Mitä siitä seuraa jos ei käsittele erotaan vaan hyppää heti uuteen suhteeseen?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mokaa uudelleen. Ei ole oppinut mitään.
Ellei sitten ole tehnyt sitä surutyötä ja miettimistä jos pitkään edellisessä suhteessa. Silloin se vanha suhde on käsitelty ja siitä opittu.
Tuossa vaihtoehdot.
Juurikin näin. Joku on saattanut sinnitellä vuosiakin liitossa jossa ei tunne enää mitään, suru on surtu jo avioliiton aikana eikä siihen aikaan ole tarvittu edes uutta hoitoa.
Jos kehittää itseään eronsa jälkeen niin saattaa saada paremman ja kypsemmän puolison myöhemmin kuin mitä heti eron jälkeen saisi.
Ihmettelen näitä miehiä jotka hankkivat heti eron jälkeen uuden puolison.
Ei minun ole ainakaan tarvinnut erojani mitenkään erityiesti käsitellä sen jälkeen. Kyllä kaikissa tilanteissa oli aika lailla koko ajan ajan selvää, miksei juttu toiminut pidemmän päälle. Kaikki olivat yhteisiä päätöksiä, jotka eivät aiheuttaneet pahaa verta. Ikävää ja surua toki koki paljon, mutta se on normaalia.
Olen kuullut pelkkää hyvää siitä, kun eron jälkeen on yksin 1-2 vuotta. On aikaa tutkia itseään, ei ainoastaan eroa.
Jos säntää suoraan uuteen suhteeseen käymättä eroprosessia läpi, voi alussa olla huumasta sekaisin . Jossain vaiheessa kuitenkin tulee epämääräinen paha olo. Miksei antaisi itselleen aikaa ja mahdollisuutta tutkailla sisintään.
Itselläni on erosta vasta vajaa puoli vuotta aikaa ja nyt en osaisi edes ajatella, mitä annettavaa minulla olisi parisuhteeseen. Onko edes koskaan.
Ei välttämättä seuraa mitään. Minä halusin erota eikä siinä erossa ollut mitään vatvottavaa.
Suhde kesti 5 vuotta ja asuimme avoliitossa 4v. Vaihdoin miestä melkein lennosta...olin viikon sinkku mutta jo ihastunut tähän uuteen mieheen.
Nyt olemme olleet yhdessä 26 vuotta ja kaikki erittäin ok. Vaihtamalla parani. Joskus pitää vain uskaltaa elää!
Minulla oli suunnitelma olla yksin, pitkästä liitosta, eron jälkeen ja ehdin olla vuoden yksin, tapailin kuitenkin koko ajan eri miehiä. Sitten aloin seurustelemaan usean vuoden, josta suhteesta erosin ja aloin heti seurustelemaan aviomieheni kanssa.
Mietin järjellä etukäteen ja päätöksiä tehdessäni ettei tämä ole järkevää näin mutta tunteet tilanteissa saivat tekemään toisin. Ei mitään kaduttavaa, tunteet olivat vahvemmat ja tiesin mikä itselle oli sitten kuitenkin parasta. Järkikin oli loppujen lopuksi tyytyväinen valintoihini. Itsehän sitä valintojensa kanssa elää.
Mulla kävi just noin että surutyö tehty huonon suhteen viimeisinä kuukausina. Erottiin entisen muijan kanssa yhteisymmärryksessä ja seuraavana päivänä uusi tilalle. Oltu yhdessä yli 4 vuotta uuden kanssa. Ei ongelmia. Ei se aina varmasti onnistu ja joillekin se on jopa luontevaa ja normaalia, toisille ei.
No mulle seurasi sydänsuruja, kun mies ei ollut käsitellyt eroaan vaan jauhoi ja jauhoi exästään, vaikka välillä vakuutti, että on päässyt yli jne. Lopulta romantiikka kuoli meidän väliltä, koska exä tuntui vieläkin henkisellä tasolla hallitsevan miestä.
Ei välttämättä mitään, esim. jos eropäätös oli pitkä prosessi, ja eron aikaan oli jo kypsynyt siihen ja käsitellyt asiaa.
Varmaan useimmiten noin ei kuitenkaan ole, ja se omien ongelmien reflektoimattomuus saa vain toistamaan samoja virheitä uudessa suhteessa.
Tilanne on varmasti pahin, jos on tullut jätetyksi, ehkä yllättäenkin.
Minulle siitä seurasi uusi, onnellinen suhde.
Olin sinkku 17 päivää.
Riippuu paljon suhteen pituudesta ja eron laadusta. Salamana pitkästä suhteesta jätetty osapuoli (esim. pettäminen) ihan varmasti tarvii palikoiden kasaamiseen aikaa. Toinen osapuolihan voi olla jo pidempään hautonut ja käsitellyt asiaa.
Jaa että mistäkö tiedän...
Myös tuttuni, joilla oli tosi siisti järkiero, joutui hyvin ristiriitaisiin tunnelmiin, kun piti käsitellä samaan aikaan mennyttä suhdetta ja uutta rakastumista. Useampi ilta päättyi kyyneliin ja tunnemyrskyyn.
Mutta ei sen käsittelyn tarvitse olla 24/7 tylsää. Itse siirryin tietoisesti määräajaksi kevytmielisiin suhteisiin ja siinä samalla itseluottamukseni ja esim. koko seksielämäni koki täydellisen mullistuksen parempaan.
Minäkin surin eroa vuosikaudet ennen varsinaista eroa, mutta kyllä siinä uudessa tilanteessa kuitenkin oli niin paljon ajateltavaa, ettei mikään uusi kumppani olisi tullut kyseeseenkään. Esimerkiksi huoli lapsista, asumisjärjestelyt, hoitojärjestelyt, sukulais- ja kaverisuhteiden muutokset jne. Kyllä tällaiset parisuhteen ulkopuoliset asiatkin vaativat käsittelyä ja sen takia olisi minusta parempi, että se uusi elämä rakennetaan ensin yksin ja sitten vasta etsitään uusi kumppani. Tuntuu siltä, ettei kestetä sitä arkea sitten yksinään, jos heti pitää uusi löytää. Ei ole kyse pelkästä parisuhteesta, vaan omasta elämästä ja itsenäisyydestä. Esim useimpien miesten kohdalla väistämättä ajattelen, että on pakko saada uusi kodinhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä miehiä jotka hankkivat heti eron jälkeen uuden puolison.
Minä taas puolestani ihmettelen näitä jotka ilmeisesti meinaa elää ikuisesti ja se parisuhde näyttää olevan ihan sama kenen kanssa on, minusta se oleellisin asia on juuri se tyyppi X -Ei se ehkä ole vapaa kuukauden tai puolen vuoden päästä! Elämä on nyt, eikä "entinen suhde" ole asia jota pitää käsitellä. Kyllä normaali ihminen käsittelee parisuhdetta kokoajan siinä ollessaan ja siitä poistuu kun suhde halutaan päättää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle siitä seurasi uusi, onnellinen suhde.
Olin sinkku 17 päivää.
Kokeile ensi kerralla päästä alle viikon sinkkujakson.
Ei siitä välttämättä seuraa mitään sen kummempaa? "Kauhutarinat" liittynee enemmän siihen, että moinen toiminta on yliedustettuna tietynlaisten draamanhakuisten ihmisten parissa verrattuna tasaisesti eläviin taviksiin.
Mokaa uudelleen. Ei ole oppinut mitään.
Ellei sitten ole tehnyt sitä surutyötä ja miettimistä jos pitkään edellisessä suhteessa. Silloin se vanha suhde on käsitelty ja siitä opittu.
Tuossa vaihtoehdot.