Lue keskustelun säännöt.
Muutin takaisin Suomeen - menee hermot Neuvolaan
26.09.2017 |
Olen ollut pidempään ulkomailla mieheni kanssa ja nyt muuttanut takaisin Suomeen, sillä haluamme olla lähellä isovanhempia eikä asuimaassamme ollut Suomen kaltaista kaunista luontoa ja raikasta ilmaa. Viihdyimme kyllä ulkomailla, muttemme muuttaaneet sen vuoksi, että meillä olisi ollut mitään Suomea vastaan vaan töiden perässä. Itse olen työelämässä miestä korkeammassa asemassa ja näin mies jäi sitten kotiin, kun saimme vauvan vajaa 8kk sitten. Äitiysloma oli vain 3kk, emmekä halunneet hoitajaa sen ikäiselle vauvalle. Mies on mitä loistavin isä ja selviytynyt hienosti.
Siirryimme näin ollen myös takaisin Suomen neuvolajärjestelmään, jota odotin innolla, vaikkei asuinmaammekaan järjestelmä mitenkään huono ollut.
Olen kuitenkin onnistunut saamaan sukset ristiin melko pahasti jo neuvolan kanssa :( ohjeet ovat täällä Suomessa ihan erilaiset, miestä kritisoidaan hirveästi (vaikka hän on noudattanut meille annettuja ohjeita edellisessä maassa), minua kritisoidaan siitä etten pitänyt pidempää äitiyslomaa ja tuntuu, että teemme yksinkertaisesti kaiken väärin.
Erehdyin esimerkiksi kertomaan, että lopetin imettämisen aika alkuunsa, kun vauva itki nälkäänsä jo 15 minuuttia imettämisen jälkeen. En tuottanut hirveästi maitoa ja selkeästi siinä ei ollut myöskään juuri ravintoa. Olisi pitänyt imettää monta kertaa tunnissa enkä kokenut, että se oli vauvankaan edun mukaista olla nälässä ja joutua imemään posket kipeänä. Siirryimme korvikkeeseen jo 6 viikon jälkeen, jonka jälkeen syöttöväli on ollut huomattavasti pidempi ja vauva tyytyväinen. Muuton jälkeen vauva ollut kipeänä (koska bakteerikanta on täällä tietysti täysin erilainen kuin aikaisemmin) ja tästä syyllistetään, kuinka olemme tehneet hirveän virheen.
Aloimme lisäksi antaa veteen sekoitettua porkkanaa ja perunaa 4kk iässä, koska koimme ettei maito enää pitänyt nälkää kunnolla. Näin myös meille neuvottiin ja vauva oli oikein tyytyväinen, terve ja kasvoi hurjasti. Neuvola kritisoi myös tätä ja sanoi, ettei näin saisi missään nimessä tehdä. En kyllä koe, että olemme tehneet mitään vahinkoa?
Nyt uusimpana on sormiruokailu. Neuvola painostaa meitä tähän ja itse en koe, että siinä on mitään järkeä. Jälleen lapsi on nälässä, kun ei saa itse syötyä riittävästi, kitisee ja on tuskainen. Kun syötämme hänet niin on taas oma aurinoinen hyväntuulinen itsensä. En tajua, että miksi ihmeessä siihen sormiruokailuun nyt olisi jotenkin pakko ryhtyä? En todellakaan jaksa uskoa, että lapsemme saa tästä nyt jotain isojakin traumoja? Vauva-arki on ollut miehen mielestä ihan rentoa ja mukavaa eikä parisuhteemmekaan ole suuremmin kärsinyt.. koemme todella stressaavana, että lapsi pitäisi pestä, keittiö pestä ja vaatteet vaihtaa joka ikisen ruokailun jälkeen. Ja ruokailla pitää koko ajan, kun ei vauva saa syötyä riittävästi itse.
Olin järkyttynyt, kuinka "ehdoton" neuvola on ja kuinka sääntöjä todella luetaan paperista ja noudatetaan pilkuntarkasti eikä sovelleta lapsikohtaisesti. Onko tämä yleistäkin? Mies on kovin stressaantunut, sillä isyys on mennyt niin hienosti tähän asti ja nyt kokee tehneensä kaiken väärin... neuvolakäynneistä on tullut vastenmielisiä ja pelottavia (niitä on ollut tähän alkuun nyt paljon enemmän kuin normaalisti olisi).. pelkään, että miehen ilo isyydestä kärsii myös.
Onko kenelläkään samoja kokemuksia? miten toisessa maassa on täysin eri ohjeet kuin toisessa, mutta täällä tuntuu että on kuitenkin ne AINOAT oikeat ohjeet? Onko tämä yleistäkin vai onkohan meillä vain astetta tiukemmat neuvolatädit..?
Kommentit (65)
Aika harvaan jäisivät neuvolakäynnit meillä jos neuvolalla olisi asenneongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina myönnellyt ja nyökkäillyt, koska niin kuuluu tehdä. En halua THL:n "vuotavan" nimeäni ja henkilötunnustani jonnekin nettisivulle, missä on lista surkeista äideistä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoni: seuraavalla neuvolakäynnillä sanot vaan kaikkeen, että joo joo, kyllä, tietysti ja sitten teette kuten parhaaksi näette.
Näin juuri. On tyhmää mennä inttämään vastaan ja kertomaan että me tehdään kyllä näin. Helpommalla pääsee kun vaan kuuntelee ja sanoo juu.
Ei meillä ollut tuollaista. Ikinä puhunut kukaan sormiruokailustakaan. Lapsi söi lusikalla ja haarukalla. Isoksi kasvoi.
Voi ei miten kurjia kokemuksia! Neuvolan pitäisi kai tukea ja auttaa vanhemmuudessa, ei tyrkyttää tiettyjä malleja, ainakaan noissa teidän ruoka-asioissa.
Itsellä oli alkuun myös huonoja kokemuksia neuvolasta kunnes tajusin, että voin pyytää tädin vaihtamista. Ja uuden kanssa onkin kaikki sujunut oikein hyvin. Muistaakseni ihan ajanvarauksen kautta kysyin neuvoa miten voisin saada vaihdon ja sieltä neuvottiin.
Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ainakaan noin ehdotonta neuvolaa ole ollut. Ei teidän ole mikään pakko kuunnella.
Siis onko tuo sormiruokavouhotus levinnyt jo neuvolaankin? Saako enää soseitakaan antaa?
Mitä ihmettä lapsi menettää jos häntä syötetään? Päinvastoin tuntuu että nuo sormiruokailijat eivät osaa käyttää lusikkaa vielä 1,5-vuotiainakin, jopa parivuotiaatkin mättää kädellä ruokaa suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli neuvolassa terkkana sellanen aika nuorehko nainen, oli ihan tosi rento ja joustava. Aivan huippu! Saatiin apu kaikkeen mieltä askarruttavaan ja hän oli niin mukava ja rento!! Ei todellakaan tuollaista mitä ap:n neuvolassa.
No eihän niitä neuvoja ole pakko noudattaa. Nyökyttelette vain neuvolakäynneillä kaikkeen, että kyllä kyllä. Pääasia, että lapsi kasvaa ok, ja sitähän neuvolassa seurataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tuollaisessa paikassa kävisi.
Itselläni rennot neuvolakokemukset takana. Paljon on terkkarista kiinni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo sormiruokavouhotus levinnyt jo neuvolaankin? Saako enää soseitakaan antaa?
Mitä ihmettä lapsi menettää jos häntä syötetään? Päinvastoin tuntuu että nuo sormiruokailijat eivät osaa käyttää lusikkaa vielä 1,5-vuotiainakin, jopa parivuotiaatkin mättää kädellä ruokaa suuhun.
Tämä on totta. En jotenkin osaa suhtautua asiallisesti lapsenlapseen, joka vielä 3v iässä syö esim. kalasoppaan käsin. Kalat ja perunat sormin, liemen nuolee sormista. Minusta ällöttävää, äitinsä mielestä kätevää.
Tuntuu oudolta, ettei neuvolaan sitten enää uskalla puhua kaikesta. Menee vähän pohja koko hommalta. Pitää selkeästi pyytää neuvolatädin vaihtoa! Säikähdin todella, että onko tämä nyt tällaista jatkossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös tosi ikävä neuvolan täti heti ensi alkuun. Ihan sama vaikka vauva ei ollut koskaan kipeä ja kaikki meni hienosti, aina oli jotain huomautettavaa. Olisi ollut ihan kiva kuulla ensimmäisen lapsen kanssa, että "hyvin menee!", mutta ei. Nyt kun muutettiin, niin saatiin inhimillisempi täti (nuorempi). Tsemppiä! Ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Aiemmat neuvot on just hyviä, niin mekin alettiin tehdä, nyökytellä vain.
Vaihda neuvolaa, siihen sinulla on oikeus.
Lapsi voi laittaa siinä samalla sormilla suuhunsa kun äiti tai isä pistää lusikalla sivusta muonaa suuhun. Eihän tuonikäisen oman ruokailuun voi luottaa vaan tottakai pitää syöttää lapsi vielä pitkään. Ja vaihtakaa se neuvolantäti. Ja sen jälkeen todellakin myöntelette ettekä selosta kotiasioitanne hänelle käyntien yhteydessä. Puhutte niitä näitä ja olette positiivinen ja hymyilevä. Noin. Ja hommat hoituu. Sitähän voi höpötellä niitä näitä. Jotkut ovat todellaki kireitä tyyppejä, se vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoni: seuraavalla neuvolakäynnillä sanot vaan kaikkeen, että joo joo, kyllä, tietysti ja sitten teette kuten parhaaksi näette.
Tämä. Tätä mä käytin jokaiseen neuvoon jonka sain ulkopuolisilta ja jotka vaikuttivat itseni mielestä olevan joko mielivaltaisia vauvaa kohtaan tai sit niitä "sun pitää nyt unohtaa olevasi ihminen tai nainen, sinä olet nyt Äiti jonka tulee unohtaa ihan kaikki muut asiat".
Poimin neuvoista parhaat päältä jotka sopi meille, nyökyttelin että juujuu, oikeassa olet.
Neuvoja oli tyytyväinen kun luuli että mä käytän hänen neuvoaan ja mä sain rauhassa tehdä mitä tykkäsin.
Ei se ole neuvola jonka kanssa olet asioinut vaan ihan yksi terkkari vaan, seuraavan kerran kun käytte varaat ajan toiselle terkkarille ja se siitä.
Pitää hymyillä vain kauniisti ja nyökytellä, ja tee miten haluat. Ei minulla ollut kyllä kun yksi outo kokemus. Yksivuotis tarkastuksessa tulin sanoneeksi, ettn anna lapselle kaurapuuroa ( vain täysjyvävehnäpuuroa) koska oksensi aina kauran. Neuvolantäti rupesi luennoimaan, etten noin vain voi jättää tärkeää ruoka- aintta pois ja lapsi pitää viedä allergiakokeisiin. Itse olin käynyt moninaisissa allergiakokeissa, eikä mitään ole koskaan löytynyt, paitsi lievä altistuminen koivun siitepölylle. Sanoin että kyllä kaurn voi korvat muulla viljalla, ja en näe syytä allergiakokeisiin. Jonkun vuoden päästä kaura sopi ihan hyvin lapselle, ei ongelmia.
Neuvoni: seuraavalla neuvolakäynnillä sanot vaan kaikkeen, että joo joo, kyllä, tietysti ja sitten teette kuten parhaaksi näette.