Mistä syistä nykyaikana ihmiset käyvät niin paljon terapiassa?

Koska mä voin.

Koska mä haluan elää onnellista ja täyttä elämää, enkä kituuttaa typerien traumojen kanssa ja olla muille inhottava, kun voisin olla oma rakastettava itseni saatuani apua.

Koska tykkään pohtia asioita ja mielen juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmisillä oli maalaisjärki päässä ja elämä sen verran vaikeeta, ettei jokaisesta vastoinkäymisestä vedetty herneitä nenään. Sillon oli pakko pärjätä.

Maalaisjärki on ihmisillä päässä nytkin eikä elämä ole sen helpompaa. Meidän aikanamme ihmisillä on omat haasteensa, ei elämä ole helpompaa tai vaikeampaa kuin ennen.

Minäkin olisin pärjännyt ilman terapiaa. Olisin pysynyt hengissä, olisin tehnyt työtä, olisin suoriutunut. Mutta terapia paransi elämänlaatuani todella paljon. Siitä terapiassa on kyse suurimmalla osalla. Eivät läheskään kaikki hoipertele itsemurhan partaalla.

Voin hyvin kuvitella, miten hammashuollon yleistyessä ihmiset ovat sadatelleet mätänevien hampaittensa välistä, miten heikkoja ihmiset nykyään ovat kun joka pikku kolotusta ollaan hoidattamassa. Kun ennenkin pärjättiin ilman hammaslääkäriä.

Minusta tämä on kokonaisuudessaan typerä keskustelu, vaikka olisin 15 vuotta sitten heitellyt samanlaisia kommentteja itsekin. Olen kuitenkin tajunnut, että jos ihmisellä on ripuli ja hän istuu sinnikkäästi paskat housussa, hän ei ole sankari eikä selviytyjä. Ja ihminen joka ihailee tätä paskat housussa istujaa, ei ole mikään älyn jättiläinen itsekään. Itse olen sitä mieltä, että kun sotkua on tullut, se kannattaa siivota. Vaikka miten monta aikaisempaa sukupolvea olisi istunut valittamatta paskat housussa koko elämänsä.

Kommenttisi on muutoin loistava, paitsi siltä osin, että ei tämä keskustelu ole typerä: ihmisiä täytyy _valistaa_ asioista! Toivoakseni tämä keskustelu auttaa ihmisiä!

Keskustelu on typerä siksi, että tänne ovat kommentoineet lähes pelkästään ihmiset jotka ihailevat kärsimyksen sietämistä ja kestämistä. Vaikka apuakin olisi tarjolla. He tekevät keskustelusta typerän.

Juuri siksi me, jotka olemme psykoterapiassa tai sen läpikäyneet, voimme _valistaa_ tietämättömiä! Heidän joukossaan tai lähellään saattaa olla psykoterapian tarpeessa olevia ihmisiä!

Minäkin olen käynyt psykoterapian, mutta se vain pahensi asioita. Kuulin siellä olevani uhri, aikaisemmin olin luullut asioideni olleen hyvin. Minut siis rikottiin tuolla, psykoterapia ei tosiaan sovi kaikille!

Surkeaa apua, jos ei osattu auttaa pois uhriudesta. Se oli tietenkin narsistin uhrin syndrooman kieltävää terapiaa, tai siis terapiaa, joka ei tunne narsismia ja sen vaikutuksia uhreille oikeasti juuri lainkaan. Se oli huonoa tai väärää terapiaa juuri sinulle.

Vaikea nyt ymmärtää, että terapia olisi voinut vahingoittaa sinua, jos sinulla kuitenkin olisi ollut kaikki hyvin, mutta paha asia, ettet saanut apua loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodat ja vaikeat vuodet teki sitkeäksi kansan...puhallettiin yhteiseen hiileen eikä nokittu työttömiä...eikä silloin ollu sipilääkään.

Sotatraumat ovat vaikuttaneet moneen sukupolveen, vielä nykyaikanakin. Kyllä kriisi- tai psykoterapia olisi sovtaveteraaneillekin tehnyt hyvää ja antanut monelle paljon paremman lapsuuden.

Mitkä ihmeen sotatraumat? Kyllä isäni toisinaan turisi sotajuttuja naapurin ukkojen kanssa mutta ei minusta heillä kellään mitään traumoja ollut, eikä puolisoillaankaan.

Minusta rento turina siitä miten on ollut tappamassa ihmisiä, on osoitus melkoisen pahoista mielenterveysongelmista.

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta minut kasvatti ihminen, joka olisi itse ollut terapian tarpeessa. Niinpä minusta kasvoi ahdistunut suorittaja, masentunut ja hankaliin tilanteisiin voimakkaalla aggressiolla reagoiva ihminen. Psykoterapiassa opin monia taitoja, jotka monet oppivat jo lapsena, mm. kyvyn käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti. Terapiassa sain arvokkaita työkaluja, joita arkeeni soveltamalla olen nykyään paljon paremmin voiva ja myös läheisilleni siedettävämpi ihminen. Toivon että mahdollisimman moni saa mahdollisuuden auttaa itseään ja siten ehkäistä meitä edeltävien sukupolvien traumojen siirtymisen seuraaville sukupolville.