Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Mun mies oli tuollainen hyvä mies. Opiskellut, kiltti, älykäs, sosiaalinen, varakaskin. Tapasin hänet kun hän olimme molemmat 39. Hän oli seurustellut muutaman kerran aiemmin mutta siitä ei ollut tullut sen enempää.
Aika pian seurustelun aloittamisen jälkeen paljastui, että hänellä oli joitain tosi vanhoillisia ajatuksia ja alkoi mm.arvostelemaan minun tekemisiäni tosi voimakkaasti. En olisi esim saanut käyttää lainkaan alkoholia jne. Skitsosin tietysti tästä ihan täysin että se on loppu nyt, mutta jotenkin selvisimme siitä vaiheesta yli.
Molempien näkökannat on pehmenneet ja ollaan löydetty yhteisiä näkemyksiä. Nyt yhdessä jo monta vuotta. Ajattelusi että jos on kauan saanut olla yksin, ehtii ehkä kehittää parisuhteesta vähän epärealistisia odotuksia jotka voi aiheuttaa sen että jääkin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tuollainen hyvä mies. Opiskellut, kiltti, älykäs, sosiaalinen, varakaskin. Tapasin hänet kun hän olimme molemmat 39. Hän oli seurustellut muutaman kerran aiemmin mutta siitä ei ollut tullut sen enempää.
Aika pian seurustelun aloittamisen jälkeen paljastui, että hänellä oli joitain tosi vanhoillisia ajatuksia ja alkoi mm.arvostelemaan minun tekemisiäni tosi voimakkaasti. En olisi esim saanut käyttää lainkaan alkoholia jne. Skitsosin tietysti tästä ihan täysin että se on loppu nyt, mutta jotenkin selvisimme siitä vaiheesta yli.
Molempien näkökannat on pehmenneet ja ollaan löydetty yhteisiä näkemyksiä. Nyt yhdessä jo monta vuotta. Ajattelusi että jos on kauan saanut olla yksin, ehtii ehkä kehittää parisuhteesta vähän epärealistisia odotuksia jotka voi aiheuttaa sen että jääkin yksin.
Piiiitkästä aikaa törmäsin naiseen, johon tykästyin kovaa. Mutta ilmeisesti minun epärealistiset odotukseni olivat naisen mielestä sellaisia, ettei riideltäisi joka helvetin kerta kun nähdään. Mikään ei riittänyt, vaan sain aina kuulla miten paska ihminen olen joka ei osaa tehdä mitään oikein. Taidanpa vaan jatkaa sinkkuilua.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kaikki ovat aika hankalia tapauksia. Olleet liian kauan yksin ja luulevat oman markkina-arvonsa aivan yläkanttiin.
Onneksi naisilla ei ole moista ongelmaa, vaikka olisivat millaisia hulluja. Saavat kuvitella sitten olevansa tavoiteltavia laatuyksilöitä.
Ei niitä ole, hyvät ja sellaiset jotka haluavat perheytyä, ovat jo varattuja.
Kaveripiirissä on vain kaksi sinkkumiestä tuossa ikähaarukassa. Molemmat työssäkäyviä, normaalin näköisiä jne.
Mutta sitten tulee se "mutta". Toinen käy kolmesti vuodessa Thaimaassa prostituoiduilla, toisen naisviha on sellaista että tulee ilmi jo aika lyhyessä keskustelussa. Ja vaatimukset tietenkin tapissa, pitää olla nuori ja nätti, tienata hyvin jne.
Vierailija kirjoitti:
En tunne. Hyvät, parisuhdetta halunneet miehet ovat olleet pitkissä suhteissa jo pitkään. Tuntemillani sinkuilla miehillä taas on vikoja, joita he eivät itse halua tiedostaa ja jotka eivät välttämättä heti tule ilmi. Näitä piirteitä ovat esim. töksäyttelevyys, sairaalloinen pihiys, oman edun tavoittelu, pahimmillaan jopa naisten "vihollisina" pitäminen ja halveksunta.
Monet minun tuntemani ukkomiehet taas ovat pahimman luokan sovinisteja ja puhuvat naisista alentavaan sävyyn kun poikaporukassa ollaan. Mutta eihän niitä tietenkään naisille sanota, kuvittelevat sitten että se kunnollista esittävä ukkomies olisi oikea kultakimpale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne sovinistit ei tajua, että negatiiviset ajatukset näkyvät käytöksessä jollakin tavalla aika pian. No, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne sovinistit ei tajua, että negatiiviset ajatukset näkyvät käytöksessä jollakin tavalla aika pian. No, sitä saa mitä tilaa.
Määrittelehän "pian". Nää sovinistit olleet kylläkin jo vuosia ja vuosia saman naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne sovinistit ei tajua, että negatiiviset ajatukset näkyvät käytöksessä jollakin tavalla aika pian. No, sitä saa mitä tilaa.
Määrittelehän "pian". Nää sovinistit olleet kylläkin jo vuosia ja vuosia saman naisen kanssa.
Naisparat, aina on joku ressukka sinnittelee kunnes lapset ovat isompia, ja eroaa vasta sitten. Oikeasti noista mieshistä valtaosa on kaapissa, ja he eivät ole koskaan hyviä miehiä. Ainakaan naisille, ehkä jos rohkenisivat elää avoimesti toisen miehen kanssa, voisivat lakata halveksumasta puolta ihmiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olen 32 vee, pituutta 175cm ja insinöörin papereita suorittamas omalta alalta. Nyt osa-aikatöissä et jaksaa opiskellakin. En ole koskaan ollut parisuhteessa, käynyt treffeillä tai ollut muutenkaan missään intiimissä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vähänkään nätimmistä ja normaalipainoisista tai hoikista naisista on vain miesten keskuudessa niin armoton kilpailu, ettei taida viitsiä enää aikaa tuhlata. Parikymppisenä olin niin ruma, ettei kukaan nainen päätänsä kääntänyt. Lihavat sohvaperunat taas eivät viehätä itseäni laisinkaan, varsinkaan kun punttisalilla on itse rehkitynyt ja lihasmassaa kehittänyt. Alkoholia en käytä enkä käy baareissa niin rajoittaa hitusen vaihtoehtoja.
Saisitko muka lihavilta naisilta?
En tiedä mikä siinä on mutta ainoat itseäni kohtaan ilkeät naiset ovat lihavat. Olen ajatellut, että ne vihaa kaikkia :D
Olen nainen, mutta samat kokemukset lihavista naisista, todella ilkeitä. Ei tosin liikalihavista. Ehkä siinä on se, että he inhoavat itseään niin paljon, mutta ulkoistavat sen inhon muihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole, hyvät ja sellaiset jotka haluavat perheytyä, ovat jo varattuja.
Kaveripiirissä on vain kaksi sinkkumiestä tuossa ikähaarukassa. Molemmat työssäkäyviä, normaalin näköisiä jne.
Mutta sitten tulee se "mutta". Toinen käy kolmesti vuodessa Thaimaassa prostituoiduilla, toisen naisviha on sellaista että tulee ilmi jo aika lyhyessä keskustelussa. Ja vaatimukset tietenkin tapissa, pitää olla nuori ja nätti, tienata hyvin jne.
Osaisitko kertoa, mistä tällaisen miehen kannattaisi etsiä kumppania, jos tällainen mies kuitenkin olisi ainakin vastausten perusteella kovinkin toivottu?
Itse olen normaalin kokoinen ja näköinen mies, vakityössä, yliopistotutkinto, alkoholiton ja savuton, harrastan amatööritasoista liikuntaa eri muodoissaan vuodenajan ja kelin mukaan (hiihtoa, kävelyä, melontaa, polkupyöräilyä, patikkaretkiä Lapissa), matkustelua jne. Seuraan ajankohtaisia asioita, politiikkaa jne. tulen hyvin toimeen muiden kanssa, osaan keskustella jne. Miinus on se, että on aina ollut tosi vaikea tehdä aloitteita ja ei myöskään baareissa tai vastaavissa ole tullut käytyä. Jos on ollut kiinnostusta, niin aina se toinen on ollut jo varattu. Ja ainakaan omassa tiedossa ei ole, että kukaan olisi ollut minusta kiinnostunut. Toisaalta olen monta kertaa huomannut, että minulla oletetaan olevan tyttöystävä, mikä on aika hämmentävää, koska en tietenkään ole tällaista koskaan antanut ymmärtää. Toisaalta taas koskaan ei ole ollut sellaista pakonomaista tarvetta, että pitäisi löytää joku vain siksi, että ei osaisi olla yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kyllä se kumppani ja perhe olisi aika kiva juttu! :)
Miten kannattaisi asiassa edetä? Vinkkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olen 32 vee, pituutta 175cm ja insinöörin papereita suorittamas omalta alalta. Nyt osa-aikatöissä et jaksaa opiskellakin. En ole koskaan ollut parisuhteessa, käynyt treffeillä tai ollut muutenkaan missään intiimissä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vähänkään nätimmistä ja normaalipainoisista tai hoikista naisista on vain miesten keskuudessa niin armoton kilpailu, ettei taida viitsiä enää aikaa tuhlata. Parikymppisenä olin niin ruma, ettei kukaan nainen päätänsä kääntänyt. Lihavat sohvaperunat taas eivät viehätä itseäni laisinkaan, varsinkaan kun punttisalilla on itse rehkitynyt ja lihasmassaa kehittänyt. Alkoholia en käytä enkä käy baareissa niin rajoittaa hitusen vaihtoehtoja.
Saisitko muka lihavilta naisilta?
En tiedä mikä siinä on mutta ainoat itseäni kohtaan ilkeät naiset ovat lihavat. Olen ajatellut, että ne vihaa kaikkia :DOlen nainen, mutta samat kokemukset lihavista naisista, todella ilkeitä. Ei tosin liikalihavista. Ehkä siinä on se, että he inhoavat itseään niin paljon, mutta ulkoistavat sen inhon muihin?
Tämä ja aina kauhistelevat muiden kiloja, vaikka itse olisivat minkälaisia mätisäkkejä hyvänsä! Ovatko vain niin sokeita omalle ulkomuodolleen, vai pitääkö paha olo päästä purkamaan peilikuvallisille kanssasisarille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sinkkuuden syy on vapaaehtoinen lapsettomuus. On vaikea tavata naisia, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät halua lapsia.
Luulisi olevan markkinoita sinunlaisellesi varsinkin kun sen ihan rehellisesti ilmoittaa.
Meitä vapaaehtoisesti lapsettomia naisia on minusta nykyään aika paljon. Minunkin lähipiirissäni on kolme. Kysyntä ja tarjonta ei ehkä kohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koulutettu, vakavarainen, mukava, mutta lyhyt ja ei kyllä komeaksi voi sanoa. Hiukan on massuakin. Tällä hetkellä 39. Etsii noin 30-vuotiasta naista, koska haluaa perheen. Etsii tosissaan, mutta mitään ei ilmaannu. Osaatteko naiset oikeasti sanoa, missä vika.
Kuulostaa Juhana Vartiaiselta ja jos itse haeskelee itseään kymmenen vuotta nuorempia niin eihän tuo yhtälö toimi.
Niinpä. Miten miehet eivät jotenkin tunnu käsittävän, että se on iso vika jos mies on 10 vuotta vanhempi? Siinä pitää olla aika paljon millä korvata. Ei riitä kyllä alkuunkaan että on "mukava". Tosin omalla kohdallani mikään ei riittäisi. 10 vuotta vanhempi on liian vanha.
Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat”
35-vuotiaana naisena en kyllä ikinä kelpuuttaisi 50-kymppistä boomeria. Ihan sama minkä näköinen tai millainen status olisi, kun ei nuo muutenkaan kiinnosta. Mielummin olen yksin koko elämäni, kuin katselen kotonani jotain eläkeikää lähestyvää asenteellista boomeria. Niin paljon boomereiden mielipiteitä kuunnellut, että hyi olkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttavamies, josta ihmettelenkin, miksi on sinkku. Ystävällinen, muut huomioon ottava, elämänarvoissa oma napa ei ole ensimmäisenä, pitää huolta kunnostaan ja ilmeisesti kodistaankin, ei ole olevinaan kaikessa erinomainen vaan myöntää suoraan, jollei tiedä tai osaa jotakin. Työskentelee sosiaalialalla, joten luulisi, että esim. työkavereissa olisi naisia. Ei tupakoi eikä käytä mitään päihteitä, ei siis alkoholiakaan. Vakaumuksellinen kristitty ja demari, mutta ei tuputa näkemyksiään kenellekään, ja näkemyksiltään liberaali; suhtautuu myönteisesti esim. homoihin ja (sana jota ei saa sanoa jottei ketju lähde), eikä perheroolienkaan suhteen mitenkään vanhoillinen. Lähempänä neljääkymppiä jo, ja olisi kyllä ainakin täydellistä isäainesta mielestäni. Tiedä sitten pitävätkö naiset liian nössönä, vai mikä on.
Veikkaan kyllä että jo pelkästään se että on vakaumuksellinen kristitty ja raivoraitis saisi useimmat naiset kääntymään kannoillaan.
Ei kai pelkkä tuttusi tyrkytä sinulle näkemyksiään, mutta aivan varmasti tyrkyttäisi parisuhteessa. Ei uskonnollinen vakaumus ole sama kuin vaikka tykkäisi scifileffoista. Se on elämäntapa jolta kumppani ei voi välttyä.
Ystäväni yritti tapailla kristittyä miestä, joka omien sanojensa mukaan ei välitä siitä, mihin muut uskovat, ja että uskonto on vain hänen oma juttunsa. No, eipä kestänyt lupaukset, kun heti ensimmäisillä treffeillä alkoi uskontotuputus ja ystäväni kyseenalaistaminen. Ystäväni itse on henkinen ja syvällinen spiritualisti, joten uskonto ja Jumala eivät ole mikään ongelma. Ongelmaksi nousi se tuputus ja miehen jatkuva "No en tiiä, mutta kun Raamatussa sanotaan" kommentit,kun ystäväni halusi tietää, miksi mies on päätynyt näkemykseen X tai Y.
On yks kaveri. Se harrastaa tanssia ja se jää aina "friend zonelle" koska se on niin hyvä tyyppi.
Pitää olla särmää
Juu, yksi kaveri. Tosin hänellä on adhd ja on hieman rasittavaa seuraa pitemmän päälle, joten ymmärrän että ei ole puolisoa löytänyt. Mutta sinänsä hyvä mies kyllä, on töissä, huomaavainen, ahkera, kiltti. Ei vaan ole sopivaa naista löytynyt, joka jaksaisi hänen erityispiirteitään. Työkaverina on myös yksi aivan tosi symppis nuori lääkäri, on kyllä alle 30v. Fiksu ja ihan komea ja tuntuu ihan pärjäävän meidän naisvaltaisessa porukassa, en ymmärrä miksi on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olen 32 vee, pituutta 175cm ja insinöörin papereita suorittamas omalta alalta. Nyt osa-aikatöissä et jaksaa opiskellakin. En ole koskaan ollut parisuhteessa, käynyt treffeillä tai ollut muutenkaan missään intiimissä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vähänkään nätimmistä ja normaalipainoisista tai hoikista naisista on vain miesten keskuudessa niin armoton kilpailu, ettei taida viitsiä enää aikaa tuhlata. Parikymppisenä olin niin ruma, ettei kukaan nainen päätänsä kääntänyt. Lihavat sohvaperunat taas eivät viehätä itseäni laisinkaan, varsinkaan kun punttisalilla on itse rehkitynyt ja lihasmassaa kehittänyt. Alkoholia en käytä enkä käy baareissa niin rajoittaa hitusen vaihtoehtoja.
Saisitko muka lihavilta naisilta?
En tiedä mikä siinä on mutta ainoat itseäni kohtaan ilkeät naiset ovat lihavat. Olen ajatellut, että ne vihaa kaikkia :DOlen nainen, mutta samat kokemukset lihavista naisista, todella ilkeitä. Ei tosin liikalihavista. Ehkä siinä on se, että he inhoavat itseään niin paljon, mutta ulkoistavat sen inhon muihin?
Tämä ja aina kauhistelevat muiden kiloja, vaikka itse olisivat minkälaisia mätisäkkejä hyvänsä! Ovatko vain niin sokeita omalle ulkomuodolleen, vai pitääkö paha olo päästä purkamaan peilikuvallisille kanssasisarille?
Totta, moni lihava nainen arvostelee muiden ulkonäköä paljon enemmän kuin normaalipainoiset, laihat tai liikalihavat naiset. Itse olen normaalipainoinen, eli ehkä se ilkeys onkin vaan ihan kateutta, kun ei jostain syystä laihduttaminen onnistu? Luulen että kyseessä on vain oma paha olo. Kierrän kyllä nykyään tällaiset naiset kaukaa, mikäli mahdollista.
Tässä yksi. Kesällä 40v. Kohta 3v ollut itsekseni. Edellisen pitkä parisuhteen päättymisen jälkeen nii totaalinen uuvutus etten ole kyennyt ajattelemaan koko parisuhdetta. Ns. kasaillut itseäni joten eipä tuo olisi ollut reiluakaan mahdollista toista osapuolta kohtaan. Ei kiinnosta irtoseksi.. parisuhteissa kyllä intoa aina ollut enemmän kuin toisella osapuolella.
Nyt olen alkanut kokea olevani valmis yrittämään vaikka ajoittain olin jo lähellä päättää olevani yksin kuoppaan saakka syystä että kaksi elämäni naista molemmat pettivät. Alkaa siis olla kuitenki taputeltu enkä kanna kaunan taakkaa itseäni rienaamassa. Aina halunnut oman perheen ja omia lapsia, ei oo vielä merkit osuneet kohdilleen. Kykenen kyllä, siitä on varmuus.
Kunhan kevät tulee ja maskit lentää kasvoilta, aion pyytää jokaista sopivaa vastaantulevaa ehdokasta treffeille kunnes osuu kohdalle. En nettideittaile, ei ole ikinä ollut mun juttu. Tällä hetkellä leijuu vain kauniisti meikattuja silmäpareja vastaan ulkona eikä se oikein riitä minulle jotta pyytäisin kahville tjk, kai olen siinä mielessä hieman pinnallinen sitten.
Itse olen 31v ihan suht kunnollinen sinkku. Harmi vaan että olen myös kiltti niin turha edes yrittää.
Alue: Aihe vapaa
Sama se mitä joku valmentaja sanoo. Veikkaan että raha tulee hänelle juuri noilta 5-kymppisiltä miehiltä... Mutta joo, tiedän itse että vanha mies ei kelpaa minulle eikä ole kelvannut kenellekään tuntemalleni naiselle. Paitsi yhdelle joka maksatti aikanaan drinkkinsä vanhoilla ukoilla.