Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Laita okcpidiin ilmoitus ,ilmainen . Siellä paljon naisia ..... Hyvää tavaraa tarjolla

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveripiirissä on pari aikamiespoikaa. Molemmilla puitteet kunnossa, koulutus, toisella vieläpä erityisen korkea koulutus ja meritoitunut työelämässä, velattomat omistusasunnot jne. Siistejä, ei alkoholiongelmaa, ihan kivannäköisiä miehiä. Ei koskaan puolisoa tai seurustelukumppania kummallakaan. Mitään tyttöä ei nuorena koskaan pyörinyt kuvioissa, ei poikaakaan. Muiden pariutuessa ja perheellistyessö ei edelleen koskaan ketään. Ikää alkaa olla jo, nelosella alkaa. En tiedä ovatko he vaan omasta halustaan täyssinkkuja vai menikö elämä vaan menojaan. Vai ovatko kaapissa. Sääli jos näin on. Keskenään eivät ainakaan siis seukkaa, ovat eri puolilta kaveripiiriä mutta tilanteen samankaltaisuus on silmiinpistävää.

Kuulostaa vähän siltä, että nämä on niitä, joilla on jatkuvasti useita samanaikaisiakin tapailuja menossa tai vähintään yksi kierrossa kokoajan. Seksiä ja mukavia viikonloppuja naisten kanssa. Ei tarvi sitoutua. Eiväthän he kavereiden vaimoille kerro elämäntyylistään, vaan keräävät vielä sympatiapisteet vaikeroimalla kumppaninpuutteesta.

Noita on tinder täynnä.

Kuulun näihin miehiin. Ei elämä noin naisten ympärillä pyöri, että pitäisi olla montaa naista yhtä aikaa kierroksessa. Yksi tai kaksi riittää. Vuoden aikana yleensä on yksi tai kaksi tapailusuhde ja pari ONSia. 

Yli nelikymppisenä tulee enemmän keskityttyä omaan elämään, mutta välillä tulee sitten otettua joku tapailusuhde pariksi kuukaudeksi. Miehenä tällainen elämäntyyli on älyttömän helppoa, koska naiset ovat uskomattoman passiivisia. Itse laitan homman käyntiin, koska naiset ei osaa tehdä aloitetta. Naiset ei ole pommittamassa viesteillä ja kutsumassa kahville. Lopettaminenkin on helppoa naisten passiivisuuden takia. On hetken yhtä passiivinen kuin nainen ja nainen katoa itsestään ilman mitään draamaa tai selittely miten ei sovita yhteen.

Tekstissäsi on ristiriitaista se, että samaan aikaan ikään kuin paheksut naisten passiivisuutta (eivät osaa tehdä aloitteita jne.) ja toisaalta se on sulle hyvä. Tuliko mieleen, ettet itsekään ole mitään parisuhdemateriaalia, jolloin et vaan ole niin kiinnostava naisille, että viitsisivät nähdä sun eteen vaivaa? Seksi ja nautinnolliset viikonloput kelpaa kuitenkin sinkkunaisillekin, että toki lähtevät mukaan, jos ehdotat, eikä ole parempaakaan miesjuttua juuri meneillään. Mutta eivät nyt keskinkertaista juttua kovin aktiivisesti jaksa ylläpitääkään. Elämä se on niillä naisillakin (usein duunit, lapset, ystävät, vanhemmat, harrastukset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita on tinder täynnä.

"Lopettaminenkin on helppoa naisten passiivisuuden takia. On hetken yhtä passiivinen kuin nainen ja nainen katoa itsestään ilman mitään draamaa tai selittelyä"

Olen aina stressannut siitä että miten lopetan homman parin seksikerran jälkeen tahdikkaasti, mutta totta tosiaan, periaatteessa 72 tuntia ilman että lähetän viestiä taitaa jo itsessään lopettaa koko yhteydenpidon.

Teininä tapasin kivan pojan, lähti inttiin. Ei ehditty mitään...Sitten tuli kaupungilla vastaan ja oli tosi loukkaantunut " Et tullu edes katsomaan" Ois pitänyt tajuta mennä omaisten päivänä sinne jonnekki huoh, oltiin yhtenä-kahtena  iltana juteltu :D. Tää on siis ammuvainaan aikaa ennen tinderöintiä sun muuta teknistä kautta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään 30-40v sinkkumiestä tai naista jota kutsuisin hyväksi mieheksi tai naiseksi. Kyllä ne poikkeuksetta on aika jämäyksilöitä. Ymmärrän hyvin mikseivät ole kumppania löytäneet.

Liikut väärässä seurassa!

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään 30-40v sinkkumiestä tai naista jota kutsuisin hyväksi mieheksi tai naiseksi. Kyllä ne poikkeuksetta on aika jämäyksilöitä. Ymmärrän hyvin mikseivät ole kumppania löytäneet.

Liikut väärässä seurassa!

Juuri niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Lisään vielä, että ei se, että puolen vuoden jälkeen kutsuu miehen jonnekin, missä tapaisi läheisiä, kyllä millään mittakaavalla ole erikoista. Päin vastoin se on erikoista, ettei edes puolen vuoden jälkeen ole yhtään halukas tapaamaan toisen läheisiä, eli tulemaan oikeasti osaksi toisen elämää. Varsinkin jos on selittänyt, että etsii parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Tunnen yhden sellaisen miehen ja olen tuntenut jo lapsesta. On muutaman kerran seurustellut mutta naiset oli huonoja ja kuulemma huonoitsetuntoisia joten erosi ja tämä mies on saanut kymmeniä pakkeja naisilta vaikka on kohtelias ja osaa käyttäytyä. Ei polta tupakkia ja juo alkoholia harvemmin. Ei ole kovin puhelias mutta on tosi fiksu. On tai oli vakitöissä 20 vuotta ja on rahaa ja hienoa asuntokin + auto. Naiset ei vaan siitä kiinnostu ja mies kerran sanoi ettei enää naiset edes kiinnosta. Aikoo elää sinkkuna loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Naisille ja miehillekin vinkiksi, että kannattaa tätä ensimmäistä vanhempien tai vastaavien tapaamista ehdottaa hyvin hienovaraisesti. Voi kertoa, että on menossa vanhempien luokse käymään ja ehtiikö tulla mukaan. Tässä vaiheessa toisella on lupa valehdella kiireestä, jos ei ole vielä valmis tapaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Höh, ei sen kutsun perimmäinen tarkoitus edes ollut vanhempien tapaaminen, mutta todennäköisesti olisi törmännyt mun vanhempiin samalla reissulla. Ja kyllä ne vanhemmatkin (ja muut läheiset) sen ymmärtää, että jos suhde on ihan alussa, ei se välttämättä jatku, eivätkä mitään hääkutsua odottele. Mukavahan se on vanhemmillekin tavata uusia ihmisiä (ovat sosiaalisia), vaikka eivät koskaan enää tapaisi ko. ihmistä uudestaan. Nyt puhutaan kuitenkin ihan aikuisista, eikä mistään 16-vuotiaasta tytöstä, jonka poikaystävään tuleekin suhtautua vähän epäilevästi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Höh, ei sen kutsun perimmäinen tarkoitus edes ollut vanhempien tapaaminen, mutta todennäköisesti olisi törmännyt mun vanhempiin samalla reissulla. Ja kyllä ne vanhemmatkin (ja muut läheiset) sen ymmärtää, että jos suhde on ihan alussa, ei se välttämättä jatku, eivätkä mitään hääkutsua odottele. Mukavahan se on vanhemmillekin tavata uusia ihmisiä (ovat sosiaalisia), vaikka eivät koskaan enää tapaisi ko. ihmistä uudestaan. Nyt puhutaan kuitenkin ihan aikuisista, eikä mistään 16-vuotiaasta tytöstä, jonka poikaystävään tuleekin suhtautua vähän epäilevästi :D

Tästä päästään vain siihen johtopäätökseen, että monet ikisinkut on todella varautuneita, eivät päästä ihmisiä helposti lähelleen ja miettivät ihan liikaa esim. jonkun uuden ihmisen tapaamista (vaikka deitin sukulaisen). Parisuhteeseen lähteminen vaatii aina jonkin verran heittäytymistä. Ei sitä kumppania voi koskaan oppia tuntemaan kunnolla, jos ei halua nähdä esimerkiksi millainen ko. ihminen on läheistensä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Ei uskalla lähestyä naisia ja on aina vaan kotona. En usko että tapaa ketään jos nyt ei joku nainen mene ja hae sieltä kotoa.

Olen ymmärtänyt että tämmöisiä on enemmänkin ja siksipä olenkin kaverini kanssa miettinyt että jos joskus tulee miehenvaihto eteen niin lähdemme kiertämään maaseutua, katsotaan kiva talo ja mennään koputtelemaan oveen että löytyykö talosta sinkkumiestä joka odottaa hakijaansa. Tiedä mitä helmiä sielläkin istuu kotonaan joiden olemassaolosta ei kukaan ole kuullutkaan. Tästä saisi myös uudenlaisen tosi-tv sarjan kivasti. Vähän yhdistettyä maajussille morsianta ja ensitreffit alttarilla.

En epäile etteikö nämä miehet voisi olla ihania ja potentiaalisia, mutta kyllä jotain on jäänyt puuttumaan aikuistumisprosessista jos +30v mies ei oikeasti uskalla lähestyä ketään ja piileksii kotona.

Teinipojalta sen ymmärtää, mutta aikuisella, jonka tahtoisi toiseksi osapuoleksi parisuhteeseen pitäisi kyllä olla edes jonkinlaiset kyvyt solmia itse ihmissuhteita, sen verran itseluottamusta että uskaltaa tuoda itsensä tykö, ja sen verran sosiaalisia taitoja, että kykenee siihen.

Ei todellakaan tarvitse olla mikään supersupliikki flirttailija, mutta jos pelkää ihmisiä (tai vain naisia), niin kyllä jotain on mennyt pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Höh, ei sen kutsun perimmäinen tarkoitus edes ollut vanhempien tapaaminen, mutta todennäköisesti olisi törmännyt mun vanhempiin samalla reissulla. Ja kyllä ne vanhemmatkin (ja muut läheiset) sen ymmärtää, että jos suhde on ihan alussa, ei se välttämättä jatku, eivätkä mitään hääkutsua odottele. Mukavahan se on vanhemmillekin tavata uusia ihmisiä (ovat sosiaalisia), vaikka eivät koskaan enää tapaisi ko. ihmistä uudestaan. Nyt puhutaan kuitenkin ihan aikuisista, eikä mistään 16-vuotiaasta tytöstä, jonka poikaystävään tuleekin suhtautua vähän epäilevästi :D

Tästä päästään vain siihen johtopäätökseen, että monet ikisinkut on todella varautuneita, eivät päästä ihmisiä helposti lähelleen ja miettivät ihan liikaa esim. jonkun uuden ihmisen tapaamista (vaikka deitin sukulaisen). Parisuhteeseen lähteminen vaatii aina jonkin verran heittäytymistä. Ei sitä kumppania voi koskaan oppia tuntemaan kunnolla, jos ei halua nähdä esimerkiksi millainen ko. ihminen on läheistensä seurassa.

Lisäksi ovat taipuvaisia ahdistuneisuuteen, eli heitä alkaa helposti ahdistaa sellaiset asiat, jotka eivät toisissa aiheuta mitään negatiivisia reaktioita. Siis ne, jotka ovat muuten sellaisia, ettei heti keksi, että miten ovat pysyneet sinkkuna.

Netti deattailu se vasta on epätoivoista prypistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori en jaksa lukea ketjua, mutta.

Kun netti oli aika uusi asia, niin introvertit saivat luontaista lähtöetua nettitreffien maailmaan. Väitän että nettitreffimaailma oli aivan alussa aika suloisenkin puhtoinen. Siellä oli aitoutta, laatua, pitkää tutustumista ja pohjimmiltaan enemmän hyviä ihmisiä. Sitten muuallakin menestystä niittävä Jakke Jokapaikanhöylä ihmetteli, että miten ihmeessä Niilo Nörtilläkin oli yllättävän nätti ja mukava nainen kainalossa? Uteli "viattomasti" asioiden oikean laidan ja päätti tehdä tästä arkikivaa sen normaalin viikonloppupokailun lisäksi. No sen arvaa miten hyväuskoisen lauman käy kun luontainen saalistaja pääsee aitaukseen... :)

Ujoille ja introverteille pitäisi tehdä omat kanavansa. Esimerkiksi kaksivaiheinen Tinder, jossa olisi vain esittelyteksti ja kuvat tulisivat näkyviin vasta, kun on pitänyt siitä. Normaalisti introvertti on alakynnessä juurikin tällaisessa revolverideitissä, vaikka olisi kuinka laadukas ihminen.

Taas on sana introvertti väärässä käytössä. Introvertti ei ole ujo. Introvertti ei ole hidas. Introvertti on vain ihminen, joka väsyy vuorovaikutuksesta ja jonka sisäinen maailma on usein rikas. Introvertti pystyy olemaan ihan yhtä nopea reagoimaan ja yhtä supliikki kuin ekstrovertti, hän vain tarvitsee sen vastapainoksi hiljaisuutta ja yksinoloa (tai niin läheisessä seurassa, ettei kuormitu).

Minä olen introvertti, aloitin nettideittailun 1995 lopussa enkä ymmärrä, mitä hyötyä ehdotuksestasi olisi ollut. Silloin kirjoiteltiin pitempään ennen tapaamista, totta. Valokuvia ei paljon vaihdeltu koska se oli siihen aikaan hankalampaa eikä valokuvia edes otettu yhtä paljon kuin nykyisin. Mutta ei se millään tavalla helpottanut pariutumista. Se mukavalta vaikuttanut tyyppi, jonka kanssa oli kirjoiteltu pari kuukautta ja johon oli jo tuntenut suorastaan ihastuneensa osoittautui useimmiten pettymykseksi. Vaikka se oli sen näköinen kuin kuvassakin, niin kemiat eivät kohdanneet, ei ollut minkäänlaista vetovoimaa.

Introvertti on ujo, hidas. Get over it.

https://suomiredpill.wordpress.com/2022/09/08/introvertti-vai-extrovert…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveripiirissä on pari aikamiespoikaa. Molemmilla puitteet kunnossa, koulutus, toisella vieläpä erityisen korkea koulutus ja meritoitunut työelämässä, velattomat omistusasunnot jne. Siistejä, ei alkoholiongelmaa, ihan kivannäköisiä miehiä. Ei koskaan puolisoa tai seurustelukumppania kummallakaan. Mitään tyttöä ei nuorena koskaan pyörinyt kuvioissa, ei poikaakaan. Muiden pariutuessa ja perheellistyessö ei edelleen koskaan ketään. Ikää alkaa olla jo, nelosella alkaa. En tiedä ovatko he vaan omasta halustaan täyssinkkuja vai menikö elämä vaan menojaan. Vai ovatko kaapissa. Sääli jos näin on. Keskenään eivät ainakaan siis seukkaa, ovat eri puolilta kaveripiiriä mutta tilanteen samankaltaisuus on silmiinpistävää.

Kuulostaa vähän siltä, että nämä on niitä, joilla on jatkuvasti useita samanaikaisiakin tapailuja menossa tai vähintään yksi kierrossa kokoajan. Seksiä ja mukavia viikonloppuja naisten kanssa. Ei tarvi sitoutua. Eiväthän he kavereiden vaimoille kerro elämäntyylistään, vaan keräävät vielä sympatiapisteet vaikeroimalla kumppaninpuutteesta.

Noita on tinder täynnä.

Kuulun näihin miehiin. Ei elämä noin naisten ympärillä pyöri, että pitäisi olla montaa naista yhtä aikaa kierroksessa. Yksi tai kaksi riittää. Vuoden aikana yleensä on yksi tai kaksi tapailusuhde ja pari ONSia. 

Yli nelikymppisenä tulee enemmän keskityttyä omaan elämään, mutta välillä tulee sitten otettua joku tapailusuhde pariksi kuukaudeksi. Miehenä tällainen elämäntyyli on älyttömän helppoa, koska naiset ovat uskomattoman passiivisia. Itse laitan homman käyntiin, koska naiset ei osaa tehdä aloitetta. Naiset ei ole pommittamassa viesteillä ja kutsumassa kahville. Lopettaminenkin on helppoa naisten passiivisuuden takia. On hetken yhtä passiivinen kuin nainen ja nainen katoa itsestään ilman mitään draamaa tai selittely miten ei sovita yhteen.

"Lopettaminenkin on helppoa naisten passiivisuuden takia. On hetken yhtä passiivinen kuin nainen ja nainen katoa itsestään ilman mitään draamaa tai selittelyä"

Koin ahaa elämyksen kun luin tuon. Noinhan se itse asiassa juurikin menee: jos panon jälkeen ei laita naiselle pariin kolmeen päivään viestiä, kyseinen tapailusuhde "raukeaa" itsestään, koska ei ne naiset ainakaan mulle käytännössä ikinä viestittele oma-aloitteisesti 😂😂

Olen aina stressannut siitä että miten lopetan homman parin seksikerran jälkeen tahdikkaasti, mutta totta tosiaan, periaatteessa 72 tuntia ilman että lähetän viestiä taitaa jo itsessään lopettaa koko yhteydenpidon.

Jep, kaikkein paras puoli naisten passiivisuudessa.

Helppoa kun voi edetä seuraavaan naiseen ilman selittelyä ja draamaa. Eikä kyseessä ole edes ns. "ghostaaminen". On vain yhtä passiivinen kuin nainen itse, niin asia hoituu itsestään 😊