Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä!
Oma kehu haisee, tiedetään, tiedetään, mutta oon korkeakoulutettu, pitkä, tumma, fiksu, urheilullinen, hauska ja hyväkäytöksinen. Oon tietääkseni ihan normaali, ehkä jopa vähän tylsäkin joskus. Olen hyväpalkkaisessa, oman alani työssä. En tietääkseni ole esimerkiksi omistushaluinen, mustasukkainen, aggressiivinen, sivistymätön, tietämätön, ahne, saita, tuhlaileva, egoistinen, mieleltäni sairas tai hullu taikka vastaavaa.
Olen vain mieluummin yksin, kun minulla on niin mahdottomasti asioita joita haluan tehdä ja nautin kovasti yksin olemisesta ja vapaudesta.
Kauhistuttaa ajatus että joku vaatisi minua viettämään kanssaan lisää aikaa ja joutuisin karsimaan aikaa maailman tutkimisesta ja seikkailusta.
Kuulostat ihanalta! Toivottavasti löydät vielä ihmisen joka haluaa jakaa kanssasi seikkailut ja maailman tutkimiset :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni: kohtelias ja luotettava, hauska, ihan komea ja urheilullinen, ei liikaa viihteellä. On haaveillut perheestä mutta alkaa kuitenkin kohta kuulema luovuttaa sen suhteen. Arveli, että tavallinen vakiduuni ei riitä ilman omistusasuntoja ja autoja, vaan perhettä haaveilevat naiset etsivät varakkaampaa.
Kyllä useimmilla tavallista vakiduunia tekevillä on nelikymppisenä (tavalliset) auto ja omistusasunto. Kieltämättä vähän ihmettelen jos siihen ikään mennessä ei ole oppinut käyttämään rahojaan niin että voi mahdollistaa itselleen tuollaiset perusjutut. Eri asia toki jos ei syystä tai toisesta halua autoa tai omistusasuntoa, mutta tässä oli ilmeisesti kyse siitä ettei saa vakiduuninsa rahoja riittämään näihin.
T. Tavallista vakiduunia tekevä sinkkunainen
Mun ex. Kunnollinen korkeakoulutettu ihminen, hyväpalkkaisessa työssä, treenattu kroppa, ihan kivat kasvot, tuuheat hiukset, sosiaalinen ja hyvä ihmisten kanssa.
Ei vaan oikein osaa mitään tunneasioita eikä olla tukena elämän vastoinkäymisissä. Mutta ihan sopiva sellaiselle ihmiselle, jolla on tukiverkkoja ja elämän perusjutut kunnossa. Itse olen liian herkkä.
Oon 30v mies. Asun pikkupaikkakunnalla. Oon kuntouttavassa työtoiminnassa 4 päivää viikossa ja 4 tuntia päivässä. Päivät menee rutiineja noudattaen. Sosiaalisia suhteita ei ole. Oon jonkun verran perehtynyt paikallishistoriaan. Kuuntelen podcasteja ja katson netflixistä sarjoja/leffoja.
Oon käynyt psykologilla autismi epäilyjen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole, hyvät ja sellaiset jotka haluavat perheytyä, ovat jo varattuja.
Kaveripiirissä on vain kaksi sinkkumiestä tuossa ikähaarukassa. Molemmat työssäkäyviä, normaalin näköisiä jne.
Mutta sitten tulee se "mutta". Toinen käy kolmesti vuodessa Thaimaassa prostituoiduilla, toisen naisviha on sellaista että tulee ilmi jo aika lyhyessä keskustelussa. Ja vaatimukset tietenkin tapissa, pitää olla nuori ja nätti, tienata hyvin jne.
Osaisitko kertoa, mistä tällaisen miehen kannattaisi etsiä kumppania, jos tällainen mies kuitenkin olisi ainakin vastausten perusteella kovinkin toivottu?
Itse olen normaalin kokoinen ja näköinen mies, vakityössä, yliopistotutkinto, alkoholiton ja savuton, harrastan amatööritasoista liikuntaa eri muodoissaan vuodenajan ja kelin mukaan (hiihtoa, kävelyä, melontaa, polkupyöräilyä, patikkaretkiä Lapissa), matkustelua jne. Seuraan ajankohtaisia asioita, politiikkaa jne. tulen hyvin toimeen muiden kanssa, osaan keskustella jne. Miinus on se, että on aina ollut tosi vaikea tehdä aloitteita ja ei myöskään baareissa tai vastaavissa ole tullut käytyä. Jos on ollut kiinnostusta, niin aina se toinen on ollut jo varattu. Ja ainakaan omassa tiedossa ei ole, että kukaan olisi ollut minusta kiinnostunut. Toisaalta olen monta kertaa huomannut, että minulla oletetaan olevan tyttöystävä, mikä on aika hämmentävää, koska en tietenkään ole tällaista koskaan antanut ymmärtää. Toisaalta taas koskaan ei ole ollut sellaista pakonomaista tarvetta, että pitäisi löytää joku vain siksi, että ei osaisi olla yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kyllä se kumppani ja perhe olisi aika kiva juttu! :)
Miten kannattaisi asiassa edetä? Vinkkejä!
Ei pitäisi edetä mitenkään. Juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.
Kuulostaa Juhana Vartiaiselta ja jos itse haeskelee itseään kymmenen vuotta nuorempia niin eihän tuo yhtälö toimi.
Niinpä. Miten miehet eivät jotenkin tunnu käsittävän, että se on iso vika jos mies on 10 vuotta vanhempi? Siinä pitää olla aika paljon millä korvata. Ei riitä kyllä alkuunkaan että on "mukava". Tosin omalla kohdallani mikään ei riittäisi. 10 vuotta vanhempi on liian vanha.
Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat”
Deittausvalmentaja Mia Halonen kertoo, että komeat viisikymppiset miehet ovat kuumaa kamaa sinkkumarkkinoilla.
Aivan ensimmäiseksi kannattaa kohdata tosiasiat. Yksi niistä on se, että 50-60-vuotiaille naisille ei riitä enää miehiä samalla tavalla valittavaksi kuin 20-vuotiaana.
Halosen mukaan monet naiset elävät yhä nuoruuden illuusiossa, jossa kumppani löytyy, kun vain menee baariin ja valitsee sopivan.
- Hyvännäköiset ja kunnolliset vapaat viisikymppiset miehet viipyvät sinkkumarkkinoilla ehkä puoli vuotta, jos sitäkään. Heille on kova kysyntä ja hyviä naisia paljon tarjolla, sillä näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat.
Mun veli: yrittäjä (ei silti mikään työna*kkari), talous kunnossa, pitkä, hiton hyvässä kuosissa ja ihan komeakin, tykkää liikkua, eläinrakas, osaa laittaa ruokaa, pitää kodin kunnossa jne., ei polta, eikä juokaan vaivaksi asti, lapseton. Mutta... On ujo ja nuorena saanut siipeensä suhteessa, hiuksia ei enää juuri ole, mikä hänelle itselleen aika iso, itsetuntoa haittaava ongelma. Lisäksi asuu maalla syrjäseudulla, missä sopivia kumppaniehdokkaita ei liiaksi ole.
Olisi hyvä mies jollekin lapsettomalle, itsestään huolehtivalle, maanläheiselle naiselle, mutta eipä sellaisia tunnu nykypäivänä liikaa olevan tarjolla missään, varsinkaan enää yli 3-kymppisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Olen puolueellinen sanomaan olenko kunnollinen, mutta ehkä sovin kuvaukseen.
Kun tätä lueskelee, palaa mieleen miksi en ole koskaan katsellut 30-40v naisia "sillä silmällä". En silloin kun olin kolmekymppinen, enkä nyt kun olen nelikymppinen.
Nyt sitten ajattelette että jaahas, taas yksi pappa haaveilemassa parikymppisistä naisista. No enpäs olekaan, edellinen seurustelusuhde oli 7v vanhemman naisen kanssa. Sitä edellinen oli 13v nuoremman kanssa, myönnettäköön.
30-40v ikäluokalla ei vaikuta olevan mitään muuta mielessä kuin miehen speksit: pituus, ammatti, tulot. Mies on statusesine; kuinka komean ja hyvin tienaavan saan?
Yli nelikymppistä seurustelukumppaniani ei häirinnyt se että olin 11cm lyhyempi (tai 20cm korkkarien kanssa joita hän aina käytti) ja tienasin n. puolet vähemmän. Häntä edeltänyt nuori nainen ei koskaan kysynyt rahasta tai ajatellut miten hyvänä "saaliina" hänen tuttavansa minua pitivät.
Minulla on kyllä profiilissa rajaus 25-50v, mutta pääsääntöisesti rajaan jokaisen välillä 30-40v pois laskuista.
Et ole kunnollinen. Lue hyvä ihminen oma tekstisi.
Ehkä niin sitten. Osaatko kertoa millä perusteella?
Suosittelen lukemaan nämä vastaukset. Lähes jokaisessa mainitaan kunnollisuuden perusteena ammatti, tulot tai pituus. Speksit.
Miten reagoisit jos minä listaisin tuntemani kunnolliset sinkkunaiset seuravasti?
"Hyvä vyötärö-lantiosuhde, kiinteät C-kupin tissit, mutta jostain syystä miestä ei tahdo löytyä" :D
Niin, miten pitäisi reagoida. Jokainen nainen on kuullut tuota teini-iästä lähtien. Miehet eivät historian saatossa ole tottuneet siihen, että heidän ulkonäköään ja muuta arvoaan arvioidaan ääneen. Kun niin tapahtuu, se on miesvihaa.
Oletko nyt aivan varma? ihmisiä arvostellaan aivan kaikesta sukupuolesta riippumatta. Esimerkiksi lyhyitä miehiä.
Ehkä on aika sinunkin astua kuplastasi ulos.
Heh, "komeat miehet". Miten se asia liittyy palsztapeikkoihin? Ja komea pitää siis olla oikeasti, ei riitä että vain omasta mielestä.
Jos mies ei ole löytänyt seuraa nuorempana kun se vielä on helppoa, nin mistä se komea ulkonäkö yhtäkkiä putkahtaa keski-iässä? :D
Noi "valmentajat" vie vaan tyhmien rahat, mutta tyhmyydestä kuuluukin sakottaa. Kaikenikäiset hyvännäköiset ihmiset löytävät seuraa helpommin, ei sen tajuamiseen pitäisi vamentajaa kenenkään tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun veli: yrittäjä (ei silti mikään työna*kkari), talous kunnossa, pitkä, hiton hyvässä kuosissa ja ihan komeakin, tykkää liikkua, eläinrakas, osaa laittaa ruokaa, pitää kodin kunnossa jne., ei polta, eikä juokaan vaivaksi asti, lapseton. Mutta... On ujo ja nuorena saanut siipeensä suhteessa, hiuksia ei enää juuri ole, mikä hänelle itselleen aika iso, itsetuntoa haittaava ongelma. Lisäksi asuu maalla syrjäseudulla, missä sopivia kumppaniehdokkaita ei liiaksi ole.
Olisi hyvä mies jollekin lapsettomalle, itsestään huolehtivalle, maanläheiselle naiselle, mutta eipä sellaisia tunnu nykypäivänä liikaa olevan tarjolla missään, varsinkaan enää yli 3-kymppisissä.
Jos ei aikuinen mies ole päässyt yli jostakin "nuoruuden rakkaudesta", ei millään mittarilla ole parisuhdeainesta. Mitä tuo sitten tekisi, kun tulisi oikeita vastoinkäymisiä?
Mun mies oli 33 kun tavattiin. Komea, urheilullinen, kiltti, älykäs, superujo. Hällä ei ollut kuin yksi todella lyhyt suhde alla mitä ihmettelin. Tosilla treffeillä tajusin että miehen elämänhallinnassa ja hahmotuskyvyssä oli jokin vähän vinksallaan.
Onneks mulla oli kokemusta sekä autisteista että adhd:sta, joten en säikähtänyt. Mutta tajusin miksi oli ollut yksin, ei osannut esim. ottaa yhteyttä muulloin kun just silloin kun halusi nähdä mut heti - oli aikamoinen opettelu sen kanssa, että deitit ja yökyläilyt on joskus parasta sopia etukäteen kun mulla saattaa olla muutakin elämää kuin hänen näkemisensä.
Nyt 10v yhdessä ja viimein alkaa neuropoikkeaman diagnoosi kirkastua. Välillä menee hermot pahemman kerran, mutta se hyvä on niin hyvää etten vaihtais toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, veljeni. Mahtavaa seuraa, tyyni, vakiduuni, huomaavainen, matkustelee, yms. Ei löydy tervehenkistä naista mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli: yrittäjä (ei silti mikään työna*kkari), talous kunnossa, pitkä, hiton hyvässä kuosissa ja ihan komeakin, tykkää liikkua, eläinrakas, osaa laittaa ruokaa, pitää kodin kunnossa jne., ei polta, eikä juokaan vaivaksi asti, lapseton. Mutta... On ujo ja nuorena saanut siipeensä suhteessa, hiuksia ei enää juuri ole, mikä hänelle itselleen aika iso, itsetuntoa haittaava ongelma. Lisäksi asuu maalla syrjäseudulla, missä sopivia kumppaniehdokkaita ei liiaksi ole.
Olisi hyvä mies jollekin lapsettomalle, itsestään huolehtivalle, maanläheiselle naiselle, mutta eipä sellaisia tunnu nykypäivänä liikaa olevan tarjolla missään, varsinkaan enää yli 3-kymppisissä.
Jos ei aikuinen mies ole päässyt yli jostakin "nuoruuden rakkaudesta", ei millään mittarilla ole parisuhdeainesta. Mitä tuo sitten tekisi, kun tulisi oikeita vastoinkäymisiä?
Mitähän ne oikeat vastoinkäymiset mahtaa olla? Kun kokeneempi parisuhteilija (nainen) alkaa repimään draamaa jokaisesta pikkujutusta, koska kokemus on jotenkin osoittanut että parisuhteessa pitää riidellä vähän väliä jostain jonninjoutavista asioista? Ja ellei näistä täysin turhista riidoista päästä yli, niin sitten haukutaan niihin kyllästynyt vastapuoli kypsymättömäksi luuseriksi joka ei osaa käsitellä ongelmia parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On veli täyttää 36v. Hän on lihaksikas ja komea, on ollut aina töissä, oma asunto ja sijoitusasunto, nyt opiskelee it-insinööriksi. Hänellä on ollut muistaakseni kolme pidempiaikaista tyttöystävää. En tiedä mikä suhteissa on mennyt lopulta pieleen. Luulin että hänellä olisi tähän mennessä jo lapsiakin, hän olisi varmasti hyvä isä, kun on rauhallinen luonne, huumorintajuinen jne.
Olen tumma, 35-vuotisa kasvoiltani komea, kohtalaisen hyvin palkatussa vakituisessa työsuhteessa.
Olen urheilullinen, pidän kotieläimistä ja lapsista ja olen yleensäkin tosi aktiivinen. Oma auto ja melkein maksettu asuntokin löytyy.
Olen kovasti yrittänyt etsiä kumppania, mutta jostain syystä pituuteni 163cm on muodostunut suureksi esteeksi tosi monelle. Olen kuullut asiasta suoranaista pilkkaakin. Voisinko minä olla se jota etsitään, vai onko pituus aina se, mistä kiikastaa?
Kuinka paljon varallisuus vaikuttaa yhtälössä? Harkitsen eroa, mulla on aikuiset lapset, ikä 50v, akateeminen hyvä koulutus, palkka ja työ. Oon hyvässä kunnossa ja aina pitänyt itseni kunnossa. Tiedän, että naiset kiinnostuneita. En ole kuitenkaan kovinkaan varakas, elämä mennyt matkustellessa ja elämästä nauttiessa. Kuinka iso miinus tuo varallisuus olisi? En siis suinkaan ole velkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen tumma, 35-vuotisa kasvoiltani komea, kohtalaisen hyvin palkatussa vakituisessa työsuhteessa.
Olen urheilullinen, pidän kotieläimistä ja lapsista ja olen yleensäkin tosi aktiivinen. Oma auto ja melkein maksettu asuntokin löytyy.
Olen kovasti yrittänyt etsiä kumppania, mutta jostain syystä pituuteni 163cm on muodostunut suureksi esteeksi tosi monelle. Olen kuullut asiasta suoranaista pilkkaakin. Voisinko minä olla se jota etsitään, vai onko pituus aina se, mistä kiikastaa?
Ikävää että sinulla on tuollaisia kokemuksia. Ajattelemattomia ihmisiä on aina. Minä en epäile etteikö sinullekin voisi olla jossain joku. Toki monelle naiselle on tärkeää että mies on pitkä tai ainakin naista itseään pidempi, mutta on myös paljon naisia joille pituudella ei ole merkitystä ja muut asiat merkitsevät enemmän. On aivan mahdollista että vielä kohtaat tällaisen, jos jaksat jatkaa etsimistä. Usein pitää kohdata monta väärää ennen kuin kohtaa oikean.
Ohoh, onpa teitä/heitä kuitenkin paljon! Itse ajattelin otsikon nähdessäni että ei tosiaan tule ketään mieleen. Olen itse N40, eli pitäis varmaan tietää. Kun oikein pinnistelin niin huomasin mieheni veljen, mutta en usko että hän täyttää kunnollisuuskriteerejä, eikä edes välttämättä kaipaa ketään rinnalleen, "ikisinkku".
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.
Etsisi oman ikäisistään. Ja tasoisistaan: ruman ja ylipainoisen on kelvattava.
Höh. Ei naisia näin voi yleistää! Tuntuvat parempina säilyvän kuin miehet.
Totta. Korjaan: etsisi about oman ikäisistään. Hyvinhän se vähän päälle nelikymppinenkin vielä ehtii lisääntymään. Lyhyen ja mahakkaan ei ole kovin todennäköistä 30v lisääntymishaluista löytää, heillä on vielä enemmän varaa valita kuin nelikymppisellä.
Vaikuttaa siltä että aika moni nainen sekottaa Tinder-kysynnän parisuhdekysyntään. Se että lähes kuka tahansa 35+ nainen saa Tinderistä helposti komeita minkä tahansa ikäisiä panijoita, ei tarkoita sitä että miehet jonottaisivat alttarille.
Tuon kuvatun miehen mahdollisuuksia miettiessä kannattaa muistaa että
- koulutus ja vakavaraisuus nostavat miehen tasoa- ylipaino on pienempi miinus miehellä kuin naisella, suurin miinus miehellä on enemmänkin hintelyys joka naisella olisi pienempi miinus
Hieman mahakkaan, ei-komean mutta koulutetun ja vakavaraisen miehen vastine siis voi hyvinkin olla melko tavallisen näköinen, vähän pyöreä 33-35v nainen jolla on todella kiire perustaa perhe. Jos haussa on hoikka ja nätti kolmekymppinen, mahdollisuudet alkavat näyttämään heikoilta.https://flavorwire.files.wordpress.com/2014/09/ijgzwsk.png
Tästä kuvaajasta näkyy elintapojen vaikutus. Åbo Akademin tutkimuksen mukaan, johon osallistui 12 000 suomalaista, naisen paras ikä on n. 25v ja miehen paras ikä on naisen ikä + 3-5v. Kuitenkin tosielämässä miesten silmissä tuota nuorempi on kaunein, ja naiset n. 35v jälkeen lakkaavat pitämästä itseään vanhempia (huonokuntoisia) miehiä parhaan näköisinä. Mahasta kannattaisi siis hankkiutua eroon, ja ehkä päivittää tyyliä nuorekkaammaksi.
Paras ikä= ikä, jossa ihminen on parhaimman näköinen.
Ei ihme, että puolet avioliitoista epäonnistuu, kun puoliso valitaan ulkonäön perusteella.
Huono ihminen=ruma ihminen
Kaikki haluavat vain kauniita ihmisiä puolisokseen ja he pariutuvat keskenään ja loput jäävät ilman.
Toisaalta kun hänen toiveena olisi vähintään 170-senttinen, niin valtaosa miehistähän kuitenkin täyttää tämän kriteerin.