Lue keskustelun säännöt.
Miten erota kun ei saa mistään tukea?
24.09.2017 |
Tilanne on sellainen että meillä on kaksi alle 3v lasta. Toisen lapsen syntymän jälkeen mies on muuttunut täysin. En jaksa avata koko stooria, olis niin paljon juttua. Mutta lyhennettynä. Mies nykään tekee vain töitä, nukkuu, sotkee kotona( ei siivoa jälkiään, vaatteet lattioilla, on kuin kolmas lapsi) miehen kanssa ei voi jutella kun ei lähde mukaan keskusteluun vaihtaa vaan puheenaiheen. Tuntuu että on todella itsekeskeinen.
Olen tietoisesti muuttunut kusipää ämmäksi joka vaan valittaa eikä anna p***ua. Koska miksi olisin parempi kun olen kaikkeni yrittänyt eikä saa kuin paskan olon.
Mies ei halua erota, hänen mielestä meillä on kaikki hyvin.
Haluan siis erota kun olen tehnyt kaikkeni eikä tämä vaan enää toimi. Mies ei tule ollenkaan vastaan. Mutta en saa apua mistään. Kelle tahansa puhun, minua pidetään hulluna koska miehessäni ei ole mitään vikaa koska eihän hän juo eikä ole väkivaltainen. Äitini sanoi että minä valitan turhasta, että lopeta tuollainen. En voi erota tai pilaan lasten elämän. Minun pitäisi tanssia miehen pillin mukaan, olla hänelle ihana ja muuta paskaa vaikka mies on täysi paska kotona. Vieraiden luona pussailee ja hoitaa lapsia ja esittää ihanaa miestä mutta kotona makaa sohvalla ja istuu turpakiinni eikä tee mitään. En jaksa edes selittää kaikkea. Ei ole ketään kelle puhua. Minulla ei kestä pää kohta enää tätä. Mistä saa apua eroon?! Lasten kanssa on hankala lähteä noin vaan jos ei ole ketään kuka on minun tukena.
Kommentit (51)
Kun kokee aiheen erota niin silloin pitää erota. Ei siihen tarvi muiden hyväksyntää ja lupaa. Itse se päätös on tehtävä eikä tukeutua muihin.
Itse olen juuri eronnut. Sanoin miehelleni haluavani eron, sillä en rakasta enää. Täytin eropaperit. Aloin etsiä asuntoa, järjestin muuton. Sitten kerroin läheisille erosta. En odottanut hyväksyntää. Oma äitini totesi, että kyllä jokainen itse elämästään päättää. Näin loppui minun 18 vuoden avioliitto. Lopullinen ero on valmis tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja erottuasi voit alottaa uuden ketjun "kelpaano enää kenellekään, vähän löysyyttä siellä sun täällä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman pariskunnan mies voisi kuvailla tilannetta seuraavasti: Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Vaimo kotona ja talous tiukoilla. En jaksa avata koko stooria mutta joudun tekemään raskaassa työssä pitkää päivää ja ylitöitä jotta selvitään. Kotiin tullessani olen usein ihan loppu ja rojahdan vaan sänkyyn. Vaimo on muuttunut ihan kusipää ämmäksi joka ei mitään muuta tee kun valittaa joka asiasta, nalkuttaa ja haluaa "keskustella", joka hänelle tarkoittaa sitä että hän kertoo kuinka väärin teen kaikki asiat. Lopulta ei todellakaan edes huvita tehdä mitään koska mikään mitä tekee ei ole hyvin. Seksistä ei ole enää tietoakaan, vaimo pihtasi ihan tietoisesti ja nyt ei enää minuakaan kiinnosta hänen kanssaan vaikka muuten kiinnostaisikin. Vieraissa en kuitenkaan haluaisi käydä enkä ehtisikään kun olen aina töissä jotta saadaan asunto ja ruoka maksettua. Minkäänlaista arvostusta siitä että teen pitkää päivää ja tuon taloon rahat joilla elämme en ole saanut, pelkkää valitusta.
Tekisi mieli erota ja jättää vaimoni hoitamaan kaikki asiat itse kun kerran on mielestään niin hyvä siinä. Hän ei kuitenkaan osaa hoitaa raha-asioita eikä muutenkaan pärjää missään käytännön toimissa. Epäilen että ei selviytyisi lasten kanssa vaan minun pitäisi irtisanoutua työstäni ja ryhtyä lähihuoltajaksi.
Noh tämän takia olisi pitänyt avautua kokonaan. Me pärjätään miehen normipalkalla vallan mainiosti, silloin miehelle jäisi viikonloput ja työpäivän jälkeen aikaa meille mutta tekee aina ylitöitä kun voi koska haluaa että oltais "rikkaita" eli että ois aina rahaa ostella mitä vaan ja silti jäisi rahaa. Minulle kelpaa hyvin normaali elämä, että on ruokaa, katto päänpäällä ja laskut saa maksettua. Mies puhuu kokoaja töistä, suunnittelee miten paljon sais rahaa kun tekis sitä ja tätä. Raha raha ja työt ja työt. Mies on työnarkomaani. Että silleen. Ei ole kyse mistään pakolla raatamisesta vaan mies haluaa itse. Ollaan keskustelu tästä, olen sanonut sille että tärkeempää ois mulle ja lapsille yhteinen aika mutta miehelle tärkeämpää on että meillä on ns.maallisia rikkauksia
Eli et arvosta sitä että mies tekee paljon töitä ja koettaa nostaa elintasoanne.
On muuten helppo puhua kuinka "vähempikin raha riittäisi" ja "tärkeintä on yhteinen aika" niin kauan kun sitä rahaa tulee ja riittää. Kokemuksesta voin kertoa että sitten kun rahan tulo oikeasti loppuu tuleekin toinen ääni kelloon.
Ei ole ihmekään että miestäsi ei muuten yhteinen aika juuri kiinnosta kun, kuten itsekin sanot, olet kusipää ämmä joka vaan valittaa. Mies kokee että ainakin rahaa tuomalla hän voi perhettään tukea kun ei kestä kusipää ämmää. Mutta kun sekään ei ole hyvä.
Voin suoraan sanoa että en arvosta. Minulle onnellisuus on tärkeämpää kuin hirveä määrä rahaa. Mitä rahalla tekee jos muuten ei voi onnellinen? Minä todella tiedän mitä on olla köyhä. Ja tietää mieskin. Mutta jos miehen mielestä täytyy olla rikas, minulle riittää vähempi ja tarvisten vaan mieluummin perheen keskeistä aikaa kun vitusti rahaa, niin sillon meidän on parempi erota. Ei olla samalla aaltopituudella.
Ja on helppo puhua kun ollaan kaksikin vuotta jo pärjätty tällä rahalla mitä on ja sitä ennen pienemmällä rahalla. Miksi nyt tarvitsee enemmän?
Juu, kyllä teidän täytyy erota. Otat tilalle jonkun työttömän elämäntapaluuserin joka lorvii kotona päivät pitkät ja tekee kaiken mitä saat päähäsi käskeä.
On se vaan ihmeellinen tuo minun mies. Täälläkin siitä syntyi jo yrittäjä sankari joka koittaa pelastaa perhettään hirviö akalta, joka vetää perheen rahat tiukille ja vaatii mahdottomuuksia.
Mies joka raataa niskalimassa vaikka tahtoisi oikeasti olla kotona, muttakun on pakko että perhe elää. Akka vaan nalkuttaa.
Mies joka töiden takia on oikeutettu tekemään kotona mitä lystää, eikä osallistumaan perhe elämään jonka on hirviö akkansa kanssa luonut.
Tämä arjen sankari, pelastakaa joku nyt tämä arjen sankari minun kynsiltä. Ihana rakastava mies, aina auttamassa perhettään. Kuka on tämä sankari joka miehen täältä pelastaa ja ottaa hellän siipensä suojaan. Kaltoin kohdeltu ja elämän runtelema. Raukka mies. Miten akka saatoit?
Eli, en siis enää jaksa täällä puida tätä asiaa. Sain jo apua mistä voi hakea apua eroon. Kiitos teille <3 Mutta päädyin että koitan jaksaa vielä muutaman vuoden, että olen vahvempi ja varmempi päätöksessäni. Onhan minulla ihana mies joka varmasti pelastaa tämän liiton. ;)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloit ap sitten marttyyriksi. Ja nyt tajusit, että rahat ei sulla tosiaan riitä yh:ksi, joten jäät elämään miehen siivellä. Mä luulen, että mies kerää omaisuutta itselleen tällä hetkellä ja eroaa sinusta kun hänellä on varaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloit ap sitten marttyyriksi. Ja nyt tajusit, että rahat ei sulla tosiaan riitä yh:ksi, joten jäät elämään miehen siivellä. Mä luulen, että mies kerää omaisuutta itselleen tällä hetkellä ja eroaa sinusta kun hänellä on varaa erota.
No sehän olisi vain helpotus jos kerää rahaa ja lähtee. Kun me erotaan, erotaan kuitenkin sovussa. Lasten takia.
No onko siinä miehessä oikeasti vikaa vai oletteko vaan väsyneitä? Mies käy töissä, sinä et? Meillä oli samanlaista kun lapset olivat pieniä, samasta syystä en eronnut, ei ollut rahaa.
Nyt on lapset kasvaneet, minäkin töissä ja elämä on ihan mukavaa. Hammasta purren eteenpäin. Ei se elämä välttämättä muutu kivemmaksi erotessa. Pikkulapsiaika on todella raskasta ja kuluttavaa. Se pitää vaan kestää, ei silloin mietitä eroa. Katso peiliin ja muuta ensin itseäsi, äläkä odota toiselta mitään. Ihmeitä näet tapahtuu. Läheisesi ovat luultavasti oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan ihmeellinen tuo minun mies. Täälläkin siitä syntyi jo yrittäjä sankari joka koittaa pelastaa perhettään hirviö akalta, joka vetää perheen rahat tiukille ja vaatii mahdottomuuksia.
Mies joka raataa niskalimassa vaikka tahtoisi oikeasti olla kotona, muttakun on pakko että perhe elää. Akka vaan nalkuttaa.
Mies joka töiden takia on oikeutettu tekemään kotona mitä lystää, eikä osallistumaan perhe elämään jonka on hirviö akkansa kanssa luonut.
Tämä arjen sankari, pelastakaa joku nyt tämä arjen sankari minun kynsiltä. Ihana rakastava mies, aina auttamassa perhettään. Kuka on tämä sankari joka miehen täältä pelastaa ja ottaa hellän siipensä suojaan. Kaltoin kohdeltu ja elämän runtelema. Raukka mies. Miten akka saatoit?Eli, en siis enää jaksa täällä puida tätä asiaa. Sain jo apua mistä voi hakea apua eroon. Kiitos teille <3 Mutta päädyin että koitan jaksaa vielä muutaman vuoden, että olen vahvempi ja varmempi päätöksessäni. Onhan minulla ihana mies joka varmasti pelastaa tämän liiton. ;)
Ap
Tämä on hyvä päätös. Erosin lasten ollessa pieniä ja voin sanoa, että yksinhuoltajuus edellyttää vahvuutta. Elämä lasten kanssa ei aina ole helppoa. Varsinkaan, jos joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla. Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän heillä on kaikenlaisia tarpeita, joihin pitää olla rahaa. Et voi olettaa, että etävanhempi maksaisi yhtään enempää kuin elatusmaksut. Etävanhemmalla saattaa olla silloin jo uusi perhekin eikä elarit nouse sen mukaan, miten lapsiin uppoaa rahaa. Juuri viikonloppuna tapasin erästä yksinhuoltajaäitiä, jolla työssäkäynnistä huolimatta on rahat aina loppu, eivätkä isotkaan lapset oikein ymmärrä, miksi he joutuvat aina kieltäytymään kaikesta, mitä ikätovereillaan on. Eikä hän ole ainoa. Sinulle köyhyydessä eläminen voi olla ihan ok, mutta lapsillesi tuskin on. Kannattaa siis ennen eropäätöstä miettiä, millaisen elämän pystyt lapsillesi yksin tarjoamaan.
Niin, ja älä hätäile. Ei ole pakko erota huomenna, voi erota myös kk:n päästä, tai vuoden. Isät joutuvat myös elättämään lapsiaan, joten en olisi huolissaan rahojen riittämisestä. Voit myös alkaa itse etähuoltajaksi, jos se miehelle sopii.