Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Vierailija kirjoitti:
Niin minullekin enkä koskaan ollut varma teenkö lapsia. Sain kuitenkin nuoruusvuosien kumppanini takaisin ja teimme lapset kun olin 36 ja 38 vuotias. Nyt viisikymppisenä olen onnellinen. Pitkä nuoren aikuisen elämä ja tällä hetkellä pienet lapset, tuntuu hyvältä vanhentua. Luulenkin että vanheneminen on helpompaa kun on lapset ja sitten aikanaan lasten lapset. Molempi parempi lapsettomuus ja lapsellisuus.
Sinä et ole ollut vela. Sinä et ole ollut varma siitä teetkö koskaan lapsia. Olet ehkä ajatellut että sopivien olosuhteiden toteutuminen on epätodennäköistä tai sinusta on tuntunut pitkään siltä ettei lasten hankinta ole ajankohtaista. Vela on varma siitä että EI TEE lapsia koskaan vapaaehtoisesti. Ei vaikka eläisi maailman onnelisimmassa ja tasapainoisimmassa perheessä (kuten itse olen saanut lähes koko aikuisikäni elää). Ei vela mieti että "jos tilanne olisi se ja se (vaikka kuinka utopistinen), niin sitten lapsi voisi olla ok".
Se mitä lapsi-intoilijat eivät ymmärrä on, että tämä ei ole mikään ihmisvihamielinen äärinäkemys yhtään sen enempää kuin se että tietää varmasti haluavansa joskus lapsia. Se ei ole lapsia halunneiden arvostelemista vaan yksinkertaisesti selkeä ja toteuttamiskelpoinen käsitys siitä miten haluaa elämänsä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia. Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms.
Mikä osa puuttuu ettei ymmärrä? Kun se vela EI_HALUA_LASTA. Eikä tietää, millaista on lapsiperhearki.
Täällä on käytetty hevosvertausta. Ei hevosetonkaan tiedä, millaista on omistaa hevonen. Hän siis on vapaaehtoisesti hevoseton - hevosta ei ole kenenkään pakko hankkia, kuten ei lastakaan, mutta molemmat voi hankkia halutessaan. Mutta olisiko sinusta jotenkin hyvä ja kannatettava asia, että hevoseton hankkisi hevosen, vaikka ei lainkaan halua, hevoset eivät kiinnosta, ei myöskään hevosen kanssa harrastaminen? Mutta koska hevosenomistaja kehuu, että on kuule niin ihanaa omistaa hevonen, et voi tietää kuinka ihanaa on ratsastaa ennenkuin alat ratsastaa, joojoo vaikka olet nähnyt hevosia ja ratsastuskilpailuja et voi silti tietää mitä on omistaa oma hevonen ja itse ratsastaa ennekuin sulla se hevonen on ja ratsastat. Kenen etu olisi että hevosta haluamaton hankkisi hevosen? Tai tässä tapauksessa lapsen?
Tuolla tavalla jankkaavaa ja meuhkaavaa hevosihmistä pidettäisiin vähintäänkin omituisena, mutta kun aiheena ja lapset ja lastenhankinta ja meuhkaaja äippä, samaa jankutusta tehdään tosissaan ja se on muka vielä asiallista. Ehh......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.
Jospa vaihdettaisiin riippuliito ja hevosenpito vaikka vedenjuontiin. En ole ikinä juonut vettä enkä aio juoda, vaikka kaikki muut selittäisivät kuinka hyvä ja hieno asia se on ja kyllä ihmisen pitää kokea vedenjuonti että ymmärtää jotain elämästä.
Samoin huomauttaisin, että vaikka lapsettomuus on yhden ihmisen valintana ihan se ja sama ja hänen oma yksityisasiansa, ei se ole laajemman joukon valintana enää neutraali asia. Ei ole olemassa mitään sellaista utopiaa, jossa ihminen on täysin vapaa tekemään valintansa ilman ympäristön painetta. Tekninen vapaus on, eli niitä lapsia ei ole pakko tehdä jos ei halua, mutta suvulta ja muulta yhteisöltä siitä saa kyllä kuulla. Hyvä on ja hieno asia kaikille, että se sentään pysyy jankkauksen tasolla, turha minusta haaveilla elämästä jossa ketään ei kiinnosta toisten tekemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia. Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms.
Mikä osa puuttuu ettei ymmärrä? Kun se vela EI_HALUA_LASTA. Eikä tietää, millaista on lapsiperhearki.
Täällä on käytetty hevosvertausta. Ei hevosetonkaan tiedä, millaista on omistaa hevonen. Hän siis on vapaaehtoisesti hevoseton - hevosta ei ole kenenkään pakko hankkia, kuten ei lastakaan, mutta molemmat voi hankkia halutessaan. Mutta olisiko sinusta jotenkin hyvä ja kannatettava asia, että hevoseton hankkisi hevosen, vaikka ei lainkaan halua, hevoset eivät kiinnosta, ei myöskään hevosen kanssa harrastaminen? Mutta koska hevosenomistaja kehuu, että on kuule niin ihanaa omistaa hevonen, et voi tietää kuinka ihanaa on ratsastaa ennenkuin alat ratsastaa, joojoo vaikka olet nähnyt hevosia ja ratsastuskilpailuja et voi silti tietää mitä on omistaa oma hevonen ja itse ratsastaa ennekuin sulla se hevonen on ja ratsastat. Kenen etu olisi että hevosta haluamaton hankkisi hevosen? Tai tässä tapauksessa lapsen?
Tuolla tavalla jankkaavaa ja meuhkaavaa hevosihmistä pidettäisiin vähintäänkin omituisena, mutta kun aiheena ja lapset ja lastenhankinta ja meuhkaaja äippä, samaa jankutusta tehdään tosissaan ja se on muka vielä asiallista. Ehh......
Kuka meuhkaa, katsopa tarkemmin mihin sävyyn tuo kommentti johon vastasit olikaan kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia. Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms.
Mikä osa puuttuu ettei ymmärrä? Kun se vela EI_HALUA_LASTA. Eikä tietää, millaista on lapsiperhearki.
Täällä on käytetty hevosvertausta. Ei hevosetonkaan tiedä, millaista on omistaa hevonen. Hän siis on vapaaehtoisesti hevoseton - hevosta ei ole kenenkään pakko hankkia, kuten ei lastakaan, mutta molemmat voi hankkia halutessaan. Mutta olisiko sinusta jotenkin hyvä ja kannatettava asia, että hevoseton hankkisi hevosen, vaikka ei lainkaan halua, hevoset eivät kiinnosta, ei myöskään hevosen kanssa harrastaminen? Mutta koska hevosenomistaja kehuu, että on kuule niin ihanaa omistaa hevonen, et voi tietää kuinka ihanaa on ratsastaa ennenkuin alat ratsastaa, joojoo vaikka olet nähnyt hevosia ja ratsastuskilpailuja et voi silti tietää mitä on omistaa oma hevonen ja itse ratsastaa ennekuin sulla se hevonen on ja ratsastat. Kenen etu olisi että hevosta haluamaton hankkisi hevosen? Tai tässä tapauksessa lapsen?
Tuolla tavalla jankkaavaa ja meuhkaavaa hevosihmistä pidettäisiin vähintäänkin omituisena, mutta kun aiheena ja lapset ja lastenhankinta ja meuhkaaja äippä, samaa jankutusta tehdään tosissaan ja se on muka vielä asiallista. Ehh......
Kuka meuhkaa, katsopa tarkemmin mihin sävyyn tuo kommentti johon vastasit olikaan kirjoitettu.
Tyypillinen meuhkauskommentti "kun ei sitä voi tietää ennenkuin on oma lapsi". No kun se vela ei haluakaan tietää.
Eikä lapsellisuutta oikein voi kokeilla tyyliin no kun sitä ei voi tietää niin jospa sitten tekaisen penskan niin sitten mä tiedän - tekaisee ja toteaa, että no mä tiesin ihan oikein etten mä halunnut lasta ja lapsiperheyttä. Mitä sitten? Kun toteaa että tiesin mä sittenkin? Miten tulla uudestaan lapsettomaksi?
Tämä on näiden kun ei sitä vaan voi tietää-jankkaajien ongelma. Koska heidän oletuksensa on, että jokainen haluaa lapsia, ollaan selittämässä jotakin ei voi tietää ennekuin sellainen on itsellä-sössötystä, koska jostakin syystä ei voida tai haluta hyväksyä, että samalla tavalla kuin lapsia haluavalle on itsestäänselvää että lapsia halutaan, on velalle itsestäänselvää että niitä ei haluta. Tämän ymmärtäminen on käsittämättömän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henk koht itsekkäästi olen onnellinen, että omat vanhempani päättivät "hankkia" lapsia ja olivat kasvaessani tosi hyviä vanhempia. Arvostan sitä, että saan olla olemassa.
Arvostaisitko heidän valintaa yhtä paljon, jos olisit kasvanut huostassa ja he tuottaisivat edelleen ainoastaan kipua ja harmia sinulle vaikka yrität päästä eteenpäin? Vanhempasi ovat tehneet itselleen oikean ratkaisun. Kaikki eivät ole/ olisi hyviä vanhempia. Toisaalta moni vela voisi olla hyvä vanhempi ja monet jotka eivät ole, eivät ole sopivuuttaan pohtineet. Vela ei ole vastuuton, päin vastoin miettii, mitä pystyy mahdolliselle lapselle tarjoamaan, tekeekö se lapsen elämästä parasta mahdollista? Tästä on itsekkyys kaukana lapsellisten "mutku minä haluan" -ajattelun verrokkina.
Monet eivät myöskään pohdi, miksi lapsia haluavat. Ehkä uhkana on juuri ajatus, että koska pelkkä lisääntymisvietti se ei ole (velat voivat tätä vastustaa), mikä minun motiivini on? Harvoin pyyteetöntä, esim. oman tarkoituksen löytyminen, äitiys roolina tai jopa parisuhteen pelastaminen voivat tulla kyseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vela, yli nelikymppinen ja en ole koskaan halunnut lapsia ihan täydellisen lapsiin ja lapsiperhe-elämään liittyvän mielenkiinnon puuttumisen vuoksi, minua ei kiinnosta mikään lapsiin liittyvä asia, en haluaisi myöskään että minulla olisi aikuisia lapsia valvomassa ja seuraamassa elämääni, en todellakaan haluaisi lapsenlapsia vierailulle, en kertakaikkiaan halua kokea mitä olisi olla vanhempi ja onneksi meillä täällä suomessa on siihen valinnanvapaus vaikka sitä ei aina uskoisi kun valintaani arvostellaan esim. työpaikalla nyrpeästi, alentuvasti ja jopa vihaisesti, kyllä noilla ihmisillä on omien valintojensa taustalla jotain epävarmuutta ja kaunaa vaikka eivät sitä edes itselleen myöntäisi.
No, tietty ihmisvihamielisyys avoimen lisääntymis- ja lapsivastaisesta asenteesta kyllä välittyy. Jokainen ihminen on ollut lapsi, jokainen lapsi on ihminen, jos ei yhtään kiinnosta niin kiinnostaako mikään muissa ihmisissä? Miksi muiden ihmisten pitäisi pitää tuota hyvänä asenteena ja valintana? Toki en toivo että ketään työpaikalla arvostellaan tai kenenkään kimppuun hyökätään tämän vuoksi.
Totta, en pidä monista ihmisistä koska kaltaisiasi idiootteja on niin paljon, mikä kohta viestissäni viittaa muiden lisääntymisen arvosteluun? Lapsista en pidä, se on totta mutta miksi se ketään pitäisi häiritä? En ole enkä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä ja jos se jonkun persettä kaivelee niin joku mättää sellaisen henkilön pääkopassa.
En ole idiootti, enkä sanonut että arvostelet toisten lisääntymistä, kirjoitin että lisääntymisvihamielinen asenne. Nimenomaan sanoin että ei ole hyvä että toisen erilaisia elämänvalintoja työyhteisössä käydään läpi, se ei kuulu työpaikalle, mutta oletko tosiaan sitä mieltä, että ihmiset joilla on negatiivinen mielipide isosta ihmisryhmästä ei saa kiinnostaa ketään? "En pidä venäläisistä enkä halua olla missään tekemissä niiden kanssa, miksi pitäisi ketään häiritä?" Miltä kuulostaa? Sen lisäksi vielä tämä ihmisryhmä on sellainen johon itse olet kuulunut samoin kuin kaikki muut ihmiset ikinä, mutta silti et näe asenteessasi mitään outoa, joten ei minusta ihme jos muut suhtautuu suhun ylimielisesti ja jopa vihamielisesti. Miten sen suhtautumisensa ilmaisevat on eri asia, itse suhtautumista en ihmettele yhtään.
Viimeistään tässä viestissä todistit, että olet todellakin idiootti, en halua lapsia ja minulla on lisääntymisvihamielinen asenne...Onpa outo sananvalinta sinulta eli kaikki velat ovat mielestäsi lisääntymisvihamielisiä :D En työpaikalla julista etten pidä lapsista, kaikkia mielipiteitä kun ei tarvitse sanoa ääneen, ainoa minkä olen asiasta kysyttynä sanonut ettei minulla ole lapsia eikä tule, eivät ole minun juttuni ja se on saanut useammankin takajaloilleen mikä on mielestäni vähintäänkin omitusta.
No onhan se lisääntymisvihamielinen asenne, jos ei halua lisääntyä :D. Ei se ole neutraali tai positiivinenkään asenne. Onko sinusta sitten älykästä toistuvasti sanoa keskustelukumppania idiootiksi?
Edelleenkin, ihmiset reagoi herkästi siihen jos joku ilmaisee ettei pidä lapsista, koska lapset on erityisen suojelun alainen ryhmä jonka hyväksi aikuisten, erityisesti naisten, tulee hyvin pitkälle uhrautua, ja näin on täytynytkin olla aikojen alusta. Se asenne on syvällä biologiassa, ilmenee alitajuisena moraalin perustana, sosiaalisen kanssakäymisen perustana ja tietoisella tasolla se on myös yksi hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi. Sun työpaikan kahvipöydässä se ilmenee tuollaisena, että vaikka et sanoisi suoraan, niin silti kavahdetaan, aletaan jankata asiasta ja jopa syrjiä sinua, koska asenteesi uhkaa sitä abstraktilla tasolla elämän perustaa, vaikka fyysisesti tuskin mitenkään lapsia uhkaisit. Etenkin naisilla tämä suojeltava vs uhka -katsomus ilmenee myös monessa muussa yhteydessä, mutta erityisesti tietysti lapsiin liittyen. Miehillä kyllä myös. Se mitä he varsinaisesti sanoo, mihin osaan siinä kokonaisuudessa takertuvat, on sivuseikka. Se että jankuttavat vaikka siitä, miten sinunkin kyllä pitäisi tehdä niitä lapsia, tarkoittaa että käsite avautuu heille luontevimmin niin. Ihan tyypillistä on, että tämä äitiasenne voittaa kirkkaasti kaikki ajatukset yksilön vapauden kunnioittamisesta. Yksilöllä on vapauksia vain niin kauan kuin ei millään tasolla vihjaa olevansa uhka suojelluille, sen jälkeen se yksilö muuttuu ulkopuoliseksi pedoksi ja se revitään palasiksi.
Olipa harvinaisen typerä ja omahyväinen kirjoitus, itsellä on yksi lapsi, toivottu ja rakastettu mutta en pidä muiden lapsista edelleenkään, en yhtään eikä minulla tule tarvetta repiä ketään palasiksi jos joku sanoo ettei pidä lapsista, enhän itsekään pidä kuin omastani, toinen asia on jos joku sanoo päin naamaa ettei vihaa juuri minun lastani mutta eipä taida sitä tilannetta tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vela, yli nelikymppinen ja en ole koskaan halunnut lapsia ihan täydellisen lapsiin ja lapsiperhe-elämään liittyvän mielenkiinnon puuttumisen vuoksi, minua ei kiinnosta mikään lapsiin liittyvä asia, en haluaisi myöskään että minulla olisi aikuisia lapsia valvomassa ja seuraamassa elämääni, en todellakaan haluaisi lapsenlapsia vierailulle, en kertakaikkiaan halua kokea mitä olisi olla vanhempi ja onneksi meillä täällä suomessa on siihen valinnanvapaus vaikka sitä ei aina uskoisi kun valintaani arvostellaan esim. työpaikalla nyrpeästi, alentuvasti ja jopa vihaisesti, kyllä noilla ihmisillä on omien valintojensa taustalla jotain epävarmuutta ja kaunaa vaikka eivät sitä edes itselleen myöntäisi.
No, tietty ihmisvihamielisyys avoimen lisääntymis- ja lapsivastaisesta asenteesta kyllä välittyy. Jokainen ihminen on ollut lapsi, jokainen lapsi on ihminen, jos ei yhtään kiinnosta niin kiinnostaako mikään muissa ihmisissä? Miksi muiden ihmisten pitäisi pitää tuota hyvänä asenteena ja valintana? Toki en toivo että ketään työpaikalla arvostellaan tai kenenkään kimppuun hyökätään tämän vuoksi.
Totta, en pidä monista ihmisistä koska kaltaisiasi idiootteja on niin paljon, mikä kohta viestissäni viittaa muiden lisääntymisen arvosteluun? Lapsista en pidä, se on totta mutta miksi se ketään pitäisi häiritä? En ole enkä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä ja jos se jonkun persettä kaivelee niin joku mättää sellaisen henkilön pääkopassa.
En ole idiootti, enkä sanonut että arvostelet toisten lisääntymistä, kirjoitin että lisääntymisvihamielinen asenne. Nimenomaan sanoin että ei ole hyvä että toisen erilaisia elämänvalintoja työyhteisössä käydään läpi, se ei kuulu työpaikalle, mutta oletko tosiaan sitä mieltä, että ihmiset joilla on negatiivinen mielipide isosta ihmisryhmästä ei saa kiinnostaa ketään? "En pidä venäläisistä enkä halua olla missään tekemissä niiden kanssa, miksi pitäisi ketään häiritä?" Miltä kuulostaa? Sen lisäksi vielä tämä ihmisryhmä on sellainen johon itse olet kuulunut samoin kuin kaikki muut ihmiset ikinä, mutta silti et näe asenteessasi mitään outoa, joten ei minusta ihme jos muut suhtautuu suhun ylimielisesti ja jopa vihamielisesti. Miten sen suhtautumisensa ilmaisevat on eri asia, itse suhtautumista en ihmettele yhtään.
Viimeistään tässä viestissä todistit, että olet todellakin idiootti, en halua lapsia ja minulla on lisääntymisvihamielinen asenne...Onpa outo sananvalinta sinulta eli kaikki velat ovat mielestäsi lisääntymisvihamielisiä :D En työpaikalla julista etten pidä lapsista, kaikkia mielipiteitä kun ei tarvitse sanoa ääneen, ainoa minkä olen asiasta kysyttynä sanonut ettei minulla ole lapsia eikä tule, eivät ole minun juttuni ja se on saanut useammankin takajaloilleen mikä on mielestäni vähintäänkin omitusta.
No onhan se lisääntymisvihamielinen asenne, jos ei halua lisääntyä :D. Ei se ole neutraali tai positiivinenkään asenne. Onko sinusta sitten älykästä toistuvasti sanoa keskustelukumppania idiootiksi?
Edelleenkin, ihmiset reagoi herkästi siihen jos joku ilmaisee ettei pidä lapsista, koska lapset on erityisen suojelun alainen ryhmä jonka hyväksi aikuisten, erityisesti naisten, tulee hyvin pitkälle uhrautua, ja näin on täytynytkin olla aikojen alusta. Se asenne on syvällä biologiassa, ilmenee alitajuisena moraalin perustana, sosiaalisen kanssakäymisen perustana ja tietoisella tasolla se on myös yksi hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi. Sun työpaikan kahvipöydässä se ilmenee tuollaisena, että vaikka et sanoisi suoraan, niin silti kavahdetaan, aletaan jankata asiasta ja jopa syrjiä sinua, koska asenteesi uhkaa sitä abstraktilla tasolla elämän perustaa, vaikka fyysisesti tuskin mitenkään lapsia uhkaisit. Etenkin naisilla tämä suojeltava vs uhka -katsomus ilmenee myös monessa muussa yhteydessä, mutta erityisesti tietysti lapsiin liittyen. Miehillä kyllä myös. Se mitä he varsinaisesti sanoo, mihin osaan siinä kokonaisuudessa takertuvat, on sivuseikka. Se että jankuttavat vaikka siitä, miten sinunkin kyllä pitäisi tehdä niitä lapsia, tarkoittaa että käsite avautuu heille luontevimmin niin. Ihan tyypillistä on, että tämä äitiasenne voittaa kirkkaasti kaikki ajatukset yksilön vapauden kunnioittamisesta. Yksilöllä on vapauksia vain niin kauan kuin ei millään tasolla vihjaa olevansa uhka suojelluille, sen jälkeen se yksilö muuttuu ulkopuoliseksi pedoksi ja se revitään palasiksi.
En ole tuo jolle vastasit, mutta ajatuksia herättävä näkemys ja selittää kyllä monien herkkänahkaisuuden lapsiin liittyen. Minäkin olen siis uhka lapsille, en konkreettisesti vaan koska pidän lapsia epäkiinnostavina. Sekin riittää herättämään epäluulon vanhemmissa. Sinänsä loogista kyllä, että samassa veneessä oleviin luotetaan herkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.
Jospa vaihdettaisiin riippuliito ja hevosenpito vaikka vedenjuontiin. En ole ikinä juonut vettä enkä aio juoda, vaikka kaikki muut selittäisivät kuinka hyvä ja hieno asia se on ja kyllä ihmisen pitää kokea vedenjuonti että ymmärtää jotain elämästä.
Samoin huomauttaisin, että vaikka lapsettomuus on yhden ihmisen valintana ihan se ja sama ja hänen oma yksityisasiansa, ei se ole laajemman joukon valintana enää neutraali asia. Ei ole olemassa mitään sellaista utopiaa, jossa ihminen on täysin vapaa tekemään valintansa ilman ympäristön painetta. Tekninen vapaus on, eli niitä lapsia ei ole pakko tehdä jos ei halua, mutta suvulta ja muulta yhteisöltä siitä saa kyllä kuulla. Hyvä on ja hieno asia kaikille, että se sentään pysyy jankkauksen tasolla, turha minusta haaveilla elämästä jossa ketään ei kiinnosta toisten tekemiset.
Niin että on tehtävä muiden odotusten mukaan, ympäristöltä (suvulta, vanhemmilta vai naapureitako on tarkoitus miellyttää) tulee painetta että kyllä nyt pitäisi mennä avioon tuon maisteri-peran kanssa niin sitten mennään vaikka itse haluaisi asentaja-arskan? Ja lapsiakin tehdään x kappaletta, koska kaikilla sisaruksillakin on, joten paineen alaisena eikun lisääntymään, aivan sama mitä itse haluaa.
No, vanhainkodissa ei ainakaan tarvitse katua, että kun jäi lapset tekemättä. Eikä ehtisikään kun on kaduttava sitä kun jäi oma elämä elämättä ja omat valinnat tekemättä kun piti muiden odotuksia täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.
Jospa vaihdettaisiin riippuliito ja hevosenpito vaikka vedenjuontiin. En ole ikinä juonut vettä enkä aio juoda, vaikka kaikki muut selittäisivät kuinka hyvä ja hieno asia se on ja kyllä ihmisen pitää kokea vedenjuonti että ymmärtää jotain elämästä.
Samoin huomauttaisin, että vaikka lapsettomuus on yhden ihmisen valintana ihan se ja sama ja hänen oma yksityisasiansa, ei se ole laajemman joukon valintana enää neutraali asia. Ei ole olemassa mitään sellaista utopiaa, jossa ihminen on täysin vapaa tekemään valintansa ilman ympäristön painetta. Tekninen vapaus on, eli niitä lapsia ei ole pakko tehdä jos ei halua, mutta suvulta ja muulta yhteisöltä siitä saa kyllä kuulla. Hyvä on ja hieno asia kaikille, että se sentään pysyy jankkauksen tasolla, turha minusta haaveilla elämästä jossa ketään ei kiinnosta toisten tekemiset.
Onhan sinulla hyvänen aika täysi oikeus olla juomatta vettä jos et halua. Itsehän kai omat tekemisesi päätät. Aika johdateltavissa ja muiden hyväkysemisestä riippuvainen olet, jos alat juoda vettä vasten tahtoasi vaikka et halua, kun joku vedenjuoja sitä sinulle typerästi argumentoiden tyrkyttää.
No onhan se lisääntymisvihamielinen asenne, jos ei halua lisääntyä :D. Ei se ole neutraali tai positiivinenkään asenne. Onko sinusta sitten älykästä toistuvasti sanoa keskustelukumppania idiootiksi?
Mielestäni se on kyllä ihan neutraali asia jos ei halua lisääntyä, eihän se ettei halua lapsia tarkoita automaattisesti lapsia vihaavaa henkilöä! Ja se vaikkei lapsista pidäkään ei tarkoita samaa kuin vihata nittä. Itse en halua koiraa tai kissaa onko minulla siis lemmikkivihamielinen asenne?! Tuon kirjoittajalla on kyllä vittumainen ja alentava asenne toisenlaisen elämäntavan valinneita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.
Jospa vaihdettaisiin riippuliito ja hevosenpito vaikka vedenjuontiin. En ole ikinä juonut vettä enkä aio juoda, vaikka kaikki muut selittäisivät kuinka hyvä ja hieno asia se on ja kyllä ihmisen pitää kokea vedenjuonti että ymmärtää jotain elämästä.
Samoin huomauttaisin, että vaikka lapsettomuus on yhden ihmisen valintana ihan se ja sama ja hänen oma yksityisasiansa, ei se ole laajemman joukon valintana enää neutraali asia. Ei ole olemassa mitään sellaista utopiaa, jossa ihminen on täysin vapaa tekemään valintansa ilman ympäristön painetta. Tekninen vapaus on, eli niitä lapsia ei ole pakko tehdä jos ei halua, mutta suvulta ja muulta yhteisöltä siitä saa kyllä kuulla. Hyvä on ja hieno asia kaikille, että se sentään pysyy jankkauksen tasolla, turha minusta haaveilla elämästä jossa ketään ei kiinnosta toisten tekemiset.
Ympäristön paineessa tehdään myös erittäin huonoja valintoja. Koulukiusaajat menevät mukaan ympäristön paineen vuoksi ettei vaan itse jouduta kiusatuksi, nuoret alkavat käyttää päihteitä kaveripiirin takia, takapenkiltä tulee painetta ajaa kännissä ylinopeutta. Ei sinänsä liity aiheeseen, mutta jotenkin sain vaikutelman, että ympäristön paineen vuoksi pitäisi tehdä asioita, on oma tahto ja mielipide mitä tahansa. Mutta koska ympäristön paineet, ei voi tehdä omia valintoja. Joojoo-miellyttäjät ei varmaan voikaan. Miksei voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.
B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.
C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.
D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.
E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.
F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin
G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.
Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:
Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.
Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?
Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.
Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?
En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.
Tämä vain sivusta. Ei se, että kuormittuu herkästi "normaalielämästä", ole välttämättä negatiivinen piirre jota pitäisi kehittää. Olet nyt luonut juuri ne oletusnormit, että vain tietty elämäntapa ja tavoite on toivottavaa. Se tarkoittaa vain sitä, että esim. lapsiperhe-elämä ei sovi, mutta rauhallisempi elämä sopii hyvin. Se, ettei halua tehdä lapsia ei estä jo olemassa olevien ihmisten auttamista tai tee sitä turhaksi. Monet esim. auttavat niitä lapsiperheitä. Maailmaa voi parantaa myös muilla tavoin, kuin omia lapsia hankkimalla. Näin voi jopa riittää enemmän aikaa auttaa muita, kun oma perhe ei vie valtaosaa ajasta ja resursseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parikymmentä vuotta sitten olin silloisen puolisoni kanssa Malediiveilla. Puolisoni jäi rannalle makailemaan kun minä lähdin laitesukeltamaan. Molemmat tekivät mitä tekivät omasta tahdostaan mutta en silti voi olla ajattelematta että toiselta jäi kokematta jotain hienoa ja ainutlaatuista."
Sinä koit sukeltamisen hienona, kumppanisi olisi voinut kokea sen ahdistavana tai epäkiinnostavana. Mut oispahan koettu sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.
Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?
En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia. Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......
Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.
Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms.
Mikä osa puuttuu ettei ymmärrä? Kun se vela EI_HALUA_LASTA. Eikä tietää, millaista on lapsiperhearki.
Täällä on käytetty hevosvertausta. Ei hevosetonkaan tiedä, millaista on omistaa hevonen. Hän siis on vapaaehtoisesti hevoseton - hevosta ei ole kenenkään pakko hankkia, kuten ei lastakaan, mutta molemmat voi hankkia halutessaan. Mutta olisiko sinusta jotenkin hyvä ja kannatettava asia, että hevoseton hankkisi hevosen, vaikka ei lainkaan halua, hevoset eivät kiinnosta, ei myöskään hevosen kanssa harrastaminen? Mutta koska hevosenomistaja kehuu, että on kuule niin ihanaa omistaa hevonen, et voi tietää kuinka ihanaa on ratsastaa ennenkuin alat ratsastaa, joojoo vaikka olet nähnyt hevosia ja ratsastuskilpailuja et voi silti tietää mitä on omistaa oma hevonen ja itse ratsastaa ennekuin sulla se hevonen on ja ratsastat. Kenen etu olisi että hevosta haluamaton hankkisi hevosen? Tai tässä tapauksessa lapsen?
Tuolla tavalla jankkaavaa ja meuhkaavaa hevosihmistä pidettäisiin vähintäänkin omituisena, mutta kun aiheena ja lapset ja lastenhankinta ja meuhkaaja äippä, samaa jankutusta tehdään tosissaan ja se on muka vielä asiallista. Ehh......
Kuka meuhkaa, katsopa tarkemmin mihin sävyyn tuo kommentti johon vastasit olikaan kirjoitettu.
Tyypillinen meuhkauskommentti "kun ei sitä voi tietää ennenkuin on oma lapsi". No kun se vela ei haluakaan tietää.
Eikä lapsellisuutta oikein voi kokeilla tyyliin no kun sitä ei voi tietää niin jospa sitten tekaisen penskan niin sitten mä tiedän - tekaisee ja toteaa, että no mä tiesin ihan oikein etten mä halunnut lasta ja lapsiperheyttä. Mitä sitten? Kun toteaa että tiesin mä sittenkin? Miten tulla uudestaan lapsettomaksi?
Tämä on näiden kun ei sitä vaan voi tietää-jankkaajien ongelma. Koska heidän oletuksensa on, että jokainen haluaa lapsia, ollaan selittämässä jotakin ei voi tietää ennekuin sellainen on itsellä-sössötystä, koska jostakin syystä ei voida tai haluta hyväksyä, että samalla tavalla kuin lapsia haluavalle on itsestäänselvää että lapsia halutaan, on velalle itsestäänselvää että niitä ei haluta. Tämän ymmärtäminen on käsittämättömän vaikeaa.
Tajua nyt, että tämä kommentti: "Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms." oli sarkastisesti kirjoitettu juuri tuollaiseksi alentuvaksi meuhkauskommentiksi. "kuule kun" ja "vaikka kuinka paljon ja monia vuosia on kokemusta niin silti ei voi ollenkaan tietää" on vihje. Meuhkaat nyt turhasta koska joku on ollut samaa mieltä sinun kanssasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.
Jospa vaihdettaisiin riippuliito ja hevosenpito vaikka vedenjuontiin. En ole ikinä juonut vettä enkä aio juoda, vaikka kaikki muut selittäisivät kuinka hyvä ja hieno asia se on ja kyllä ihmisen pitää kokea vedenjuonti että ymmärtää jotain elämästä.
Samoin huomauttaisin, että vaikka lapsettomuus on yhden ihmisen valintana ihan se ja sama ja hänen oma yksityisasiansa, ei se ole laajemman joukon valintana enää neutraali asia. Ei ole olemassa mitään sellaista utopiaa, jossa ihminen on täysin vapaa tekemään valintansa ilman ympäristön painetta. Tekninen vapaus on, eli niitä lapsia ei ole pakko tehdä jos ei halua, mutta suvulta ja muulta yhteisöltä siitä saa kyllä kuulla. Hyvä on ja hieno asia kaikille, että se sentään pysyy jankkauksen tasolla, turha minusta haaveilla elämästä jossa ketään ei kiinnosta toisten tekemiset.
Ympäristön paineessa tehdään myös erittäin huonoja valintoja. Koulukiusaajat menevät mukaan ympäristön paineen vuoksi ettei vaan itse jouduta kiusatuksi, nuoret alkavat käyttää päihteitä kaveripiirin takia, takapenkiltä tulee painetta ajaa kännissä ylinopeutta. Ei sinänsä liity aiheeseen, mutta jotenkin sain vaikutelman, että ympäristön paineen vuoksi pitäisi tehdä asioita, on oma tahto ja mielipide mitä tahansa. Mutta koska ympäristön paineet, ei voi tehdä omia valintoja. Joojoo-miellyttäjät ei varmaan voikaan. Miksei voi?
Tarkoitus oli vain kuvata sitä, että näin ihmisyhteisö toimii. Ihmisellä on vastakkain oma tahto ja yhteisön paine. Suurimmalle osalle ihmisistä on hyvä tehdä juuri niin kuin on aina tehty, koska niin on aina tehty ja ennenkin pärjätty ja on vaarallista kokeilla uutta ja jos heillä ei olisi sitä ympäristön painetta, olisivat hukassa. Jotkut ihmiset on poikkeuksellisia ja heillä on hyvät syyt toimia toisin, heidän kenties kannattaa toimia toisin. Mutta tietenkään se yhteisö ei kannusta kaikkia kokeilemaan mitä tykkää, vaan asettaa painetta. On hyvä asia, että se paine pysyy puheen tasolla, se tarkoittaa sitä että jonkinlainen vapaus on olemassa. Se ei ole itsestäänselvää että yksilö ei ole alisteinen yhteisölle, joten minusta se jankutuksen kuunteleminen poikkeavista valinnoista on pieni hinta vapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vela, yli nelikymppinen ja en ole koskaan halunnut lapsia ihan täydellisen lapsiin ja lapsiperhe-elämään liittyvän mielenkiinnon puuttumisen vuoksi, minua ei kiinnosta mikään lapsiin liittyvä asia, en haluaisi myöskään että minulla olisi aikuisia lapsia valvomassa ja seuraamassa elämääni, en todellakaan haluaisi lapsenlapsia vierailulle, en kertakaikkiaan halua kokea mitä olisi olla vanhempi ja onneksi meillä täällä suomessa on siihen valinnanvapaus vaikka sitä ei aina uskoisi kun valintaani arvostellaan esim. työpaikalla nyrpeästi, alentuvasti ja jopa vihaisesti, kyllä noilla ihmisillä on omien valintojensa taustalla jotain epävarmuutta ja kaunaa vaikka eivät sitä edes itselleen myöntäisi.
No, tietty ihmisvihamielisyys avoimen lisääntymis- ja lapsivastaisesta asenteesta kyllä välittyy. Jokainen ihminen on ollut lapsi, jokainen lapsi on ihminen, jos ei yhtään kiinnosta niin kiinnostaako mikään muissa ihmisissä? Miksi muiden ihmisten pitäisi pitää tuota hyvänä asenteena ja valintana? Toki en toivo että ketään työpaikalla arvostellaan tai kenenkään kimppuun hyökätään tämän vuoksi.
Totta, en pidä monista ihmisistä koska kaltaisiasi idiootteja on niin paljon, mikä kohta viestissäni viittaa muiden lisääntymisen arvosteluun? Lapsista en pidä, se on totta mutta miksi se ketään pitäisi häiritä? En ole enkä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä ja jos se jonkun persettä kaivelee niin joku mättää sellaisen henkilön pääkopassa.
En ole idiootti, enkä sanonut että arvostelet toisten lisääntymistä, kirjoitin että lisääntymisvihamielinen asenne. Nimenomaan sanoin että ei ole hyvä että toisen erilaisia elämänvalintoja työyhteisössä käydään läpi, se ei kuulu työpaikalle, mutta oletko tosiaan sitä mieltä, että ihmiset joilla on negatiivinen mielipide isosta ihmisryhmästä ei saa kiinnostaa ketään? "En pidä venäläisistä enkä halua olla missään tekemissä niiden kanssa, miksi pitäisi ketään häiritä?" Miltä kuulostaa? Sen lisäksi vielä tämä ihmisryhmä on sellainen johon itse olet kuulunut samoin kuin kaikki muut ihmiset ikinä, mutta silti et näe asenteessasi mitään outoa, joten ei minusta ihme jos muut suhtautuu suhun ylimielisesti ja jopa vihamielisesti. Miten sen suhtautumisensa ilmaisevat on eri asia, itse suhtautumista en ihmettele yhtään.
Viimeistään tässä viestissä todistit, että olet todellakin idiootti, en halua lapsia ja minulla on lisääntymisvihamielinen asenne...Onpa outo sananvalinta sinulta eli kaikki velat ovat mielestäsi lisääntymisvihamielisiä :D En työpaikalla julista etten pidä lapsista, kaikkia mielipiteitä kun ei tarvitse sanoa ääneen, ainoa minkä olen asiasta kysyttynä sanonut ettei minulla ole lapsia eikä tule, eivät ole minun juttuni ja se on saanut useammankin takajaloilleen mikä on mielestäni vähintäänkin omitusta.
No onhan se lisääntymisvihamielinen asenne, jos ei halua lisääntyä :D. Ei se ole neutraali tai positiivinenkään asenne. Onko sinusta sitten älykästä toistuvasti sanoa keskustelukumppania idiootiksi?
Edelleenkin, ihmiset reagoi herkästi siihen jos joku ilmaisee ettei pidä lapsista, koska lapset on erityisen suojelun alainen ryhmä jonka hyväksi aikuisten, erityisesti naisten, tulee hyvin pitkälle uhrautua, ja näin on täytynytkin olla aikojen alusta. Se asenne on syvällä biologiassa, ilmenee alitajuisena moraalin perustana, sosiaalisen kanssakäymisen perustana ja tietoisella tasolla se on myös yksi hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi. Sun työpaikan kahvipöydässä se ilmenee tuollaisena, että vaikka et sanoisi suoraan, niin silti kavahdetaan, aletaan jankata asiasta ja jopa syrjiä sinua, koska asenteesi uhkaa sitä abstraktilla tasolla elämän perustaa, vaikka fyysisesti tuskin mitenkään lapsia uhkaisit. Etenkin naisilla tämä suojeltava vs uhka -katsomus ilmenee myös monessa muussa yhteydessä, mutta erityisesti tietysti lapsiin liittyen. Miehillä kyllä myös. Se mitä he varsinaisesti sanoo, mihin osaan siinä kokonaisuudessa takertuvat, on sivuseikka. Se että jankuttavat vaikka siitä, miten sinunkin kyllä pitäisi tehdä niitä lapsia, tarkoittaa että käsite avautuu heille luontevimmin niin. Ihan tyypillistä on, että tämä äitiasenne voittaa kirkkaasti kaikki ajatukset yksilön vapauden kunnioittamisesta. Yksilöllä on vapauksia vain niin kauan kuin ei millään tasolla vihjaa olevansa uhka suojelluille, sen jälkeen se yksilö muuttuu ulkopuoliseksi pedoksi ja se revitään palasiksi.
Olipa harvinaisen typerä ja omahyväinen kirjoitus, itsellä on yksi lapsi, toivottu ja rakastettu mutta en pidä muiden lapsista edelleenkään, en yhtään eikä minulla tule tarvetta repiä ketään palasiksi jos joku sanoo ettei pidä lapsista, enhän itsekään pidä kuin omastani, toinen asia on jos joku sanoo päin naamaa ettei vihaa juuri minun lastani mutta eipä taida sitä tilannetta tulla.
Ahaa, että koska *minun kokemukseni* on erilainen enkä *minä* ole ikinä repinyt ketään palasiksi, niin tuollaista alitajuista käyttäytymismallia ei nisäkkäillä ole olemassakaan, vaikka sen olemassaolo on ilmiselvää kun vähän seuraa ihmisten ja eläinten käyttäytymistä ja ihmiset ovat tämän myös iänkaiken tienneet (esim. muinaiset naisjumalattaret). Se että se ei aina ilmene konkreettisena palasiksi repimisenä, että ihmisillä on muitakin toimintatapoja, on hieno juttu ja oikeastaan aika ihme.
Sori, oli typerää ja omahyväistä.
Mitä tulee asenteeseen, takavuosina ei varmaankaan oltu yhtään sen lisääntymismyönteisempiä mutta fakta on, että jos nainen ryhtyi jonkinlaiseen suhteeseen tai meni naimisiin, siitä seurasi todennäköisesti lapsi(a). Vasta -60-luvulla saatiin todellinen oikean vaihtioehdon tarjoava ehkäisy, e-pilleri. Samaan aikaan btw lisääntyi naisten työssäkäynti ja alkoi maaltamuutto kaupunkeihin.
Ennen aikaan lapsia oli tehtävä, tietenkin jo siksikin että niitä vain "tuli" koska käytännössä ehkäisyä ei ollut, toisekseen taloihin tarvittiin työväkeä jostä syystä lapsia oli paljon ja tuohon aikaan lapset olivat myös talon ja tilan jatkajia. Eikä lasten asema ollut läheskään sitä mitä nykyään. Siinä mielessä puheet nykyajan lapsikielteisyydestä ovat hyvinkin typeriä.
Nykyään on vapaus valita, montako lasta haluaa vai haluaako lapsia ylipäätään. Lasten hankinta on nimenomaan vanhempien haluamista - ei se, että joku ei halua, ole sen kummallisempi asia kuin että joku haluaa. Entisaikaan on turha vedota, silloin haluamisella ei käytännössä ollut merkitystä ja siitä johtuen kaikkien lapsuus ei ollut välttämättä kaikkein auvoisin. Siksi olennaista on nimenomaan se, haluaako lapsia vai ei. Jos ei halua, vähiten se lapsen etu on silloin sellaista hankkiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.
Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.
Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.
Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?
Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.
Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"
Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.
En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.
Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.
Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.
Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.
Häpeä!
'
Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä - olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?
Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?
No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.
Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.
Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.
Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.
Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.
Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.
Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.
En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?
A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.
B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.
C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.
D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.
E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.
F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin
G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.
Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:
Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.
Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?
Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.
Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?
En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.
Tämä vain sivusta. Ei se, että kuormittuu herkästi "normaalielämästä", ole välttämättä negatiivinen piirre jota pitäisi kehittää. Olet nyt luonut juuri ne oletusnormit, että vain tietty elämäntapa ja tavoite on toivottavaa. Se tarkoittaa vain sitä, että esim. lapsiperhe-elämä ei sovi, mutta rauhallisempi elämä sopii hyvin. Se, ettei halua tehdä lapsia ei estä jo olemassa olevien ihmisten auttamista tai tee sitä turhaksi. Monet esim. auttavat niitä lapsiperheitä. Maailmaa voi parantaa myös muilla tavoin, kuin omia lapsia hankkimalla. Näin voi jopa riittää enemmän aikaa auttaa muita, kun oma perhe ei vie valtaosaa ajasta ja resursseista.
Jälkimmäinen osa on totta, mutta ne "normaalielämän" oletusnormit eivät ole minun luomiani. Elämän reunaehdot eivät ole neuvoteltavissa vaan aiheutuvat ihan fyysisistä ja biologisista rajoituksista. Sanotaan nyt vaikka ihan alusta alkaen ja aiheeseen liittyen, että sikiö ei voi jäädä kohtuun suojaan ikuisiksi ajoiksi kuolematta nopeasti, vaan sen täytyy puskea maailmaan ja sopeutua hengittämään omilla keuhkoillaan vaikka se hirvittävän vaikeaa onkin, toki se elää alkuun yhä äitinsä kanssa symbioosissa ja suojattuna mahdottomilta haasteilta, mutta siitä sitten vähitellen irtautuu kohti yhä suurempaa itsenäisyyttä. Samaa linjaa jatkuu ihmisen kasvu aikuisuuteen, jolloin se itse kohdussa lillunut avuton olento onkin kehittynyt itse kykeneväksi suojelemaan uutta elämää, ja niin sama toistuu seuraavassa sukupolvessa uudelleen ja elämä säilyy.
Missä tahansa ketjun vaiheessa voi päättää että tämä on nyt sitä aitoa minua, en pysty tästä enää siirtymään eteenpäin, se voi olla täysin ymmärrettävää ja traagista. Mutta jos sitä valintaa yleisesti pidetään normaalina ja ihan samanarvoisena kuin mitä tahansa elämää ylläpitävää valintaa, on minusta harhauduttu ja unohdettu elämän realiteetit. Joskus se valinta on tietysti omien rajoitusten vuoksi tehtävä, mutta ei siitä pidä tehdä ihanteellista. Me ollaan hyvin lähellä sitä, että lapsiin sitoutuminen nähdään suurin piirtein elämän tuhoavana ratkaisuna ja aikuiselämä ilman lapsia olisi ihanaa. Se on vaarallista, vaikka totta kai sen hyvä puoli on se, että kenties tahtomattaan lapsettomilla ei ole niin rankkaa.
Aika monikin ratsastamaton ja riippuliitämätön varmaan kirjoittelisi, jos ratsastajat ja riippuliitäjät kyselisivät esim. häissä, työpaikalla, harrastuksissa, että "ratsastatko tai riippuliidätkö sinä jaa et no koska olet ajatellut aloittaa", ja kun vastaus olisi että en koskaan, alkaisi raivokas selittely kuinka upeaa ratsastus ja riippuliitäminen onkaan, kuinka sitten myöhemmin kaduttaa kun et ratsastanut tai riippuliitänyt ja ajattele nyt kun sun vanhemmatkin pettyy jos et ratsasta tai riippuliidä, puhumattakaan miehestäsi joka kyllä lähtee kun ei naista kiinnosta ratsastus ja riippuliitäminen.
Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.