Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Entinen työkaverini, ikää 39 v, lääkäri ja ihan kohta yleislääketieteen erikoislääkäri. On ollut ainakin 5 vuotta haku päällä, mutta ei ns. osaa seurustella. On ollut netti-ilmoituksia ja on käynyt pikatreffeillä ja järjestetyillä treffeillä, mutta mies lopettaa tapaamiset aina muutaman viikon jälkeen. On kunnollinen, aika varakaskin (perinyt ja sijoittanut) ja haluaisi perheen. On hiukan lyhyt eli n. 171-172 cm, mutta ihan ok ulkonäkö muuten.

Kaikille naisille ei vaan yksinkertaisesti riitä sitä virheetöntä miestä.

Pituus 180 ja putoaa 30% miehistä pois

Ei kaljuja 10% miehistä putoaa

Akateeminen ja 30% miehistä skipataan

Varakas ja 80% miehistä putoaa

Sosiaalinen ja 70 % miehistä putoaa

Ei pienimunainen ja 10% miehistä putoaa.

Ikäluokasta jää ehkä 100 miestä joilla kaikki nuo asiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille naisille ei vaan yksinkertaisesti riitä sitä virheetöntä miestä.

Pituus 180 ja putoaa 30% miehistä pois

Ei kaljuja 10% miehistä putoaa

Akateeminen ja 30% miehistä skipataan

Varakas ja 80% miehistä putoaa

Sosiaalinen ja 70 % miehistä putoaa

Ei pienimunainen ja 10% miehistä putoaa.

Ikäluokasta jää ehkä 100 miestä joilla kaikki nuo asiat kunnossa.

Sama se on mulla 30-vuotiaana miehenä kun etin normaalia naista.

Ei lapsia 30% tippuu pois

Ei tupakkaa 5% tippuu pois

Ei ylipainoa ja liikunnallinen elämäntapa 50% tippuu pois.

Ei some orja eli hänellä on itsetunto kunnossa

50% tippuu pois.

Käy töissä ja haluaa tasa-arvoa 50% pois.

Ei omista eläimiä 40% pois

Eli todellisesti minulle ei vaan löydy naista.

Totesin tämän jo monta vuotta sitten kun tein tämän itselleni.

Nykypäivänä nuo minulle perusasiat on liikaa pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli on 32-v, vakituisessa työssä + tienaa mukavasti, oma talo melkein velaton, komea, hoikka, hyvin kasvatettu :D Viihtyy paljon yksinään, sellainen jalat maassa -tyyppi :) Kavereita on jonkin verran.

Joten ap, toivoa on!

Onko veljesi tarvittaessa halukas myymään talonsa vai onko ainoa vaihtoehto, että naisen pitää haluta muuttaa sinne? Ok-talo (etenkään maalla) kun ei ole läheskään kaikille naisille unelma. Kaikkein pahinta on, jos se on appivanhempien naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet itse saman ikäinen nainen, olet aivan liian vanha tekemään lapsia.

Tämähän on potaskaa mutta vaikka olisi tottakin niin senhän ei pitäisi teidän miesten kannalta ongelma olla, mitä tämänkin palstan miesten kommentteja naisten "perheunelmista" lukee niin nykymiehethän ovat mitä ilmeisimmin alkaneet vihata naisten halua saada lapsia.

Perhekeskeinen ja perheELLINEN mies eivät muuten ole sama asia.

Lähipiirissäni on 40 v. mies, joka on sinkku. Hän on hyvässä työpaikassa, asuu siististi omaa asuntoa, on antelias, lapsirakas, huumorintajuinen jne., mutta pelkään että hän on naisasioissa luovuttanut ja ehkä jopa katkeroitunut. En usko hänen koskaan seurustelleen. Hänellä on perussairaus, joka voi mahdollisesti edetessään jossain vaiheessa elämää viedä hänet pyörätuoliin, mikä ilmeisesti on hänelle se juttu, miksei halua naista elämäänsä. Näkisin hänet tosi mielelläni onnellisena parisuhteessa vielä joskus, mutta on itsekin sanonut, että ei halua kenenkään kanssa seurustella. Ehkä hän on ihan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä näin, ja mikäs siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli on 32-v, vakituisessa työssä + tienaa mukavasti, oma talo melkein velaton, komea, hoikka, hyvin kasvatettu :D Viihtyy paljon yksinään, sellainen jalat maassa -tyyppi :) Kavereita on jonkin verran.

Joten ap, toivoa on!

Ongelmakohta tässä, kuten kaikilla muillakin, on tuo yksin viihtyminen. Kun ei ota kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, mitään ei koskaan tapahdu.

Mitään ei välttämättä koskaan tapahdu vaikka kuinka ottaisi kontaktia. Pätee niin miehiin kuin naisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni on ns. ikisinkku vaikka haluaisi perheen. Mies on vähän alle 40v insinööri It-alalla. Normaalin ulkonäkö, normaali paino, mukava luonne, soittaa kitaraa. Yksi syy voi olla että ei tee aloitteita selvinpäin koska on ujohko. Baarissa naiset eivät humalassa olevasta kiinnostu, eikä ne perhettä haluavat naiset taida baarissa muutenkaan pyöriä. Mies ei ole mikään alkoholisti kuitenkaan. Ystäväni ei ole tinderissä eikä sinne ujona halua mennä. (Ymmärrän täysin, en itsekään pystyisi sinne menemään). Olen pitkään miettinyt mistä hänelle löytyisi tyttöystävä, surettaa katsoa kun hyvä mies menee hukkaan.

Miksi surettaa? Ei parisuhde tai perhe ole mitään ihmisoikeuksia. Osa ihmisistä vain jää yksin ja tämä on hyväksyttävä. Maailma ei ole reilu, eikä ihmisen "hyvyys" ole mikään peruste, minkä takia hänestä pitäisi toisen viehättyä.

Onhan muita näkökulmia kuin pelkästään ihmisoikeudet. Tarve pariutua on biologinen, lähes jokainen kaipaa elämänkumppania jossain vaiheessa. Jos itse on löytänyt hyvän kumppanin (ja tietää miten vaikeaa se voi olla), miksei surettaisi hyvän ikisinkun puolesta? Sitä kutsutaan empatiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sinkkuuden syy on vapaaehtoinen lapsettomuus. On vaikea tavata naisia, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät halua lapsia.

Tähän naiset antavat loistoneuvon: Ota sellainen nainen joka ei halua lapsia...joo,helppo homma...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni on ns. ikisinkku vaikka haluaisi perheen. Mies on vähän alle 40v insinööri It-alalla. Normaalin ulkonäkö, normaali paino, mukava luonne, soittaa kitaraa. Yksi syy voi olla että ei tee aloitteita selvinpäin koska on ujohko. Baarissa naiset eivät humalassa olevasta kiinnostu, eikä ne perhettä haluavat naiset taida baarissa muutenkaan pyöriä. Mies ei ole mikään alkoholisti kuitenkaan. Ystäväni ei ole tinderissä eikä sinne ujona halua mennä. (Ymmärrän täysin, en itsekään pystyisi sinne menemään). Olen pitkään miettinyt mistä hänelle löytyisi tyttöystävä, surettaa katsoa kun hyvä mies menee hukkaan.

Miksi surettaa? Ei parisuhde tai perhe ole mitään ihmisoikeuksia. Osa ihmisistä vain jää yksin ja tämä on hyväksyttävä. Maailma ei ole reilu, eikä ihmisen "hyvyys" ole mikään peruste, minkä takia hänestä pitäisi toisen viehättyä.

Onhan muita näkökulmia kuin pelkästään ihmisoikeudet. Tarve pariutua on biologinen, lähes jokainen kaipaa elämänkumppania jossain vaiheessa. Jos itse on löytänyt hyvän kumppanin (ja tietää miten vaikeaa se voi olla), miksei surettaisi hyvän ikisinkun puolesta? Sitä kutsutaan empatiaksi.

Kyllä. Tuo on vain se vakiovastaus, jonka näkee jokaisessa keskustelussa, jossa yksinäiset ihmiset surevat kohtaloaan. Suuri osa tuntuu ajattelevan, että ikisinkuissa täytyy olla jotain vikaa ja he suorastaan ansaitsevat kohtalonsa. Siksi en enää pahemmin puhu omista suruista tai toiveista, kun tuloksena on vain ivaa ja naureskelua.

Ehkä minä todella olen epäonnistuja ja huono ihminen, kun en ole saavuttanut sitä mihin jokainen normaali ihminen pystyy. Ansaitsen olla yksin. Hankala olla positiivinen, kun kukaan ei anna siihen syytä.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vaatimuslistassa ei ole mitään yksittäistä kohtuutonta vaatimusta, mutta siitä käy ilmi eräs asia: mies ei saisi olla millään osa-alueella keskivertoa olennaisesti heikompi, eikä ainakaan häntäpäässä, se tosi hintelä ei käy, se työtön ei käy, se kalju ei käy, jne. Tämä on varsin tyypillistä.

Yhdessä aikaisemmassa viestissä oli hyvä pointti. Mietihän jos tiputat heikoimman 20% pois yhdellä osa-alueella, sitten tästä joukosta heikoimman 20% pois toisella osa-alueella, jne.

Ei tarvita kovin montaa kriteeriä kun enemmistö on karsiutunut pois.

Suurella osalla ihmisistä on heikkouksia. Oletko ap varma ettei ole itse jollain osa-alueella heikko? Onko ulkonäössä jotain heikkouksia, kuten vartalotyyppi tms? Vaikka unohdettaisiinkin ikä, olet vähän myöhässä junasta mikäli perhe on tavoitteena.

 

En kirjoittanut ettei hintelä käy. Kerroin, että voin antaa kaljulle mahdolisuuden. Mullakin on toki heikkouksia, mutta en ole esim. yh, lihava, ruma tai vittumainen, vaan ihan tavallinen töissä käyvä nainen joka pitää itsestään huolen. En vaadi, että mies olisi komea, ulkonäkö ei juurikaan merkkaa, paitsi se pituus vähän. Ap

Sama asia miehen versiona:

Minullekaan ei ulkonäkö juurikaan merkkaa, kunhan nainen ei ole omenavartaloinen tai ylipainoinen. En myöskään pidä lyhythiuksisista, tosin ehkä voin antaa mahdollisuuden.

Kaikki normaalipainoiset vartalotyypiltään tiimalasit tai ehkä päärynät siis käyvät, kunhan vielä hiukset ovat pitkät ja sileät.

En siis ole yhtään ulkonäkökeskeinen!

 

Ei ole sama. Ap:n lista on kyllä suvaitsevampi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on osittain siinä että tässä maassa ei ole mitään muuta paikkaa missä saisi olla sosiaalinen ja iskeä paitsi baarit. Ja jos räkälöissä notkuminen ei nappaa niin sepä sitten oli siinä.

Tämä on niin totta!

Ja se toistuva ujous: ujo mies, ujo nainen ja molemmat odottavat että toinen osapuoli tekisi aloitteen. Eihän siitä tule yhtään mitään. Tässä maassa on valitettavasti niin että vasta rohkaisuryyppyjen jälkeen uskalletaan hurmata. Jos alkoholi ja kännipuhe ei kiinnosta niin sekin sitten oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vaatimuslistassa ei ole mitään yksittäistä kohtuutonta vaatimusta, mutta siitä käy ilmi eräs asia: mies ei saisi olla millään osa-alueella keskivertoa olennaisesti heikompi, eikä ainakaan häntäpäässä, se tosi hintelä ei käy, se työtön ei käy, se kalju ei käy, jne. Tämä on varsin tyypillistä.

Yhdessä aikaisemmassa viestissä oli hyvä pointti. Mietihän jos tiputat heikoimman 20% pois yhdellä osa-alueella, sitten tästä joukosta heikoimman 20% pois toisella osa-alueella, jne.

Ei tarvita kovin montaa kriteeriä kun enemmistö on karsiutunut pois.

Suurella osalla ihmisistä on heikkouksia. Oletko ap varma ettei ole itse jollain osa-alueella heikko? Onko ulkonäössä jotain heikkouksia, kuten vartalotyyppi tms? Vaikka unohdettaisiinkin ikä, olet vähän myöhässä junasta mikäli perhe on tavoitteena.

 

En kirjoittanut ettei hintelä käy. Kerroin, että voin antaa kaljulle mahdolisuuden. Mullakin on toki heikkouksia, mutta en ole esim. yh, lihava, ruma tai vittumainen, vaan ihan tavallinen töissä käyvä nainen joka pitää itsestään huolen. En vaadi, että mies olisi komea, ulkonäkö ei juurikaan merkkaa, paitsi se pituus vähän. Ap

Sama asia miehen versiona:

Minullekaan ei ulkonäkö juurikaan merkkaa, kunhan nainen ei ole omenavartaloinen tai ylipainoinen. En myöskään pidä lyhythiuksisista, tosin ehkä voin antaa mahdollisuuden.

Kaikki normaalipainoiset vartalotyypiltään tiimalasit tai ehkä päärynät siis käyvät, kunhan vielä hiukset ovat pitkät ja sileät.

En siis ole yhtään ulkonäkökeskeinen!

 

Ei ole sama. Ap:n lista on kyllä suvaitsevampi.

Millä perusteella?

Ap rajasi pois lyhyet, minä omenavartaloiset.

Ap rajasi pois selkeästi ylipainoiset, minä selkeästi ylipainoiset.

Ap ei pidä kaljuista, minä en pidä lyhythiuksisista. Molemmat kuitenkin saivat mahdollisuuden.

Eihän silloin ole ongelmaa jos ihminen itse haluaa olla sinkku.

Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?

En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on? 

Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma. 

Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:

-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.

Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.

12121212 kirjoitti:

Poikkeuksellisen rehellisiä vastauksia.

Ap kysyy onko "kunnollisia" miehiä, ja vastauksissa mainitaan seuraavat:

- ulkonäkö

- koulutus, ammatti, tulot, status

...mitä "kunnollisuus" naisen mielestä oikeasti tarkoittaakin.

Plussa tälle!

Höpö höpö. Jos yhtään otat noi miesasiamiesrillit päästäsi, huomaat, että lähes jokaisessa viestissä on puhuttu myös sosiaalisista piirteistä.

Mitä oletat että naisesta vastaavassa tilanteessa kirjoitettaisiin? Hellä, äidillinen,  ystävällinen vai? Vaiko että on blondi ja isot tissit ? Veikkaan jälkimmäistä.

N37 kirjoitti:

Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?

En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on? 

Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma. 

Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:

-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.

Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.

Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.

Tasot ovat olemassa.

Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.

Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.

Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.

Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee keskustelun jossa mies sanoo ettei löydä naista hän saa ison kasan negatiivista peukkua, mutta...

Kun asian kääntää näin päin niin johan alkaa hyviä miehiä löytymäänkin jos vaikka kuinka.

Harmi vaan että ei näille miehille ole ottajia.

Kuten yksi kirjoittelikin niin kiinnostus naisten etsimiseen loppuu 30 tuntumassa.

Niin myös itsellä. En vaan halua ongelmia enää elämään.

Terv, mies 30v pääkaupunkiseudulta

Jep tätä kun lukee ja vertaa omiin kokemuksiin, niin ei tee kauheasti mieli yrittää enää. Paljon parempiakin miehiä on jäänyt sinkuiksi. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, mutta se tuntuu helpolta, jos vertaa naisen saamiseen

Toinen 30v mies

Varmaan on vaikeaa, kun vaatimukset on pelkästään ulkokultaisia ja poissulkevia ( ei saa olla sitä tai tätä). Ihan sama miehellä kuin naisella.

jos on jo valmiiksi päättänyt, että oma elämän nainen tai mies ei voi olla yh tai lihava tai ulkomaalainen tai lyhyt tai kouluttamaton, niin sitten on päättänyt. Ja elää sen päätöksensä kanssa

On erittäin mukava, komea ja älykäs sekä äärettömän varakas kaveri. Mutta hän on myös yli asiallinen ja tykkää puhua jotain älykästä aiheesta kuin aiheesta. Itse en jaksaisi kun en ole niin fiksu, mutta samanlaiselle fiksulle naiselle oiva tyyppi. Hänellä on hieno omakotitalo, josta pitää hyvää huolta. 

oletnaiivi kirjoitti:

Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.

Tasot ovat olemassa.

Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.

Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.

Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.

Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.

Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin.