Eilisessä ohjelmassa Satu Taiveaho, muilla samaa fiilistä?

"Muutokseksi olosuhteissa" riittää se, että perheeseen tulee jokin stressaava tilanne. Sitä on oikeudenkäynti.

Ylinopeussakosta ei sellaista stressiä synny.

Mua ihmetyttää ainoastaan se miten vahva pakkomielle siitä lapsen saamisesta joillekin voi tulla. Että ei mitenkään voisi hyväksyä ja sopeutua elämään lapsettomana. En ihan ymmärrä.

Muuten pidän näitä kyllä hyvänä parina, ja kiva että Satu pääsee nyt toteuttamaan sitä hoiva- ja vanhemmuustarvettaan sijaisvanhempana.

Olga Temosella oli lapsi sijoitettuna. Hän pääsi palaamaan kotiinsa alta kouluikäisenä. Temoset aiemmin ainakin toimivat lapselle tukiperheenä.

Minusta hän ainakin haastatteluissa suhtautui asiaan ja bioäitiin tosi rakentavasti.

Ehkä noita sijoitettavia lapsia ei pitäisi antaa noin lapsettomuuden sairastuttamille kuin tuo Taiveaho, joka on tehnyt siitä lapsen puutteesta suorastaan taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut ohjelmaa, mutta tottakai sijoitettujen lasten kanssa takaraivossa on aina huoli. Lapset saatetaan palauttaa vanhemmille monen vuoden jälkeenkin. Ei tuollaisessa perheessä ole koskaan sillä tavalla rentoa ja huoletonta, kuin jos lapset on biologisesti omia.

Mikä "huoli" se nyt on? Sehän on vain lasten etu, jos pääsevät kotiin.

Niin se voi olla vaikea ymmärtää jos et itse kiinny esimerkiksi lapsiin jotka asuvat luonasi. Tosi vaikea selittää. Se ajatus että he yhtäkkiä muuttaisivat pois tuntuu ikään kuin puristavana tunteena rinnassa. Mistähän lie johtuu.

Sijaisvanhemman pitää pystyä ajattelemaan lapsia ensin. Hän on väärässä hommassa, jos se oma "huoli" on päällimmäisenä. Taiveaho vaikuttaa ihmiseltä, joka takuulla tekee kaikista palautusyrityksistä täyttä hornaa sekä lapselle että perheelle.

Jaa. Ajatellaanko nyt lasten etua, mikä kai pitäisi olla se tärkein? Onko lapsen etu saada jatkaa selkeästi rakastavan, yhteennivoutuneen, suhteellisen varakkaan pariskunnan hoivissa vai palautua omalle/omille vanhemmalleen, päihde- ja mt-ongelmien kanssa painivalle/ville, kouluttamattomille, sosiaaliturvan varassa eläville ihmisille jotka eivät ilman yhteiskunnan tukea kykene hulehtimaan edes omista asioistaan? Lukekaapa sotalapsien kokemuksia, kuinka moni heistä oli äärimmäisen katkera kun heidät palautettiin varakkaista lapsettomista perheistä takaisin köyhään Suomeen jossa sodasta tullut isä kärsi mt ja viinaongelmista eikä äit jaksanut välittää? Ajatteleeko lastaan takaisin haluava äiti omaa etuaan (lapsi apuna pysyä irti aineista, saada lisääavustuksia) vai lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut ohjelmaa, mutta tottakai sijoitettujen lasten kanssa takaraivossa on aina huoli. Lapset saatetaan palauttaa vanhemmille monen vuoden jälkeenkin. Ei tuollaisessa perheessä ole koskaan sillä tavalla rentoa ja huoletonta, kuin jos lapset on biologisesti omia.

Mikä "huoli" se nyt on? Sehän on vain lasten etu, jos pääsevät kotiin.

Niin se voi olla vaikea ymmärtää jos et itse kiinny esimerkiksi lapsiin jotka asuvat luonasi. Tosi vaikea selittää. Se ajatus että he yhtäkkiä muuttaisivat pois tuntuu ikään kuin puristavana tunteena rinnassa. Mistähän lie johtuu.

Sijaisvanhemman pitää pystyä ajattelemaan lapsia ensin. Hän on väärässä hommassa, jos se oma "huoli" on päällimmäisenä. Taiveaho vaikuttaa ihmiseltä, joka takuulla tekee kaikista palautusyrityksistä täyttä hornaa sekä lapselle että perheelle.

Jaa. Ajatellaanko nyt lasten etua, mikä kai pitäisi olla se tärkein? Onko lapsen etu saada jatkaa selkeästi rakastavan, yhteennivoutuneen, suhteellisen varakkaan pariskunnan hoivissa vai palautua omalle/omille vanhemmalleen, päihde- ja mt-ongelmien kanssa painivalle/ville, kouluttamattomille, sosiaaliturvan varassa eläville ihmisille jotka eivät ilman yhteiskunnan tukea kykene hulehtimaan edes omista asioistaan? Lukekaapa sotalapsien kokemuksia, kuinka moni heistä oli äärimmäisen katkera kun heidät palautettiin varakkaista lapsettomista perheistä takaisin köyhään Suomeen jossa sodasta tullut isä kärsi mt ja viinaongelmista eikä äit jaksanut välittää? Ajatteleeko lastaan takaisin haluava äiti omaa etuaan (lapsi apuna pysyä irti aineista, saada lisääavustuksia) vai lastaan?

Sijaisvanhemman pitää myös pystyä luottamaan sosiaaliviranomaisten arvioon.

Eli ei voi kiintyä lapseen liikaa ja alkaa ajatella tietävänsä paremmin kuin viranomaiset. Nää opetetaan siellä valmennuksessa ihan ekana.

Sotalapset ei tähän liity mitenkään.

Satu Taiveaho on drama queen.

Kyllä ihmettelin niitäkin tarinoita, miten joka kerta lapsen päivähoitoon vietyään itkee koko tunnin työmatkansa, kun eroaminen on niin vaikeaa.

Siis WTF?

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi kyllä Anttina jäänyt, Satuhan myönsi avoimesti että mietti "lapsi vai Antti?". Ei parisuhde ole kunnossa, jos rakastettu ja elämänkumppani hylätään kuin märkä rätti siksi, että ei saa lasta. Myötä ja vastoinkäymisissä, niin se vaan on. Yököttää tommonen hormonaalisuus

Kyllä mulla on aina menneet lapset miehen edelle. Miehiä on joka oksalla, lapsia ei niin vaan saakaan. Ja olen onnellisesti ollut naimisissa ja yhdessä mieheni kanssa 20v.

Hän ei olisi mitään lasta yksin saanut. Tuo on vain vaalityötä tuo dramatisointi.

Kun joku otti puheeksi sotalapset, niin muistutetaan taas kerran: nykytietämyksen mukaan noita lapsia ei olisi alun pitäenkään saanut erottaa perheistään. Eli koko perhe olisi pitänyt ottaa pakolaisiksi tai sitten auttaa perheitä täällä Suomessa. Kansainvälisen adoption kanssa sama juttu: jos lapsella on yhtään sukua jäljellä, parempi yleensä olla kotiyhteisössä.

Minun mielestä sijaisvanhemmaksi ei parhaiten sovi tällainen lapsettomuudesta kärsinyt pari. Ei voi mitään mutta kyllä tuossa ohjelmassa paistoi läpi että lapset on nyt niin tärkeitä että olisi paha paikka niistä luopua. Sijaisvanhempi on kuitenkn vain sijaisvanhempi. On väärä lähtökohta lähteä paikkaamaan lapsettomuutta sijaislapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä sijaisvanhemmaksi ei parhaiten sovi tällainen lapsettomuudesta kärsinyt pari. Ei voi mitään mutta kyllä tuossa ohjelmassa paistoi läpi että lapset on nyt niin tärkeitä että olisi paha paikka niistä luopua. Sijaisvanhempi on kuitenkn vain sijaisvanhempi. On väärä lähtökohta lähteä paikkaamaan lapsettomuutta sijaislapsilla.

Olen samaa mieltä. Ainakin se lapsettomuustrauma pitää olla poiskäsitelty.

Taiveahohan on ollut vuosia ihan sekaisin sen lapsettomuutensa kanssa.

Ja kyllä särähti tuo että parkuu hysteerisesti jo päivähoitoon viemistä. Ei kuulosta ihan tasapainoiselta.

Mikäs se Antin viestittelyjuttu oli?

Viestittely on jo vanha juttu vuodelta 2009. Silloin chattasi jonkun naisen kanssa kun Satu oli mennyt nukkumaan, kaikkea flirttailua ja joatain ehdotuksia tapaamisesta. Lepytteli kiinnijäätyään Sadun isolla timantilla. Googlaamalla löytyi tämä, en tiedä onko jotain tuoreempaa.

Tuo Antti on sellanen synnynnäinen valehtelija. On aina hyvin aidosti hämmentynyt kun jää kiinni että kun määhän vaan vähäsen ja pojat on poikii höhöttelijä.

Vähän kuin Nykänen, tietää että tekee väärin mutta pääsee aina tällä hämmentyneellä suu auki selittelyllä vähemmällä. Ja aina löytyy ymmärtelijöitä.

Ap, kuinka on oman ihmissuhteesi laita?

Vierailija kirjoitti:

Tuo Antti on sellanen synnynnäinen valehtelija. On aina hyvin aidosti hämmentynyt kun jää kiinni että kun määhän vaan vähäsen ja pojat on poikii höhöttelijä.

Vähän kuin Nykänen, tietää että tekee väärin mutta pääsee aina tällä hämmentyneellä suu auki selittelyllä vähemmällä. Ja aina löytyy ymmärtelijöitä.

Molemmat piinkovia poliitikkoja, jotka luulee, että heille on eri säännöt kuin muille.

Taiveahokaan ei selkeästikään ole ymmärtänyt, että miehensä on rikollinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi kyllä Anttina jäänyt, Satuhan myönsi avoimesti että mietti "lapsi vai Antti?". Ei parisuhde ole kunnossa, jos rakastettu ja elämänkumppani hylätään kuin märkä rätti siksi, että ei saa lasta. Myötä ja vastoinkäymisissä, niin se vaan on. Yököttää tommonen hormonaalisuus

Mutta hänhän pysyi liitossa. Sehän on rehellisyyttä, että kertoo ajatuksista, joita on tullut matkan varrella, vaikeuksien keskellä. Rehellisyys on parempi kuin epärehellisyys.

Jos lapsi joudutaan sijoittamaan ihan vauvana, niin takaisin palaaminen tuntemattomien "vanhempien" luokse on tuskin todennäköistä. Lapsi tuntee sijaisvanhemmat omiksi vanhemmikseen ja biologiset vanhemmat ovat tuiki tuntemattomia. Ei esim. kolmevuotiasta lasta aleta syyttä suotta siirtämään biologisten vanhempien luokse, jos ei ole näitä koskaan ennen nähnyt. Jos lapsi on vanhempana mennyt sijaiskotiin, niin asia voi olla toisin.

Muistaakseni Taiveaho sai lapset hoitoonsa ihan vauvana, joten tuskin joutuu luopumaan heistä. Lapsen etu on aina etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi joudutaan sijoittamaan ihan vauvana, niin takaisin palaaminen tuntemattomien "vanhempien" luokse on tuskin todennäköistä. Lapsi tuntee sijaisvanhemmat omiksi vanhemmikseen ja biologiset vanhemmat ovat tuiki tuntemattomia. Ei esim. kolmevuotiasta lasta aleta syyttä suotta siirtämään biologisten vanhempien luokse, jos ei ole näitä koskaan ennen nähnyt. Jos lapsi on vanhempana mennyt sijaiskotiin, niin asia voi olla toisin.

Muistaakseni Taiveaho sai lapset hoitoonsa ihan vauvana, joten tuskin joutuu luopumaan heistä. Lapsen etu on aina etusijalla.

Kyl ne oli jo parivuotiaita.

Näppärästi Satu ne lapset kyllä itselleen taikoi. Pieninä ja sopivasti ja somasti tyttö ja poika. Mahtoi olla suhteet kunnossa paikalliseen sossuun.

Ap tässä: vastaus edelliseen kysymykseen on että "kulissit kunnossa".