Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö sinua enemmän lapsi joka julkisessa kulkuvälineessä selaa älypuhelinta vai juttelee äidilleen/isälleen?
Eräs ystäväni, lapseton sellainen arvostelee vieraita vanhempia jatkuvasti. Jos kuljemme bussilla jonnekin, kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.
Jos lapsi on puhelimella niin alkaa surkutella "voi kamala kuinka tuon ikäinen jo turrutetaan ruutujen ääreen" jos lapsi juttelee vanhempansa kanssa esim. maisemista "tarviiko sen suun koko ajan käydä, opettaisivat kakaransa olemaan hiljaa" puhumattakaan siitä jos lapsi itkee "eikö nuo tuollaiset voisi kulkea omalla autolla"
Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä ollakseen hyvä vanhempi?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Onpa nykynuoret nyreitä.
Olin nuori 90-luvulla ja kuljin linja-autolla kavereiden kanssa, meillekin lapset pistivät silmään.
Tuijotimme ja vahdimme lapsia, pitelimme korviamme ja huusimme: -Hiljaa! jos joku alkoi rääkyä,
ja jos joku erkaantui äidistään ja tuli meidän lähellemme uteliaana istumaan,
aloimme jutella hänelle.
Usein sanoimme olevamme ihmissyöjiä ja kerroimme eksoottisista paikoista, joista olimme tulossa. Mukulat kuunteli aina ihan hiljaa. Siinä sai purkaa omia aggressioitaan kiljuvia lapsia kohtaan, kun lisäsi juoneen lapsentappamis-sessioita.
Ei kiljuntaa eikä penkinpotkimista, vaan suu ja silmät ammollaan hiljaa paikallaan istumista.
Muinaiset lastensadutkin taitavat pohjautua tällaiseen pelästyttämisefektiin, etenkin Grimmin sadut?
Lisäys: yhdestä kerrasta jäi vähän paha mieli vuosiksi, kun innostuimme kolmen tytön voimin (kaikki 2-kymppisiä) selittämään tarhaikäiselle linsen takapenkillä, että olemme paholaisia ja tulemme hänen uniinsa ensi yönä.
Hän taisi pelästyä liikaa. Itse en ihan oikeasti koskaan vihannut lapsia sydämeni pohjasta, yksi meistä inhosi oikeasti lapsia... Hänellä oli kamala isä ja raskas lapsuus, nyt hän on lapseton 4-kymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eköhän näitä ärsytä enemmän lapsi joka julkisessa kulkuvälineessä...
Sitä minä vaan täällä olen pyydellyt kun halua tuntuu monella näin anomuumiteetin suojissa olevan, että tulkaa nyt ihmeessä rohkeasti naamakkain juttelemaan. Ehkä saataisiin jotain synteesiä aikaan ja olosi paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nykynuoret nyreitä.
Olin nuori 90-luvulla ja kuljin linja-autolla kavereiden kanssa, meillekin lapset pistivät silmään.
Tuijotimme ja vahdimme lapsia, pitelimme korviamme ja huusimme: -Hiljaa! jos joku alkoi rääkyä,
ja jos joku erkaantui äidistään ja tuli meidän lähellemme uteliaana istumaan,
aloimme jutella hänelle.
Usein sanoimme olevamme ihmissyöjiä ja kerroimme eksoottisista paikoista, joista olimme tulossa. Mukulat kuunteli aina ihan hiljaa. Siinä sai purkaa omia aggressioitaan kiljuvia lapsia kohtaan, kun lisäsi juoneen lapsentappamis-sessioita.
Ei kiljuntaa eikä penkinpotkimista, vaan suu ja silmät ammollaan hiljaa paikallaan istumista.
Muinaiset lastensadutkin taitavat pohjautua tällaiseen pelästyttämisefektiin, etenkin Grimmin sadut?
No on sulla masturbaatiofantasiat :D
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varsinaisesti ärsytä mutta välillä mietin mitähän lapsista tulee isona kun ei osaa edes kaupassa käydä ilman iPadiä.
En minäkään lähde kotoa mihinkään ilman kännykkää ja ikää yli 40v.
Ärsyttää enemmän sellainen joka on älylaitteessa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ei ärsytä kumpikaan. Se kyllä joskus ärsyttää kun jotkut lapset katsovat älypuhelimellaan jotain videoita ilman kuulokkeita ja äänet pauhaa kovalla. Ei kai ole liikaa pyydetty, että niin lapset kuin aikuisetkin käyttäisi kuulokkeita kuunnellessaan musiikkia tai katsoessaan videoita.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ei ärsytä kumpikaan. Se kyllä joskus ärsyttää kun jotkut lapset katsovat älypuhelimellaan jotain videoita ilman kuulokkeita ja äänet pauhaa kovalla. Ei kai ole liikaa pyydetty, että niin lapset kuin aikuisetkin käyttäisi kuulokkeita kuunnellessaan musiikkia tai katsoessaan videoita.
Eihän kuulokkeita voi käyttää jos porukalla katotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa nykynuoret nyreitä.
Olin nuori 90-luvulla ja kuljin linja-autolla kavereiden kanssa, meillekin lapset pistivät silmään.
Tuijotimme ja vahdimme lapsia, pitelimme korviamme ja huusimme: -Hiljaa! jos joku alkoi rääkyä,
ja jos joku erkaantui äidistään ja tuli meidän lähellemme uteliaana istumaan,
aloimme jutella hänelle.
Usein sanoimme olevamme ihmissyöjiä ja kerroimme eksoottisista paikoista, joista olimme tulossa. Mukulat kuunteli aina ihan hiljaa. Siinä sai purkaa omia aggressioitaan kiljuvia lapsia kohtaan, kun lisäsi juoneen lapsentappamis-sessioita.
Ei kiljuntaa eikä penkinpotkimista, vaan suu ja silmät ammollaan hiljaa paikallaan istumista.
Muinaiset lastensadutkin taitavat pohjautua tällaiseen pelästyttämisefektiin, etenkin Grimmin sadut?Lisäys: yhdestä kerrasta jäi vähän paha mieli vuosiksi, kun innostuimme kolmen tytön voimin (kaikki 2-kymppisiä) selittämään tarhaikäiselle linsen takapenkillä, että olemme paholaisia ja tulemme hänen uniinsa ensi yönä.
Hän taisi pelästyä liikaa. Itse en ihan oikeasti koskaan vihannut lapsia sydämeni pohjasta, yksi meistä inhosi oikeasti lapsia... Hänellä oli kamala isä ja raskas lapsuus, nyt hän on lapseton 4-kymppinen
No ei sullakaan käytöksesi perusteella ole kaikki kotona. Hae itsellesi apua.
Kuljimme viikonloppuna junalla ihan tavallisessa vaunussa(ei siis leikkivaunu). Minulla on neljävuotias ihan tavallinen rauhallinen kiltti lapsi, joka kuitenkin saattaa välillä puhua kovaan ääneen. Vieressämme istui keski-ikäinen nainen, joka tuntui arvostelevan mielessään kaikkea mitä teimme. Mulkoili meihin päin ja tuhahteli.
Söimme ensin eväitä ja juttelimme. Huomautin lapselle, että puhuu hiljempaa ja jouduin tekemään sen pariin kertaan. Käytävän toisella puolella nainen tuijotti meitä vihaisena. Sitten minä aloin lukemaan tenttiin ja lapsi pelasi pädillä ja katsoi netflixiä. Sekin tuntui tätä naista häiritsevän, vaikka meillä oli kuulokkeet eikä ääniä todellakaan kuulunut edes minulle saakka.
Teki mieli kysyä, että onko ko. naisella jotain mt-ongelmia, vai miksi tuijottaa vihaisesti meitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No suomalaisia nyt ärsyttää kaikki. Takaisin metsään mielisi moni.
Ei kumpikaan. Ei kiinnosta muiden lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehto c: Tuijotan liian tiiviisti omaa älypuhelintani huomatakseni koko lasta.
Ja jos lapsi istuisi vain hiljaa liikkumatta paikoillaan, en usko että sekään olisi hyvä.
"Mikähän tuota lasta vaivaa? Varmaan ei ole annettu tarpeeksi virikkeitä ja on kasvanut passiiviseksi. Tommosia ne nykyajan vanhemmat on." tms.
Jos lapset tai lapsiperheelliset ärsyttävät, niin ne ärsyttävät vaikka tekisivät mitä, tai olisivat tekemättä. Yleisärsytys sitten hakee oikeutuksensa jostakin mukamas vääränlaisesta toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vanhempi ei tee lapsia. En kuulu tähän eliittiin enää.
Vierailija kirjoitti:
Kuljimme viikonloppuna junalla ihan tavallisessa vaunussa(ei siis leikkivaunu). Minulla on neljävuotias ihan tavallinen rauhallinen kiltti lapsi, joka kuitenkin saattaa välillä puhua kovaan ääneen. Vieressämme istui keski-ikäinen nainen, joka tuntui arvostelevan mielessään kaikkea mitä teimme. Mulkoili meihin päin ja tuhahteli.
Söimme ensin eväitä ja juttelimme. Huomautin lapselle, että puhuu hiljempaa ja jouduin tekemään sen pariin kertaan. Käytävän toisella puolella nainen tuijotti meitä vihaisena. Sitten minä aloin lukemaan tenttiin ja lapsi pelasi pädillä ja katsoi netflixiä. Sekin tuntui tätä naista häiritsevän, vaikka meillä oli kuulokkeet eikä ääniä todellakaan kuulunut edes minulle saakka.
Teki mieli kysyä, että onko ko. naisella jotain mt-ongelmia, vai miksi tuijottaa vihaisesti meitä koko ajan.
Parasta sakkia junassa on ne lapsettomat leikkivaunussa tuhahtelijat. Vääntelevät naamaansa kärsien ja pyörivät vaivaantuneina penkeillään. Ei siinä voi kuin nauraa.
JOS satun seuraamaan vanhempaa ja lasta, mua ärsyttää vanhemmat, jotka komentelevat lapsiaan tyyliin "ole kunnolla". Niille tekis mieli sanoa, että ole ite. Lapselle kommentti "ole kunnolla" tarkoittaa vain "et osaa olla niin, että minä hyväksyn olemisesi".
Vierailija kirjoitti:
Kuljimme viikonloppuna junalla ihan tavallisessa vaunussa(ei siis leikkivaunu). Minulla on neljävuotias ihan tavallinen rauhallinen kiltti lapsi, joka kuitenkin saattaa välillä puhua kovaan ääneen. Vieressämme istui keski-ikäinen nainen, joka tuntui arvostelevan mielessään kaikkea mitä teimme. Mulkoili meihin päin ja tuhahteli.
Söimme ensin eväitä ja juttelimme. Huomautin lapselle, että puhuu hiljempaa ja jouduin tekemään sen pariin kertaan. Käytävän toisella puolella nainen tuijotti meitä vihaisena. Sitten minä aloin lukemaan tenttiin ja lapsi pelasi pädillä ja katsoi netflixiä. Sekin tuntui tätä naista häiritsevän, vaikka meillä oli kuulokkeet eikä ääniä todellakaan kuulunut edes minulle saakka.
Teki mieli kysyä, että onko ko. naisella jotain mt-ongelmia, vai miksi tuijottaa vihaisesti meitä koko ajan.
Mä en ymmärrä, miksi lasta piti kehottaa puhumaan hiljaisemmalla äänellä. Kehotukset ja komennot perusteluitta on aika turhia. "Puhu hiljempää, kun äiti harhaluuloissaan _kuvittelee_, että kanssamatkustajaa ärsyttää puheesi."
Kunhan eivät ulvo koko matkaa niin ok. Todellakaan jaksa kuunnella sitä huutamista oman työpäivän päälle, kun muutenkin särkee päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljimme viikonloppuna junalla ihan tavallisessa vaunussa(ei siis leikkivaunu). Minulla on neljävuotias ihan tavallinen rauhallinen kiltti lapsi, joka kuitenkin saattaa välillä puhua kovaan ääneen. Vieressämme istui keski-ikäinen nainen, joka tuntui arvostelevan mielessään kaikkea mitä teimme. Mulkoili meihin päin ja tuhahteli.
Söimme ensin eväitä ja juttelimme. Huomautin lapselle, että puhuu hiljempaa ja jouduin tekemään sen pariin kertaan. Käytävän toisella puolella nainen tuijotti meitä vihaisena. Sitten minä aloin lukemaan tenttiin ja lapsi pelasi pädillä ja katsoi netflixiä. Sekin tuntui tätä naista häiritsevän, vaikka meillä oli kuulokkeet eikä ääniä todellakaan kuulunut edes minulle saakka.
Teki mieli kysyä, että onko ko. naisella jotain mt-ongelmia, vai miksi tuijottaa vihaisesti meitä koko ajan.
Mä en ymmärrä, miksi lasta piti kehottaa puhumaan hiljaisemmalla äänellä. Kehotukset ja komennot perusteluitta on aika turhia. "Puhu hiljempää, kun äiti harhaluuloissaan _kuvittelee_, että kanssamatkustajaa ärsyttää puheesi."
Mua kyllä häiritsee puhuvat lapset. Mitä nuorempi lapsi sen ärsyttävämpää. Se lässyttävä puhetapa, siihen päällä l, s, r, t yms viat. Ja ne turhat pölinät.... Miksi lapsia ei enää kasvateta? Kun olin lapsi, opetettiin, että aikuisille ei puhuta ellei ole oikeasti jotain asiaa/ellei jotain kysytty. (Leikkiessä nyt tietty sain puhua itsekseni)
Onpa nykynuoret nyreitä.
Olin nuori 90-luvulla ja kuljin linja-autolla kavereiden kanssa, meillekin lapset pistivät silmään.
Tuijotimme ja vahdimme lapsia, pitelimme korviamme ja huusimme: -Hiljaa! jos joku alkoi rääkyä,
ja jos joku erkaantui äidistään ja tuli meidän lähellemme uteliaana istumaan,
aloimme jutella hänelle.
Usein sanoimme olevamme ihmissyöjiä ja kerroimme eksoottisista paikoista, joista olimme tulossa. Mukulat kuunteli aina ihan hiljaa. Siinä sai purkaa omia aggressioitaan kiljuvia lapsia kohtaan, kun lisäsi juoneen lapsentappamis-sessioita.
Ei kiljuntaa eikä penkinpotkimista, vaan suu ja silmät ammollaan hiljaa paikallaan istumista.
Muinaiset lastensadutkin taitavat pohjautua tällaiseen pelästyttämisefektiin, etenkin Grimmin sadut?