Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette naurettavia täällä kirjoitteletta suksikaa kuuseen!
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Hei, hei!
Olen 30+ sinkkunainen, ja tiedän muutaman upean sinkkumiehen niin Kuopiosta kuin Helsingistäkin. Kummankaan kanssa en ole itse seurustellut, mutta ovat todella huomaavaisia, kohteliaita ja ihania miehiä. Toisella on kausityö, toisella vakituinen erittäin hyvällä palkallla.
Toinen on nyt muutaman vuoden etsinyt ihan vakavissaan parisuhdetta, ja asiasta enempää tietämättä väitän että hän varmaan haluaa perheenkin. Toisen parisuhdestatuksesta en tiedä, mutta käsittääkseni sinkku edelleen. Kuten jo aluksi sanoin, molemmat ovat mahtavia. Jos vain itse etsisin parisuhdetta, olisin todella kiinnostunut.
Sosiaaliset taidot ovat se juttu, mikä määrittää miehen deittailumenestyksen. Paperilla loistava tyyppi voi tosielämässä olla harvasanainen, huono keskustelija, kykenemätön flirttiin, huono lukemaan kiinnostuksen merkkejä, huumorintajuton ja muuten vain tylsä. Vastaavasti sosiaalisesti taitava mies pystyy kompensoimaan muita heikkouksiaan, koska hän ymmärtää, millä on väliä deittailun kannalta. Sosiaalisesti taitavalla miehellä on "kemiaa" useamman naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Ikävää sinlle, jos tämä on ongelma. Mainitsemani miehekkäät miehet eivät muuten ole mitään superolentoja, vaan tyyppejä, jotka tykkäävät esimerkiksi laittaa taloa, vaihtaa lamput, yms. Sellaisia asioita, jotka yleensä miehisiksi mielletään (asun yksin joten teen nämä itse, mutta siitä huolimatta kutsun niitä miehisiiksi).
Omasta mielestäni nämä tyypit itse asiassa ovat melko keskivertoisia miehiä tai ihmisiä, mutta heidän puolisoistaan erittäin miehekkäitä. Onnea siis sinulle parinvalintaan, jos sellaista edes etsit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Ikävää sinlle, jos tämä on ongelma. Mainitsemani miehekkäät miehet eivät muuten ole mitään superolentoja, vaan tyyppejä, jotka tykkäävät esimerkiksi laittaa taloa, vaihtaa lamput, yms. Sellaisia asioita, jotka yleensä miehisiksi mielletään (asun yksin joten teen nämä itse, mutta siitä huolimatta kutsun niitä miehisiiksi).
Omasta mielestäni nämä tyypit itse asiassa ovat melko keskivertoisia miehiä tai ihmisiä, mutta heidän puolisoistaan erittäin miehekkäitä. Onnea siis sinulle parinvalintaan, jos sellaista edes etsit!
Mukavaa toki, että heille on kumppanit löytyneet. Viestisi kaltaisia kannustavia sanoja ja tarinoita olen kuullut paljon alkaen jo omista vanhemmistani, mutta vielä on tapaamatta se nainen, jolle ITSELLEEN 163 senttiä ei olisi este.
Kiitos tsempistä kuitenkin. En enää etsi aktiivisesti, mutta olen sosiaalinen, teen ihmisten parissa työtä ja harrastan paljon. Voihan aivan hyvin kumppani sattumalta löytyäkin. Sitä paitsi ehkä vähän vanhempana minun vahvuuteni alkavat purra ja kompensoivat pituuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on siinä kun naiset tuntuu olevan järjestään ihan hirveitä harppuja. Tärkeintä on vain päästä pätemään ja sanomaan se viimeinen sana, vaikka tilanteeseen ei miehen mielestä edes liittyisi mitään "voimataistelua". Jossain rannalla aurinkoa ottaessakin nainen luo tyhjästä kohtauksen ja koko kiva päivä on sitten pilalla molemmilta. Järkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi brutaalia jos vauvapalstan naiset ja miehet joutuisivat väittelyyn jossa olisi puolueettomia tuomareita. Ja aiheet olisi erilaisia mutta kumminkin yleisimpiä vauvapalstalla.
Tulisi verbaalinen selkäsauna naisille.
Ei mitään järkeviä perusteluita tässäkään ketjussa.Uli uli kommetteja. Tosielämässä jos naisille sanoisi uli uli niin suurinosa alkaisi ihan oikesasti itkemään. Mutta täällä netissä ollaan niin uljaita ja vahvoja naisia.
Olen ihan tosielämässä väitellyt kaltaistesi kanssa. Brutaali ei ole sana, mitä käyttäisin, koska väittelen tyylikkäästi ja keskustelukumppaniani kunnioittaen, mutta argumentit miehiltä ovat usein loppuneet. Siinä vaiheessa alkaa miehinen jankkaus, kiukun puna nousee poskille ja yrittää (turhaan) vetäytyä eipäs-juupas -taistoon.
Olen naisissa huomannut ns. pulu shakkilaudalla -ilmiötä, eli he kaatavat nappulat, paskoo pitkin lautaa ja kuvittelee voittaneensa pelin. Tarkoitan sitä että tähän sortuvien henkilöiden kanssa väitellessä säännöt lentää ensimmäiseksi romukoppaan ja se joka huutaa solvauksia kovemmin kädet omilla korvilla on ns. voittaja. Sinusta tulee voimakkaasti tällaiset fiilikset.[/
Hei! Olen tämä jolle vastasit.
Vedät tunteeseen perustuen pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, uten itse sanot: käytät lausetta tulee fiilikset.
Tekstisi perusteella väitän että sinulta valitettavasti puuttuu väittelijälle hyvin olennainen kyky: vihollisen vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen. Arvioit minut täysin väärin.
Sitä paitsi sisälukutaitosi on valitettavan huono. Epähuomioit olennaisen asian, jonka mainitsin lyhyessä tekstissäni. Väittelen keskustelukumppaniani kunnioittaen. Siihen ei kuulu kädet korvilla huutaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulla on sellainen kaveri. Tekee kovasti töitä on fiksu, pitkä tumma ja komea. Tuli hoitamaan isänsä yritystä kun papalla alkoi terveys reistata ja samalla opinnot jäivät kesken. Miinuksena on varmaan se että ei hevillä jätä ystäviään naisen takia aiempien kokemusten vuoksi ja yrittäjänä on sidottu elämään pikkupaikkakunnalla. Kavereiden kanssa ollaan toppuuteltu sitä kun tarjolla olisi parikymppisiä naisia tai sitten jotain yh tapauksia.
Mikä vika parikymppisissä naisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tosi kovasti miettiä, mutta en keksinyt ketään tahtomattaan sinkkua, jossa ei olisi aika selvää ongelmaa. Yksi asperger, pari mielenterveysongelmaista ja yksi on pitkässä eroprosessissa sekopäisestä vaimosta.
Asun pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiiri on akateeminen, joten jokaista kunnollista miestä kohden on kaksi naista, joista valita. Melkein kaikki ystävät ja tutut ovat hyvin pitkissä parisuhteissa. Kunnon miehet on varattu viimeistään 25-vuotiaina.
Yksi tuttavapariskunta erosi n. vuosi sitten. Molemmat ovat saman "tasoisia" luonteen, sosiaalisuuden, ulkonäön, koulutuksen jne suhteen. Mies löysi heti uuden, vakavan suhteen, nainen on lähinnä treffaillut satunnaisesti ja jotenkin tuntuu, että haku on kova, mutta tulosta ei tule.
Elämänopetukseni on: jos haluat kestävän parisuhteen, älä etsi menestyjää, tee menestyjä.
No itse oon pk-seudulla asuva, kunnollinen akateeminen mies ja tilanne on aika lailla aina ollut se, että on 0,0 naista josta valita
Mikä sinusta tekee kiinnostavan? MIllaisille naisille, eli mikä on kohderyhmäsi?
Ilmeisesti ei mikään, jos lopputulema on tämä? Muuten voisi myös vastata, että ainutkertainen yhdistelmä luonteenpiirteitä, haaveita ja huonoa nörttihuumoria. Mahdollisesti myös eidettinen muisti, mutta se taitaa herättää enemmän sellaista "haluan kiinnittää päähäsi elektrodeja"-kiinnostusta kuin "haluan seurustella kanssasi".
Kohderyhmää olisi älykäs, nörttimäinen nainen, joka ei ota elämää ja asioita liian vakavasti. Korkea koulutus plussaa, mutta ei ole niin justiinsa kunhan osaa elättää itsensä. Sängyssä switch edes jossain määrin
Deittailussa pitää osata tietyllä tapaa myydä itseään, siis esittää mahdollisten Tinder-kuvien tai Ok Cupidin profiilitekstin kautta, mitä tarjottavaa on, tai kotibileissä rupatellessa tuoda itsestään esiin kiinnostavia seikkoja. Miehet, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja jotka osaavat tämän, pärjäävät deittailussa yleensä vähintään kohtuullisesti.
Eideettinen muisti on kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen esimerkki (tosin käytä tutumpaa sanaa valokuvamuisti), mutta se ei vielä ole romanttisesti tai seksuaalisesti vetoavaa. Nörttiharrastukset eivät myöskään vetoa edes nörttityttöihin.
Tästä aiheesta on kirjoitettu netissä aika paljon.
Hyi helvetti, kuulostaa joltain työhaastattelulta. Haluan suhteen, jossa voin olla oma itseni outouksineni ja heikkouksineni. En halua "pärjätä deittailussa" tai manipuloida toista osapuolta painottamalla turhaan sellasia asioita, joista odotan toisen olevan enemmän kiinnostunut
Kuinka vain, mutta esimerkiksi minä olen defaulttina aika introvertti ja varautunut, joten minun parhaista puolistani ei normaalisti pääse selville, ellen tuo niitä esiin. Tässä siis tasaan vain sitä etumatkaa, joka ekstroverteilla seuramiehillä on.
Jos kaikenlainen itsestä kertominen on sinusta "manipulointia", olet varmaan niitä, jotka kirjoittavat deittiprofiiliin "Kysymällä selviää ;)" :D
Introversio ei liity mitenkään siihen, etteikö pystyisi tuomaan esiin parhaita puoliaan. Introverttina ottaa aina päähän, kun annetaan ymmärtää, ettei introvertti pystyisi olemaan seurallinen ja aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Minä olen yksi niistä naisista, joille pituudella ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Lyhytkasvuisen kohdalla olisin ehkä pysähtynyt miettimään, mutta muuten en ole koskaan edes tajunnut, että joku voisi etsiä miestä, joka on vähintään yli 160 cm mittainen. Oma ensirakkauteni oli vain hieman itseäni (160) pitempi, samoin kaksi muuta elämäni suurinta rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
N37 kirjoitti:
oletnaiivi kirjoitti:
Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.
Tasot ovat olemassa.
Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.
Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.
Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.
Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm
"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.
Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen
Mitä surullista siinä on? Sekö, että kaunottaren pitäisi vähät välittää miehen tavallisesta ulkonäöstä ja keskittyä "ihmiseen itseensä"?
Omaan viehättävyyteen ei ole aina mahdollista juurikaan vaikuttaa. Onhan se surullista, että ei kelpaa vaikka tekisi mitä ja toinen kelpaa vaikka ei tekisi mitään
Se on surullista, että mies kuvittelee että on olemassa epäviehättävä mies ja viehättävä mies ja kaikki miehet ovat jompaa kumpaa koko kasvottomalle naismassalle. Tai anteeksi, ei kasvottomalle naismassalle vaan mallikasvoiselle.
Ja kyllä, omaan viehättävyyteen voi vaikuttaa todella paljon. Ryhti suoraan, katso silmiin, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa... Lista on loputon, sekä miehille että naisille. Jokainen päättää itse, miten paljon haluaa panostaa.
Jo tämän palstan pituusgallup kertoi paljon.
Lähes kaikkien vastanneiden _ehdoton_ pituusraja oli välillä 170-180cm, toivepituuden ollessa välillä 180-190cm.
Toisin sanottuna, jo 169cm mies on lähes kaikille naisille epäviehättävä mies eikä kenellekään viehättävä mies verrattuna pidempään mieheen. Puhumattakaan 165cm tai 160cm miehestä.
Voit toki suositella meille hyvää salitreeniä jolla pituutta saa lisää?t. 167cm mies
ps. satutko juuri sinä tykkäämään vähän pidemmistä miehistä kuin <170cm? Joku muu nainen jossain varmasti pitää lyhyemmistä.
Minä en ole huomannut tässä keskustelussa pituusongelmia, vain aivan muita. Olen 170 cm pitkä, ja toivoisinkin miehen yltävän samoihin mittoihin. Tunnen kuitenkin myös itseäni lyhempiä - ja saanen sanoa - erittäin miehekkäitä, varattuja miehiä.
Lyhyenä miehenä olen kuullut tätä koko ikäni: juuri hän toivoisi enemmän pituutta, mutta kuulemma monia muita se ei haittaa. Mutta niitä muita en ole vielä löytänyt, vaan kaikki ovat ollet juuri niitä yksilöitä, jotka toivovat pidempää vartta.
Uskon kyllä sen, että lyhyet mutta muuten huipputyypit - nämä erittäin miehekkäät miehet, jotka mainitsit - naisen voivat saada. Itse valitettavasti olen muuten ainoastaam keskiverto, niin elän elämäni yksin. Eikä tämäkään huono vaihtoehto ole, ei siinä mitään!
Jep juurikin tuo "hyvä mies jollekulle toiselle" mutta jää epäselväksi kuka se toinen on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen hyvä mies. Mutta nyt ei kyllä ole naiselle muuta tarvetta kuin että tulis jakamaan asunnon ja muun elämän kuluja. Tekis mieli ostaa uusi auto mutta on tuo asuntolainan lyhennyskin. Joten ilmoittaudu jos haluat olla kämpillä ja laitella ruokaa. Olen paljon poissa työn takia joten voit hoitaa taloutta omalla vapaallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille naisille ei vaan yksinkertaisesti riitä sitä virheetöntä miestä.
Pituus 180 ja putoaa 30% miehistä pois
Ei kaljuja 10% miehistä putoaa
Akateeminen ja 30% miehistä skipataan
Varakas ja 80% miehistä putoaa
Sosiaalinen ja 70 % miehistä putoaa
Ei pienimunainen ja 10% miehistä putoaa.
Ikäluokasta jää ehkä 100 miestä joilla kaikki nuo asiat kunnossa.
Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.
Ei lapsia 30% tippuu pois
Ei tupakkaa 5% tippuu pois
Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa
50% tippuu pois.Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.
Ei omista eläimiä 40% poisEli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.
Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.
Minäminäminä! Tosin haluan lemmikkejä, eli ei olisi pitkäkestoinen ratkaisu. Aiempaan kommenttiin liittyen, en usko että suurin osa naisista kiinnittää 'parinvalinnassaan' huomiota yhteenkään noista.
Toki kuka pystyy ja haluaa kannattaa pitää kriteerit tiukalla. Mutta kyllä avoimin mielin tutustuminen kannattaa. Koska monella todella sopivalla naisella saatta esim. Olla vaikka kissa . Tarpeeks ku ikää tulee nii kriteereiks riittää et on puhdas ja on hampaat suussa. Sanoi eräs vanhempi rouva.
15 kommentin laittanut, olisiko vika siinä että etsii liikaa? Silloinhan se ei yleensä tule kun etsii koko ajan. Tosin itsekin suosittelen kaikkea nettideittaulua jne :D
Toinen vika jos ei ole komea ja on massua.. En voi sanoa näkemättä, mutta "ruma" ei ole este, mut jos on vielä massuakin. Miks ei voi kuntoilla ja pitää itsestään huolta? Yksi vika voi myös olla, osaako etsiä omaa tasoaan.
Vierailija kirjoitti:
15 kommentin laittanut, olisiko vika siinä että etsii liikaa? Silloinhan se ei yleensä tule kun etsii koko ajan. Tosin itsekin suosittelen kaikkea nettideittaulua jne :D
Toinen vika jos ei ole komea ja on massua.. En voi sanoa näkemättä, mutta "ruma" ei ole este, mut jos on vielä massuakin. Miks ei voi kuntoilla ja pitää itsestään huolta? Yksi vika voi myös olla, osaako etsiä omaa tasoaan.
Ohis, mutta et taida olla akateeminen? ÄO 70-80 palstan tekstianalyysin mukaan.
sdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ghddfghdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N37 kirjoitti:
Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?
En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on?
Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma.
Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:
-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.
Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.
Kemiat on implisiittisesti mukana: nainen kokee kemiaa, kun mies on komea, statukseltaan korkea ja käytökseltään assertiivinen.
Kuka tahansa voi kouluttautua korkeasti ja hakea statusta sitä kautta, lihas- ja aerobinen treeni sekä tietynlaisen pukeutumis- ja hiustyylin omaksuminen lisää komeutta, ja itsevarmuuttakin voi opetella.
Saamattomat itkee netissä ja siksi eivät saa naisia. Sori siitä.
Tähän vielä kun lsätään se, että on joku intohimon kohde jota pyyteettömästi rakastaa, esim. jonkun instrumentin soittaminen, vaeltaminen luonnossa, venäläinen kirjallisuus yms. niin kyllä riittää kysyntää.
Kun elämässä ei ole mitään intohimonkohdetta, vaan mennään vaan ja kaikki kelpaa, niin sellainen palo puuttuu tyystin ja näin henkilö ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta.
Tuossa on vielä sekin, että sen intohimon pitää olla sen naisen kelpuuttamaa sorttia. Esimerkiksi videopelit eivät kelpaa, vaikka niitä olisi harrastanut 30 vuotta ;)
Toisaalta itse en ymmärrä, että mitä minä kostun siitä jos nainen on vaikka intohimoinen virkkaaja. En pidä tuollaista intohimoa kovin tärkeänä loppujen lopuksi, kunhan on intohimoa minua ja suhdetta kohtaan.
Minä (N) ymmärrän erittäin hyvin tuota kirjoittajaa, joka sanoi, että ihmiselle, jolla on intohimo, on kysyntää. Olen itse joskus kirjoittanut ihan samoin, tai käyttänyt kysymystä "What makes you tick?", kun en sille hyvää suomenkielistä ilmaisua keksi.
Ihan varmasti intohimo videopeleihin tekee sinusta huomattavasti kiinnostavan videopelejä harrastavan naisen silmissä kuin jostain sellaisesta miehestä, joka ei niitä harrasta tai jolle ne ovat korkeintaan "ok".
Mutta eihän intohimon tarvitsekaan olla sinulle tärkeää, riittää että ymmärrät että ainakin osalle meistä naisista se on. Hajuton, mauton, väritön "ok" -mies ei ehkä herätä myöskään negatiivisia tunteita, mutta ei hänessä kyllä ole myöskään mitään kiinnostavaa.
Lisäksi tulee väistämättä mieleen juuri tuo, mitä itse sanoit: hänelle kelpaa kuka tahansa "ok"-nainen eli hän ei tule ihastumaan naisesta tämän intohimon ja ainutlaatuisuuden takia vaan ottaa sen, jonka onnistuu saamaan.
Ei ihmisen kiinnostavuus synny siitä intohimosta. Jos olet hajuton, mauton, väritön niin se ei siitä muuksi muutu, vaikka olisit kuinka fanaattinen postimerkkien keräilijä. Uskallan itsestäni sanoa, että oma hauskuuteni, kiinnostavuuteni ja voimakas persoonani ei todellakaan ole kiinni siitä, että pelaan videopelejä. Nämä ovat persoonakysymyksiä ja siitä päästäänkin tuohon toiseen osaan.
Minulle ei ainakaan kelpaa kuka tahansa ok-nainen, päinvastoin. Mutta naisen kiinnostavuus ei synny siitä, mikä hänen harrasteellinen intohimonsa on. Kuten sanoin, minä en kostu siitä mitään jos nainen on vaikkapa Kreikka-intoilija tai mitä tahansa. Sillä voisi olla toki merkitystä, jos sattuisin itse olemaan samanlainen, silloin meillä olisi yhteinen kiinnostuksen aihe. Minä kiinnostun naisesta persoonana ja lisäksi siinä on mukana tuhat tiedostamatonta asiaa, joihin kukaan ei voi vaikuttaa. Intohimoissa ei ole mitään ainutlaatuista johon ihastua, jokaiselle asialle löytyy lukemattomia intoilijoita. Toisinpäin ajateltuna itse toivon, että nainen kiinnostuisi nimenomaan minusta persoonana, ei siitä että olen intohimoinen asiassa x. Eli sanon vielä uudestaan, intohimo minua ja suhdetta kohtaan on se juttu, millä on merkitystä jos intohimoista puhutaan.
Epäilen, että kun nainen puhuu että miehellä täytyy olla intohimoa, se on vain kiertoilmaisu sille, että miehen täytyy olla jollain tavalla elämässä kiinni. Pitää olla työpaikka tai opiskella ja pitää olla tavoitteita mennä elämässä eteenpäin. Sohvalla makaava elämäntapatyötön ei yleensä vedä kovin vahvasti puoleensa ja ymmärrän sen kyllä jollain tavalla.
Fiksusti kirjoitettu. Myöskin mulle on ihan sama mitä ihminen harrastaa vai harrastaako mitään. Kun vaan ei ole ns. Elämäntapa työtön joka makaa päivät pitkät sohvalla. Kyllä kiinnostavuuden pitää olla persoonassa. Ja tarkeää myös miten kohtelee ihmisiä. Katkeruus ja itsekeskeisyys ei sovi kellekkää.
Mikä on hyvä?
Näissä jutuissa pitää mielestäni erottaa hyvyys ihmisenä ja hyvyys potentiaalisena seurustelukumppanina. Näiden kesken on useita asioita, jotka löytyvät molemmista, mutta siltikin kyseessä on kaksi erillistä ryhmää. Empaattisuus, läheisrakkaus, altruismi ja avarakatseisuus ovat hyvän ihmisen merkkejä, mutta ei niillä vielä seurustelukumppania saa - siihen vaaditaan paljon enemmän. Kumppanilta vaaditaan myös yhteensopivuutta, taitoja ja saavutuksia ulkonäön, seksuaalisuuden, arvojen, kokemusten ja menestyksen saralla. Kun nuo kaikki otetaan huomioon jää pelkästään hyvä ihminen rannalle ruikuttamaan.
Minä pidän itseäni hyvänä ihmisenä. En ole täydellinen, mutta pyrin toimimaan elämässä aina oikein. Valitettavasti kukaan ei ole pitänyt minua muuna kuin hyvänä ihmisenä, veljenä, poikana ja kaverina - ei koskaan kumppanina. Tämä hyväksymättömyys on sitten se punainen vaate, joka tämän ikäisenä karkottaa kaikki kiehtovat ihmiset pois ja tuomitsee elämään ihmisenä ilman kumppanuutta.
Voi tietysti kysyä onko ihminen ilman vastakaikua edes hyvä ihminen? Onko ihmisessä vikaa, jos ei kellekään kelpaa? Olisi mukava ajatella että ei, mutta vuosien varrella usko on ollut vähenemään päin.
Alue: Aihe vapaa
Enpä haluaisi yhdenkään naisen joutuvan viettämään ainutta elämäänsä tuollaisen "miehen" kanssa. Jos naisiin suhtautuu jonkinlaisena epämääräisenä massana, ei ikinä voi tehdä kenenkään naisen elämästä muuta kuin kurjaa.