Eilisessä ohjelmassa Satu Taiveaho, muilla samaa fiilistä?

Temosten sijaislapsi oli käsittääkseni jokun sukulaisen lapsi. Ja tapasi äitiään koko sijoituksen ajan, tai ainankin silloin kun äiti oli siihen kykenevä. Lapsi käy Temosten luona yökylässä myös sijoituksen purkamisen jälkeen. Että vähän eri juttu. Ja heidän tapauksessa taisi olla koko ajan selvää, että lapsi jossain kohtaa palaa äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä sijaisvanhemmaksi ei parhaiten sovi tällainen lapsettomuudesta kärsinyt pari. Ei voi mitään mutta kyllä tuossa ohjelmassa paistoi läpi että lapset on nyt niin tärkeitä että olisi paha paikka niistä luopua. Sijaisvanhempi on kuitenkn vain sijaisvanhempi. On väärä lähtökohta lähteä paikkaamaan lapsettomuutta sijaislapsilla.

Ei mikään vaan sijaisvanhempi. Vanhempia he ovat ihan oikeasti siinä arjessa. Lapset ovat tai ainakin pitäisi ihan täysin perheenjäseniä. Useimmiten lapset ovat sijaisperheissä aikuisiksi.

He ovat sijaisvanhempia niille lapsille. Vanhempia arjessa mutta sijaisvanhempia. Hyviä varmasti ovatkin, ei epäilystä siitä.

Olen omassa lähipiirissä nähnyt tapauksen esimerkiksi että sijaisperheeseen tuli ongelmia, ero ym. Itseasiassa samansuuntaisia ongelmia kun mistä syystä lapsi oli huostaanototettu biologisesta perheestä. Tietenkään sijaisperheestä ei sitten kovin helpolla oteta pois vaan sinne suunnataan kaikki mahdollinen tuki:).

Todellakin ihan vanhemmat, äiti ja isä. Ei se sijaisuus siellä kotona tule esiin. Vanhempi on se, joka lapsesta pitää huolta.

Sijaisvanhemmuuden suurin tavoite on silti se että se ei olisi lopullista. Pitäisi olla.

Ei pitäisi. Sijaisvanhempien suurin tehtävä on rakastaa lasta pysyvänä perheenjäsenenä. Perheestä pois häätäminen ei ole tavoite.

Ei. Sijaisvanhemmuus on AINA lähtökohtaisesti väliaikaista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lasta pitäisi hoitaa hyvin.

Taiveaho vaikuttaa hysteerisen takertuneelta. Ja se kaikki hehkutus alussa, miten "lapsi on tullut kotiin" jne. oli täysin asiatonta.

Sijoitushan ei koskaan ole väliaikainen, jos on huostaanotettu lapsi. Tietenkin joka vuosi täytyy tarkistaa tilanne, mutta harvemmin huostaanottoja puretaan. Lapsen paras on aina se ratkaiseva tekijä.

https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaan…

lapsen etu menee aina edelle näissä tapauksissa. Nykyisin käytännössä lasta ei enää palauteta, jos on elänyt suurimman osan elämästään sijaisperheessä. Poikkeuksena, jos on ollut hyvin tiiviisti biovanhempien kanssa ja voinut tavata usein ja ehkä olla välillä useitä päiviäkin vanhempien luona. Täytyy myös olla varma siitä, että tilanne siellä alkuperäisessä kodissa on pysyvästi parantunut. Lapselle on traumaattista, jos häntä heitellään monta kertaa paikasta toiseen. Sosiaalityöntekijät päättävät mahdollisesta huostaanoton purkamisesta ja laativat siihen aikataulun. Sijaisvanhempien tehtävä on luoda pysyvyyttä ja huolehtia lapsesta perheensä jäsenenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä sijaisvanhemmaksi ei parhaiten sovi tällainen lapsettomuudesta kärsinyt pari. Ei voi mitään mutta kyllä tuossa ohjelmassa paistoi läpi että lapset on nyt niin tärkeitä että olisi paha paikka niistä luopua. Sijaisvanhempi on kuitenkn vain sijaisvanhempi. On väärä lähtökohta lähteä paikkaamaan lapsettomuutta sijaislapsilla.

Ei mikään vaan sijaisvanhempi. Vanhempia he ovat ihan oikeasti siinä arjessa. Lapset ovat tai ainakin pitäisi ihan täysin perheenjäseniä. Useimmiten lapset ovat sijaisperheissä aikuisiksi.

He ovat sijaisvanhempia niille lapsille. Vanhempia arjessa mutta sijaisvanhempia. Hyviä varmasti ovatkin, ei epäilystä siitä.

Olen omassa lähipiirissä nähnyt tapauksen esimerkiksi että sijaisperheeseen tuli ongelmia, ero ym. Itseasiassa samansuuntaisia ongelmia kun mistä syystä lapsi oli huostaanototettu biologisesta perheestä. Tietenkään sijaisperheestä ei sitten kovin helpolla oteta pois vaan sinne suunnataan kaikki mahdollinen tuki:).

Todellakin ihan vanhemmat, äiti ja isä. Ei se sijaisuus siellä kotona tule esiin. Vanhempi on se, joka lapsesta pitää huolta.

Sijaisvanhemmuuden suurin tavoite on silti se että se ei olisi lopullista. Pitäisi olla.

Ei pitäisi. Sijaisvanhempien suurin tehtävä on rakastaa lasta pysyvänä perheenjäsenenä. Perheestä pois häätäminen ei ole tavoite.

Ei. Sijaisvanhemmuus on AINA lähtökohtaisesti väliaikaista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lasta pitäisi hoitaa hyvin.

Taiveaho vaikuttaa hysteerisen takertuneelta. Ja se kaikki hehkutus alussa, miten "lapsi on tullut kotiin" jne. oli täysin asiatonta.

Kotiinhan se lapsi tulikin. Sijaisvanhemmuuden tehtävä on luoda nimenomaan pysyvyyttä lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut ohjelmaa, mutta tottakai sijoitettujen lasten kanssa takaraivossa on aina huoli. Lapset saatetaan palauttaa vanhemmille monen vuoden jälkeenkin. Ei tuollaisessa perheessä ole koskaan sillä tavalla rentoa ja huoletonta, kuin jos lapset on biologisesti omia.

Mikä "huoli" se nyt on? Sehän on vain lasten etu, jos pääsevät kotiin.

Niin se voi olla vaikea ymmärtää jos et itse kiinny esimerkiksi lapsiin jotka asuvat luonasi. Tosi vaikea selittää. Se ajatus että he yhtäkkiä muuttaisivat pois tuntuu ikään kuin puristavana tunteena rinnassa. Mistähän lie johtuu.

Sijaisvanhemman pitää pystyä ajattelemaan lapsia ensin. Hän on väärässä hommassa, jos se oma "huoli" on päällimmäisenä. Taiveaho vaikuttaa ihmiseltä, joka takuulla tekee kaikista palautusyrityksistä täyttä hornaa sekä lapselle että perheelle.

Jaa. Ajatellaanko nyt lasten etua, mikä kai pitäisi olla se tärkein? Onko lapsen etu saada jatkaa selkeästi rakastavan, yhteennivoutuneen, suhteellisen varakkaan pariskunnan hoivissa vai palautua omalle/omille vanhemmalleen, päihde- ja mt-ongelmien kanssa painivalle/ville, kouluttamattomille, sosiaaliturvan varassa eläville ihmisille jotka eivät ilman yhteiskunnan tukea kykene hulehtimaan edes omista asioistaan? Lukekaapa sotalapsien kokemuksia, kuinka moni heistä oli äärimmäisen katkera kun heidät palautettiin varakkaista lapsettomista perheistä takaisin köyhään Suomeen jossa sodasta tullut isä kärsi mt ja viinaongelmista eikä äit jaksanut välittää? Ajatteleeko lastaan takaisin haluava äiti omaa etuaan (lapsi apuna pysyä irti aineista, saada lisääavustuksia) vai lastaan?

Sijaisvanhemman pitää myös pystyä luottamaan sosiaaliviranomaisten arvioon.

Eli ei voi kiintyä lapseen liikaa ja alkaa ajatella tietävänsä paremmin kuin viranomaiset. Nää opetetaan siellä valmennuksessa ihan ekana.

Sotalapset ei tähän liity mitenkään.

Kyllä lapseen voi ja saa kiintyä ihan täysillä. Se kerrotaan kyllä valmennuksessa. Olisihan se kauheaa lapselle, että asuisi lähes koko elämänsä perheessä, jossa häneen ei kiinnyttäisi. Lapsella on oikeus olla rakastettu. 

Kyllä minäkin olin ahdistunut, kun lapsi lähti päiväkotiin. Se on kai aika tavallista vanhemmilla. Mietityttää miten se pieni siellä pärjää.

Sijaisäiti