Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.

Kyllä sellaisia hyviä miehiä on mutta he ovat pariutuneet 20-30 vuotiaina hyvien naisten kanssa kuten kaikki lapsuuden kaverini pk seudulla. Hyvät miehet eivät eroa joten siitäkään ei ole apua. Maaseudulta voi vielä löytää jos kokemattomuus parisuhdetaidoissa ei haittaa. Jos nyt ajattelet itsekin niin hyvät ja aikaansavat miehet kyllä järjestävät itsensä naimisiin ja hankkivat sen perheet eivätkä jää roikkumaan tinderiin. Eivät he autoakaan jätä ostamatta sen takia ettei rahat riitä ferrariin vaan ottavat sen toyotan että saavat jonkun kelvollisen menopelin alle.

Sinulla ei taida olla paljon elämänkokemusta. Oma kokemukseni on, että tällaiset kunnolliset miehet ja naiset eroavat siinä kuin kaikki muutkin. Buumi alkaa tuossa neljänkympin kieppeillä ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Monilla on viiskymppsinä jo kolmas avioliitto menossa. 

En tiedä mistä päättelit elämänkokemukseni määrän. Mutta kokemukseni on ns parempien perheiden kasvateista jollainen itsekin alkujaan olen. Joukossamme erot ovat harvinaisia, 40-50 vuotiailla. Tunnen yhden eronneen pariskunnan. Ehkäpä kotitausta, varallisuus ja asema saavat ihmiset pitämään tiukemmin yhtä ja kiinni perheistään.

Sinun ystäväpiirisi lie erilainen. Rajoitetulla elämänkokemuksalleni tiedän useita pariskuntia, jotka ovat eronneet. n. 50 vuoden iässä Kyseessä siis hyvin toimeentulevat, koulutetut ihmiset; ns. paremmat, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ja varakkaat henkilöt, mikäli se kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina. 

Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule. 

Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä. 

No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita

Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?

Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi". 

Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin

Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.

Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.

Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap. Mielestäni kunnollinen mies. Tässä tulee nyt pitkä lista, mutera vaadinko liikaa?

Sellainen mitä minä haen olisi

-Työelämässä

-Lapseton, mutta haluaisi perheen

-Ei polta, alkoholia kohtuudella

-Perus käytöstavat, kohtelias

-Mukava, hyvä keskustelija, huumorintajuinen, rehellinen, luotettava. Kunhan minun kanssani viihtyy, ei haittaa vaikka on ujo ja introvertti.

-Elämänhaluinen ja innostuu uusista asioista. Tämä on aika tärkeä

-Haluaa muuttaa yhteen eikä ole pakotettu asumaan nykyisessä asuinpaikassaan, vaan haluaisi yhteisen kodin. (pienellä varauksella. Jos mies on helmi, voin joustaa)

-Ei ole allerginen eläimille eikä inhoa niitä

-Hyväksyy minut sellaisena kuin olen, eikä häpeä tai yritä muuttaa minua.

-Arvostaa ja kohtelee minua hyvin, sanoo että rakastaa. Halaa ja pussaa.

-Saa olla roteva, mutta ei sairaalloisen ylipainoinen

-Vähintään 170cm

-Kaljut ei oikein sytytä, mutta jos muuten on ok, annan kyllä mahdollisuuden

-Saa olla persoonallinen, kunhan kemiat kohtaa

Alle 170cm ei ole kunnollinen? Isoisäni oli 165cm pitkä ja parempaa ja kunnollisempaa miestä en ole tavannut missään. Huolehti perheestään vaikeina aikoina ja tienasi perheelle rahaa raskailla töillä, vaikka se lopulta maksoi hänelle terveytensä

Ei toki pituus vaikuta siihen, se on vain valitettavasti vähän turn off mulle jos mies on itseä lyhyempi.

Aikuinen pituusvouhottajanainen tuntuisi varsin oudolta. Jäisin miettimään onkohan muutenkin jäänyt teini-iän tasolle

Enpä ole ikinä nähnyt, että miestä yritettäisiin saada kuriin syyttämällä häntä teiniksi kun ei halua lihavaa naista. Moneen typerään naiseen tämä syyllistäminen toki toimii ja pyytelevät anteeksi, kun eivät halua lyhyttä miestä. Mies ei ikinä pyydä anteeksi.

Nainen on visuaalinen ja tarvitsee miehen, jonka ulkonäkö miellyttää. Nainen ei eroa tässä suhteessa miehestä mitenkään muuten, kuin että naista syyllistetään siitä. Miestä ei.

Ei ehkä tullut edellisestä kommentistani ilmi, mutta syyllistän liiankin helposti miehiä monista asioista, ja teen niin valitettavan usein. Pituus ei kuitenkaan ole yksi näistä asioista. Lihavuuteen voi puttua, pituuskasvuun ei.

Mitäs ihmeen merkitystä kuvittelet tuolla olevan? Luulet ilmeisesti, että muilla olisi velvollisuus ottaa epäviehättävä kumppani siksi että tämä ei voi mitään sille että ei ole viehättävä? Jos joku ei syty lyhyistä, hän ei syty. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, että pituuskasvuun ei voi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.

Ei lapsia 30% tippuu pois

Ei tupakkaa 5% tippuu pois

Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.

Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa

50% tippuu pois.

Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.

Ei omista eläimiä 40% pois

Eli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.

Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.

Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.

Täytän nuo kaikki kohdat, mutta asun pk-seudulla ja täällä moni muukin nainen täyttää kyseiset kriteerit. Miehistä on pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap. Mielestäni kunnollinen mies. Tässä tulee nyt pitkä lista, mutera vaadinko liikaa?

Sellainen mitä minä haen olisi

-Työelämässä

-Lapseton, mutta haluaisi perheen

-Ei polta, alkoholia kohtuudella

-Perus käytöstavat, kohtelias

-Mukava, hyvä keskustelija, huumorintajuinen, rehellinen, luotettava. Kunhan minun kanssani viihtyy, ei haittaa vaikka on ujo ja introvertti.

-Elämänhaluinen ja innostuu uusista asioista. Tämä on aika tärkeä

-Haluaa muuttaa yhteen eikä ole pakotettu asumaan nykyisessä asuinpaikassaan, vaan haluaisi yhteisen kodin. (pienellä varauksella. Jos mies on helmi, voin joustaa)

-Ei ole allerginen eläimille eikä inhoa niitä

-Hyväksyy minut sellaisena kuin olen, eikä häpeä tai yritä muuttaa minua.

-Arvostaa ja kohtelee minua hyvin, sanoo että rakastaa. Halaa ja pussaa.

-Saa olla roteva, mutta ei sairaalloisen ylipainoinen

-Vähintään 170cm

-Kaljut ei oikein sytytä, mutta jos muuten on ok, annan kyllä mahdollisuuden

-Saa olla persoonallinen, kunhan kemiat kohtaa

Alle 170cm ei ole kunnollinen? Isoisäni oli 165cm pitkä ja parempaa ja kunnollisempaa miestä en ole tavannut missään. Huolehti perheestään vaikeina aikoina ja tienasi perheelle rahaa raskailla töillä, vaikka se lopulta maksoi hänelle terveytensä

Ei toki pituus vaikuta siihen, se on vain valitettavasti vähän turn off mulle jos mies on itseä lyhyempi.

Aikuinen pituusvouhottajanainen tuntuisi varsin oudolta. Jäisin miettimään onkohan muutenkin jäänyt teini-iän tasolle

Enpä ole ikinä nähnyt, että miestä yritettäisiin saada kuriin syyttämällä häntä teiniksi kun ei halua lihavaa naista. Moneen typerään naiseen tämä syyllistäminen toki toimii ja pyytelevät anteeksi, kun eivät halua lyhyttä miestä. Mies ei ikinä pyydä anteeksi.

Nainen on visuaalinen ja tarvitsee miehen, jonka ulkonäkö miellyttää. Nainen ei eroa tässä suhteessa miehestä mitenkään muuten, kuin että naista syyllistetään siitä. Miestä ei.

Ei ehkä tullut edellisestä kommentistani ilmi, mutta syyllistän liiankin helposti miehiä monista asioista, ja teen niin valitettavan usein. Pituus ei kuitenkaan ole yksi näistä asioista. Lihavuuteen voi puttua, pituuskasvuun ei.

Ja nyt kun luin viestisi uudestaan, syyllistän sinua naisten kutsumisesta visuaalisiksi olennoiksi. "Nainen" on sukupuoli, ei se kerro mitään yksilön tarpeista. Yhtä varmasti osa naissta haluaa hyvännäköisen miehen, kuin osa haluaa softaavan miehen. Kommenttisi on erittäin seksistinen, ja sitä ei voi hyväksyä.

Sinun hyväksyntäsi ei paljon hetkauta. Et kuitenkaan ole koskaan protestoinut kun miesten toitotetaan olevan visuaalisia. Keskitypä ensin poistamaan sellaiset kommentit maailmasta. Niitä on paljon, paljon enemmän. Sinulta ne ovat näköjään menneet ohi, kun et tajunut viittausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille naisille ei vaan yksinkertaisesti riitä sitä virheetöntä miestä.

Pituus 180 ja putoaa 30% miehistä pois

Ei kaljuja 10% miehistä putoaa

Akateeminen ja 30% miehistä skipataan

Varakas ja 80% miehistä putoaa

Sosiaalinen ja 70 % miehistä putoaa

Ei pienimunainen ja 10% miehistä putoaa.

Ikäluokasta jää ehkä 100 miestä joilla kaikki nuo asiat kunnossa.

Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.

Ei lapsia 30% tippuu pois

Ei tupakkaa 5% tippuu pois

Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.

Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa

50% tippuu pois.

Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.

Ei omista eläimiä 40% pois

Eli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.

Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.

Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.

Minäminäminä! Tosin haluan lemmikkejä, eli ei olisi pitkäkestoinen ratkaisu.  Aiempaan kommenttiin liittyen, en usko että suurin osa naisista kiinnittää 'parinvalinnassaan' huomiota yhteenkään noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.

Ei lapsia 30% tippuu pois

Ei tupakkaa 5% tippuu pois

Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.

Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa

50% tippuu pois.

Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.

Ei omista eläimiä 40% pois

Eli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.

Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.

Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.

Täytän nuo kaikki kohdat, mutta asun pk-seudulla ja täällä moni muukin nainen täyttää kyseiset kriteerit. Miehistä on pulaa.

Miehistä on pulaa, mutta kuitenkin likimain kaikki miestyökaverini ovat sinkkuja (firma Helsingissä)? Eiköhän syynä ole jotain ihan muuta kuin miesten liian vähäinen määrä pk-seudulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina. 

Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule. 

Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä. 

No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita

Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?

Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi". 

Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin

Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.

Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.

Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut

Mies ei voi olla alkuvaiheessa oma itsensä, jos oma itse ei vastaa naisten erittäin homogeenisiä mieltymyksiä. Silloin jää ilman naista kokonaan. Oman itsen voi tuoda esille sitten, kun suhde on edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.

Ei lapsia 30% tippuu pois

Ei tupakkaa 5% tippuu pois

Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.

Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa

50% tippuu pois.

Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.

Ei omista eläimiä 40% pois

Eli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.

Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.

Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.

Täytän nuo kaikki kohdat, mutta asun pk-seudulla ja täällä moni muukin nainen täyttää kyseiset kriteerit. Miehistä on pulaa.

Miten niistä voi olla pulaa, kun äijiä on paljon enemmän naimaikäisissä ikäluokissa? Älkääkä linkittäkö pelkän Helsingin tilastoa tähän, koska koko pk-seutu laskien tilanne on naisille edullinen, kuten kirjoitin.

Tietenkään sukupuolten epäsuhta ei ole niin iso, että kaikille naisille riittäisi mediaania halutumpi mies. Joidenkin on pakko ottaa yleisillä standardeilla heikompi mies, mutta kokonaan ilman ei jää yksikään nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni on ns. ikisinkku vaikka haluaisi perheen. Mies on vähän alle 40v insinööri It-alalla. Normaalin ulkonäkö, normaali paino, mukava luonne, soittaa kitaraa. Yksi syy voi olla että ei tee aloitteita selvinpäin koska on ujohko. Baarissa naiset eivät humalassa olevasta kiinnostu, eikä ne perhettä haluavat naiset taida baarissa muutenkaan pyöriä. Mies ei ole mikään alkoholisti kuitenkaan. Ystäväni ei ole tinderissä eikä sinne ujona halua mennä. (Ymmärrän täysin, en itsekään pystyisi sinne menemään). Olen pitkään miettinyt mistä hänelle löytyisi tyttöystävä, surettaa katsoa kun hyvä mies menee hukkaan.

Miksi surettaa? Ei parisuhde tai perhe ole mitään ihmisoikeuksia. Osa ihmisistä vain jää yksin ja tämä on hyväksyttävä. Maailma ei ole reilu, eikä ihmisen "hyvyys" ole mikään peruste, minkä takia hänestä pitäisi toisen viehättyä.

Onhan muita näkökulmia kuin pelkästään ihmisoikeudet. Tarve pariutua on biologinen, lähes jokainen kaipaa elämänkumppania jossain vaiheessa. Jos itse on löytänyt hyvän kumppanin (ja tietää miten vaikeaa se voi olla), miksei surettaisi hyvän ikisinkun puolesta? Sitä kutsutaan empatiaksi.

Tarve pariutua voi olla biologinen, mutta kaikki naiset (tai miehet) eivät kuitenkaan koe tarvetta lisääntymiselle. Se ei liity ihmisoikeuksiin millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina. 

Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule. 

Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä. 

No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita

Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?

Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi". 

Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin

Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.

Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.

Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut

Kuinka vain, mutta esimerkiksi minä olen defaulttina aika introvertti ja varautunut, joten minun parhaista puolistani ei normaalisti pääse selville, ellen tuo niitä esiin. Tässä siis tasaan vain sitä etumatkaa, joka ekstroverteilla seuramiehillä on.

Jos kaikenlainen itsestä kertominen on sinusta "manipulointia", olet varmaan niitä, jotka kirjoittavat deittiprofiiliin "Kysymällä selviää ;)" :D

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

N37 kirjoitti:

oletnaiivi kirjoitti:

Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.

Tasot ovat olemassa.

Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.

Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.

Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.

Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.

Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin. 

Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm

"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"

Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.

Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen

Joku laittoi linkin, kiitos siitä. Hieno tutkimustulos on, että ihmiset haluavat kumppanikseen jonkun, joka viehätttää heitä myös fyysisesti. Ihmeellistä? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni. Miehen kavereita olisi muutama. Koulutus FT tai DI. Rauhallisia, ihan ok näköisiä ja tavallisia.

Serkkupoika on sairaanhoitaja. Hiljainen ja ujo, mutta tosi kiva. Ei varmasti lähestyisi ketään "siinä" mielessä.

Mutta mistä minä tiedän ovatko nämä oikeasti jotain sekopäitä, mutta eivät vaikuta siltä.

Oli sitten pakko heittää hyvän tekstin loppuun se perusnega:D

He VOIVAT olla pedofiilejä, murhaajia tai jopa toimittajia, mutta on typerää spekuloida jotain tuollaista, jos sinulla ei ole mitään järkisyytä epäillä sellaista.

Olisiko mielestäsi oikein, että joku ajattelisi sinun olevan psykopaatti, koska "se on mahdollista"?

Mitä ilmeisimmin mainitsemasi miehet ovat ihan yhtä kivoja ja normaaleita kuin suurin osa miehistä, mutta ei ole vain vielä natsannut sillä rintamalla.

Ja ennen kaikkea: Haluavatko he parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina. 

Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule. 

Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä. 

No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita

Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?

Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi". 

Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin

Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.

Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.

Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut

Kuinka vain, mutta esimerkiksi minä olen defaulttina aika introvertti ja varautunut, joten minun parhaista puolistani ei normaalisti pääse selville, ellen tuo niitä esiin. Tässä siis tasaan vain sitä etumatkaa, joka ekstroverteilla seuramiehillä on.

Jos kaikenlainen itsestä kertominen on sinusta "manipulointia", olet varmaan niitä, jotka kirjoittavat deittiprofiiliin "Kysymällä selviää ;)" :D

Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti. Olkoon mulla kaksi harrastusta, joista A on mulle todella tärkeä ja rakas ja harrastan sitä usein. Samalla se on myös vähän outo suuren yleisön mielestä. Harrastus B on suht vähäpätöinen ja harrastan sitä todella satunnaisesti ja silloinkin vain sosiaalisen vaikutuksen takia. Harrastus B on enemmän suuren yleisön mieleen ja nähdään normaalina.

Jos uuden ihmisen tavatessani painottaisin miten harrastan harrastusta B ja olisin hiljaa harrastuksesta A tai vähättelisin sen merkitystä itselleni, olisi se mun mielestä manipulointia

Vierailija kirjoitti:

On erittäin mukava, komea ja älykäs sekä äärettömän varakas kaveri. Mutta hän on myös yli asiallinen ja tykkää puhua jotain älykästä aiheesta kuin aiheesta. Itse en jaksaisi kun en ole niin fiksu, mutta samanlaiselle fiksulle naiselle oiva tyyppi. Hänellä on hieno omakotitalo, josta pitää hyvää huolta. 

Mä jaksaisin, ja nimenomaan en jaksa turhista aiheista keskustelua, sekä kiihotun hyvännäköisistä miehistä. Harmi, ettemme tunne toisiamme tämän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä te miehet ja naiset kinastelette kuin lapset.

Ja itse aihe on jo ohitettu ajat sitten...

Minäkin olen kunnon mies ja sinkku vakityössä ja raitis ja savuton.33v

Pohtikaa älypäät millä tänkin palstat samanmoiset saadaan oikeasti tutustumaan keskenään eikä kinastelemaan!

Muille kelpaamattomat miehet ja naiset eivät halua toisiaan, se tulee ilmi selvästi tältäkin palstalta. Ei ihmisiä vaan voi väkisin naittaa toisilleen.

Oon ollut ihan kunnollinen mielestäni aina, takana 2 suhdetta, joista toinen pitkä ja toinen lyhyempi. Ei yhdenillanjuttuja, kännisekoilu ei ole kiinnostanut koskaan :)

Vierailija kirjoitti:

ghddfghdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N37 kirjoitti:

Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?

En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on? 

Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma. 

Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:

-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.

Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.

Kemiat on implisiittisesti mukana: nainen kokee kemiaa, kun mies on komea, statukseltaan korkea ja käytökseltään assertiivinen.

Kuka tahansa voi kouluttautua korkeasti ja hakea statusta sitä kautta, lihas- ja aerobinen treeni sekä tietynlaisen pukeutumis- ja hiustyylin omaksuminen lisää komeutta, ja itsevarmuuttakin voi opetella. 

Saamattomat itkee netissä ja siksi eivät saa naisia. Sori siitä.

Tähän vielä kun lsätään se, että on joku intohimon kohde jota pyyteettömästi rakastaa, esim. jonkun instrumentin soittaminen, vaeltaminen luonnossa, venäläinen kirjallisuus yms. niin kyllä riittää kysyntää. 

Kun elämässä ei ole mitään intohimonkohdetta, vaan mennään vaan ja kaikki kelpaa, niin sellainen palo puuttuu tyystin ja näin henkilö ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta. 

Tuossa on vielä sekin, että sen intohimon pitää olla sen naisen kelpuuttamaa sorttia. Esimerkiksi videopelit eivät kelpaa, vaikka niitä olisi harrastanut 30 vuotta ;)

Toisaalta itse en ymmärrä, että mitä minä kostun siitä jos nainen on vaikka intohimoinen virkkaaja. En pidä tuollaista intohimoa kovin tärkeänä loppujen lopuksi, kunhan on intohimoa minua ja suhdetta kohtaan.

Minä (N) ymmärrän erittäin hyvin tuota kirjoittajaa, joka sanoi, että ihmiselle, jolla on intohimo, on kysyntää. Olen itse joskus kirjoittanut ihan samoin, tai käyttänyt kysymystä "What makes you tick?", kun en sille hyvää suomenkielistä ilmaisua keksi.

Ihan varmasti intohimo videopeleihin tekee sinusta huomattavasti kiinnostavan videopelejä harrastavan naisen silmissä kuin jostain sellaisesta miehestä, joka ei niitä harrasta tai jolle ne ovat korkeintaan "ok".

Mutta eihän intohimon tarvitsekaan olla sinulle tärkeää, riittää että ymmärrät että ainakin osalle meistä naisista se on. Hajuton, mauton, väritön "ok" -mies ei ehkä herätä myöskään negatiivisia tunteita, mutta ei hänessä kyllä ole myöskään mitään kiinnostavaa.

Lisäksi tulee väistämättä mieleen juuri tuo, mitä itse sanoit: hänelle kelpaa kuka tahansa "ok"-nainen eli hän ei tule ihastumaan naisesta tämän intohimon ja ainutlaatuisuuden takia vaan ottaa sen, jonka onnistuu saamaan.

Mikäs sinun ongelmasi on, jos et keksi kuinka kääntää 'mikä sinut sytyttää'? (Took me like 3 seconds)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina. 

Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule. 

Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä. 

No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita

Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?

Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi". 

Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin

Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.

Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.

Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut

Kuinka vain, mutta esimerkiksi minä olen defaulttina aika introvertti ja varautunut, joten minun parhaista puolistani ei normaalisti pääse selville, ellen tuo niitä esiin. Tässä siis tasaan vain sitä etumatkaa, joka ekstroverteilla seuramiehillä on.

Jos kaikenlainen itsestä kertominen on sinusta "manipulointia", olet varmaan niitä, jotka kirjoittavat deittiprofiiliin "Kysymällä selviää ;)" :D

Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti. Olkoon mulla kaksi harrastusta, joista A on mulle todella tärkeä ja rakas ja harrastan sitä usein. Samalla se on myös vähän outo suuren yleisön mielestä. Harrastus B on suht vähäpätöinen ja harrastan sitä todella satunnaisesti ja silloinkin vain sosiaalisen vaikutuksen takia. Harrastus B on enemmän suuren yleisön mieleen ja nähdään normaalina.

Jos uuden ihmisen tavatessani painottaisin miten harrastan harrastusta B ja olisin hiljaa harrastuksesta A tai vähättelisin sen merkitystä itselleni, olisi se mun mielestä manipulointia

Suosittelen muotoilua "Rakkain harrastukseni on varmaankin X, mutta aikaa kuluu myös Y:n ja Z:n parissa ja teen A aina, kun siihen aukenee tilaisuus", jossa X on se nörttiharrastus, johon monella ei ole kosketuspintaan ja muut sitten muita mielenkiinnonkohteita.

Tarkoitushan on aluksi vain tarjota puheenaiheita keskusteltavaksi. Shonen-manga voi olla iso osa elämääsi, mutta jos useimmat eivät ole koskaan lukeneet sitä, ei se auta tutustumisessa ja yhteisen sävelen löytämisessä. Mikä ykkösnörtteilykohteesi onkaan, se tulee kyllä esiin, siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Ja ei kannata nyt miettiä vain harrastuksia, kun puhutaan hyvistä ominaisuuksista. Harrastusten merkitys kumppanin valinnassa on pienempi kuin vaikka kavereiden valinnassa. Kannatta miettiä sellaisia vahvuuksia kuin huumorintaju, intohimoisuus, hyvä maku, urheilullisuus, tyylitaju, emotionaalinen älykkyys, humaanit arvot, itsevarmuus, rauhallisuus, spontaanius jne. jne. – Kun osaan demontroida näitä ominaisuuksia sen sijaan että vain listaisit ne, olet aika vahvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdfsgdfgsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos löytyy Tampereen suunnilta, niin kertokaa toki! ;) Alle 35-vuotiaat tosin voi unohtaa, niitä nyt löytyykin vielä järjellisiä. Hehän ovat nuoria.

35+:issa on se ongelma, että monet miehistä ovat kuin vanhoja papparaisia. Eivät huolehdi itsestään, eivät käy juuri missään. Jos käyvätkin, käyvät "vanhojen ihmisten" riennoissa. Ei tässä mitään nuorekasta tarvitse leikkiä, mutta vielä on elämää elettävänä. Tokihan tässä on myös se, että monet ovat joko varattuja tai sitten jotenkin ööh, viallisia, mutta ei tässä nyt voi sanoa itsestäänkään, että olisi parasta A-luokkaa, kun kerran vapaana tässä iässä on. Siinä sitä sitten ollaankin, kun kaksi outoa takkuaa keskenään.

Miksi naisilla on aina tämä vimma, että miehen pitäisi koko ajan "käydä jossakin"? Mihinkä sitä menee, etenkin sinkkuna ollessa, kun ei ole sitä kumppaniakaan kenen kanssa nauttia asioista? Elämää se on kotonakin oleminen, etenkin rankan työpäivän jälkeen. Kannattaa järjestää kotiolot siten, että siellä viihtyy. Ehkä nämä miehet ovat niin tehneetkin, saavat olla ilman jatkuvaa kälätystä ja kissanristiäisiä ;)

Täällä kolmekymppinen sinkkumies ja kuten sanoit, aika harvoin tulee käytyä missään enää kun kaveripiirissä oikeastaan kaikki seurustelevat ja osalla on pieniä lapsia, niin seuraa saa vain harvoin. Ehkä kerran viikossa joku saunailta (huom. tavallinen saunailta, ei bileet) ja muuten tulee oltua aika paljon kotona. Käyn yleensä kerran viikossa kirjastossa ja kerran parissa viikossa kaupungin taidegalleriat läpi. Peruskauppareissu päivittäin ja joku kevyt iltalenkki ulkona. Duuni mulla on etätyötä eli sitäkin teen kotoa käsin. Treffiseuraa löytyy hyvin tinderistä jos sille päälle sattuu. Olen ihan tyytyväinen elämääni.

Aika pienessä kaupungissa ilmeisesti asut. Jotenkin epäuskottavalta kuulostaa silti. En taida tuntea ketään, joka kävisi taidegalleriat säännöllisesti läpi, kyllä useimmat yleensä käyvät vain niissä näyttelyissä, jotka kiinnostavat.

Asun yhdessä suomen top 5 suurimmassa kaupungissa. Harrastan nykytaidetta ja kirjoitan siitä blogia, eli seuraan kenttää aika tarkkaan. Vähän niin kuin jotku käy raveissa ja toiset kiekkomatseissa. Ei se sen kummempaa ole.

Asuksnää Turuus, melkein 200,000 asukasta? Huimaa!