Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö sinua enemmän lapsi joka julkisessa kulkuvälineessä selaa älypuhelinta vai juttelee äidilleen/isälleen?
Eräs ystäväni, lapseton sellainen arvostelee vieraita vanhempia jatkuvasti. Jos kuljemme bussilla jonnekin, kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.
Jos lapsi on puhelimella niin alkaa surkutella "voi kamala kuinka tuon ikäinen jo turrutetaan ruutujen ääreen" jos lapsi juttelee vanhempansa kanssa esim. maisemista "tarviiko sen suun koko ajan käydä, opettaisivat kakaransa olemaan hiljaa" puhumattakaan siitä jos lapsi itkee "eikö nuo tuollaiset voisi kulkea omalla autolla"
Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä ollakseen hyvä vanhempi?
Kommentit (46)
Minua ei yleensä ärsytä lapset, vaan heidän vanhempansa, jotka puhuvat korostetun ”hyvä-kasvattaja-äänellä”, jotta kanssamatkustajat huomaavat heidän hyvyytensä. Lapselle puhutaan yliselkeästi ja selostetaan itsestäänselviä tapahtumia. He ovat lapsia eivätkä idiootteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ärsytä. Elän ja annan muidenkin elää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei yleensä ärsytä lapset, vaan heidän vanhempansa, jotka puhuvat korostetun ”hyvä-kasvattaja-äänellä”, jotta kanssamatkustajat huomaavat heidän hyvyytensä. Lapselle puhutaan yliselkeästi ja selostetaan itsestäänselviä tapahtumia. He ovat lapsia eivätkä idiootteja!
Tämä tuli itsellänikin ensimmäiseksi mieleen. Hyi yääk se teennäinen lässytysääni! Eikö voisi puhua aidolla, omalla äänellä kuin ihmiselle - vai eikö se lapsi ole sen arvoinen? Sekin, että selitetään lapselle maailmaa ympärillä, eikä anneta lapsen tehdä omia havaintoja, on inhottavan itsekeskeistä vanhemmalta. Mikä näitä show-vanhempia vaivaa? Meneekö ne sitten tyytyväisenä kotiin, että "vedinpä hyvin mun hyvä-vanhempi-shown täydessä ruuhkabussissa, lässytys meni nuotilleen oikein tänään"?
Hauska aloitus ja kohdistuu ihmisiin, joita ärsytttää "kaikki". Jos tuommoinen ajaa autoa, valittaa hitaasti ajavista kukkahattutädeistä sekä kaahareista, jalankulkijoista ja busseista.
Kukaan ei (edes Suomessa) kehtaisi koskaan valittaa siitä, jos vanhat ihmiset puhuvat kovaan ääneen junassa. Puhumattakaan, että kukaan alkaisi tuijottaa vihaisesti. Kaikki ymmärtävät, että vanhuksilla voi olla huono kuulo.
Me ymmärrämme myös, että kehitysvammaiset saattavat äännellä julkisesti.
Mutta annas olla, kun on tavallinen pieni lapsi.
Hitto sentään. Joko se on lapsen vika, ettei se ymmärrä olla hiljaa ja häiritsemättä muita - tai sitten se on kasvatuksen vika! Paska äiti!
Tuijottelijat, silmiensä pyörittelijät, tuhahtelijat ja muut - ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus olen kysynyt joltain, että eikö sinun niskasi kohta nyrjähdä sijoiltaan, kun koko ajan pitää kääntyillä. Mutta yleensä en välitä yhtään. Lapsista lähtee ääntä ja lapsen liikkuvat ja niin kauan kuin se pysyy normaalissa rajoissa eikä oikeasti aiheuta haittaa eikä vaaraa muille eikä omalle lapselle niin tietenkin annan lapsen olla ja puhua juuri niin kuin se on.
Varsinkin julkisissa kulkuneuvoissa, ravintoloissa ja ihmisten ilmoilla ylipäänsä.