Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.
Kuulostaa Juhana Vartiaiselta ja jos itse haeskelee itseään kymmenen vuotta nuorempia niin eihän tuo yhtälö toimi.
Niinpä. Miten miehet eivät jotenkin tunnu käsittävän, että se on iso vika jos mies on 10 vuotta vanhempi? Siinä pitää olla aika paljon millä korvata. Ei riitä kyllä alkuunkaan että on "mukava". Tosin omalla kohdallani mikään ei riittäisi. 10 vuotta vanhempi on liian vanha.
Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat”
Mun tuttavapiirissä oli tällainen komea fiksu mies, joka oli ollut sinkkuna jo pidempään. Sitten päädyin seurustelemaan hänen kanssaan ja n. 3 kk tiiviin tapailun jälkeen mies sai jonkinlaisen selittämättömän raivokohtauksen, jossa hän turhautuneena haukkui mun seksitaitoni, panokseni suhteessamme jne.
Ehkä tämä oli se syy, miksi upea mies ei ollut pariutunut pysyvästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.
Kuulostaa Juhana Vartiaiselta ja jos itse haeskelee itseään kymmenen vuotta nuorempia niin eihän tuo yhtälö toimi.
Niinpä. Miten miehet eivät jotenkin tunnu käsittävän, että se on iso vika jos mies on 10 vuotta vanhempi? Siinä pitää olla aika paljon millä korvata. Ei riitä kyllä alkuunkaan että on "mukava". Tosin omalla kohdallani mikään ei riittäisi. 10 vuotta vanhempi on liian vanha.
Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat”
Ei kukaan normaali 5-kymppinen mies halua lastensa ikäistä tyttöystävää. He haluavat ikäisensä naisen, jolle ei tarvitse selitellä väsymystä, selkäkipuja ja muita kolotuksia. Ja joka on elänyt samalla aikakaudella, kokenut samanlaisia juttuja jne. Riippuu täysin naisesta, kuinka paljon on kysyntää 5-kymppisenä. Jos on terve, urheilullinen, työelämässä ja haluaa miehen/seksiä, niin taivas on rajana. Jokainen mies haluaisi mieluummin näyttävän ikäisensä naisen kuin itseään puolet nuoremman näyttävän naisen.
Ei kyllä kaikki ovat aika hankalia tapauksia. Olleet liian kauan yksin ja luulevat oman markkina-arvonsa aivan yläkanttiin.
Tunnen. 35-vuotias, komea, pitkä ja tumma. Vartalo kunnossa, ei mikään bodari muttei laiha tai ylipainoinen. Luotettava, ollut aiemmin pitkissä suhteissa. Tasapainoinen, talous hyvässä kunnossa ja työelämässä menestynyt. Sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, porukan hauskuuttaja. Rationaalinen ja kunnianhimoinen, arvostettu henkilö ja erilaisiin työprojekteihin kysytään usein vetäjäksi. Viisas kuin mikä, tuntuu tietävän aina kaikesta :D Osaa kuitenkin puhua tunteistaan ja arvostaa kaikkien mielipiteitä. Kumppaneitaan pitää hyvänä, hemmottelee jatkuvasti, osoittaa arvostustaan teoin ja sanoin. Pitää parisuhdetta tärkeänä.
En usko, että on tosin sinkku pitkään niin halutessaan.
AP Riippuu vähän mistäpäin Suomea,
Kitkerä ero nuoruuden rakkaasta kun vaimo ihastui työkaveriin ja asenne sitten että ei koskaan enään kun koville otti.
Joo, minä!
Oma kehu haisee, tiedetään, tiedetään, mutta oon korkeakoulutettu, pitkä, tumma, fiksu, urheilullinen, hauska ja hyväkäytöksinen. Oon tietääkseni ihan normaali, ehkä jopa vähän tylsäkin joskus. Olen hyväpalkkaisessa, oman alani työssä. En tietääkseni ole esimerkiksi omistushaluinen, mustasukkainen, aggressiivinen, sivistymätön, tietämätön, ahne, saita, tuhlaileva, egoistinen, mieleltäni sairas tai hullu taikka vastaavaa.
Olen vain mieluummin yksin, kun minulla on niin mahdottomasti asioita joita haluan tehdä ja nautin kovasti yksin olemisesta ja vapaudesta.
Kauhistuttaa ajatus että joku vaatisi minua viettämään kanssaan lisää aikaa ja joutuisin karsimaan aikaa maailman tutkimisesta ja seikkailusta.
Tunnen yhden 35 vuotiaan, semmoinen ihan mukavan näköinen, kiltti ja kohtelias. Näppärä käsistään ja kova liikkumaan. Hänellä on näitä lyhyitä suhteita ollut vaikka kuinka mutta mitään pitkäaikaista ei ole vaikka kovasti sellaisesta hän todella haaveileekin.
Kun tutustuin häneen olin ihan ällikällä lyöty että miten noin hyvä mies ei ole jo perheellinen. Mutta ajan mittaan tajusin että vaikka hänellä oli sitä niin sanottua persoonaa niin hän mukautui liikaa aina muiden ajatuksiin. Mies jolla on omiakin mielipiteitä on kuitenkin naisesta seksikästä. Toinen mikä pisti ajan mittaan vähän silmään oli myös hänen pukeutuminen. En ole itse mikään tarkka tuollaisissa mutta luulen että monen naisen mielestä hän ei osannut pukeutua.
Ja kolmas oli mikä myös vahvistui vasta ajan mittaan, niin miehellä ei ollut hirveästi huumorintajua. Hän oli kyllä hyvin positiivinen ja iloinen ihminen mutta se ei vielä kerro huumorista mitään.
Harmi sinänsä koska varmasti olisi hyvä mies jollekin mutta ei vaan löydä oikeanlaista naista itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä!
Oma kehu haisee, tiedetään, tiedetään, mutta oon korkeakoulutettu, pitkä, tumma, fiksu, urheilullinen, hauska ja hyväkäytöksinen. Oon tietääkseni ihan normaali, ehkä jopa vähän tylsäkin joskus. Olen hyväpalkkaisessa, oman alani työssä. En tietääkseni ole esimerkiksi omistushaluinen, mustasukkainen, aggressiivinen, sivistymätön, tietämätön, ahne, saita, tuhlaileva, egoistinen, mieleltäni sairas tai hullu taikka vastaavaa.
Olen vain mieluummin yksin, kun minulla on niin mahdottomasti asioita joita haluan tehdä ja nautin kovasti yksin olemisesta ja vapaudesta.
Kauhistuttaa ajatus että joku vaatisi minua viettämään kanssaan lisää aikaa ja joutuisin karsimaan aikaa maailman tutkimisesta ja seikkailusta.
Pisteet sinulle itsetuntemuksesta ja rehellisyydestä - oletan siis että et vedätä ketään antamalla ymmärtää tai lupailemalla turhia. Jos ei halua sitoutua ja nauttii elämästä muuten niin anna mennä, ehdit seurustella myöhemminkin jos mieli muuttuu.
En tunne. Hyvät, parisuhdetta halunneet miehet ovat olleet pitkissä suhteissa jo pitkään. Tuntemillani sinkuilla miehillä taas on vikoja, joita he eivät itse halua tiedostaa ja jotka eivät välttämättä heti tule ilmi. Näitä piirteitä ovat esim. töksäyttelevyys, sairaalloinen pihiys, oman edun tavoittelu, pahimmillaan jopa naisten "vihollisina" pitäminen ja halveksunta.
Eli naisten mielestä yli 30-vuotias mies on roskaa jos hän yhä sinkku? Kai sitten täytyy tappaa itseni.
Ap:n kannattaisi kysyä itseltään oliko tällaisia miehiä vapaana parikymppisenä?
Jos/kun oli, miksi et napannut silloin omaasi?
On. Hyväpalkkaisessa työssä, huumorintajuinen ja älykäs. Erittäin yritteliäs. Lisäksi taiteellisesti lahjakas. Pitkähkö ja komeaksi kehuttu. Vain lievästi tukeva, mutta käy ajoittain kuntosalilla. Moni on luullut homoksi vaikkei hän ole. Pitää kuitenkin kovasti kiinni omasta vapaudesta, vaikka kaipaa suhdetta ja perhettäkin. Ei vain lähesty itse naisia vaikka moni moni nainen on yrittänyt lähestyä häntä. Ei mitään synnynnäisiä vikoja ja olisi varmasti hyvä isä. Ikää melkein 40, mutta nuorekas olemus parrasta huolimatta. Varmasti itsekin ihmettelee miksi asiat ei muutu parisuhderintamalla.
Miksihän tunnistan itseni monesta kuvailusta. Onko sinkkuina kaikki samantyyppiset miehet sitten?
M38
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt itseäni niin sanotusti kunnollisena, ja samaa on sanonut useampi sosiaaliseen ympyrääni kuuluvakin.
Kiinnitin muutama vuosi sitten huomiota siihen, että olen muille ihmisille täysin näkymätön. Poikkeuksen tekee tietysti se, että itse jotenkin selkeästi herätän huomion, olen asiakkaana kaupassa tai muuta sen sellaista.
Tein muutaman kerran testin menemällä baariin ennen kavereitani. Istuin näkyvälle paikalle, ja ajoittain pyrin avaamaan itsekin keskusteluja. Sain istua täysin yksikseni kaikilla testikerroilla. Kaverieni saavuttua paikalle 15-30 min. kuluessa jos jonkinlaista ihmistä tuli jutustelemaan... niille kavereilleni. Ollessani epätavallisen komean kaverini kanssa liikkeellä naiset puhuivat kyllä minullekin... koska halusivat päästä puheisiin tämän kaverini kanssa. Olin se harmiton sivujuonne, jolle päivään sanominen ei jännittänyt yhtä paljon.
Päädyttyäni työelämässä esimiesasemaan kesti varsin pitkä tovi tottua siihen, että sanomisistani ollaan silminnähden kiinnostuneita. Toki ymmärrän tämän johtuvan nimenomaan asemasta eikä persoonallisuudesta.
Ja ihan siis vaalea, yli 180 cm pitkä ja varsin hoikka olen (ehkä vika onkin siinä). Ilman vaatteita näytän varmasti paremmalta kuin 95% ikäluokkani miehistä. En koe olevani tyylikäs pukeutuja.
Minä naisena samanlainen. Voin mennä melkeinpä minne tahansa yksin ja yksin myös jään. Ulkomailla matkustellessa ei ole mitään eroa Suomeen. Jos matkustan tai olen liikenteessä siskoni kanssa, ero on huomattava. Siskolleni pysähdytään juttelemaan, asiakaspalvelijat jäävät aina jutustelemaan mukavia hänen kanssaan jne. Esimerkiksi matkustimme yhdessä Itä-Aasiaan paikkaan,jossa olen itse käynyt 10 kertaa, ja viipynyt matkoillani 2-4 viikkoa. En ole tutustunut kehenkään matkojen aikana ja kukaan ei puhu minulle. Kun lähdin siskon kanssa samaan paikkaan, ihmiset kyselivät mistä hän on kotoisin, pysähtyivät kaupoissa puhumaan ja asiakaspalvelijat tulivat tiedustelemaan tarvitseeko hän apua.
Näytämme lähes samalta, hän on minua hieman pidempi ja 2 vuotta nuorempi. Tyylimme pukeutua on lähes sama ja kuulemma kuulostamme samalle. En tiedä mikä minussa on, että olen ihan näkymätön! Siskoni ei ole sen supliikimpi tyyppi kuin minäkään ja vielä epäsosiaalisempi siviilissä kuin minä :'D
Kyllä sen ensivaikutelman ja muille näkyvän ulkokuoren alla on jotain piilevää vikaa, jos on ollut aina tai pitkään tahtomattaan sinkkuna. Yleensä tuollaiset vain tulee ilmi tietyn ajan kuluessa, joten jos taustalla on monia lyhyitä suhteita, on viat tulleet esille vasta suhteen syvennyttyä. Toki, jos ei etsikään seuraa vaan haluaa liidellä vapaaherrana, niin silloinhan voi hyvin ollakin ns. viaton yksilö, joka saisi suhteen sellaisen halutessaan. Tällaisia tunnenkin muutaman.
Vierailija kirjoitti:
Eli naisten mielestä yli 30-vuotias mies on roskaa jos hän yhä sinkku? Kai sitten täytyy tappaa itseni.
Olisi elämä varmaan ihanaa tämän draamailijan kanssa...
Ystäväni: kohtelias ja luotettava, hauska, ihan komea ja urheilullinen, ei liikaa viihteellä. On haaveillut perheestä mutta alkaa kuitenkin kohta kuulema luovuttaa sen suhteen. Arveli, että tavallinen vakiduuni ei riitä ilman omistusasuntoja ja autoja, vaan perhettä haaveilevat naiset etsivät varakkaampaa.
Tätä samaa mietin, mikäli mies tosiaan on sellainen kuin tuossa kuvauksessa. Kuulostaa ihanalta ja voisin hyvin kelpuuttaa, jos ikä olisi suht lähelle omaani.