Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat se juttu, mikä määrittää miehen deittailumenestyksen. Paperilla loistava tyyppi voi tosielämässä olla harvasanainen, huono keskustelija, kykenemätön flirttiin, huono lukemaan kiinnostuksen merkkejä, huumorintajuton ja muuten vain tylsä. Vastaavasti sosiaalisesti taitava mies pystyy kompensoimaan muita heikkouksiaan, koska hän ymmärtää, millä on väliä deittailun kannalta. Sosiaalisesti taitavalla miehellä on "kemiaa" useamman naisen kanssa.
Näin se on. Naiset eivät niinkään katso järjen kanssa, mitä on paperilla, vaan vain sitä, miltä mies tuntuu. Äärimmillään mies voi juuri oikealla pienellä eleellä tai sanalla oikeaan aikaan saada naisen haluamaan suhdetta kanssaan - siinä paperit (ja tarkkaan ottaen myös järki) lentävät romukoppaan.
Näinhän se juuri on. Runoilijat kutsuvat tuota rakastumiseksi ja väittävät, että se on parasta ihmisen elämässä. Luulen että he ovat oikeassa. Eikä mies tuossa "saa aikaan" sitä haluamista. Luuserit ehkä yrittävät. Oikea mies on vain oma itsensä, ilman mitään yritystä.
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eihän täällä puhuttukaan unelmasinkuista, vaan ihan hyvistä miehistä. Tavallinen mies kyllä saa olla yksin jos ei ole aktiivinen. Ujolle miehelle voi olla haastavaa löytää seuraa, vaikka ei olisikaan ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eihän täällä puhuttukaan unelmasinkuista, vaan ihan hyvistä miehistä. Tavallinen mies kyllä saa olla yksin jos ei ole aktiivinen. Ujolle miehelle voi olla haastavaa löytää seuraa, vaikka ei olisikaan ongelmainen.
Kyllä se on yläpään ongelma ja kyllä henkilö on ongelmainen, jos hän on niin ujo ettei kykene hankkimaan seuraa, seksiä tai pariutumaan. Se on kyseisen henkilön oma ongelma, ei ympäristön, ei naisten, ei muiden. Näist jutuista aina haiskahtaa sellainen "hyvä mies ei ole hänen ongelma vaan kun ne pahat naiset eivat kiinnostu" -mielipide. Väärin. Ongelma on kyseisen miehen tai naisen.
Ja tämä mielipide tuli nyt ex-ujolta naiselta.
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eli mielestäsi miehen ikisinkkuus ei voi johtua huonosta ulkonäöstä vaan on pakosti jotain merkittäviä henkisiä syitä, jotka selittävät tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eihän täällä puhuttukaan unelmasinkuista, vaan ihan hyvistä miehistä. Tavallinen mies kyllä saa olla yksin jos ei ole aktiivinen. Ujolle miehelle voi olla haastavaa löytää seuraa, vaikka ei olisikaan ongelmainen.
Kyllä se on yläpään ongelma ja kyllä henkilö on ongelmainen, jos hän on niin ujo ettei kykene hankkimaan seuraa, seksiä tai pariutumaan. Se on kyseisen henkilön oma ongelma, ei ympäristön, ei naisten, ei muiden. Näist jutuista aina haiskahtaa sellainen "hyvä mies ei ole hänen ongelma vaan kun ne pahat naiset eivat kiinnostu" -mielipide. Väärin. Ongelma on kyseisen miehen tai naisen.
Ja tämä mielipide tuli nyt ex-ujolta naiselta.
Onhan se toki ongelma, mutta ei se ole niin suuri ongelma, että estäisi miestä olemasta hyvä mies. Ei ujouden tarvitse välttämättä ulottua muualle kuin seuranhakuun. Itsensä tuolla tavoin likoon laittaminen ei tule esiin oikein missään muussa toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eihän täällä puhuttukaan unelmasinkuista, vaan ihan hyvistä miehistä. Tavallinen mies kyllä saa olla yksin jos ei ole aktiivinen. Ujolle miehelle voi olla haastavaa löytää seuraa, vaikka ei olisikaan ongelmainen.
Kyllä se on yläpään ongelma ja kyllä henkilö on ongelmainen, jos hän on niin ujo ettei kykene hankkimaan seuraa, seksiä tai pariutumaan. Se on kyseisen henkilön oma ongelma, ei ympäristön, ei naisten, ei muiden. Näist jutuista aina haiskahtaa sellainen "hyvä mies ei ole hänen ongelma vaan kun ne pahat naiset eivat kiinnostu" -mielipide. Väärin. Ongelma on kyseisen miehen tai naisen.
Ja tämä mielipide tuli nyt ex-ujolta naiselta.
Onhan se toki ongelma, mutta ei se ole niin suuri ongelma, että estäisi miestä olemasta hyvä mies. Ei ujouden tarvitse välttämättä ulottua muualle kuin seuranhakuun. Itsensä tuolla tavoin likoon laittaminen ei tule esiin oikein missään muussa toiminnassa.
No siinähän se on olennaista. Tässä nimittäin puhutaan hyvästä miehestä siinä merkityksessä, millainen on hyvä mies parisuhteeseen naisen kanssa. Parisuhdehan on jatkuvaa itsensä likoon laittamista.
Se ujous ei katoa taikaiskusta ensimmäisten, toisten eikä kolmansien treffien jälkeen. Jos ujous on niin iso ongelma että se estää ihmistä otamasta kontaktia muihin, sitä pitää työstää.
Tämä mielipide toiselta ex-ujolta naiselta. Oli tosi, tosi korkea kynnys ensi kertaa mennä juttelemaan miehelle baarissa. Monet pakit on tullut enkä tule ikinä olemaan taitava näissä jutuissa. Mutta sentään uskallan mennä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Minä olen yksi niistä naisista, joille pituudella ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Lyhytkasvuisen kohdalla olisin ehkä pysähtynyt miettimään, mutta muuten en ole koskaan edes tajunnut, että joku voisi etsiä miestä, joka on vähintään yli 160 cm mittainen. Oma ensirakkauteni oli vain hieman itseäni (160) pitempi, samoin kaksi muuta elämäni suurinta rakkautta.
On tosi outoa väittää että pituudella ei olisi sinulle mitään merkitystä, vaikka kolme kumppaniasi ovat olleet kaikki tosi reilusti alle keskimitan. Sinullehan miehen pituus näyttää olevan hyvin tärkeä juttu. Tai siis lyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Minä olen yksi niistä naisista, joille pituudella ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Lyhytkasvuisen kohdalla olisin ehkä pysähtynyt miettimään, mutta muuten en ole koskaan edes tajunnut, että joku voisi etsiä miestä, joka on vähintään yli 160 cm mittainen. Oma ensirakkauteni oli vain hieman itseäni (160) pitempi, samoin kaksi muuta elämäni suurinta rakkautta.
On tosi outoa väittää että pituudella ei olisi sinulle mitään merkitystä, vaikka kolme kumppaniasi ovat olleet kaikki tosi reilusti alle keskimitan. Sinullehan miehen pituus näyttää olevan hyvin tärkeä juttu. Tai siis lyhyys.
Pituudella ei ole minulle mitään merkitystä, koska en ollut rakastunut heihin _siksi_ että he olivat tietyn pituisia. Ennen tälle palstalle tuloani en ollut koskaan edes ajatellut asiaa.
Nykyinen miesystäväni on omien sanojensa mukaan 178 cm. Hänem pituudellaan ei ollut mitään vaikutusta siihen, että ihastuin häneen.
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eli mielestäsi miehen ikisinkkuus ei voi johtua huonosta ulkonäöstä vaan on pakosti jotain merkittäviä henkisiä syitä, jotka selittävät tilanteen?
Juuri niin. Lukemattomat rumat miehet ovat parisuhteessa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä it-alalla ja näin 5 firman perusteella voin sanoa että kyllä ne kaikki 30+ "hyvät" miehet on siellä varattuja. Ne, jotka sinkkuina ovat, no, syykin löytyy helposti. Yksi ok näköinen on niin ujo etten neljän vuoden aikana kuullut hänen puhuvaan oikeastaan mitään. Toisessa työpaikassa ylipainoinen, lyhyehkö mies sitten taas oli kovin supliikki, mutta aina sai kaiken käännettyä pervoiluksi puheessaan. Yhdellä miehellä oli pakkomielle sellaiseen pitkään pukinpartaan, varmaan 20cm, jossa se roikotti ties mitä koruja ja helmihärdelleitä. Hän oli myös kaljuuntunut, joten yrittikö sillä viestiä jotain. Se parta oli aivan hirveä. Useinkaan syynä ei ole (omien kokemusten mukaan) rumuus, vaan sosiaaliset taidot ja just joku tuollainen yleinen outous (partahäiskä), joka näkyy pitkälle ja tasan tarkkaan karkoittaa naisia.
Arvosta nenemmän partahäiskää kuin noita sinun "hyviä" miehiäsi. Mies elää itselleen, tekee kuten itse haluaa. Ei se parisuhde ole mikään itseisarvo joka on pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eli mielestäsi miehen ikisinkkuus ei voi johtua huonosta ulkonäöstä vaan on pakosti jotain merkittäviä henkisiä syitä, jotka selittävät tilanteen?
Juuri niin. Lukemattomat rumat miehet ovat parisuhteessa.
Eri
Ja mitenhän sinä tämän väitteesi perustelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eli mielestäsi miehen ikisinkkuus ei voi johtua huonosta ulkonäöstä vaan on pakosti jotain merkittäviä henkisiä syitä, jotka selittävät tilanteen?
Juuri niin. Lukemattomat rumat miehet ovat parisuhteessa.
Eri
Ja mitenhän sinä tämän väitteesi perustelet?
Ihan vain vastauksena otsikon kysymykseen, ottamatta kantaa keskusteluun: ei ole.
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Olen puolueellinen sanomaan olenko kunnollinen, mutta ehkä sovin kuvaukseen.
Kun tätä lueskelee, palaa mieleen miksi en ole koskaan katsellut 30-40v naisia "sillä silmällä". En silloin kun olin kolmekymppinen, enkä nyt kun olen nelikymppinen.
Nyt sitten ajattelette että jaahas, taas yksi pappa haaveilemassa parikymppisistä naisista. No enpäs olekaan, edellinen seurustelusuhde oli 7v vanhemman naisen kanssa. Sitä edellinen oli 13v nuoremman kanssa, myönnettäköön.
30-40v ikäluokalla ei vaikuta olevan mitään muuta mielessä kuin miehen speksit: pituus, ammatti, tulot. Mies on statusesine; kuinka komean ja hyvin tienaavan saan?
Yli nelikymppistä seurustelukumppaniani ei häirinnyt se että olin 11cm lyhyempi (tai 20cm korkkarien kanssa joita hän aina käytti) ja tienasin n. puolet vähemmän. Häntä edeltänyt nuori nainen ei koskaan kysynyt rahasta tai ajatellut miten hyvänä "saaliina" hänen tuttavansa minua pitivät.
Minulla on kyllä profiilissa rajaus 25-50v, mutta pääsääntöisesti rajaan jokaisen välillä 30-40v pois laskuista.
Et ole kunnollinen. Lue hyvä ihminen oma tekstisi.
Ehkä niin sitten. Osaatko kertoa millä perusteella?
Suosittelen lukemaan nämä vastaukset. Lähes jokaisessa mainitaan kunnollisuuden perusteena ammatti, tulot tai pituus. Speksit.
Miten reagoisit jos minä listaisin tuntemani kunnolliset sinkkunaiset seuravasti?
"Hyvä vyötärö-lantiosuhde, kiinteät C-kupin tissit, mutta jostain syystä miestä ei tahdo löytyä" :D
Niin, miten pitäisi reagoida. Jokainen nainen on kuullut tuota teini-iästä lähtien. Miehet eivät historian saatossa ole tottuneet siihen, että heidän ulkonäköään ja muuta arvoaan arvioidaan ääneen. Kun niin tapahtuu, se on miesvihaa.
Tuo on oikeasti koko keskustelun typerin lause. Jep, en ole myöskään tottunut pettuleipään enkä sotimaan Napoleonia vastaan, koska en elänyt silloin. Tiedän ja tunnen vain tämän hetkisen tilanteen omakohtaisesti. Menneellä ei ole mitään merkitystä nykyisyyteen tässä asiassa. Vai ovatko esimerkiksi afroamerikkalaiset aina sorrettuja, koska heidän isoisänsä isoisät olivat orjia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmäätiiän kirjoitti:
Kyllä väittäisin, että niillä miehillä jotain piileviä yläkopan ongelmia on. Mikäli eivät siis täysin omasta tahdostaan ole jotain katkeroituneita naisvihaisia mgtow-tapauksia. Muutenhan eivät olisi mukavia ja komeita unelmasinkkuja, koska naiset alkavat vaistoamaan sen "jutun" aina vaan paremmin, mitä läheisemmäksi miehen kanssa pääsevät. Moni täysin pimeä tyyppi voi hyvinkin menestykseikkäästi vetää jotain hyvän ja kunnollisen miehen roolia, kunhan ei päästä "miks toi on sinkku" ihmetteleviä naisia turhan lähelle.
Eli mielestäsi miehen ikisinkkuus ei voi johtua huonosta ulkonäöstä vaan on pakosti jotain merkittäviä henkisiä syitä, jotka selittävät tilanteen?
Juuri niin. Lukemattomat rumat miehet ovat parisuhteessa.
Eri
Ja mitenhän sinä tämän väitteesi perustelet?
Jos tunnet enemmän kuin 10 ihmistä niin tunnet ihan varmasti myös rumia miehiä, jotka ovat parisuhteessa.
Jos et tunne tuon vertaa ihmisiä, mene ja tee Prisma-testi. Muista, että sen ei tarvitse kirjaimellisesti olla Prisma vaan esimerkiksi keskusta-alue, missä liikkuu myös nuoria ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nelikybänen kirjoitti:
Olen puolueellinen sanomaan olenko kunnollinen, mutta ehkä sovin kuvaukseen.
Kun tätä lueskelee, palaa mieleen miksi en ole koskaan katsellut 30-40v naisia "sillä silmällä". En silloin kun olin kolmekymppinen, enkä nyt kun olen nelikymppinen.
Nyt sitten ajattelette että jaahas, taas yksi pappa haaveilemassa parikymppisistä naisista. No enpäs olekaan, edellinen seurustelusuhde oli 7v vanhemman naisen kanssa. Sitä edellinen oli 13v nuoremman kanssa, myönnettäköön.
30-40v ikäluokalla ei vaikuta olevan mitään muuta mielessä kuin miehen speksit: pituus, ammatti, tulot. Mies on statusesine; kuinka komean ja hyvin tienaavan saan?
Yli nelikymppistä seurustelukumppaniani ei häirinnyt se että olin 11cm lyhyempi (tai 20cm korkkarien kanssa joita hän aina käytti) ja tienasin n. puolet vähemmän. Häntä edeltänyt nuori nainen ei koskaan kysynyt rahasta tai ajatellut miten hyvänä "saaliina" hänen tuttavansa minua pitivät.
Minulla on kyllä profiilissa rajaus 25-50v, mutta pääsääntöisesti rajaan jokaisen välillä 30-40v pois laskuista.
Et ole kunnollinen. Lue hyvä ihminen oma tekstisi.
Ehkä niin sitten. Osaatko kertoa millä perusteella?
Suosittelen lukemaan nämä vastaukset. Lähes jokaisessa mainitaan kunnollisuuden perusteena ammatti, tulot tai pituus. Speksit.
Miten reagoisit jos minä listaisin tuntemani kunnolliset sinkkunaiset seuravasti?
"Hyvä vyötärö-lantiosuhde, kiinteät C-kupin tissit, mutta jostain syystä miestä ei tahdo löytyä" :D
Niin, miten pitäisi reagoida. Jokainen nainen on kuullut tuota teini-iästä lähtien. Miehet eivät historian saatossa ole tottuneet siihen, että heidän ulkonäköään ja muuta arvoaan arvioidaan ääneen. Kun niin tapahtuu, se on miesvihaa.
Tuo on oikeasti koko keskustelun typerin lause. Jep, en ole myöskään tottunut pettuleipään enkä sotimaan Napoleonia vastaan, koska en elänyt silloin. Tiedän ja tunnen vain tämän hetkisen tilanteen omakohtaisesti. Menneellä ei ole mitään merkitystä nykyisyyteen tässä asiassa. Vai ovatko esimerkiksi afroamerikkalaiset aina sorrettuja, koska heidän isoisänsä isoisät olivat orjia?
Miesten arvo ja ulkonäkökin nimenomaan määritetään monin täsmällisin tavoin jo lapsesta asti ja tuodaan erityisen isosti esille. Kuka voittaa tappelussa, kuka juoksee nopeimmin, kuka saa eniten naisia, kenellä isoin palkka, kenellä isoin hauis, kuka nostaa penkistä eniten... Jo päiväkodeissa kaikesta tehdään pojille "leikkimielistä kisailua", kun kuulemma kaikki pojat haluvat kilpailla koko ajan kaikesta.
Nih. kirjoitti:
Niin paitsi nytpä tuli mieleen yksi, en ole tosin varma onko täyttänyt jo 30. Todella kohtelias, näyttää sellaiselta stereotyyppinörtiltä, hoikanpuoleinen ja rillitkin löytyy. Mies tykkää kuulemma kulkea luonnossa ja reisasta, hän tykkää lapsista ja monesti puhuu siskonsa tenavista, tienaa tosi hyvin, todella fiksut jutut ja pysyy rauhallisena, vaikka muut lentelisivät pitkin huonetta paniikissa... ollaan joskus juteltu kahvipöydässä naisista ja hän sanoo että toivoisi löytävänsä jonkun, mutta menee kuulemma aina lukkoon, kun nainen puhuu hänelle. Itse olen vain mukiinmenevän näköinen ja hällä kesti yli vuosi, ennen kuin uskalsi katsoa silmiin ja tervehtiä. Harmi, tuosta varmaan joku nainen saisi hyvän miehen.
Ai saisi hyvän miehen, jos kesti vuoden alkaa tervehtiä työkaveria? (viesti 506)
Näin se on. Naiset eivät niinkään katso järjen kanssa, mitä on paperilla, vaan vain sitä, miltä mies tuntuu. Äärimmillään mies voi juuri oikealla pienellä eleellä tai sanalla oikeaan aikaan saada naisen haluamaan suhdetta kanssaan - siinä paperit (ja tarkkaan ottaen myös järki) lentävät romukoppaan.