Lue keskustelun säännöt.
Lapseton: onko sinulla vahva tuntuma siihen, minkälaista vanhemmuus olisi juuri sinun kohdallasi?
Veikkaan, että etenkin he, joille lapsiperhe-elämä ei sovi ollenkaan, tietävät tämän etukäteen. Osa on myös "synnynnäisiä äitejä tai isiä". Sellaisilla keskitien kulkijoilla voi olla epävarmempaa.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vauva.fi. Ei täällä kiinnosta ketään tietää, miltä lapsettomista tuntuu. Turha aloitus. Mene muualle kyselemään moisia! Täällä puhutaan vain vauvoista ja perheellisten tunteista.
Myöhäistä. Taisi jo kiinnostaa moniakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin varmasti melko väkivaltainen ja kärsimätön muutenkin. Lisäksi sanailisin piikikkäästi ja näsäviisaasti lapsen kysymyksiin. Toisinaan lähtisin huitelemaan baariin tai makoilisin päivät pitkät kirjaa lueskellen. En myöskään voisi sietää vauvan tai pikkulasten hajua enkä ääniä.
En haluaisi tehdä yhtään mitään lapsen hyväksi.
Kiitos kun sain olla rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittukaa ihmiset. Se, että ei HALUA kokea omaa lasta, on fine, jokaisen oma asia. Samoin jos ei HALUA kokea sitä kuukävelyä tai mitä sitten ikinä. Mutta älkää lapsettomat tulko sanomaan että TIEDÄTTE miltä oman lapsen saaminen tuntuu. Ette tiedä. Ja mitkään huostaanotot ei nyt liity tähän mitenkään.
Totta kai tiedän. Olen elänyt oman persoonani, omien arvojeni ja omien resussieni kanssa vaikka kuinka monta vuotta. Olen erittäin hyvin perillä siitä, minkälaiset jutut ovat niiden kanssa yhteensopivia ja minkälaiset eivät. Olisi aivan hullua kuvitella, että joku random lisääntyjä netisä tietäisi asian minua paremmin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että en kykenisi rakastamaan lastani. En osaa antaa tai näyttää kiintymystäni taikka koskea muihin, saatika sitten antaa haleja tai tuollaisia. Osaisin kyllä huolehtia lapsesta varmaan muuten kaikessa, paitsi henkisellä tasolla. Mikä lie tunnevamainen olen.
Ja jos saisit sen oman lapsen syliisi ekaa kertaa, et enää muistaisi miltä tuntui ajatella kuvailemallasi tavalla. Raskausaikana vauva tekee tilaa aivoihin, syntyy uusia liitoksia ja uusi kokonainen tunteiden kirjo. Selvää että lapseton ei voi ymmärtää ainutlaatuista äidin rakkautta ennenkuin sen kokee. Kai sitä voi verrata vaikka kuussa kävelyyn. Me, jotka emme ole kuun pinnalla pomppineet, emme voi mitenkään tietää miltä se tuntuu niin fyysellä- kuin tunnetasolla.
Jos näin on, miksi sitten jotkut äidit kiduttavat ja hakkaavat, jopa vihaavat lastaan. Oliko kiva kun esim.pikku-Eerikan vanhemmat päättivät tehdä lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden lapsiperhearkea seuratessa tulen yhä varmemmaksi siitä etten halua samaa. Joka kerta kun tuun esim. heidän luotaan kyläilemästä, oon aivan puhki ja nautin että kotona saan olla rauhassa ilman lapsia. Ei taida olla äitiys mua varten vaikka osaisin varmasti lapsen kasvattaa.
Kuulostaa selittelyltä. Et halua lapsia, mutta ajattelet osaavasi kasvattaa?!
Minun ystävätär oli samanlainen. Kovaan ääneen kertoi kuinka ei halua koskaan, ikinä, milloinkaan lapsia. Kävi meillä kahvittelemassa, kun vanhin lapseni jo yläasteella ja lasten kaverit pyörivät ympärillämme ruokailutilassa kysellen minulta neuvoa ym päivän juttuja puhuessamme. Kasvoista kyllä näki kuka kateellinen. Hän itse toi esiin esim että teidänkin avioliitto päätyy eroon, se nyt vaan on fakta (Me akateemisesti koulutetut olimme olleet yhdessä ja naimisissa tuolloin jo 15 v). Nyt hän sitten viimemetreillä ennen vaihdevuosia löysi veturinkuljettajan ja lapsia tulee. Naimisiinkin ilmeisesti fb mukaan hinkuaa, pitäiskö sanoa ettei noin vanhana enää kannata, ero tulee kuitenkin... Olispa kauheata olla 46 v ja kahden pikkulapsen äiti, siis veturinkuljettaja miehenä. Itse sain matkustaa ja elää pitkään ilman lapsia, mutta onneksi nyt 46 v voi todeta, että been there, done that. Lapset alkaa olla sen verran isoja ja opiskeluissa menestyneitä, että voimme lähteä puolison kanssa viikonloppulomille Eurooppaan. Täytyy varmaan myös muistuttaa häntä kuinka tärkeää on tuossa iässä kuntoilla, että näkee lapsiensa kasvavan. Lapsenlapsiaanhan hän tuskin näkee ja se nyt vaan on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tarkalleen. Jos en saisi naista painostettua aborttiin enkä luopumaan isyyden tunnustamisesta, maksaisin elarit mutta lasta tai äitiä en haluaisi nähdä koskaan. En pitäisi tuota lasta omanani millään tavalla. Oksettaisi tuo teko sen verran pahasti.
Lähinnä ihmettelen, miten tällaista ei muka voisi tietää etukäteen. Kyllä minä itseni tunnen.
Alibin kannessa oleva paheksuttu mamma. Ravistelisin huutavan lapsen hengiltä erittäin todennäköisesti. Siksi on parempi etten niitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hurja lukea tätä ketjua. Omat lapseni ovat jo maailmalla.
Ensimmäisen raskauden kohdalla tein abortin. Olin liian nuori ja ongelmainen. Karmeat morkkikset tietysti.
Sitten kun halusin lapsia 27v, jouduin lopuksi lapsettomuushoitoihin.
Siitä tietää että haluaa lapsia, kun tulee lapsikuume.
Olin todella ylihuolehtivainen äiti. On olemassa sellainen asia kuin äidinvaisto ja se on hirvittävän voimakas. Jos lapselleni olisi sattunut jotain, pahimmillaan kuolema, en olisi voinut elää.
No, vuosikymmenten jälkeen lapset, jotka ovat vain lainassa, pärjäävät maailmalla. Toivat paljon hauskuutta elämään ja lastenlapsia siis odotellen. Tyhjää asuntoa katsellen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsellisena" voin kertoaa, että yksikään lapseton ei tiedä millainen olisi vanhempana.
Ystävien perhe elämää seuraamalla ei voi päätellä millainen olisi itse.
Jos kiljuvat kakarat ravintolassa ärsyttää voin kertoa että niin minuakin, omansa voi kasvattaa niin etteivät kilju.
Ennenkuin minulla oli lapsia, istuin saunassa ystäväni kanssa, jolla oli sylissään oma pari vuotias, ajattelin voiko olla kauheampaa kuin hikinen ipana sylissä saunassa.Jännä juttu että useimpien ihmisten mielestä sitä tietää kyllä kokeilemattakin onko hetero vai homoseksuaali vai kenties lampaisiin päin kallellaan.
Mutta sitä ei muka tiedä millaista äitinä oleminen olisi itselle jos ei kokeile?
Ei ne hormonitkaan ihmeitä tee. Mikään määrä hormoneita ei tee lesbosta heteroa eikä velasta onnellista äitiä.
Et kai sä tosissasi väitä että lapseton tietää minkälaista on olla vanhempi? En mäkään väitä (eteenkään vähättelevään ja halveksivaan sävyyn) tietäväni miltä tuntuu tulla valituksi tasavallan presidentiksi.
Hyvä vertaus - siinä mielessä, että et voi väittää ettet haluaisi presidentiksi. Oletko laiska, mukavuudenhaluinen ja itsekäs, kun et ala välittömästi pyrkimään presidentiksi?
Laitetaanko vielä toinen esimerkki jos vaikka menisi perille (epäilen): et ole oletettavasti koskaan ollut saudiprinssin neljäs vaimo. Et voi mitenkään väittää, ettetkö pitäisi sellaisena olosta, eikö niin? Oletko koskaan harrastanut koiran kanssa? Etkö? No, et varmaan sitten myöskään väitä ettetkö siitä voisi nauttia, koska ETHÄN SINÄ VOI TIETÄÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että en kykenisi rakastamaan lastani. En osaa antaa tai näyttää kiintymystäni taikka koskea muihin, saatika sitten antaa haleja tai tuollaisia. Osaisin kyllä huolehtia lapsesta varmaan muuten kaikessa, paitsi henkisellä tasolla. Mikä lie tunnevamainen olen.
Ja jos saisit sen oman lapsen syliisi ekaa kertaa, et enää muistaisi miltä tuntui ajatella kuvailemallasi tavalla. Raskausaikana vauva tekee tilaa aivoihin, syntyy uusia liitoksia ja uusi kokonainen tunteiden kirjo. Selvää että lapseton ei voi ymmärtää ainutlaatuista äidin rakkautta ennenkuin sen kokee. Kai sitä voi verrata vaikka kuussa kävelyyn. Me, jotka emme ole kuun pinnalla pomppineet, emme voi mitenkään tietää miltä se tuntuu niin fyysellä- kuin tunnetasolla.
Älä hitossa, näinkö on? Onks varma kans? Taidanpa hankkiutua raskaaksi sitten. Tällä hetkellä inhoan tosin lapsia mutta sinä sait minut vakuuttuneeksi, että mieleni muuttuu kun sitten saan sen oman lapseni syliin.
Mutta entäs JOS, siis ISO JOS, sattuisi käymään niin (sellaistahan ei ole ikinä vielä koskaan tässä maailmassa tapahtunut) että en sitten kuitenkaan pitäisi lapsestani ja vaikkapa kiduttaisin ja hakkaisin häntä, saisinhan jättää sen pikku nyytin rappusillesi? Laita osoite, katsellaan tarkemmin n. vuoden päästä.
Nimim. Tätähän pitää ihan kokeilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin paska äiti ja siksi aionkin tehdä abortin. En käsitä miksi jokaisen akan on pakko hankkia lapsia ja tätä palstaa kun lukee niin saa kuvan että henkilö joka ei halua lapsia on itsekäs. Minusta te jotka hankitte lapsia olette ihan vitun itsekkäitä ihmisiä, hankitte pentuja oman egonne jatkeeksi ja sen jälkeen kuvittelette olevanne muita parempia ihmisiä koska olette "äitejä ja isiä". Ette ole muita parempia! Todennäköisesti olette muita itsekkäämpiä! Kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia näin sairaaseen maailmaan. Todella itsekästä ajattelua. Hävetkää jos osaatte! Sekin vituttaa kun oletetaan että yhteiskunnan pitää rahoittaa teidän jälkikasvunne.
Miten et osannut huolehtia paremmin ehkäisystä.
Oletko kuullut ikinä sellaista asiaa että ehkäisy voi pettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä mukeloista pätkän vertaa. Minulle sopisi sellainen todella vanhanaikainen vanhemmuus, jossa synnytyksen jälkeen käyn katsomassa tätä kerran, sen jälkeen en kohtaisi lasta milloinkaan ennenkuin
a) poika kasvaa teiniksi ja se täytyy viedä ensimmäisen kerran metsälle missä joutuu tappamaan karhun osoittaakseen olevansa mies. Sen jälkeen se pärjääkin sitten jo omillaan.
b) tytär saa ensimmäiset vuotonsa jonka jälkeen alan hieroa naimakauppoja toiseen sukuun parhaimman tarjouksen antajalle. Toisin sanoen omaisuutta tai liittolaisuus-suhdetta horisontissa häämöttävää sodan uhkaa vastaan.
Mikäli näihin menneisyytemme tapoihin palataan, sopii lapset mullekkin mutta modernin maailman länsimainen isärooli ei minun harteilleni sovi. Se on sekä lapsen- että yhteiskunnan etu minun olla lapseton.
Olisin samanlainen kuin oma äitini. Hoitaisin kaiken moiteettomasti velvollisuudentunnosta mutta oikeasti olisin ärtynyt ja rasittunut eikä minua kiinnostaisi millaisia ihmisiä lapseni ovat. Määräisin kaikesta, huutaisin ja olisin aina tyytymätön. Vetäytyisin omaan rauhaani aina kuin voisin. En jaksaisi keskustella enkä jutella lasteni kanssa. Elämäni tärkein asia olisi työ. Kodin ilmapiiri olisi tylsä koska haukkuisin kaikkia muita ihmisiä ja kadehtisin heitä. Loukkaantuisin todella helposti lukuisista asioista, pitäisin mykkäkoulua ja muut joutuisivat hipsimään varpaillaan kodissamme ja pelkäämään joka hetki että äiti pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin todella huono isänä. Ex oli aikoinaan raskaana mutta päädyttiin aborttiin kun oli salasuhde muutenkin.
Ajatus toisen ihmisen huolehtimisesta oikein yököttää. Se ahdistus mikä siitä tulisi voisi olla itsarin paikka. Ravintoloissa ja kaupoissakin liehuvat ja huutavat lapset saavat ahdistumaan aivan helvetisti. En muutenkaan voi edes kuvitella mitään sinappitehdasta..yök
Sulla ei taida olla kaikki ihan hyvin? Ymmärrän etteivät kaikki halua lapsia ja se on ihan ok, mutta..... Jos kaupassa olevat lapset saavat ahdistumaan "helvetisti" tai ajatus toisesta ihmisestä huolehtimisesta saa itsemurhan partaalle, kannattaisiko harkita terapiaa? Omassa lapsuudessa sattunut jotain hirveää?
Enpä ole juuri miettinyt, koska olen aina tiennyt, etten halua lapsia.
Mutta tämän luulisi tajuavan kysymättäkin.
Koska liittovaltiokehitys etenee EU:ssa, niin on hyvä, että ei ole lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsellisena" voin kertoaa, että yksikään lapseton ei tiedä millainen olisi vanhempana.
Ystävien perhe elämää seuraamalla ei voi päätellä millainen olisi itse.
Jos kiljuvat kakarat ravintolassa ärsyttää voin kertoa että niin minuakin, omansa voi kasvattaa niin etteivät kilju.
Ennenkuin minulla oli lapsia, istuin saunassa ystäväni kanssa, jolla oli sylissään oma pari vuotias, ajattelin voiko olla kauheampaa kuin hikinen ipana sylissä saunassa.Jännä juttu että useimpien ihmisten mielestä sitä tietää kyllä kokeilemattakin onko hetero vai homoseksuaali vai kenties lampaisiin päin kallellaan.
Mutta sitä ei muka tiedä millaista äitinä oleminen olisi itselle jos ei kokeile?
Ei ne hormonitkaan ihmeitä tee. Mikään määrä hormoneita ei tee lesbosta heteroa eikä velasta onnellista äitiä.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa. Maailmassa on tapahtunut kummempaakin kuin että vannoutunut vela muuttaa mielensä ja hänestä tulee onnellinen äiti tai isä. On myös vanhempia jotka katuvat lapsen hankintaa niin, että päätyvät hylkäämään lapsensa. On vanhempia jotka murhaavat lapsiaan. Ja kyllä: joskus homo muuttuu heteroksi ja päinvastoin.
No tätä ketjua lukiessa ymmärrän oikein hyvin, miksi ette hanki lapsia! Onneksi ette. Ja tätä en sano pahalla, kunpa kaikki kaltaisenne ymmärtäisivät olla hankkimatta lapsia. Ihan liikaa näkee näitä huutavia vanhempia, joilla ei ole yhtään hermoja. Ja niitä, jotka eivät jaksakaan perhe-elämää, kun se ei olekaan aina sellaista ihanaa höttöä, vaan joskus ihan vaan raskasta työtä. Mulla on ns. lehmänhermot, mua ei saa oikein millään hermostumaan. Kaikkien mielestä en varmaan ole kovin hyvä äiti; meillä on tavaroita vähän hujan hajan, vaikka puhdasta onkin, mutta mieluummin olen aina esim. askarrellut, lukenut, kokannut ja vaikka joogannut kuin järjestellyt vaikka kaappeja. Meillä saa myös syödä olkkarin sohvalla, saa rakentaa majan olkkariin ja vaikka nukkua siinä. Meillä on nukuttu saunassa, keittiön pöydän alla ja jopa kylpyammeessa, no se kyllä päättyi yöllä sänkyyn kömpiseen ;D.
Koulustakin saa olla pois, jos on nukkunut huonosti, on taas inhottavaa hiihtoa tai ruokana maksalaatikkoa. Syödään silloin kun on nälkä ja joskus tehdään ruuaksi lettuja, joskus hulluna lauletaan karaokea ja tanssitaan ympäri taloa jnejne. Mun mielestä elämä on vaan niin hauskaa ja enimmäkseen ihanaa ja erityisen hauskaa ja ihanaa se on lasten kanssa :).
Älkää nyt vaan kukaan loukkaantuko, tarkotan vaan, että joidenkin mielestä elämä lasten kanssa on ihan huippua, toisten mielestä se on pelkkää raskasta raadantaa ja joidenkin mielestä tylsää. Ei sen kummempaa kuin että jonkun mielestä jääkiekko on tylsää ja toiset rakastaa sitä!
Rakastava, läsnäoleva ja turvallinen.
Poissaoleva, uupunut, vihainen ja katkera. Päihteitä tulisi käytettyä todennäköisesti aika paljon, jotta selviää päivästä toiseen. Toisen vanhemman pitäisi tehdä paljon enemmän, tai muuten lastensuojelu puuttuisi peliin. Aika vaikea kuvitella kyllä itseni tuohon tilanteeseen, kun en lapsia tule hankkimaan muuten kuin pakotettuna, ja silloin tuskin on kovinkaan kummoista isäsuhdetta tulossa. :)