Muutin takaisin Suomeen - menee hermot Neuvolaan

Vierailija kirjoitti:

Oudoin asia on kyllä synnytysvalmennus. Mistä ihmiset osaavat sinne mennä? Järjestetäänkö niitä joka kaupungissa? En ollut koskaan kuullutkaan, enkä sellaiseen mennyt. Ei olisi tullut mieleenkään. Tuntuu jälkeenpäin vain oudolta, ettei neuvolantäti puhunut synnytysvalmennuksesta yhtään mitään. Luulisi sen olevan kuitenkin jotenkin olennainen osa-alue koko tuota lapsijuttua.

Etkö ole koskaan kuullut synnytysvalmennuksesta? Olisit voinut kysyä neuvolassa asiasta, olisivat ohjanneet eteenpäin. Otitko synnytystä puheeksi neuvolassa? Esim synnytyspelkoa tai jännitystä?

Meillä sama tilanne. Äitiysloma 3 kk ja otin palkatonta 2 kk - Suomessa hirveä huuto ja syyllistäminen kuinka vastuuton äiti olin. Imetys ei sujunut ollenkaan vaan jouduimme siirtymään vastikkeeseen jo 2 vkon jälkeen. Kiinteillä mekin aloitimme 4 kk iässä ja lapsi aloitti koulun 2,5 vuotiaana kuten entisessä kotimaassamme kaikki muutkin lapset. Asuimme siis keski-Euroopassa.

Suomessa olemme kuulleet kuinka olemme tehneet kaiken väärin koko ajan. Aivan järjetöntä syyllistämistä. Lapsi on nyt reilut 3,5 v, terve, kasvanut loistavasti, puhuu kolmea kieltä, oppi vaipoista pois jo reilu vuosi sitten ja meillä on molemmilla vanhemmilla hänen kanssaan läheinen side.

Mutta olemme varmaan tehneet kaiken väärin ja lapsemme ja meidät vanhemmat on tuomittu niin moneen kertaan neuvolan ja päivähoidon toimesta että muutamme varmaan takaisin jos ikinä tulen uudestaan raskaaksi. Vai ehkä nykyään on tapana että kaikki vanhemmat pitää saada kokemaan suurta syyllisyyttä tekisi mitä tahansa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pidempään ulkomailla mieheni kanssa ja nyt muuttanut takaisin Suomeen, sillä haluamme olla lähellä isovanhempia eikä asuimaassamme ollut Suomen kaltaista kaunista luontoa ja raikasta ilmaa. Viihdyimme kyllä ulkomailla, muttemme muuttaaneet sen vuoksi, että meillä olisi ollut mitään Suomea vastaan vaan töiden perässä. Itse olen työelämässä miestä korkeammassa asemassa ja näin mies jäi sitten kotiin, kun saimme vauvan vajaa 8kk sitten. Äitiysloma oli vain 3kk, emmekä halunneet hoitajaa sen ikäiselle vauvalle. Mies on mitä loistavin isä ja selviytynyt hienosti.

Siirryimme näin ollen myös takaisin Suomen neuvolajärjestelmään, jota odotin innolla, vaikkei asuinmaammekaan järjestelmä mitenkään huono ollut.

Olen kuitenkin onnistunut saamaan sukset ristiin melko pahasti jo neuvolan kanssa :( ohjeet ovat täällä Suomessa ihan erilaiset, miestä kritisoidaan hirveästi (vaikka hän on noudattanut meille annettuja ohjeita edellisessä maassa), minua kritisoidaan siitä etten pitänyt pidempää äitiyslomaa ja tuntuu, että teemme yksinkertaisesti kaiken väärin.

Erehdyin esimerkiksi kertomaan, että lopetin imettämisen aika alkuunsa, kun vauva itki nälkäänsä jo 15 minuuttia imettämisen jälkeen. En tuottanut hirveästi maitoa ja selkeästi siinä ei ollut myöskään juuri ravintoa. Olisi pitänyt imettää monta kertaa tunnissa enkä kokenut, että se oli vauvankaan edun mukaista olla nälässä ja joutua imemään posket kipeänä. Siirryimme korvikkeeseen jo 6 viikon jälkeen, jonka jälkeen syöttöväli on ollut huomattavasti pidempi ja vauva tyytyväinen. Muuton jälkeen vauva ollut kipeänä (koska bakteerikanta on täällä tietysti täysin erilainen kuin aikaisemmin) ja tästä syyllistetään, kuinka olemme tehneet hirveän virheen.

Aloimme lisäksi antaa veteen sekoitettua porkkanaa ja perunaa 4kk iässä, koska koimme ettei maito enää pitänyt nälkää kunnolla. Näin myös meille neuvottiin ja vauva oli oikein tyytyväinen, terve ja kasvoi hurjasti. Neuvola kritisoi myös tätä ja sanoi, ettei näin saisi missään nimessä tehdä. En kyllä koe, että olemme tehneet mitään vahinkoa?

Nyt uusimpana on sormiruokailu. Neuvola painostaa meitä tähän ja itse en koe, että siinä on mitään järkeä. Jälleen lapsi on nälässä, kun ei saa itse syötyä riittävästi, kitisee ja on tuskainen. Kun syötämme hänet niin on taas oma aurinoinen hyväntuulinen itsensä. En tajua, että miksi ihmeessä siihen sormiruokailuun nyt olisi jotenkin pakko ryhtyä? En todellakaan jaksa uskoa, että lapsemme saa tästä nyt jotain isojakin traumoja? Vauva-arki on ollut miehen mielestä ihan rentoa ja mukavaa eikä parisuhteemmekaan ole suuremmin kärsinyt.. koemme todella stressaavana, että lapsi pitäisi pestä, keittiö pestä ja vaatteet vaihtaa joka ikisen ruokailun jälkeen. Ja ruokailla pitää koko ajan, kun ei vauva saa syötyä riittävästi itse.

Olin järkyttynyt, kuinka "ehdoton" neuvola on ja kuinka sääntöjä todella luetaan paperista ja noudatetaan pilkuntarkasti eikä sovelleta lapsikohtaisesti. Onko tämä yleistäkin? Mies on kovin stressaantunut, sillä isyys on mennyt niin hienosti tähän asti ja nyt kokee tehneensä kaiken väärin... neuvolakäynneistä on tullut vastenmielisiä ja pelottavia (niitä on ollut tähän alkuun nyt paljon enemmän kuin normaalisti olisi).. pelkään, että miehen ilo isyydestä kärsii myös.

Onko kenelläkään samoja kokemuksia? miten toisessa maassa on täysin eri ohjeet kuin toisessa, mutta täällä tuntuu että on kuitenkin ne AINOAT oikeat ohjeet? Onko tämä yleistäkin vai onkohan meillä vain astetta tiukemmat neuvolatädit..?

Asuimme myös kymmenisen vuotta ulkomailla kahdessa eri maassa. Suomesta lähtiessä olimme kasvaneet siihen, että terveydenhuolto ja neuvola ovat Suomessa ylivertaisia. Vanhempi lapsemme oli jo muutaman vuoden ikäinen ja lastenlääkäri oli ulkomailla se osoite, josta neuvot saimme. Neuvolantädin ohjeita hieman aluksi oudoksuimme, kunnes opimme vaan nyökkäilemään että juujuu just näin. Kolmannen lapsen synnytin Suomessa ja menin suosiolla yksityiselle lääkäriasemalle. En enää keski-ikäisenä kyennyt kuuntelemaan näitä useinmiten yksinkertaisia neuvolantätejä. Tsemppiä! Ei kannata kertoa mitään ylimääräistä, ne saattavat seurata lapsen papereissa ja vaikuttaa koulussakin. Jos sukset olisi niin ristissä, että neuvolantädin vaihto ei onnistu/tunnu hyvältä niin sitten vain yksityiselle. Rahalla saa vähän älykkäämpää palvelua... neuvolassakin.

Neuvolan tehtävä on seurata lapsen kehitystä ja antaa ohjeita, mutta ei määräillä ja syyllistää. Itselläni on vain hyviä kokemuksia neuvolasta ja on ikävä kuulla että kaikilla ei ole ollut yhtä hyviä kokemuksia. Meidän terveydenhoitaja kyllä kertoo asioista, mutta jättää asiakkaan päätettäväksi miten itse näkee parhaaksi toimia. 

Itselläni imetys oli ongelmallista, koska maito nousi hitaasti ja laitoksella vauva pääsi vähän kuivumaan. Hänelle oli pakko antaa korviketta ja sitten vauva ei enää kunnolla suostunut rintaa imemään.  Joka paikassa on niin paljon hehkutettu imettämisen tärkeyttä, että hävetti neuvolassa sanoa, että lapsi saa rintamaitoa vain vähän ja enimmäkseen korviketta. Imetysasia stressasi minua todella paljon ja meinasi itku tulla kun neuvolalääkäri vain sanoikin, että sinä olet ihan yhtä hyvä äiti kuin kaikki muutkin äidit.

Meille taas on ohjeistettu, että 4 kk iässä voi ruveta antamaan esim,perunaa ja porkkanaa. Sormiruokailusta on kyllä kerrottu, mutta ei niin että sormiruokailu olisi pakko aloittaa. Vaatteiden vaihdoista ja siisteysasioista ei ole koskaan kyselty tai puhuttu mitään. Meidän 10 kk ikäinen sotkee paljon ja en todellakaan vaihda vaatteita jokatahran jälkeen. Jos kylään ollaan menossa tain vieraita on tulossa, niin vaihdan puhtaat vaatteet, mutta muuten tahrat vaatteilla ei yhtään menoa haittaa. 

Pyytäkää neuvolatädin vaihtoa ja ei siinä mitään pahaa ole jos on noudattanut toisen maan ohjeita. Kaikki ei noudata mitään ohjeita ja lapset voi hyvin. 

Muista, että neuvola ei ole millään lailla pakollinen juttu. Isommista kaupungeista löytynee kai jo yksityisiäkin palveluntarjoajia tällä alalla? Ainakin äitiysvalmennusta tarjotaan yksityspuolella. Täytyy sanoa, että olette saaneet osaksenne harvinaisen huonon terveydenhoitajan. Jopa saman neuvolan eri hoitajien välillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. Jos tiedät ketään samassa neuvolassa, mutta eri hoitajalla asioivaa äitiä/isää, niin tee galluppia kenen asiakkaaksi siirryt.

Lynkkausmielialasta en pidä, mutta imetyksestä on sanottava, että tiedäthän, että maito on kaikilla naisilla suunnilleen samanlaista ja ravinteikasta. Ainoa, mihin nainen pystyy itse vaikuttamaan, on rasvan laatu (pl. todella aliravitut naiset). Vauvan tyytymättömyys ei välttämättä kerro maidon riittämättömyydestä. Maidon riittävyydestä kertoo vain, että vauva pissaa, kakkaa ja kasvaa riittävästi.

Neuvolan kuuluu olla imetysmyönteinen, mutta ei missään nimessä syyllistää korvikkeesta. Tärkeää kuitenkin on, että tuoreella äidillä on tarvittavat tiedot imetyksestä, ettei "turhaan" lopeteta imettämistä. Äidinmaito on kuitenkin vastasyntyneen parasta ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan neuvolan täti on mulle sanellut mitkä pitää olla perheemme käyttämän maidon, juuston ja margariinin rasvaprosentit :D Yritän noissa tilanteissa kovasti olla nauramatta päin naamaa ja nyökyttelen. Kun raskausaikana sanoin syöväni päivittäin avocadon niin täti kauhisteli että kun siinä on niin paljon rasvaa! "Virheitä" on tehty vaikka kuinka paljon.... Onneksi on meidän lapset hankittu ja koululaisiksi kasvaneet niin ei tarvitse enää tuonne mennä.

Argh :D Mä onneksi tapasin nykyisen puolisoni vasta vauva-aikojen jälkeen, sekä anoppi että miehen sisko ovat molemmat neuvolaterkkareita. Ihan mukavia ihmisiä muuten, mutta ohjeita sateli aikanaan pyytämättäkin. Anoppi myös elää kuten saarnaa, joten jääkaappi on täynnä rasvatonta, väritöntä, hajutonta ja mautonta nollasitä ja nollatätä. Myös suola on pannassa. Nyt 65-vuotiaalla 30 kg ylipainoa, korkea verenpaine ja kolesteroli sekä kakkostyypin diabetes. -40

Vierailija kirjoitti:

Oudoin asia on kyllä synnytysvalmennus. Mistä ihmiset osaavat sinne mennä? Järjestetäänkö niitä joka kaupungissa? En ollut koskaan kuullutkaan, enkä sellaiseen mennyt. Ei olisi tullut mieleenkään. Tuntuu jälkeenpäin vain oudolta, ettei neuvolantäti puhunut synnytysvalmennuksesta yhtään mitään. Luulisi sen olevan kuitenkin jotenkin olennainen osa-alue koko tuota lapsijuttua.

Ei meillä ollut synnytysvalmennusta, oli vain kaksi perhevalmennuskertaa jossa isossa ryhmässä kuunneltiin perusjuttuja vauva-arjesta ja sielä sai kysellä jos oli jotain epävarmuuksia vaikka puudutteista.

Voi olla, että nykyään kaikki valmennus on jo siirretty kokonaan nettiin, siihen suuntaan oltiin menossa jo 2015.

Sen tädin voi vaihtaa, jos ei miellytä. Soitto vaan esimiehelle.

Mulle on aina osunut tosi kivat terveydenhoitajat, ihan neuvolassa ja muissakin paikoissa. Aina ovat vain kertoneet asioista suositukset ja oman mielipiteensä, mutta päätäntävallan jättäneet aina minulle itselleni. Koskaan ei mitään syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi laittaa siinä samalla sormilla suuhunsa kun äiti tai isä pistää lusikalla sivusta muonaa suuhun.  Eihän tuonikäisen oman ruokailuun voi luottaa vaan tottakai pitää syöttää lapsi vielä pitkään.   Ja vaihtakaa se neuvolantäti.  Ja  sen jälkeen todellakin myöntelette ettekä selosta kotiasioitanne hänelle käyntien yhteydessä.  Puhutte niitä näitä ja olette positiivinen ja hymyilevä.  Noin.  Ja hommat hoituu.  Sitähän voi höpötellä niitä näitä.  Jotkut ovat todellaki kireitä tyyppejä, se vaihtelee.

Ei! Lapsi ei voi laittaa samalla sormiruokaa itse suuhun kun syötetään lusikalla. Tässä on vaarana tukehtuminen. Jos lapsella on jäänyt palanen ruokaa suuhun ja samalla syötät lusikalla, voi pala joutua vahingossa hengitysteihin. Syötäsin lusikalla ja sen jälkeen anna syödä itse jotain. Ja ei, en ole sormiruokanatsi. Meillä syödään sekä soseita että sormiruokaa turvallisuus huomioiden.

Olen itse terveydenhoitajaopiskelija ja ihmettelen kommentteja. Näinkö tosiaan on monessa paikassa? Meille on koulussa ihan alusta asti toitotettu sitä, miten asiakasta ei koskaan pidä syyllistää vaan aina kerrotaan asiakkaalle faktat ja suositukset, mutta koskaan ei lähdetä asiakasta syyllistämään mistään tai häntä määräilemään. Tarkoitus on kommunikoida tasavertaisesti asiakkaan kanssa ja varsinkin neuvolassa vanhemmat tarvitsevat ehdottomasti TUKEA, ei syyllistämistä!

Opiskelen vasta sairaanhoitajan opintoja, mutta silti on jo tullut erittäin selväksi tämä, ettei asiakkaita pidä lähteä määräilemään ja syyllistämään. Terveydenhoitajan on tarkoitus olla asiakkaan tuki ja "tietopankki", mutta asiakas tekee omat ratkaisunsa.

Jos kyseessä on normaali perhe (ei mitään suurempia ongelmia) niin itse luottaisin siihen, että vanhemmat tuntevat kyllä vauvansa parhaiten ja mikäli kaikki näyttää olevan ok ja kasvu ja kehitys normaalia neuvolakäynneillä, niin en ymmärrä miksi ap:n tapauksessa täytyy alkaa jauhamaan suosituksista. Tärkeintä on terve ja onnellinen lapsi sekä tietysti myös lapsen vanhemmat. Jos asiat menee hyvin noin, luota siihen!

Olen itseasiassa tulin siihen tulokseen eilen, että neuvolatätimme (hän on nimittäin täti, ei mikään nuori tapaus) tuntuu käyttäytyvän näin juuri sen vuoksi, että olemme olleet ulkosuomalaisia. Hän nimittäin kritisoi ihan kaikkea juuri tuohon asuinmaahamme liittyvää ja kuinka juuri siellä ei tiedetä lasten hyvinvoinnista mitään. 

Onhan se totta, että maamme oli Suomea huomattavasti köyhempi, mutta niin on kyllä suurin osa maista tällä maapallolla. Se oli kuitenkin EU maa, mikä tarkoitti EU:n rahoittamaa terveydenhuoltoa, josta en kyllä voi valittaa. Ja tottakai, kun keskimääräinen kansalainen on kuitenkin melko köyhä niin esimerkiksi lapsikuolleisuus oli suurempaa, mutta vain hieman. Ei todellakaan mitään isoa tilastollista eroa. 

En todellakaan tiedä, mistä hänen "ulkomaalaisvastaisuus" on peräisin. Esimerkiksi sen kritisointi, että pidin sen 3kk äitiysloman sekä perään kuukauden palkallisen loman. Ei meillä ollut taloudellisesti mahdollisuutta olla molempien poissa töistä pidempään. Päättelimme kuitenkin, että koska isä tulee olemaan vauvan kanssa kotona, niin emme halua "vaihtaa" pääsääntöistä hoitajaa lennosta vaan isän ja vauvan suhdetta lähdettiin rakentamaan heti syntymästä. Emmekä me olisi miehen palkalla pärjänneetkään, sillä meillä oli melko iso tuloero. Käytännössä hän siis kauhisteli, kuinka kamalaa tämä on ja kuinka lapsi traumatisoituu siitä, kuinka äiti on hänet jättänyt uran takia. Itse olen taas sitä mieltä, ettei vauva välitä siitä, onko sillä pääasiallisella hoitajalla penis vai vagina vaan siitä, että hän saa paljon läheisyyttä, rakkautta ja hänen tarpeisiin vastataan. Mies on ollut ihan mahtava tässä ja nauttinut silminnähden vauvanhoidosta. 

Ymmärrän kyllä, että Suomessa on asia hyvin, on neuvolaa ja näin, mutta tämä henkilö tuntuu pitävän Suomea aivan ehdottoman ylivertaisena ja ehkä siksi kritisoi kaikkia neuvoja, mitä olemme saaneet... ja kun emme ole juuri sitten se perinteisen perhemalli, missä äiti on kotona ja isä tekee uraa. Luulisi, että nykypäivänä sillä ei ole enää merkitystä? Tuntuu, että uraa tekevää naista pidetään edelleen jotenkin tunteettomana ja kovana ja miestäni sitten avuttomana nössönä.. tämä henkilö kyseenalaistaa miehen kyvyt vähän kaikessa. Että osaako se nyt muka ruokkia vauvan, osaako siivota kotona muka, osaako se nyt muka päättää onko vauvalla tarpeeksi päällä... Ehkä hänen oma miehensä ei sitten osaa hänen mielestään yhtään mitään, mutta kyllä omani ainakin osaa. Miehellä on tästä kamala olo, kun on ollut itsekin niin ylpeä siitä, kuinka hienosti on pärjännyt ja nyt sitten kyseenalaistetaan vähän kaikki vain koska hän on mies. 

AP

Vaihdoimme terkkaria kun meillä meni sukset ristiin nuoren, lapsettoman ja kokemattoman neuvolatytön kanssa. Meillä oli ennestään kaksi tervettä, hyvin kasvavaa lasta ja luulen, että tämä terkkari osoitettiin meille koska meillä ei ennestään ollut minkäänlaisia ongelmia ja olimme ns. helppo tapaus. Hän noudatti ohjeita pilkuntarkasti, syyllisti niiden soveltamisesta tosielämässä, unohti kertoa tärkeitä päivämääriä tukien, kuntoutuksen jne. kannalta. Teetti turhia kokeita.

Saimme sitten vanhemman, neljän lapsen äidin terkkariksi ja kaikki sujuu kuin tanssi. Ei pitäisi syyllistää kokemattomuudesta, mutta kun oma hyvinvointi vaaraantuu niin koin aiheelliseksi vaihtaa.

Sormiruokailusta ei ole kuin myönteisiä kokemuksia. Kaikki lapset ovat kiitos sormiruokailun kaikkiruokaisia, yksikään ei pelleile ruoan kanssa. Pinsettiote ja näin ollen haarukkaote kehittyi hienosti. Lapset käyttivät haarukkaa jo 1,5 v iässä. Kaikki saivat syötyä, myös äiti. Sormiruokailu ei kuitenkaan välttämättä sovi venkoileville lapsille joille ravinnonsaanti olisi tärkeää.

Sormiruokailun idea on kehittää käsien ja suun motoriikkaa. Näitä tarvitaan koko loppuelämän ajan. Syömistä menee mahaan pieniä määriä siinä samalla.

Miten kukaan vanhempi voi vastustaa sormiruokailua? Sillähän ei ole tarkoitus korvata varsinaista ruokaa vaan olla lisänä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli myös tosi ikävä neuvolan täti heti ensi alkuun. Ihan sama vaikka vauva ei ollut koskaan kipeä ja kaikki meni hienosti, aina oli jotain huomautettavaa. Olisi ollut ihan kiva kuulla ensimmäisen lapsen kanssa, että "hyvin menee!", mutta ei. Nyt kun muutettiin, niin saatiin inhimillisempi täti (nuorempi). Tsemppiä! Ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Aiemmat neuvot on just hyviä, niin mekin alettiin tehdä, nyökytellä vain.

Menee vähän ohi aiheen, mutta mulla oli synnärillä kun sain kuopuksen, hoitaja joka herätti minut ja vauvan öisin syöttämään. Kuopus nukkua tuhisti tyytyväisenä, mutta imeä piti alkamaan. Eihän siitä tullut mitään, minä rättiväsyneenä, vauva puoliunessa ja hoitaja taputtelee hellästi vauvaa koko ajan poskille, "syö nyt, nyt pitää syödä, kyllä täytyy vauvan syödä 4 tunnin välein, pitää syödä, ootko syöttänyt, miksi et oo merkinnyt ylös jos olet kerta syöttänyt, syödä pitää, kyllä täytyy äidin imettää.."

Toisena yönä mä läpäisin sitä hoitajaa sormille kun oli taas niitten sormiensa kanssa taputtelemassa vauvani poskia kun hän oli rinnalla ja nukkui täydessä unessa, välittämättä tuon taivaallista hysteerisen hoitajan imetysvaateista.

Se oli ihan uskomaton hoitsu, se jatkuva hokeminen siitä miten mun vauvani voi kamalan huonosti kun ei koko aikaa syö, laihtuu sit liikaa jne. (mä en ollut muuten kertaakaan vauvan punnituksissa mukana, hoitajat teki sen aamupalan aikana)

Sitten kun terveydenhoitaja tuli ekan kerran kotiin katsomaan uusinta tulokasta, sanoin siitä hoitajasta hänelle ja siitä jatkuvasta syyllistämisestä kun vauva ei syö ja vaan laihtuu. Terkka oli ihmeissään kun sairaalan lapuissa lukee että vauva syö hyvin ja paino pysyy hyvässä mallissa jne.

- mutta lupasi toimittaa osastolle terveiset hoitajan käyttäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoin asia on kyllä synnytysvalmennus. Mistä ihmiset osaavat sinne mennä? Järjestetäänkö niitä joka kaupungissa? En ollut koskaan kuullutkaan, enkä sellaiseen mennyt. Ei olisi tullut mieleenkään. Tuntuu jälkeenpäin vain oudolta, ettei neuvolantäti puhunut synnytysvalmennuksesta yhtään mitään. Luulisi sen olevan kuitenkin jotenkin olennainen osa-alue koko tuota lapsijuttua.

Etkö ole koskaan kuullut synnytysvalmennuksesta? Olisit voinut kysyä neuvolassa asiasta, olisivat ohjanneet eteenpäin. Otitko synnytystä puheeksi neuvolassa? Esim synnytyspelkoa tai jännitystä?

En tietenkään puhunut synnytyksestä neuvolassa. Hehän niitä asiantuntijoita ovat, miksi siellä muuten käytäisiin? Enhän minä mitään mistään tiennyt. Mikä synnytyspelko tai jännitys? Ei raskausaikana ehdi sellaista miettiä, silloin on liikaa töitä. Kauhea kiire, usein ilman viikonloppuja. Lisäksi pitää vielä ehtiä sinne neuvolaan, häiritsee työntekoa. Tuon lisäksi kun neuvola edes perusasioista puhu, niin aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itseasiassa tulin siihen tulokseen eilen, että neuvolatätimme (hän on nimittäin täti, ei mikään nuori tapaus) tuntuu käyttäytyvän näin juuri sen vuoksi, että olemme olleet ulkosuomalaisia. Hän nimittäin kritisoi ihan kaikkea juuri tuohon asuinmaahamme liittyvää ja kuinka juuri siellä ei tiedetä lasten hyvinvoinnista mitään. 

Onhan se totta, että maamme oli Suomea huomattavasti köyhempi, mutta niin on kyllä suurin osa maista tällä maapallolla. Se oli kuitenkin EU maa, mikä tarkoitti EU:n rahoittamaa terveydenhuoltoa, josta en kyllä voi valittaa. Ja tottakai, kun keskimääräinen kansalainen on kuitenkin melko köyhä niin esimerkiksi lapsikuolleisuus oli suurempaa, mutta vain hieman. Ei todellakaan mitään isoa tilastollista eroa. 

En todellakaan tiedä, mistä hänen "ulkomaalaisvastaisuus" on peräisin. Esimerkiksi sen kritisointi, että pidin sen 3kk äitiysloman sekä perään kuukauden palkallisen loman. Ei meillä ollut taloudellisesti mahdollisuutta olla molempien poissa töistä pidempään. Päättelimme kuitenkin, että koska isä tulee olemaan vauvan kanssa kotona, niin emme halua "vaihtaa" pääsääntöistä hoitajaa lennosta vaan isän ja vauvan suhdetta lähdettiin rakentamaan heti syntymästä. Emmekä me olisi miehen palkalla pärjänneetkään, sillä meillä oli melko iso tuloero. Käytännössä hän siis kauhisteli, kuinka kamalaa tämä on ja kuinka lapsi traumatisoituu siitä, kuinka äiti on hänet jättänyt uran takia. Itse olen taas sitä mieltä, ettei vauva välitä siitä, onko sillä pääasiallisella hoitajalla penis vai vagina vaan siitä, että hän saa paljon läheisyyttä, rakkautta ja hänen tarpeisiin vastataan. Mies on ollut ihan mahtava tässä ja nauttinut silminnähden vauvanhoidosta. 

Ymmärrän kyllä, että Suomessa on asia hyvin, on neuvolaa ja näin, mutta tämä henkilö tuntuu pitävän Suomea aivan ehdottoman ylivertaisena ja ehkä siksi kritisoi kaikkia neuvoja, mitä olemme saaneet... ja kun emme ole juuri sitten se perinteisen perhemalli, missä äiti on kotona ja isä tekee uraa. Luulisi, että nykypäivänä sillä ei ole enää merkitystä? Tuntuu, että uraa tekevää naista pidetään edelleen jotenkin tunteettomana ja kovana ja miestäni sitten avuttomana nössönä.. tämä henkilö kyseenalaistaa miehen kyvyt vähän kaikessa. Että osaako se nyt muka ruokkia vauvan, osaako siivota kotona muka, osaako se nyt muka päättää onko vauvalla tarpeeksi päällä... Ehkä hänen oma miehensä ei sitten osaa hänen mielestään yhtään mitään, mutta kyllä omani ainakin osaa. Miehellä on tästä kamala olo, kun on ollut itsekin niin ylpeä siitä, kuinka hienosti on pärjännyt ja nyt sitten kyseenalaistetaan vähän kaikki vain koska hän on mies. 

AP

Itselläni on vain hyviä kokemuksia neuvolasta, mutta olen kuullut vastaavaa tarinaa monilta ihan Suomessa aina asuneilta. Esim. äiti mainitsee juovansa joskus lasin viiniä ruoan kanssa -> ohjataan päihdelinkin sivuille ja kehotetaan pohtimaan syitä juomiseen. Kannattaa tosiaan vaan nyökkäillä ja sanoa niin ja jaa ja tehdä sitten miten itse katsoo parhaaksi.

Jäin vain miettimään (asia ei toki kuulu minulle), että miten ette  olisi selvinneet taloudellisesti jos olisit ollut kotona 9kk, kun olisithan saanut tulosidonnaista vanhempainpäivärahaa siihen saakka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itseasiassa tulin siihen tulokseen eilen, että neuvolatätimme (hän on nimittäin täti, ei mikään nuori tapaus) tuntuu käyttäytyvän näin juuri sen vuoksi, että olemme olleet ulkosuomalaisia. Hän nimittäin kritisoi ihan kaikkea juuri tuohon asuinmaahamme liittyvää ja kuinka juuri siellä ei tiedetä lasten hyvinvoinnista mitään. 

Onhan se totta, että maamme oli Suomea huomattavasti köyhempi, mutta niin on kyllä suurin osa maista tällä maapallolla. Se oli kuitenkin EU maa, mikä tarkoitti EU:n rahoittamaa terveydenhuoltoa, josta en kyllä voi valittaa. Ja tottakai, kun keskimääräinen kansalainen on kuitenkin melko köyhä niin esimerkiksi lapsikuolleisuus oli suurempaa, mutta vain hieman. Ei todellakaan mitään isoa tilastollista eroa. 

En todellakaan tiedä, mistä hänen "ulkomaalaisvastaisuus" on peräisin. Esimerkiksi sen kritisointi, että pidin sen 3kk äitiysloman sekä perään kuukauden palkallisen loman. Ei meillä ollut taloudellisesti mahdollisuutta olla molempien poissa töistä pidempään. Päättelimme kuitenkin, että koska isä tulee olemaan vauvan kanssa kotona, niin emme halua "vaihtaa" pääsääntöistä hoitajaa lennosta vaan isän ja vauvan suhdetta lähdettiin rakentamaan heti syntymästä. Emmekä me olisi miehen palkalla pärjänneetkään, sillä meillä oli melko iso tuloero. Käytännössä hän siis kauhisteli, kuinka kamalaa tämä on ja kuinka lapsi traumatisoituu siitä, kuinka äiti on hänet jättänyt uran takia. Itse olen taas sitä mieltä, ettei vauva välitä siitä, onko sillä pääasiallisella hoitajalla penis vai vagina vaan siitä, että hän saa paljon läheisyyttä, rakkautta ja hänen tarpeisiin vastataan. Mies on ollut ihan mahtava tässä ja nauttinut silminnähden vauvanhoidosta. 

Ymmärrän kyllä, että Suomessa on asia hyvin, on neuvolaa ja näin, mutta tämä henkilö tuntuu pitävän Suomea aivan ehdottoman ylivertaisena ja ehkä siksi kritisoi kaikkia neuvoja, mitä olemme saaneet... ja kun emme ole juuri sitten se perinteisen perhemalli, missä äiti on kotona ja isä tekee uraa. Luulisi, että nykypäivänä sillä ei ole enää merkitystä? Tuntuu, että uraa tekevää naista pidetään edelleen jotenkin tunteettomana ja kovana ja miestäni sitten avuttomana nössönä.. tämä henkilö kyseenalaistaa miehen kyvyt vähän kaikessa. Että osaako se nyt muka ruokkia vauvan, osaako siivota kotona muka, osaako se nyt muka päättää onko vauvalla tarpeeksi päällä... Ehkä hänen oma miehensä ei sitten osaa hänen mielestään yhtään mitään, mutta kyllä omani ainakin osaa. Miehellä on tästä kamala olo, kun on ollut itsekin niin ylpeä siitä, kuinka hienosti on pärjännyt ja nyt sitten kyseenalaistetaan vähän kaikki vain koska hän on mies. 

AP

Itselläni on vain hyviä kokemuksia neuvolasta, mutta olen kuullut vastaavaa tarinaa monilta ihan Suomessa aina asuneilta. Esim. äiti mainitsee juovansa joskus lasin viiniä ruoan kanssa -> ohjataan päihdelinkin sivuille ja kehotetaan pohtimaan syitä juomiseen. Kannattaa tosiaan vaan nyökkäillä ja sanoa niin ja jaa ja tehdä sitten miten itse katsoo parhaaksi.

Jäin vain miettimään (asia ei toki kuulu minulle), että miten ette  olisi selvinneet taloudellisesti jos olisit ollut kotona 9kk, kun olisithan saanut tulosidonnaista vanhempainpäivärahaa siihen saakka?

Ei saa, ellei ole asunut Suomessa yli 180 päivää sitä ennen

Milloin tämä tapahtui?