäivä sille päivälle jolloin keikasta sai työnantajalta maksun. Silloinkin tietenkin saattoi mennä kauemmin aikaa saada soviteltu päiväraha kuin normaali päiväraha, mutta talous pysyi edes jotenkin kurissa. Liitolle tämä siis sopi, mutta veikkanpa ettei Kelalle nykyisin sopisi. Lisäksi olisi outoa että olisi ilmoittanut Kelalle tehneensä töitä vaikkapa lokakuussa, sitten jossain CV:ssä olisikin että työ on tehty jo elokuussa. Eihän tuo periaatteessa ole asiallinen tapa hoitaa asiat.

Siksipä en enää tuohon halua ryhtyä, koska teki miten vaan niin työtönhän se joutuu vastuuseen jos homma k-see. Ja sori, ellei työtehtävä ole uralleni tärkeä, en lähtisi määräaikaiseen työhön jonka palkka ja työaika eivät täytä työssäoloehtoa.

En kyllä uskaltaisi. Kun sain osa-aikatöitä, joissa palkka kuitenkin jäin niin pieneksi, että minun piti joitain tukia edelleen nostaa elääkseni, oli se alku aivan hemmetin vaikeaa byrokratian takia. Kaikki uudet päätökset, palkkakuitin odottelu... Ja palkkakin tuli kaikkien eräpäivien jälkeen. Jos minulla ei olisi ollut yhtään säästössä rahaa, en olisi saanut vuokraa tai laskuja maksettua. Jos en töitä olisi ottanut, tuet olisivat tulleet aivan normaaliin tapaan ajallaan, ja olisin saanut kaiken aivan niillä hyvin maksettua. En voi edes kuvitella, millaista tuo olisi, jos se pitäisi useammin tehdä, kuin kerran.

No, onneksi nyt on edes se osa-aikatyö, josta jää vähän enemmän käteen.

Olin 2 vuotta eri keikka firmojen listalla. Hain myös sivuilla ilmoitettuja paikkoja. Työtä sain 0 kertaa.

Ystäväni on työtön ja yrittää saada jalkaa työelämän oven väliin tekemällä minkä tahansa annetun työpätkän, oli se sitten kolmen tunnin tai viikon homma. Yhden kesätyön se on poikinut.

Koska työttömyyttä on kestänyt kovin kauan, ei säästöjä enää ole. Ilman minua hän ei voisi noita pätkähommia ottaa vastaan, sillä joka kerran hän on tarvinnut lainaa selvitäkseen seuraavaan palkka- tai tukipäivään asti. Mielelläni lainaan, sillä tiedän saavani rahani takaisin ja ehkä hän joskus saa ihan oikeasti töitä. Mutta ilman rahallista tukea homma ei onnistuisi, eikä kaikilla ole ihmistä, joka tuota tukea pystyisi tarjoamaan. Systeemi on aivan älytön ja rahallinen hyöty työttömälle täysin naurettava, ellei tosiaan onnistu taikomaan pätkien avulla kunnon töitä itselleen jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, tekosyitä riittää. Sanoisitte suoraan, että on mukavampaa istua kotona täysin muiden elätettävänä, valittamassa kurjasta elämästään av-palstalla kuin mennä töihin. Mullakin on akateeminen tutkinto, mutta en ole liian hieno ihminen paskaduunipätkiin kympin tuntipalkalla. Ja kyllä niistä pätkistäkin jää voitolle. Matkoihin menee 0-6 € ja jos täytyy käydä syömässä, päivä on niin pitkä että palkasta riittää hyvin ruokaan.

Mistä sä saat näitä keikkoja? Minkälaista työtä? Pääseekö noihin kuka vaan, vai tarvitaanko esim. erilaisia kortteja?

Kun minä olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa työtä, myös näitä lyhyitä keikkatöitä mm. vuokrafirmojen kautta, mutta niitä on lähinnä raksalla, nyt oli mm. telineasentajan töitä. Tarvittiin työturvallisuuskortti tms. Enkä ehkä 45-vuotiaana, 155 cm naisena ole se potentiaalisin hakija noihin.

Hain myös yhtä paikkaa joka sisälsi tarjoilua ja myyntityötä. Homma tyssäsi paitsi siihen, etten ole ikinä tarjoillut, myös siihen, että tarvittiin hygieniapassi ja anniskelupassi.

Olen kysynyt näitä monta kertaa vuokrafirmoista eikä se ole johtanut mihinkään.

Hotellisiivoojat, monet päivät kaoottisia kun on liian vähän työntekijöitä. Osa-aikatyötä tarjolla, sopii mtös opiskelijalle jos voi tehdä viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

"Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" kysyttiin eräältä työnhakijalta, joka oli lähtenyt töihin aina kutsuttaessa. Tämän on helppo piilottaa cv:ssa maininnalla "useita lyhytaikaisia sijaisuuksia", mutta kun tarkistetaan työtodistuksia, se ei enää onnistu. Minullakin on yhden työpaikan sijaisuudet koottu yhteen, ja sillä listalla on pituutta pari A4-sivua. Ei ole erityisen suuri ansio olla se viimeinen hätävara, joka on aina käytettävissä jos ei saada ketään muuta. Kenet sitten tarvittaessa kutsutaan, jos minut otetaan vakituiseksi?

Monilla on juuri samanlainen ajatusharha kuin ap:lla " ... kun minä niin kyllä kaikki muutkin..."

No onko "Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" yhtään sen ikävämpi kysymys kuin "Miksi sinulla on noin pitkä aukko CV:ssä ilman yhtäkään lyhyttä työpätkää?" Ei taatusti ole.

Viimeisenä härävarana oleminen ei tosiaan ole suuri ansio, mutta ei asioita tarvitse ilmaista niin negatiivisesti. Haastattelussa pitää keskittyä positiivisiin puoliin kuten siihen, kuinka aktiivinen ja motivoitunut työntekoon on kun tekee keikkaa kotona lorvimisen sijaan, vaikkei siitä jää välttämättä senttiäkään plussan puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

"Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" kysyttiin eräältä työnhakijalta, joka oli lähtenyt töihin aina kutsuttaessa. Tämän on helppo piilottaa cv:ssa maininnalla "useita lyhytaikaisia sijaisuuksia", mutta kun tarkistetaan työtodistuksia, se ei enää onnistu. Minullakin on yhden työpaikan sijaisuudet koottu yhteen, ja sillä listalla on pituutta pari A4-sivua. Ei ole erityisen suuri ansio olla se viimeinen hätävara, joka on aina käytettävissä jos ei saada ketään muuta. Kenet sitten tarvittaessa kutsutaan, jos minut otetaan vakituiseksi?

Monilla on juuri samanlainen ajatusharha kuin ap:lla " ... kun minä niin kyllä kaikki muutkin..."

No onko "Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" yhtään sen ikävämpi kysymys kuin "Miksi sinulla on noin pitkä aukko CV:ssä ilman yhtäkään lyhyttä työpätkää?" Ei taatusti ole.

Viimeisenä härävarana oleminen ei tosiaan ole suuri ansio, mutta ei asioita tarvitse ilmaista niin negatiivisesti. Haastattelussa pitää keskittyä positiivisiin puoliin kuten siihen, kuinka aktiivinen ja motivoitunut työntekoon on kun tekee keikkaa kotona lorvimisen sijaan, vaikkei siitä jää välttämättä senttiäkään plussan puolelle.

Näinhän se on. Nämä kaikesta valittajat unohtaa, kuinka tärkeää asenne on työntekijöitä valitessa. Kaikki nähdään työttömän syyllistämisenä ja kyykyttämisenä, koska muuten omalta uhriutumiselta menisi pohja pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

"Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" kysyttiin eräältä työnhakijalta, joka oli lähtenyt töihin aina kutsuttaessa. Tämän on helppo piilottaa cv:ssa maininnalla "useita lyhytaikaisia sijaisuuksia", mutta kun tarkistetaan työtodistuksia, se ei enää onnistu. Minullakin on yhden työpaikan sijaisuudet koottu yhteen, ja sillä listalla on pituutta pari A4-sivua. Ei ole erityisen suuri ansio olla se viimeinen hätävara, joka on aina käytettävissä jos ei saada ketään muuta. Kenet sitten tarvittaessa kutsutaan, jos minut otetaan vakituiseksi?

Monilla on juuri samanlainen ajatusharha kuin ap:lla " ... kun minä niin kyllä kaikki muutkin..."

No onko "Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" yhtään sen ikävämpi kysymys kuin "Miksi sinulla on noin pitkä aukko CV:ssä ilman yhtäkään lyhyttä työpätkää?" Ei taatusti ole.

Viimeisenä härävarana oleminen ei tosiaan ole suuri ansio, mutta ei asioita tarvitse ilmaista niin negatiivisesti. Haastattelussa pitää keskittyä positiivisiin puoliin kuten siihen, kuinka aktiivinen ja motivoitunut työntekoon on kun tekee keikkaa kotona lorvimisen sijaan, vaikkei siitä jää välttämättä senttiäkään plussan puolelle.

Komppaan muuten, mutta tilanteet on erilaisia eikä tämäkään päde kaikille. Jos vaikka keikkailee alalla jolla on hyvä työllisyystilanne (niitäkin on), pitkä jakso pelkkiä lyhyitä pätkiä työttömyyden lomassa näyttää oikeesti pahalta. Joskus on tilanteita joissa pätkien puuttumiselle löytyy parempi selitys, esim. lapsiin keskittyminen.

Vierailija kirjoitti:

Olin 2 vuotta eri keikka firmojen listalla. Hain myös sivuilla ilmoitettuja paikkoja. Työtä sain 0 kertaa.

Kertoisitko tarkemmin? Tunnen meinaan yhden tyypin, jolle on käynyt samoin. Ja se näkee syytä kaikessa muussa paitsi itsessään. Oikeesti se on vähän ehkä yksinkertainen amiksen käynyt juntti, jolla on aivan liian suuret luulot itsestään ja omista kyvyistään. Pääsi aikoinaan suhteilla sukulaisten firmaan töihin ja on ollut työttömänä sen jälkeen kun firma meni konkurssiin. Hakee kuulemma kovasti töitä ja ihmettelee kun ei kelpaa mihinkään, mutta mutta... Sille ei kelpaa mitkään vähääkään likaiset tai raskaat työt, ulkotöistä puhumattakaan (niissähän voi vaikka kastua!). Se nirsoilee muutenkin vaikka kuinka eikä tajua elämän realiteeteista tuon taivaallista. Se mm. hakee jatkuvasti töihin joissa vaaditaan ehdottomasti AMK-tutkintoa eikä ymmärrä, että aiempi suojatyöpaikka sukulaisten firmassa ei tee siitä pätevää. Ei mikään ihme kun töitä ei löydy, kun vaatimukset on niin korkealla ettei sitä voitaisi palkata ellei se olisi ainoa hakija - jos edes silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta sellaisesta, että esim. kaverin tai perheenjäsenen firma laskuttaisi? Mitkä ovat riskit? Miten voi jäädä kiinni ja mitä sitten tapahtuu? Verot tms. tietysti maksettaisiin ihan lain mukaan.

Mä tein jonkin aikaa keikkani niin, että kaverin firma laskutti ja maksoi mulle palkan ynnä hoiti lakisääteiset maksut. Meni läpi kaikissa instansseissa ja olisi toiminut kivasti, mutta kaveri kossi firmansa raha-asiat, teki konkurssin ja se niistä palkoista sitten.

Mutta rehellisen, bisnestaitoisen ja raha-asiat hallitsevan kaverin kanssa tämä voisi toimiakin. Oma työ pitää tietysti pystyä hinnoittelemaan niin, että kaveri saa lakisääteiset ja vähintään minimipalkan maksettua & vielä vähän vaivanpalkkaakin.

Työosuuskuntiin kannattaa myös tutustua, jos haluaa tehdä keikkoja ja säilyttää työntekijän statuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

"Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" kysyttiin eräältä työnhakijalta, joka oli lähtenyt töihin aina kutsuttaessa. Tämän on helppo piilottaa cv:ssa maininnalla "useita lyhytaikaisia sijaisuuksia", mutta kun tarkistetaan työtodistuksia, se ei enää onnistu. Minullakin on yhden työpaikan sijaisuudet koottu yhteen, ja sillä listalla on pituutta pari A4-sivua. Ei ole erityisen suuri ansio olla se viimeinen hätävara, joka on aina käytettävissä jos ei saada ketään muuta. Kenet sitten tarvittaessa kutsutaan, jos minut otetaan vakituiseksi?

Monilla on juuri samanlainen ajatusharha kuin ap:lla " ... kun minä niin kyllä kaikki muutkin..."

No onko "Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" yhtään sen ikävämpi kysymys kuin "Miksi sinulla on noin pitkä aukko CV:ssä ilman yhtäkään lyhyttä työpätkää?" Ei taatusti ole.

Viimeisenä härävarana oleminen ei tosiaan ole suuri ansio, mutta ei asioita tarvitse ilmaista niin negatiivisesti. Haastattelussa pitää keskittyä positiivisiin puoliin kuten siihen, kuinka aktiivinen ja motivoitunut työntekoon on kun tekee keikkaa kotona lorvimisen sijaan, vaikkei siitä jää välttämättä senttiäkään plussan puolelle.

Minkä ihmeen kotona lorvimisen sijaan? En tunne yhtään työtöntä, joka lorvii.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

Suurin syy on useimmilla se että ei ole varaa ottaa satunnaisia töitä vastaan, koska ne sotkee tukisysteemit joiden varassa joutuu elämään.

Työnantajat varmasti arvostavat aktiivisuutta, mutta epäilempä että siitä voi olla jopa haittaa jos ole "alentunut" koulutustasi matalampiin tehtäviin. Jos juristi on ollut R-kioskilla kassana, niin herää heti epäilys että miksi, eikö kyvyt riitä koulutusta vastaaviin tehtäviin tai onko kyseessä alisuorittaja, jolla ei ole kunianhimoa lainkaan?

Repaleinen CV ei näytä kyllä yhtään paremmalta kuin työttömyysjaksokaan. Ennemin keksisin uskottavan selityksen työttömyyteen, kuten vaikka sen että oli lapsen kanssa kotona ja työttömänä tienasi kuitenkin paremmin kuin perhevapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2 vuotta eri keikka firmojen listalla. Hain myös sivuilla ilmoitettuja paikkoja. Työtä sain 0 kertaa.

Kertoisitko tarkemmin? Tunnen meinaan yhden tyypin, jolle on käynyt samoin. Ja se näkee syytä kaikessa muussa paitsi itsessään. Oikeesti se on vähän ehkä yksinkertainen amiksen käynyt juntti, jolla on aivan liian suuret luulot itsestään ja omista kyvyistään. Pääsi aikoinaan suhteilla sukulaisten firmaan töihin ja on ollut työttömänä sen jälkeen kun firma meni konkurssiin. Hakee kuulemma kovasti töitä ja ihmettelee kun ei kelpaa mihinkään, mutta mutta... Sille ei kelpaa mitkään vähääkään likaiset tai raskaat työt, ulkotöistä puhumattakaan (niissähän voi vaikka kastua!). Se nirsoilee muutenkin vaikka kuinka eikä tajua elämän realiteeteista tuon taivaallista. Se mm. hakee jatkuvasti töihin joissa vaaditaan ehdottomasti AMK-tutkintoa eikä ymmärrä, että aiempi suojatyöpaikka sukulaisten firmassa ei tee siitä pätevää. Ei mikään ihme kun töitä ei löydy, kun vaatimukset on niin korkealla ettei sitä voitaisi palkata ellei se olisi ainoa hakija - jos edes silloinkaan.

Itsellä on vähän samalainen tuttava. Leipääntyi omaan elämäänsä ja sen seurauksena ensin vaihtoi pari kertaa työpaikkaa ja sitten jäi masennuksen vuoksi pitkälle sairauslomalle. Sairausloman jälkeen vaihtoi tarkoituksella työtä sellaiseen jonka tiesi vähän ajan päästä loppuvan, jotta pääsee ilman pitkää karenssia työttömäksi.

Uhosi koko ajan että tietää pääsevänsä heti töihin jos haluaa, koska on niin hyvä työntekijä, mutta pitää tässä nyt ensin sapattivuoden. No sitten kun tuli aika hakea töitä, niin eipä päässyt edes haastatteluihin asti ja alkoi itsetunto rapista. Tajusi että ei pysty vakuuttaamaan työnantajia työhakemuksella ja CV:llä ja että ei todellakaan erotu edukseen muista hakijoista.

Nyt on sitten jo siinä vaiheessa että työkkäristä tarjotaan työkokeiluja ja työharjoittelupaikkoja, mutta kaikista tuntuu löytyvän jotain vikaa ja keksii tekosyitä joilla yrittää vältellä niitä. Vähän veikkaan että ei työllisty ehkä enää koskaan ja ikää on vasta pikkusen yli 40v.

Haaveilee jostain ihan utopistisista töistä, joihin vaadittaisiin yliopitotutkinto ja hänelle ei ole koskaan opiskelu maistunut, peruskoulukin läpäisty nippanappa. Täyy sanoa että olen erittäin positiivisesti yllättänyt jos hankkiii vielä jonku koulutuksen ja siirtyy työelämään.

Eikö noita keikkatöitä ole pääasiassa muutamille ammattikunnille, kuten hoitajille, joille riittää muutenkin töitä, ainakin pätkissä? 

Keikkatöihinkin on koulutusvaatimus, ei niitä kuka tahansa voi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvitä siitä tukien katkeamisesta mikä keikkatöistä seuraa. Mutta useimmilla työttömillä on varmasti säästöjä, työssäkäyvä puoliso, sukulaisia joilta voisi lainata rahaa tms. Miksei keikkatyöt houkuta silloinkaan kun niihin olisi mahdollisuus? Saisihan niistä arvokasta täytettä CV:hen, suhteita sun muuta.

Olin itse vielä vuodenvaihteessa akateeminen pitkäaikaistyötön. Tein keikkatöinä ns. hanttihommia ja ne poiki kesällä vakituisen työpaika omalta alaltani. Nykyinen työnantajani arvosti kovasti sitä, etten ollut jäänyt kotiin makaamaan enkä nyrpistänyt nenääni huonosti palkatuille duunarihommille.

"Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" kysyttiin eräältä työnhakijalta, joka oli lähtenyt töihin aina kutsuttaessa. Tämän on helppo piilottaa cv:ssa maininnalla "useita lyhytaikaisia sijaisuuksia", mutta kun tarkistetaan työtodistuksia, se ei enää onnistu. Minullakin on yhden työpaikan sijaisuudet koottu yhteen, ja sillä listalla on pituutta pari A4-sivua. Ei ole erityisen suuri ansio olla se viimeinen hätävara, joka on aina käytettävissä jos ei saada ketään muuta. Kenet sitten tarvittaessa kutsutaan, jos minut otetaan vakituiseksi?

Monilla on juuri samanlainen ajatusharha kuin ap:lla " ... kun minä niin kyllä kaikki muutkin..."

No onko "Miksi sinulla on noin paljon muutaman päivän työpätkiä?" yhtään sen ikävämpi kysymys kuin "Miksi sinulla on noin pitkä aukko CV:ssä ilman yhtäkään lyhyttä työpätkää?" Ei taatusti ole.

Viimeisenä härävarana oleminen ei tosiaan ole suuri ansio, mutta ei asioita tarvitse ilmaista niin negatiivisesti. Haastattelussa pitää keskittyä positiivisiin puoliin kuten siihen, kuinka aktiivinen ja motivoitunut työntekoon on kun tekee keikkaa kotona lorvimisen sijaan, vaikkei siitä jää välttämättä senttiäkään plussan puolelle.

Riippuu alasta. Terveydenhuollossa lyhyet sijaisuudet ovat täysin normaali tapa tehdä töitä, jotku voivat työskennellä noin vuosia ja yli kymmenenkin vuotta, ennen kuin saa viran tai toimen. Pankissakaan ei katsota pahalla lainananeuvotteluissa, jos on kuitenkin suunnilleen koko ajan ollut töissä.

Mutta jos vaikka kokki tai tarjoilija on tehnyt pelkästään lyhyitä työsuhteita vuosien ajan, niin ei se kyllä kovin hyvältä näytä, sillä hyvät työntekijät halutaan aika nopeasti vakituisesti töihin.