Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton

Vierailija kirjoitti:

Louis C.K. sen sanoi niin pirun hyvin. Lapsettomat sinkut, on ihan sama vaikka te kuolisitte, teitä ei kukaan tarvitse. Ei teidän todellakaan tarvitse tehdä lapsia, mutta tietäkää se, teidän elämällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Filosofoikaa, tutkikaa ihan vapaasti. Sillä ei ole mitään väliä.

Eipä ole kenelläkään mitään merkitystä, kun tarpeeksi aikaa kuluu. Miksi lapsen hankkiminen tätä asiaa muuttaisi? Sillä ostetaan hyvässä lyhyssä muutama vuosikymmen lisäaikaa, kun joku muistaa sinut, mutta historian hämärään me kaikki vaivumme, ja tietoisuuden sammumista ei pääse kukaan pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.

Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.

Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.

Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?

Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.

Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"

Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.

En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.

Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.

Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.

Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.

Häpeä!

'

Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä -  olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?

Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?

No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.

Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.

Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.

Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.

Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.

Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.

Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.

En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?

A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.

B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.

C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.

D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.

E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.

F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin

G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.

Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:

Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.

Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?

Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.

Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?

En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.

En halua lisätä kärsimystä. En kestä nähdä kärsimystä, en lasten, en eläinten enkä kasvien.

Mielestäni on ihan käsittämätöntä että edes kysyt miksi en tee lisää ihmisiä tänne taistelemaan. Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että ihmiset noin nyt yleisesti käsittävät liikakansoituksen olevan todella paha asia. Ei sitä paranneta lisääntymällä.

On täysin pöyristyttävää ja pelottavaa, että ihmiset ajattelevat juuri oman lisääntymisensä olevan hyvää ja maapalloa auttavaa. Kun ei se noin mene. Jokainen ihminen kuluttaa ja saastuttaa tätä planeettaa.

Minäkin saastutan. Minun lapseni eivät olisi yhtään sen oikeutetumpia planeetan tuhlaajia kuin kehitysmaalaisetkaan.

Ylikuormittuminen on minussa pysyvä piirre hermostoni takia.

Valvomista olen kokenut unettomuuden tiimoilta ja olen ihan varma että en halua mitään yöhuutajaa viereeni koskaan, en koskaan, en koskaan.

Heittäisin psykoosissa sen huutajan kiviseinään, koska tulisin hulluksi valvomisen takia.

Tiedän etten kestä valvomista. Usko huviksesi.

Ihan varmasti olen heikompi ja huonompi ja kaikkea mitä muut eivät ole. Ihan voin myöntää etten aina kestä tätä elämää.

Ei ollut tarkoitus ahdistaa sinua nurkkaan kysymyksillä. Ihan selvää minulle on, että toisille hermorakenne, sanotaan nyt vaikka näin, tai mielenterveysongelmat tai muut terveysongelmat aiheuttaa sen, että esimerkiksi vauva-aika voisi hyvin todennäköisesti olla ylitsepääsemätöntä aikaa, eikä halua ottaa sitä riskiä että jotain tapahtuu. Tai ihan vaikka vaan että ei halua niitä omia piirteitään siirtää seuraavalle sukupolvelle. En kysynyt siltä kannalta, että tuomitsisin sen "heikkouden", vaan tarkoitin kysyä että miten itse näet ja koet sen asian. Kiitos että vastasit avoimesti, uskon että sinulla on rajoituksia joille et mitään voi ja joista varmaan myös kärsit itse, minun tarkoitus ei ollut sanoa että olet huonompi ja heikompi tai mitään muuta tällaista.

Minusta kuitenkin näyttää että monella muulla on näissä keskusteluissa sellainen asenne, että omat piirteet tai halut ja oma tulkinta niistä on itsestään selvästi hyviä ja oikein, ja erityisesti että ne kumpuavat jostain autenttisesta minästä, ja että suorastaan on velvollisuus elää elämänsä niin että pääsee tätä autenttista minää toteuttamaan. Yleinen moraalikäsitys on kuitenkin jotensakin niin, että ihmisellä on velvollisuus yrittää kehittää itseään yli oman mukavuusalueen, ja arvioida mitä tapahtuisi jos kaikki toimisivat näin kuin minä toimin, olisiko se hyvä ja oikein. Minusta yleisesti se ei ole hyvä eikä oikein, että aikuiset ihmiset "ei kestä" seuraavan sukupolven hoitajina (ja myös sen edellisen sukupolven hoitajina, ja niiden hoitajina jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan), ja meidän kollektiivisesti pitäisi tehdä kaikkemme sen eteen että aikuiselämästä ei tulisi tällaista. Yksittäisen ihmisen päätös olla hankkimatta lapsia on totta kai yksittäinen tapaus.

En usko että on mahdollista purkaa ihmisten halua itselliseen, vapaaseen elämään jossa saa tehdä sitä mitä itse haluaa, mutta sen vastapainoksi pitäisi jollakin tapaa nostaa korkealle arvossa se, jos elää siten että omat elämänvalinnat tukevat elämän jatkumista. Suomalaisessa kulttuurissa perhettä on ennen arvostettu. Totta kai ihmisellä voi olla rajoituksia joille hän ei mitään voi, mutta en usko että kaikilla vapaaehtoisesti lapsettomilla on kyse todellisista rajoituksista. Ihmiset kautta aikojen on saaneet lapsia, miksi nykyihmiset kaikilla näillä resursseilla mitä meillä on, olisivat erilaisia?

Olen eri mieltä siitä, miten lohduttomana maailma on nähtävä. Maailmassa on aina ollut pahuutta ylenpalttisesti, mutta se elämä mitä Suomessa keskimäärin eletään on jotain niin uskomatonta maailmanhistorian mittapuulla, että tuntuu loukkaukselta kaikkia maailman ihmisiä kohtaan sanoa suomalaisena että ei tänne kannata tehdä enää uusia ihmisiä kärsimään. Oli miten oli, minulla ja minun lapsilla on varmasti aivan yhtäläinen oikeus tähän elämään kuin kenellä tahansa kehitysmaan asukkaalla myös. Uskon koulutukseen ja tieteiden kehitykseen, ja minusta se ainakin on selvää, että jos me täällä luovutetaan, ei kehitysmaiden lapsilla ja tulevaisuuden lapsilla ole mitään toivoa paremmasta elämästä. Meillä on moraalinen velvollisuus käyttää tämä elämä ja nämä resurssit joita meillä on, ja joita kohti aiemmat sukupolvet on ponnistelleet läpi mielettömän vaikeiden aikojen, ja kehittää parhaamme mukaan keinoja joilla kaikkia tulevaisuuden lapsia voidaan auttaa.

Vanhemmuus ja erityisesti äitiys on sitä, että luovuttaa lapsensa maailmalle, tietäen että se on kuolemaksi. Elämän totaalinen päättyminen ehkä ratkaisee kärsimyksen ongelmat, voi olla. Mutta kun se elämä ja sitä myöden kärsimys ei tule päättymään sillä että me etuoikeutettuna kansana tehdään hidas itsemurha. Kärsimys ei ratkea sillä, että toteaa että en kestä.

Kun et näytä ymmärtävän että tämä planeetta on myös muidenkin koti, kuin vain ihmisten, niin antaa olla.

Tämä varmasti järkyttää ja loukkaa monia, mutta olen ihan oikeasti koko sydämeni pohjasta sitä mieltä, että ihminen on tuholaislaji, eikä muiden yläpuolella.

En kannata ihmisten päiviltään ottamista, enkä lahtaamista.

Ihminen on jäävi arvottamaan itsensä kaikkien muiden eliöiden yläpuolelle.

Tämä ajatus ei täällä saa tukea, eikä siinä mitään. Tämä on nyt kumminkin sellainen asia, jossa minä en päätäni käännä.

Elän tämän elämän loppuun ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän kenellekään haitaksi.

Tekstisi sisälsi niin paljon ihan naurettavaa sontaa, etten lähde sitä perkaamaan. Sori.

Etenkin tuo että "me täällä jos luovutetaan, niin kehitysmaalaiset kärsii" ja "moraalinen velvollisuus" HUH HUH!

Sori nyt vaan, mutta minun mielestäni sinä olet todella todella naiivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Louis C.K. sen sanoi niin pirun hyvin. Lapsettomat sinkut, on ihan sama vaikka te kuolisitte, teitä ei kukaan tarvitse. Ei teidän todellakaan tarvitse tehdä lapsia, mutta tietäkää se, teidän elämällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Filosofoikaa, tutkikaa ihan vapaasti. Sillä ei ole mitään väliä.

Eipä ole kenelläkään mitään merkitystä, kun tarpeeksi aikaa kuluu. Miksi lapsen hankkiminen tätä asiaa muuttaisi? Sillä ostetaan hyvässä lyhyssä muutama vuosikymmen lisäaikaa, kun joku muistaa sinut, mutta historian hämärään me kaikki vaivumme, ja tietoisuuden sammumista ei pääse kukaan pakoon.

Eli kenelläkään ei ole mitään arvoa ihmisenä?

Jos jokainen ihminen tulee arvokkaaksi vain lisääntymällä, niin mikä sen arvon sitten tuo?

Mitä arvokasta siinä lisääntymisessä on, jos lähtökohtaisesti turhat oliot sitä tekevät?

Selittäkää minulle tämä mysteeri!

D.g Holmström sen niin saatanallisen upeasti sanoi, että lisääntyminen on turhinta hommaa maailmassa ja parempi olisi jos kuolisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.

Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.

Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.

Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?

Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.

Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"

Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.

En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.

Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.

Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.

Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.

Häpeä!

'

Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä -  olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?

Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?

No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.

Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.

Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.

Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.

Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.

Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.

Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.

En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?

A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.

B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.

C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.

D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.

E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.

F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin

G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.

Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:

Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.

Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?

Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.

Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?

En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.

En halua lisätä kärsimystä. En kestä nähdä kärsimystä, en lasten, en eläinten enkä kasvien.

Mielestäni on ihan käsittämätöntä että edes kysyt miksi en tee lisää ihmisiä tänne taistelemaan. Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että ihmiset noin nyt yleisesti käsittävät liikakansoituksen olevan todella paha asia. Ei sitä paranneta lisääntymällä.

On täysin pöyristyttävää ja pelottavaa, että ihmiset ajattelevat juuri oman lisääntymisensä olevan hyvää ja maapalloa auttavaa. Kun ei se noin mene. Jokainen ihminen kuluttaa ja saastuttaa tätä planeettaa.

Minäkin saastutan. Minun lapseni eivät olisi yhtään sen oikeutetumpia planeetan tuhlaajia kuin kehitysmaalaisetkaan.

Ylikuormittuminen on minussa pysyvä piirre hermostoni takia.

Valvomista olen kokenut unettomuuden tiimoilta ja olen ihan varma että en halua mitään yöhuutajaa viereeni koskaan, en koskaan, en koskaan.

Heittäisin psykoosissa sen huutajan kiviseinään, koska tulisin hulluksi valvomisen takia.

Tiedän etten kestä valvomista. Usko huviksesi.

Ihan varmasti olen heikompi ja huonompi ja kaikkea mitä muut eivät ole. Ihan voin myöntää etten aina kestä tätä elämää.

Ei ollut tarkoitus ahdistaa sinua nurkkaan kysymyksillä. Ihan selvää minulle on, että toisille hermorakenne, sanotaan nyt vaikka näin, tai mielenterveysongelmat tai muut terveysongelmat aiheuttaa sen, että esimerkiksi vauva-aika voisi hyvin todennäköisesti olla ylitsepääsemätöntä aikaa, eikä halua ottaa sitä riskiä että jotain tapahtuu. Tai ihan vaikka vaan että ei halua niitä omia piirteitään siirtää seuraavalle sukupolvelle. En kysynyt siltä kannalta, että tuomitsisin sen "heikkouden", vaan tarkoitin kysyä että miten itse näet ja koet sen asian. Kiitos että vastasit avoimesti, uskon että sinulla on rajoituksia joille et mitään voi ja joista varmaan myös kärsit itse, minun tarkoitus ei ollut sanoa että olet huonompi ja heikompi tai mitään muuta tällaista.

Minusta kuitenkin näyttää että monella muulla on näissä keskusteluissa sellainen asenne, että omat piirteet tai halut ja oma tulkinta niistä on itsestään selvästi hyviä ja oikein, ja erityisesti että ne kumpuavat jostain autenttisesta minästä, ja että suorastaan on velvollisuus elää elämänsä niin että pääsee tätä autenttista minää toteuttamaan. Yleinen moraalikäsitys on kuitenkin jotensakin niin, että ihmisellä on velvollisuus yrittää kehittää itseään yli oman mukavuusalueen, ja arvioida mitä tapahtuisi jos kaikki toimisivat näin kuin minä toimin, olisiko se hyvä ja oikein. Minusta yleisesti se ei ole hyvä eikä oikein, että aikuiset ihmiset "ei kestä" seuraavan sukupolven hoitajina (ja myös sen edellisen sukupolven hoitajina, ja niiden hoitajina jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan), ja meidän kollektiivisesti pitäisi tehdä kaikkemme sen eteen että aikuiselämästä ei tulisi tällaista. Yksittäisen ihmisen päätös olla hankkimatta lapsia on totta kai yksittäinen tapaus.

En usko että on mahdollista purkaa ihmisten halua itselliseen, vapaaseen elämään jossa saa tehdä sitä mitä itse haluaa, mutta sen vastapainoksi pitäisi jollakin tapaa nostaa korkealle arvossa se, jos elää siten että omat elämänvalinnat tukevat elämän jatkumista. Suomalaisessa kulttuurissa perhettä on ennen arvostettu. Totta kai ihmisellä voi olla rajoituksia joille hän ei mitään voi, mutta en usko että kaikilla vapaaehtoisesti lapsettomilla on kyse todellisista rajoituksista. Ihmiset kautta aikojen on saaneet lapsia, miksi nykyihmiset kaikilla näillä resursseilla mitä meillä on, olisivat erilaisia?

Olen eri mieltä siitä, miten lohduttomana maailma on nähtävä. Maailmassa on aina ollut pahuutta ylenpalttisesti, mutta se elämä mitä Suomessa keskimäärin eletään on jotain niin uskomatonta maailmanhistorian mittapuulla, että tuntuu loukkaukselta kaikkia maailman ihmisiä kohtaan sanoa suomalaisena että ei tänne kannata tehdä enää uusia ihmisiä kärsimään. Oli miten oli, minulla ja minun lapsilla on varmasti aivan yhtäläinen oikeus tähän elämään kuin kenellä tahansa kehitysmaan asukkaalla myös. Uskon koulutukseen ja tieteiden kehitykseen, ja minusta se ainakin on selvää, että jos me täällä luovutetaan, ei kehitysmaiden lapsilla ja tulevaisuuden lapsilla ole mitään toivoa paremmasta elämästä. Meillä on moraalinen velvollisuus käyttää tämä elämä ja nämä resurssit joita meillä on, ja joita kohti aiemmat sukupolvet on ponnistelleet läpi mielettömän vaikeiden aikojen, ja kehittää parhaamme mukaan keinoja joilla kaikkia tulevaisuuden lapsia voidaan auttaa.

Vanhemmuus ja erityisesti äitiys on sitä, että luovuttaa lapsensa maailmalle, tietäen että se on kuolemaksi. Elämän totaalinen päättyminen ehkä ratkaisee kärsimyksen ongelmat, voi olla. Mutta kun se elämä ja sitä myöden kärsimys ei tule päättymään sillä että me etuoikeutettuna kansana tehdään hidas itsemurha. Kärsimys ei ratkea sillä, että toteaa että en kestä.

Kun et näytä ymmärtävän että tämä planeetta on myös muidenkin koti, kuin vain ihmisten, niin antaa olla.

Tämä varmasti järkyttää ja loukkaa monia, mutta olen ihan oikeasti koko sydämeni pohjasta sitä mieltä, että ihminen on tuholaislaji, eikä muiden yläpuolella.

En kannata ihmisten päiviltään ottamista, enkä lahtaamista.

Ihminen on jäävi arvottamaan itsensä kaikkien muiden eliöiden yläpuolelle.

Tämä ajatus ei täällä saa tukea, eikä siinä mitään. Tämä on nyt kumminkin sellainen asia, jossa minä en päätäni käännä.

Elän tämän elämän loppuun ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän kenellekään haitaksi.

Tekstisi sisälsi niin paljon ihan naurettavaa sontaa, etten lähde sitä perkaamaan. Sori.

Etenkin tuo että "me täällä jos luovutetaan, niin kehitysmaalaiset kärsii" ja "moraalinen velvollisuus" HUH HUH!

Sori nyt vaan, mutta minun mielestäni sinä olet todella todella naiivi.

Ok. Kiitos tästä kuitenkin.

Yllättävän epähumaaneja näkökulmia tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...

Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.

Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap

Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.

Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?

En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia.

Niin, et tiedäkään.

Lapsettomien ja lapsia saaneiden perustavanlaatuinen ero on siinä että lapsia saanutkin on ollut lapseton ja tietää mitä on olla lapseton. Mutta lapseton ei voi koskaan tietää millaista on kun on oma lapsi.

Minä "nautin" kaikista lapsettomuuden eduista, tein uraa, matkustelin maailmalla, biletin yökaudet, opiskelin ja harrastin. Olin "vela". Ja sitten sain kaksi lasta jotka ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset. 

Jokaiselle velalle voin sanoa "been there, done that". Yksikään vela ei voi koskaan sanoa samaa minulle.

Parikymmentä vuotta sitten olin silloisen puolisoni kanssa Malediiveilla. Puolisoni jäi rannalle makailemaan kun minä lähdin laitesukeltamaan. Molemmat tekivät mitä tekivät omasta tahdostaan mutta en silti voi olla ajattelematta että toiselta jäi kokematta jotain hienoa ja ainutlaatuista.

Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......

Tämä on niin hupaisa väite ettei tuohon voi oikein sanoa mitään. Väite jonka vain asiasta mitään tietämätön (=vela) voi esittää.

Lapsi kasvattaa. Tietysti vain jos potentiaalia kasvuun on.

Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.

Jokainen vanhainkodissa työskennellyt tietää myös kuinka paljon suurin osa asukkaista puhuu lapsistaan, lapsenlapsistaan ja lapsenlapsenlapsistaan. Sellainenkin lapsi joka ei koskaan käy vanhusta katsomassa voi tuoda suuresti sisältöä ihmisen ehtoopuolen elämään.

Itse asuin ulkomailla oman äitini asuessa palvelutalossa, joten pääsin katsomaan häntä vain harvoin. Silti, kun kävin häntä tervehtimässä niin monet muut palvelutalon asukkaat tervehtivät minua kun vanhaa ystävää. Tämä johtui siitä että äitini puhui paljon lapsistaan ja oli myös kertonut yhden asuvan ulkomailla.

Entä jos lapsesi ei lisäännykään. Sittenhän hänen elämänsä on arvotonta ja turhaa. Tai hänellä on vain arvoa sinulle, kun kerrot hänestä vanhainkodin robottihoitajalle.

"Entä jos, entä jos..." Elämä on arvaamatonta, huomenna voi kukkaruukku tippua päähän ja elämä päättyä siihen. Mutta jos ei tee mitään sen vuoksi että pelkkä koko ajan, "entä jos", niin miksipä sitten edes elää? 

Arvot ovat aina subjektiivisia. Tietenkin lasten arvo on suurin heidän vanhemmilleen. Universumi vähät välittää yhtään mistään.

Kannattaa kuitenkin muistaa yksi asia: kun vanhoilta ihmisiltä kysytään mitä he elämässään mahdollisesti katuvat, on vastaus yleensä hyvin samantyyppinen: useimmat ihmiset katuvat paljon enemmän sitä mitä jättivät tekemättä kun sitä mitä tekivät.

Hienosti kierrelty.

Eli et kehtaa myöntää, että lapsesi on arvoton jos ei lisäänny. =D

Hah hah hah haaaa!

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän epähumaaneja näkökulmia tässä keskustelussa.

Minustakin on epähumaania väittää ettei ihmisellä ole mitään arvoa, ellei hän lisäänny.

Ja äärimmäisen rumaa on että tuollaiset ihmiset lisääntyvät, ketkä jo lähtökohtaisesti tietävät tekevänsä arvottoman olennon maailmaan, jolla on vain lisääntymis arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...

Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.

Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap

Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.

Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?

Eihän siinä mistään jää paitsi, kun hevoset ja lapset eivät voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole sellainen ihminen, joka niiden hoitamisesta nauttisi. Varmasti monet ovat onnellisimmillaan juuri lapsia hoitaessaan, mutta vapaehtoisesti lapsettomat eivät ole sellaisia ihmisiä. Jos voisit kurkistaa meidän mieleemme, se selviäisi sinulle hetkessä. -ap

"Jos voisit kurkistaa meidän mieleemme..."

Ehkä olisi hyvä jos puhuisit vain omasta puolestasi tai mainitsisit esim "minä ja muut kaveripiirini vapaaehtoisesti lapsettomat" - sillä jonkun muun velan mielen sisällä on ihan eri syyt.

Vierailija kirjoitti:

Louis C.K. sen sanoi niin pirun hyvin. Lapsettomat sinkut, on ihan sama vaikka te kuolisitte, teitä ei kukaan tarvitse. Ei teidän todellakaan tarvitse tehdä lapsia, mutta tietäkää se, teidän elämällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Filosofoikaa, tutkikaa ihan vapaasti. Sillä ei ole mitään väliä.

Luulen että sellaiset heput kuin vaikka Isaac Newton ovat jättäneet jälkeen paljon kestävämmän ja merkityksellisemmän perinnön kuin monikaan suurperheen isä tai äiti. Ihan ilman lapsia.

Okei. Siis leikitään nyt että tuo on totta kun sanotte, että kyllä jokainen lisääntyjä on harkinnut ja miettinyt sitä asiaa. Siis leikitään nyt.

Minä leikisti uskon että olette pohtineet esim. taloudellista tilannettanne, ajan käyttöänne, kroppanne kestävyyttä ja kuinka fyysisesti jaksatte. Olette ehkä pohtineet, että mitä jos lapsi onkin sairas tai joudutte työttömäksi.

Ok. Leikin nyt että tuollaisia asioita jokainen vanhempi on pohtinut ENNEN kuin lisääntyy.

Mutta Mutta Mutta Mutta!

Oletteko pohtineet haluaako se lapsi tulla teidän perheeseenne?

Tätä en muuten suostu enää leikkimään. En edes leikisti usko, että teillä on mielessänne käynyt kyseenalaistaa sitä, oletteko oikeasti niin mahtavia ihmisiä että ansaitsette oman pikku lapsosen ilahduttamaan elämäänne. Teille eläkettä maksamaan. Eläkettä! Maksamaan!

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.

Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.

Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.

No miksi sinä olet tällä palstalla? Jos sinua ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Louis C.K. sen sanoi niin pirun hyvin. Lapsettomat sinkut, on ihan sama vaikka te kuolisitte, teitä ei kukaan tarvitse. Ei teidän todellakaan tarvitse tehdä lapsia, mutta tietäkää se, teidän elämällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Filosofoikaa, tutkikaa ihan vapaasti. Sillä ei ole mitään väliä.

Tällä palstalla olen monta kertaa miettinyt, mistä kumpuaa halveksunta lapsettomia (erityisesti naisia) kohtaan. Tuon kaltaiseen ajatteluun törmää niin usein.

Onko omaksuttu niin laajasti ajatus, ettei ihmisellä ole mitään muuta arvoa kuin biologinen, välineellinen arvo: ihminen vain siirtää geenit eteenpäin, jotta ihmissuku säilyy.

Todellisuudessa jokainen ihminen sellaisenaan on mittaamattoman arvokas, Jumalan kuvakseen luoma.

Jeesuskin huomioi erityisesti lapsettomia naisia, koska Hänen aikanaankin heitä halveksuttiin.

Tässä unohtuu nyt eräs asia. Se, että vela EI HALUA lapsia. Siitä syystä on turha jankuttaa, ettei hän voi tietää millaista on olla lapsellinen tai millaista lapsiperheellisyys on. Ei voikaan, mutta sillä ei ole merkitystä koska hän ei edes halua tietää.

Käytettyjä hevos- ja riippuliitoesimerkkejä mukaillen, vaikka hevosellinen tai riippuliitäjä kuinka vakuuttelisi, ettei hevoseton/riippuliitoa harrastamaton oikeasti voi tietää millaista on omistaa hevonen tai riippuliitää, sillä ei ole mitään merkitystä silloin kun ei edes halua omistaa hevosta tai riippuliitää. Hevosellisesta hevosenomistaminen voi olla maailman mahtavinta ja riippuliitäjä ihmettelee kuinka on joskus voinut olla riippuliitämättä, mutta jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta ja halua hevosenomistamiseen tai riippuliitämiseen, niiden mahtavuudella jollekulle muulle ei ole itselle merkitystä. Koska ei kiinnosta eikä halua. Oletettavasti hevosen hankkinut tai riippuliitämään alkanut henkilö on ollut lähtökohtaisesti halukas omistamaan hevosen ja kiinnostunut riippuliitämisen aloittamisesta. Vaikea on kuvitella, että ihmiset vastentahtoisesti hankkivat hevosia tai alkavat riippuliitää (vaikka tätä kovasti veloille ehdotellaan, että et voi muuten tietää joten hanki ihmeessä lapsia vaikka et halua eikä sinua kiinnostakaan).

Tämän ymmärtäminen tuntuu olevan useimmille toooooodella vaikeaa. Jankutetaan vain kuinka vela ei voi tietää, vaikka vela ei edes halua tietää.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Siis leikitään nyt että tuo on totta kun sanotte, että kyllä jokainen lisääntyjä on harkinnut ja miettinyt sitä asiaa. Siis leikitään nyt.

Minä leikisti uskon että olette pohtineet esim. taloudellista tilannettanne, ajan käyttöänne, kroppanne kestävyyttä ja kuinka fyysisesti jaksatte. Olette ehkä pohtineet, että mitä jos lapsi onkin sairas tai joudutte työttömäksi.

Ok. Leikin nyt että tuollaisia asioita jokainen vanhempi on pohtinut ENNEN kuin lisääntyy.

Mutta Mutta Mutta Mutta!

Oletteko pohtineet haluaako se lapsi tulla teidän perheeseenne?

Tätä en muuten suostu enää leikkimään. En edes leikisti usko, että teillä on mielessänne käynyt kyseenalaistaa sitä, oletteko oikeasti niin mahtavia ihmisiä että ansaitsette oman pikku lapsosen ilahduttamaan elämäänne. Teille eläkettä maksamaan. Eläkettä! Maksamaan!

Millä lihaksilla ihminen on pätevä arvioimaan sitä mikä arvo ja oikeutus on ihmiselämällä? Miten hypoteettisellä syntymättömällä voisi olla mielipide siihen haluaako syntyä ja elää yhden ihmiselämän? Ainoa mitä voi tietää on että itse tässä jollain tasolla olen olemassa, ja jos minä olen olemassa, niin ehkä voin arvottaa olemassaolon kokemuksen vähintäänkin neutraaliksi. Kenties se on suorastaan vaihtelua iänikuiselle olemattomuudelle. Villeimmissä kuvitelmissa sille voi nähdä jopa jonkin itseisarvon.

Oikeastiko tuolla joku oli sitä mieltä, että lapsia on tehtävä siksi että vanhemmat saisi olla isovanhempia. Vaikka itse ei haluaisi niin niille on tehtävä. Varmaan noin ajattelava ihminen valitsee puolisonsakin vanhempien mieleiseksi, vaikka itse haluaisi jonkun muun.

Jepjep.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Louis C.K. sen sanoi niin pirun hyvin. Lapsettomat sinkut, on ihan sama vaikka te kuolisitte, teitä ei kukaan tarvitse. Ei teidän todellakaan tarvitse tehdä lapsia, mutta tietäkää se, teidän elämällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Filosofoikaa, tutkikaa ihan vapaasti. Sillä ei ole mitään väliä.

Tällä palstalla olen monta kertaa miettinyt, mistä kumpuaa halveksunta lapsettomia (erityisesti naisia) kohtaan. Tuon kaltaiseen ajatteluun törmää niin usein.

Onko omaksuttu niin laajasti ajatus, ettei ihmisellä ole mitään muuta arvoa kuin biologinen, välineellinen arvo: ihminen vain siirtää geenit eteenpäin, jotta ihmissuku säilyy.

Todellisuudessa jokainen ihminen sellaisenaan on mittaamattoman arvokas, Jumalan kuvakseen luoma.

Jeesuskin huomioi erityisesti lapsettomia naisia, koska Hänen aikanaankin heitä halveksuttiin.

Höpö höpö! Kristikunnan ylistetyin, palvotuin ja kunnioitetuin nainen on mittaamattoman arvokas vain ja ainoastaan yhdestä syystä: hän synnytti pojan. Neitsyt Mariasta ei kukaan tietäisi yhtään mitään, ellei hän olisi tehnyt sitä, mitä nainen tekee, eli tullut äidiksi. Se on hänen arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Siis leikitään nyt että tuo on totta kun sanotte, että kyllä jokainen lisääntyjä on harkinnut ja miettinyt sitä asiaa. Siis leikitään nyt.

Minä leikisti uskon että olette pohtineet esim. taloudellista tilannettanne, ajan käyttöänne, kroppanne kestävyyttä ja kuinka fyysisesti jaksatte. Olette ehkä pohtineet, että mitä jos lapsi onkin sairas tai joudutte työttömäksi.

Ok. Leikin nyt että tuollaisia asioita jokainen vanhempi on pohtinut ENNEN kuin lisääntyy.

Mutta Mutta Mutta Mutta!

Oletteko pohtineet haluaako se lapsi tulla teidän perheeseenne?

Tätä en muuten suostu enää leikkimään. En edes leikisti usko, että teillä on mielessänne käynyt kyseenalaistaa sitä, oletteko oikeasti niin mahtavia ihmisiä että ansaitsette oman pikku lapsosen ilahduttamaan elämäänne. Teille eläkettä maksamaan. Eläkettä! Maksamaan!

Millä lihaksilla ihminen on pätevä arvioimaan sitä mikä arvo ja oikeutus on ihmiselämällä? Miten hypoteettisellä syntymättömällä voisi olla mielipide siihen haluaako syntyä ja elää yhden ihmiselämän? Ainoa mitä voi tietää on että itse tässä jollain tasolla olen olemassa, ja jos minä olen olemassa, niin ehkä voin arvottaa olemassaolon kokemuksen vähintäänkin neutraaliksi. Kenties se on suorastaan vaihtelua iänikuiselle olemattomuudelle. Villeimmissä kuvitelmissa sille voi nähdä jopa jonkin itseisarvon.

Katso peiliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...

Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.

Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap

Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.

Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?

En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia.

Niin, et tiedäkään.

Lapsettomien ja lapsia saaneiden perustavanlaatuinen ero on siinä että lapsia saanutkin on ollut lapseton ja tietää mitä on olla lapseton. Mutta lapseton ei voi koskaan tietää millaista on kun on oma lapsi.

Minä "nautin" kaikista lapsettomuuden eduista, tein uraa, matkustelin maailmalla, biletin yökaudet, opiskelin ja harrastin. Olin "vela". Ja sitten sain kaksi lasta jotka ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset. 

Jokaiselle velalle voin sanoa "been there, done that". Yksikään vela ei voi koskaan sanoa samaa minulle.

Parikymmentä vuotta sitten olin silloisen puolisoni kanssa Malediiveilla. Puolisoni jäi rannalle makailemaan kun minä lähdin laitesukeltamaan. Molemmat tekivät mitä tekivät omasta tahdostaan mutta en silti voi olla ajattelematta että toiselta jäi kokematta jotain hienoa ja ainutlaatuista.

Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......

Tämä on niin hupaisa väite ettei tuohon voi oikein sanoa mitään. Väite jonka vain asiasta mitään tietämätön (=vela) voi esittää.

Lapsi kasvattaa. Tietysti vain jos potentiaalia kasvuun on.

Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.

Jokainen vanhainkodissa työskennellyt tietää myös kuinka paljon suurin osa asukkaista puhuu lapsistaan, lapsenlapsistaan ja lapsenlapsenlapsistaan. Sellainenkin lapsi joka ei koskaan käy vanhusta katsomassa voi tuoda suuresti sisältöä ihmisen ehtoopuolen elämään.

Itse asuin ulkomailla oman äitini asuessa palvelutalossa, joten pääsin katsomaan häntä vain harvoin. Silti, kun kävin häntä tervehtimässä niin monet muut palvelutalon asukkaat tervehtivät minua kun vanhaa ystävää. Tämä johtui siitä että äitini puhui paljon lapsistaan ja oli myös kertonut yhden asuvan ulkomailla.

Entä jos lapsesi ei lisäännykään. Sittenhän hänen elämänsä on arvotonta ja turhaa. Tai hänellä on vain arvoa sinulle, kun kerrot hänestä vanhainkodin robottihoitajalle.

"Entä jos, entä jos..." Elämä on arvaamatonta, huomenna voi kukkaruukku tippua päähän ja elämä päättyä siihen. Mutta jos ei tee mitään sen vuoksi että pelkkä koko ajan, "entä jos", niin miksipä sitten edes elää? 

Arvot ovat aina subjektiivisia. Tietenkin lasten arvo on suurin heidän vanhemmilleen. Universumi vähät välittää yhtään mistään.

Kannattaa kuitenkin muistaa yksi asia: kun vanhoilta ihmisiltä kysytään mitä he elämässään mahdollisesti katuvat, on vastaus yleensä hyvin samantyyppinen: useimmat ihmiset katuvat paljon enemmän sitä mitä jättivät tekemättä kun sitä mitä tekivät.

Hienosti kierrelty.

Eli et kehtaa myöntää, että lapsesi on arvoton jos ei lisäänny. =D

Hah hah hah haaaa!

Omituista sekoilua. Eivät lapseni koskaan ole minulle arvottomia vaan he ovat minulle aina arvokkaimmat asiat maailmassa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa lisääntyvätkö he vai eivät.

Vela tietysti tällaista ei voi koskaan ymmärtää, joten en edes yritä selittää asiaa sen kummemmin.

Kuinka moni sellainen joka ei ratsasta tai riippuliidä kirjoittlee kymmenittän viestejä hevos- ja riippuliitoaiheisille palstoille siitä kuinka häntä eivät hevoset tai riippuliito kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...

Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.

Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap

Hevosvertausta on hyvä käyttää mm. silloin kun selitetään, että et voi tietää mistä jäät paitsi jos et hanki lapsi. No samalla tavalle et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et hanki hevosta, joten aivan turha tulla selittämään, että ei kiinnosta hevosellisuus tai hevosen hankkiminen. Siinä jää paljosta paitsi.

Jos joku hommaisi hevosen, vaikka ei halua hevoselliseksi ja hevoseen liityviä asioita, häntä pidettäisiin tyhmänä - hommata nyt hevonen vaikka ei halua eikä hevoset edes kiinnosta. Mutta kun joku ei halua hankkia lapsia eikä lapset ja lapsiperheys kiinnosta, hänen pitäisi ehdottomasti hankkia lapsia, koska hän ei tiedä mistä jää paitsi. Logiikka on mikä?

En nyt tiedä, miten kukaan voi sanoa ettei joku tiedä, mistä jää paitsi jos ei hanki lapsia. Eiköhän jokaisenen liiku ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, vieraile sukulaisilla ja kavereilla ja niinollen hyvinkin tarkkaan tiedä, mitä lapsiperheellisyys on ja mistä lapsia hankkimaton jää paitsi......

Joo ja se "vanhana sitten sitäjatätä blaablaa"-länkytys on turha, koska jokainen vanhainkodissa työskennellyt/työskentelevä/vieraileva tietää, että ei lapsia ainakaan sen takia kannata hankkia, että ne sittten vanhana sankoin joukoin ja vähän väliä katsomassa kävisivät.

Kuule kun ei sitä tiedä ennenkuin on se oma lapsi. Kaikki joilla tätä oma lapsi on tietävät etteivät tienneet lapsiperhearjesta mitään ennenkuin sen oman lapsen sai, vaikka kuinka paljon ja monia vuosia olisi ollut kokemusta päiväkodissa työskentelystä, siskon lapsista yms.