Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Jos on tuttu mies, mutta ei ole itse hänen kanssaan koskaan romanttisemmin tutustunut tai edes asunut saman katon alla, niin ei voi tietää että olisi hyvä mies yhtään kenellekään. Yleensä ihmisten ikävät ominaisuudet tulevat esiin vasta lähemmällä tutustumisella, vaikka joistakuista tietysti huonot puolet paistavat alleviivattuina jo kymmenen metrin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen n. 30v sinkkumiehen, joka on komea, urheilullinen, korkeakoulutettu, hyvässä työssä oleva, hauska, fiksu, huomaavainen, luotettava, rauhallinen, päihteetön, äärimmäisen rehellinen ja sydämen sivistystä omaava. Hän kylläkin juo liikaa kahvia ja on myös joskus hieman tylsä.
Mies on sinkku ehkä siksi, että hänellä oli vaikea suhde, eikä hän tiedä onko hän enää koskaan valmis yrittämään uudelleen. Hän on myös introvertti, joten ei varmastikaan itse edistä asiaa.
Tällä hetkellä hän istuu tietokoneen edessä kirjoittamassa tätä tekstiä.
Ei ole. Tunnen useammankin vapaan, akateemisesti koulutetun ja tosi hyvän näköisen yli 40-vuotiaan heteromiehen, jotka eivät myöskään ole isiä.
Kaikissa on silti jotain aivan totaalisen kammottavaa vikaa.
Väkivaltaisia, itsetuhoisia, eläinrääkkääjiä.
Nämä ominaisuudet paljastuvat aina rakastuneille naisystävilleen parin vuoden kuluttua. Silloin kulissit sortuvat ja ahdistus alkaa.
Tunnen kolme yli 40-vuotiasta lapsetonta sinkkumiestä. Nörttejä kaikki. Kaksi viihteeseen elämänsä kuluttavia reilusti ylipainoisia, joilla ei ainakaan näkyvää kiinnostusta naissuhteisiin. Lämpimät suhteet omiin nörttikavereihin (kaveriporukassa myös naisia) ja omiin sukulaisiin. Peter Pan -henkisiä ikuisia poikia, jotka jaksaa intoilla jostain Batmanista.
Kolmas normaalipainoinen/hoikka, vähän aktiivisempi vaikka kiitymyssuhdetyyliltään vähän torjuva, aikuisempi ja avoin jos sopiva nörttinainen sattuis löytymään. Ei maailman komein mies, mutta ok. Tavanomaista älykkäämpi, vaatii naiselta myös että henkinen puoli natsaa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ei ole. Tunnen useammankin vapaan, akateemisesti koulutetun ja tosi hyvän näköisen yli 40-vuotiaan heteromiehen, jotka eivät myöskään ole isiä.
Kaikissa on silti jotain aivan totaalisen kammottavaa vikaa.
Väkivaltaisia, itsetuhoisia, eläinrääkkääjiä.
Nämä ominaisuudet paljastuvat aina rakastuneille naisystävilleen parin vuoden kuluttua. Silloin kulissit sortuvat ja ahdistus alkaa.
Tämä tarina ei kuulosta erityisen uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnen paljon. Olen kaveriporukan ainoa nainen, kaikkia heitä yhdistää että eivät ikinä käy missään tai vietä aikaa muiden kuin toisten miesten kanssa (+ minä lesbo). Ei sitä pysty pariutumaan jos ei ikinä tapaa ketään.
Ei niitä kiinnosta. Monia miehiä ei kiinnosta naiset tai naisseura, vaikkei homoja oliskaan. Sosiaalisesti vaan tykkää miehistä enempi eikä välttämättä sitä seksiviettiäkään ole oikeisiin päin, kun p rnoa riittää netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö tähän "hyvä mies" -kusetukseen. Ei kenenkään tuttu tai kaveri voi tietää millainen se hyvä mies on parisuhteessa,miten toimii,miten kohtelee.
Tää on kyllä totta. Vaatimukset kaverina on huomattavasti kevyemmät. Siis kaikkihan nyt on iloisia ja mukavia jossain kaveriporukan illanistujaisissa, eikä siinä mitään arkea tarvi viettää. Joku todella kiva tyyppi voi olla tosi rasittava parisuhteessa. Esimerkiksi todella paljon omaa tilaa vaativa, joka vaikuttaa kumppanista jopa välinpitämättömältä, tai vaikkapa tosi nipo huushollaamisen suhteen.
Ihan vaan tuli mieleen esim. mun exäni, joka aina kun meillä oli vieraita tai jos me oltiin jossain tuttujen kanssa esitti, että olisi kovin osallistuva isä. Kanniskeli vauvaa ja vaihtoi vaippaa ja selitti kuinka meidän muksu sitä ja meidän muksu tätä. Kun vieraiden silmä vältti, oli kaikki tuo käytös poissa ja äijä liimaantuneena iPadiinsa tai PlayStationiinsa.
Ikisinkut on usein rutiineihinsa kangistuneita. Ja on tottuneet tekemään asiat kotona niin kuin itse huvittaa. Kaveripiirissä on helppo olla kiva ja rentokin, mutta omaa elämää ei haluta enää toisen takia muuttaa. Sitten pysytään sinkkuna. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja niin väsynyt töissä käymisestä, että nukkuminen on ainoa asia mikä kiinnostaa vapaa-ajalla.
Sitten on sellaisiakin miehiä, jotka sen oman ovat löytäneet mutta jollain tavalla menettäneet, eivätkä sitten enää toista halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kolmas kaveri jota kukaan ei muista kirjoitti:
Minä menen tuohon kategoriaan, siis olin ~40 vuonna 2017, kun AP aloitti ketjun. Olen sinkku, kunnollinen ja toivottoman tylsä. Ihan totta. Kaupan hiivapaketti on kiinnostavampaa seuraa kuin minä. Luen sijoituspalstoja, katson Netflixistä scifileffoja ja olen vain lievästi normipainon ylärajalla, joka johtuu istumatyöstä ja siitä, että aineenvaihdunta ei ole enää sama kuin 10v sitten. En ole edes ruma, mutten kovin komeakaan. Olisin varmasti loistava vakooja, kun ohi kulkiessa en jää kenenkään mieleen. Olen keskivertoa aavistuksen älykkäämpi ja työni on semivaativaa älyllisesti, mutta habitukseni on hieman sekainen tukka, ajamaton parta ja 5 vuotta vanha kauhtunut fleecetakki ryyditettynä yhteensopimattomilla farkuilla. Minua voisi kutsua ehkä muodin teurastajaksi, tai ainakin instabeibien karkoittajaksi. Voisin varmaan kävellä pulsun asussa Valkoisen talon pihalle ja kukaan ei epäilisi mitään, vaan luulisivat että olen taas joku huumepäissään oleva hörhö.
Toimiston nuoret naiset puhuvat minulle vain kun tarvitsevat erityisosaamistani, joka ei ole sosiaalista verbaaliakrobatiaa, seksikästä flirttailua tai särmikästä myyntityötä, vaan arkista IT-kauraa. Sosiaalisesti olen juuri sen verran introvertti, että suurin osa toimiston väestä luulee minun olevan tyhmä, juntti, persu tai kaikki kolme, vaikken persuja ole koskaan äänestänyt, enkä ketään koskaan loukkaa. Olen liian kiltti. Sillä olen päässyt n. kolme tusinaa kertaa friend zonelle. Saavutus sekin. Jotta elämäni ei mene aivan hukkaan, kirjoittelen mukahauskoja juttuja AV palstalle ja kuvittelen, että elämäni nainen tupsahtaisi kuin tilauksesta syliini ja pääsisin jälleen kerran friend zonelle. Ehkä saan neljänen tusinan kasaan ennen viiskymppisiä.
Wish me luck. ;)
Oi että kuulostat verbaaliselta ja älykkäältä, huumorintajuiselta ja just sellaiselta nallekarhulta, mitä en pysty yhtään vastustamaan. Ihastun yleensä luonteeseen ja sitten vasta näen ulkonäön, joka yleensä on siinä vaiheessa jo söpö. Jos en ois naimisissa oleva perheenäiti, tulisin kahmimaan sinut itselleni. :)
N41
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kolme yli 40-vuotiasta lapsetonta sinkkumiestä. Nörttejä kaikki. Kaksi viihteeseen elämänsä kuluttavia reilusti ylipainoisia, joilla ei ainakaan näkyvää kiinnostusta naissuhteisiin. Lämpimät suhteet omiin nörttikavereihin (kaveriporukassa myös naisia) ja omiin sukulaisiin. Peter Pan -henkisiä ikuisia poikia, jotka jaksaa intoilla jostain Batmanista.
Kolmas normaalipainoinen/hoikka, vähän aktiivisempi vaikka kiitymyssuhdetyyliltään vähän torjuva, aikuisempi ja avoin jos sopiva nörttinainen sattuis löytymään. Ei maailman komein mies, mutta ok. Tavanomaista älykkäämpi, vaatii naiselta myös että henkinen puoli natsaa.
Outo kausaliteettikorrelaatio sinulla on kiinnostuksesta Batmaniin? eikö ihminen saa aikuisiässä tykätä sarjakuvahahmosta?
Batman on muutenkin aika tummanpuhuva ja synkkä verrattuna 60-luvun huumorisarjaan. Ei liity millään tavalla lapsellisuuteen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä on vaikka kuinka paljon tuttavapiirissä. Hyvätapaisia, koulutettuja, ihan hyvin tienaavia, kilttiluonteisia tuon ikäluokan miehiä, jotka haluaisivat kaikki parisuhteen ja perheen. Mun käy todella paljon sääliksi, koska eihän tuo mikään luonnollinen tila monellekaan ihmiselle ole. Joillekin tietysti.
Itse olen ollut 24-vuotiaasta asti pysyvässä parisuhteessa. Mikä sitten on ero minun ja näiden tuttavieni välillä? Minä olen melkein kaikkia heitä rumempi, lyhyempi ja laiskempi, alkoipa vieläpä kaljuuntumisenikin muita aiemmin. Mutta olin naisasioiden suhteen hyvin aktiivinen ja piiritin tyttöjä herkeämättä silloin parikymppisenä. Nämä kaverini olivat enemmän tyyppiä "kyllä kumppani osuu kohdalleen".
Kyllä tämä oman tuttavapiirin tarkastelu on minulle ainakin vahvistanut sen, että miehiä pitää neuvoa toimimaan vastakkaisen sukupuolen suhteen perinteisesti - aloitteellinen on pakko olla, koska muuten käy huonosti.
M37
Mä olen 38v nainen ja ollut parisuhteessa 23-35v ja sinä aikana sain myös kaksi lasta. Olen hyvätapainen, koulutettu, hyvin tienaava, kiltti en ehkä ainakaan ihan aina ;) , mutta toki kunnollinen ja lisättäköön vielä, että olen ihan hoikka ja urheilen, kun palstalta olen oppinut, että se on oleellista.
Nyt olen tapaillut näitä kuvailemiasi tuon ikäluokan miehiä ja mun on pakko kyllä todeta, että tähän ikään mennessä osa heistä on a) tinder-koukussa, eli vaikka mies sanoisi etsivänsä parisuhdetta ja olevansa ihastunut ja kaikinpuolin vaikuttaa hyvältä matchilta ja mieskin sen toteaa, niin silti mies ei luovu tinderistä, ja jatkaa paremman etsimistä, b) kangistuneita omiin rutiineihinsa, eli kun ovat olleet sinkkuna niin pitkään ja tottuneet tekemään kaiken oman mielen mukaan ilman, että tarvii tehdä kompromisseja tai huomioida kenenkään toisen toiveita, niin eivät enää kykene mukautumaan mihinkään tai joustamaan mistään. Saattavat lopettaa tapailun jonkun ihan naurettavalta tuntuvan asian vuoksi (esim. aamurutiinin erilaisuuden, wtf?).
Eli nämä miehet sanoo, että haluavat parisuhteen, mutta eivät oikeasti mieti, mitä se tarkoittaa, että elämässä on toinenkin ihminen hyvin lähellä (siis toisen toiveet, halut, rutiinit, haasteet jne.). Eivät oikeasti halua sitä ja jopa ahdistuvat, jos alkaa kehittyä tunteita.
Toki joku helmi voi löytyä ja itselle ehkä sopisikin mieluummin sellainen suhdemalli, jossa asutaan erillään, että itse en näe tuota em. kangistumista varsinaisesti esteenä. Nämä miehet kuitenkin sitten vielä selittävät, että haluavat lapsen ja nimen omaan yhteenmuuton jne., vaikka eivät ollenkaan vaikuta lapsiarkeen soveltuvilta (siinä kun pitää joustaa niistä omista menoista ja aikatauluista).
Kuulostaa siltä, että miehet eivät suinkaan olleet ainoita, joilla oli vaikeuksia tehdä kompromisseja tai huomioida toisen toiveita.
Tarkoitatko, että pitäisi tehdä lapsi miehelle, joka ei voi sietää, että joku ei toimi esim. aamuisin samalla rutiinilla kuin hän? Joo, kaikkia toiveita ei tosiaan voi täyttää :D Yleensä parisuhteissa olleet ja varsinkin lasten vanhemmat on todella hyviä venymään, eivätkä välitä mistään sellaisesta, että joku ei nyt ihan mene itselle ideaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnen paljon. Olen kaveriporukan ainoa nainen, kaikkia heitä yhdistää että eivät ikinä käy missään tai vietä aikaa muiden kuin toisten miesten kanssa (+ minä lesbo). Ei sitä pysty pariutumaan jos ei ikinä tapaa ketään.
Ei niitä kiinnosta. Monia miehiä ei kiinnosta naiset tai naisseura, vaikkei homoja oliskaan. Sosiaalisesti vaan tykkää miehistä enempi eikä välttämättä sitä seksiviettiäkään ole oikeisiin päin, kun p rnoa riittää netissä.
Mä seurustelin tollaisen kanssa pari vuotta. Mutta lopulta mun tunne oli, että se oli sellaista kaverillista, miten nyt nörttipojat viettää aikaa keskenään. Ei siis sellaista romanttista, mies-nainen -jännitettä. Piereskeli kanssani avoimesti vaikka muuten ei julkisesti koskaan. Ei rakkaudentunnustuksia, kivaa kaveruutta vain. Kai nämä ovat tottuneet viettämään aikaa keskenään, ettei heillä ole mitään käryä romanttisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Tuon ikäiset sinkut tuntuvat olevan kiinnostuneita lähinnä kotona tissuttelusta, tietokonepeleistä ja viihteestä. Yökerhot tai kulttuuririennot ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tuttu mies, mutta ei ole itse hänen kanssaan koskaan romanttisemmin tutustunut tai edes asunut saman katon alla, niin ei voi tietää että olisi hyvä mies yhtään kenellekään. Yleensä ihmisten ikävät ominaisuudet tulevat esiin vasta lähemmällä tutustumisella, vaikka joistakuista tietysti huonot puolet paistavat alleviivattuina jo kymmenen metrin päästä.
Ihan kuin minun ex-mieheni. Päälle päin Ihan kiltti, empaattinen, avulias, kuunteleva ja "viaton". Oh boy jos ihmiset tietäisivät totuuden... :D
Mun ystävä. 38v, Fiksu, loistava huumorintaju, liikkuu, osaa kokata, vakityö, yli 180cm pitkä jos sillä on merkitystä.
Pari pidempää suhdetta, keskittyi viimeksi sinkuksi jäätyään tekemään töitä. Tuli korona, etätytöt. Lähti maalle suvun mökille, hankki mökin itselleen, on remontoinut mökistä itselleen kodin, tykkää asua siellä. Mutta... asuu niin helvetin puskassa, ettei tule koskaan löytämään sieltä naista itselleen. Harmittaa...
Ei. Ei todellakaan. Olin ikävuodet 33-35 sinkkuna ja se miestarjonta oli aivan järkyttävää. Kaikista Tinder-tuttavuuksista havaitsi melkein heti, miksi ovat sinkkuja. Kaikki hyvät on tuossa kohtaa suhteessa ja jos eroavat, käyvät markkinoilla vaan kääntymässä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tässä on 60 sivua kuvailtu "30-40 vuotiasta ihan hyvää miestä", joka olisi hyvä mies jollekin toiselle, niin on aika tehdä yhteenvetoa asiasta.
Nämä ihan hyvät miehet voi karkeasti jakaa viiteen kategoriaan: a) pitkästä parisuhteesta eronneet, b) irtosuhteilijat, c) ujot introvertit, d) kaverimiehet ja e) naisiin ja suhteisiin kyllästyneet.
Toki näillä kaikilla on syynsä siihen, että ovat sinkkuja. Kategoria a:lla on useasti lapsi tai useampia. Tämä on näistä ryhmistä selvästi suosituin, mutta mahdolliset lapset rajaavat osan naisista pois. Kategoria b on myös suosittu ja monesti nämä miehet antavat ymmärtää, että voisivat sopivan tapauksen kohdalla pariutuakin. Osa varmasti näin tekeekin. Kategoria c on naisille näkymätön ja vaikka nainen sattuisikin saamaan tällaisen miehen kiikariinsa, niin homma ei juuri koskaan etene parisuhteeseen asti. Kategoria d:n miehet ovat näkyvillä, mutta niin turvallisia ja varovaisia, ettei näille kaverinaisille tule oikeanlaista fiilistä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että nämä kaverinaiset vielä torppaavat, jos joskus harvoin joku ulkopuolinen nainen osoittaa kiinnostusta. Kategoria e) on myös naisille melko näkymätön. Eivät juurikaan hakeudu naisten seuraan ja eivät pyri saamaan kipinöintiä aikaan, joten usein hukkuvat massaan.
Jaottelu on karkea ja moni sujahtaa useampaankin kategoriaan, mutta väittäisin että hyvin monen naisen kriteerit sulkevat kaikki näistä kategorioista pois. Varmaan näidenkin kategorioiden ulkopuolelle jää sinkkumiehiä, mutta aika vähän niitä on mainittu tässä ketjussa.
Esimerkki kuvitteellisen naisen kriteereistä:
- Ei lapsia, eikä vasta eronnut
- Ei pelimiehiä eikä irtonumeron metsästäjiä
- Miehen tehtävä on tehdä aloite ja "viedä"
Ei kuulosta kovinkaan vaativalta, mutta niin vain ollaan saatu kaikki "ihan kivat miehet" torpattua.
Tapailin joskus ujoa introverttimiestä, koska tämä feikkasi ihastumista. Ilman tunteita ei onnistu. Itse olen huono saalis. Mies ei myös osannut päättää, haluaako lapsia. Tutut ja sukulaiset käyttivät häntä kuskina, eikä hän kertonut näistä etukäteen, vaan häipyi vain. Oli muutakin. Hän kumminkin jätti minut ja hyvä niin. Ehkä jos ei puhu vieraille, mutta tutuille puhuu, niin parisuhde on helpoin löytää niistä tutuista.
Minä savuton raitis liikunnallinen 40v päivätöissä ja taiteellinen
Mahdollisimman ulkonäkökeseinen ei oo sama asia kuin hyvää perussiisteyttä ja perus ok tyyliä arvostava. Jos mies kuvailee itseään, että luultaisiin spurguksi, niin miksi pitää sellaista habitusta? Haluaako pitääkin ihmiset, naiset varsinkin, vähän kauempana? Ulkonäkö kun vaikuttaa siihen miten ihmiset näkee ja kokee toisen. Ei tartte olla mahdollisimman ulkonäkökeskeinen, mutta sosiaalisen elämän laeista on jotain hyvä ymmärtää. Kohtuus tässäkin.