Lue keskustelun säännöt.
Miten erota kun ei saa mistään tukea?
24.09.2017 |
Tilanne on sellainen että meillä on kaksi alle 3v lasta. Toisen lapsen syntymän jälkeen mies on muuttunut täysin. En jaksa avata koko stooria, olis niin paljon juttua. Mutta lyhennettynä. Mies nykään tekee vain töitä, nukkuu, sotkee kotona( ei siivoa jälkiään, vaatteet lattioilla, on kuin kolmas lapsi) miehen kanssa ei voi jutella kun ei lähde mukaan keskusteluun vaihtaa vaan puheenaiheen. Tuntuu että on todella itsekeskeinen.
Olen tietoisesti muuttunut kusipää ämmäksi joka vaan valittaa eikä anna p***ua. Koska miksi olisin parempi kun olen kaikkeni yrittänyt eikä saa kuin paskan olon.
Mies ei halua erota, hänen mielestä meillä on kaikki hyvin.
Haluan siis erota kun olen tehnyt kaikkeni eikä tämä vaan enää toimi. Mies ei tule ollenkaan vastaan. Mutta en saa apua mistään. Kelle tahansa puhun, minua pidetään hulluna koska miehessäni ei ole mitään vikaa koska eihän hän juo eikä ole väkivaltainen. Äitini sanoi että minä valitan turhasta, että lopeta tuollainen. En voi erota tai pilaan lasten elämän. Minun pitäisi tanssia miehen pillin mukaan, olla hänelle ihana ja muuta paskaa vaikka mies on täysi paska kotona. Vieraiden luona pussailee ja hoitaa lapsia ja esittää ihanaa miestä mutta kotona makaa sohvalla ja istuu turpakiinni eikä tee mitään. En jaksa edes selittää kaikkea. Ei ole ketään kelle puhua. Minulla ei kestä pää kohta enää tätä. Mistä saa apua eroon?! Lasten kanssa on hankala lähteä noin vaan jos ei ole ketään kuka on minun tukena.
Kommentit (51)
Miten pääsee psykologille. Netistä ei ainakaan lödy tietoja. Asutaan pienellä paikkakunnalla. Sairaalan kautta?
Äitini sanoi myös etten tule rahallisesti pärjäämään yksinhuoltajana. Mutta tiedän kyllä muutamankin yksinhuoltajan jotka pärjää. Entiedä onko niillä sitten tukiverkkoa?
Onko ketään yh:ta joka osais kertoo miten pärjää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus miehistä paljastuu paskamainen pikkulapsi, kun ne luulevat naisen olevan heidän otteesaan. Miehesi uskoo lasten sitovan sinut häneen ja kotiin. Eroon et tarvitse kenenkään lupaa tai tukea. Keskusteluissasi läheisten kanssa vain toistat sitä, että miehesi esittää, makaa kotona pers homeessa jättäen omat sotkunsakin sinun siivottavaksi. Tosiaan ala säästämään takuuvuokraan (mm. VVO ja Sato ottaa vain nimellisen takuun verrattuna yksityisiin asuntoihin), ala katsomaan asuntoja sekä ota selvää lasten huoltoon liittyvistä asioista (lait, viranomaiset, sinun ja miehesi oikeudet, lasten oikeudet eron jälkeen jne. Tsemppiä uuteen elämään. Lapset kasvavat nopeasti ja sitovat kotiin vain hetken.
Toki pärjäät rahallisesti. Ota selvää asioista äläkä kuuntele äitiäsi.
En minäkään miehenä tuollaista mulkeroa jaksaisi. Ihme ettei mies ole jo jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies muuttaisi tapojaan, jos kerrot hänelle tilanteen? Et taida rakastaa häntä? Oletko koskaan rakastanutkaan?
Kaiken eroamiseen tarvittavan tiedon löydät googlettamalla netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Mieshän on selvä narsisti, jätä tuollainen, ota lapset ja lähde. Mies ei tule muuttumaan ja hanki apua ja luota itseesi. Jäämällä miehesi luo, se murentaa ajallaan loputkin sinusta. Äläkä kuuntele äitisi puheita, hän ei ole ollut läsnä teidän riidellessä eikä arjessa, hän on täysin ulkopuolinen. Tee kuten tuntuu ja silloin elämä menee oikein. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein eropäätöksen aivan liian myöhään, 17 yhteisen vuoden jälkeen. Sanokoon kuka vaan mitä vaan, mutta rakkaus ei kestä kaikkea, eikä tarvitsekaan kestää.
Meillä oli taustalla samanlaista kuin ap:lla, ja lisäksi miehellä erittäin vaikeita terveys- ja mielenterveysongelmia (bipolaarihäiriö). Hän ei kestänyt pienintäkään ärsykettä, ja ärsykkeeksi saattoi riittää se, että lapset puhuu, nauraa, huutaa, mekastaa, niillä on kavereita kylässä, ihan mitä vaan. Lisäksi hän ei tehnyt kotona mitään, ei tyyliin saanut roskia laitettua roskikseen. Pienet jutut alkoivat lopulta ärsyttää mua niin paljon, että olisin voinut räjähtää. Ja kun tosiaan oli melkoisen isoja juttuja noiden pienten lisäksi.
Mieheni ei ollut hyvä isä. Hän ei tehnyt lasten kanssa mitään, olin käytännössä yksinhuoltaja jo yhdessä ollessamme. Siksi tiesin, että pärjään. Helpotus oli suuri, ja vaikka arki on raskasta, se oli paljon raskaampaa yhdessä ollessa. Pikku hiljaa helpottaa.
Nyt olemme olleet erossa vuoden. Eksäni on mt-ongelmiensa takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja tulot ovat niin pienet, että hänet on vapautettu elatusmaksuista. Saan Kelan elatustukea.
Taloudellisesti on rankkaa, vaikka olen ihan ok-palkkaisessa työssä. Asumiskulut on ihan järjettömät yhden maksettavaksi, ja toki kaikki muukin. Kaikesta kuitenkin selviää, kun päättää selvitä. Ja on pakko selvitä.
Sinä pärjäät kyllä. Mutta suosittelisin, että puhut ensin miehellesi ajatuksistasi ja menette yhdessä juttelemaan tästä johonkin. Seurakunnat järjestävät ilmaista parisuhdeterapiaa, mekin oltiin sellaisessa ennen eropäätöstä, ja se oli hyödyllistä vaikka eroon sitten päädyttiinkin. Myös kunnat järjestävät vastaavaa, esim. perheneuvoloissa.
Tsemppiä kovasti ja toivottavasti kaikki järjestyy!
Sinä se ihminen olet, usko pois! Sinun on oltava itsellesi se tärkein läheinen, joka tukee. Et tarvitse vahvistusta muilta. Kun muutat elämäsi, niin se todella muuttuu, varmasti saat uusia ystäviä, jotka ymmärtää, etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Lakkaat välittämästä muiden sanomisista. Jos sinun mielestäsi ero on oikein ja paras päätös itsellesi ja lapsillesi, et kuuntele muita. Aloitat tulostamalla netistä avioerohakemuksen ja jos mies ei suostu sitä allekirjoittamaan, voit hakea eroa yksin. Sen jälkeen alat etsiä itsellesi asuntoa tai vaihtoehtoisesti odotat siihen asti, että avioero astuu voimaan. Jos asutte yhteisessä omistusasunnossa, kummalla on mahdollisuus ostaa toinen siitä ulos vai pitääkö asunto laittaa myyntiin? Yhteys lastenvalvojaan, jossa sovitaan huotajuudesta, tapaamisista sekä lasten altuksesta. Kun olet saanut asunnon ja muuttamassa, haet asumistukea ja tarvittaessa toimeentulotukea, mikäli olet edelleen hoitovapaalla etkä vielä töissä. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on haettava Kelasta erikseen eli se ei tule automaattisesti pelkän muuttoilmoituksen perusteella. Irtaimiston jakamisesta sovitte yhdessä. Sitten vaan pakkaat tavarat, tilaat muuttoauton, muutat ja aloitat uuden elämän ilman miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Kenenkään ei tulisi sotkeentua sinun parisuhteeseen eikä sinun eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Lakkaat välittämästä muiden sanomisista. Jos sinun mielestäsi ero on oikein ja paras päätös itsellesi ja lapsillesi, et kuuntele muita. Aloitat tulostamalla netistä avioerohakemuksen ja jos mies ei suostu sitä allekirjoittamaan, voit hakea eroa yksin. Sen jälkeen alat etsiä itsellesi asuntoa tai vaihtoehtoisesti odotat siihen asti, että avioero astuu voimaan. Jos asutte yhteisessä omistusasunnossa, kummalla on mahdollisuus ostaa toinen siitä ulos vai pitääkö asunto laittaa myyntiin? Yhteys lastenvalvojaan, jossa sovitaan huotajuudesta, tapaamisista sekä lasten altuksesta. Kun olet saanut asunnon ja muuttamassa, haet asumistukea ja tarvittaessa toimeentulotukea, mikäli olet edelleen hoitovapaalla etkä vielä töissä. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on haettava Kelasta erikseen eli se ei tule automaattisesti pelkän muuttoilmoituksen perusteella. Irtaimiston jakamisesta sovitte yhdessä. Sitten vaan pakkaat tavarat, tilaat muuttoauton, muutat ja aloitat uuden elämän ilman miestäsi.
Ja sori kirjoitusvirheet, kissa makaa puoliksi näppiksen päällä ja puskee kättäni :D
Vierailija kirjoitti:
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Kokeilepa uskoontuloa määräajaksi.
Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään.
Jos et oikeasti ole valmis eroon, niin keksit kyllä syyt pitää asiaintilan ennallaan. Sinulla saattaa olla ihan usko siihen että tulevaisuudessa asiat on tosin.
Tai sitten voit elää panostusharhassa, eli jos nyt eroat niin yhteiset vuotenne ovat menneet hukkaan ja menetät liikaa.
Minä lähdin täysin tyhjän päälle vuosia sitten, kaksi lasta kainalossa, suunnilleen vain vaatteet päällä, vasta uudessa työpaikassa aloittaneena.
Käsittämätöntä oli, että aina sai apua - tai sitten itse vaan venyi. Itkin, paastosin, raahasin huonekaluja bussissa, keräsin pulloja ja selvisin.
Minun palkintoni oli nähdä lasten alkavan laulaa ääneen, oireilun koulussa loppuvan. Ja tietty se, että ilman talouteni hallitsijana rahat lopulta alkavat riittää kaikkeen mihin pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voin olla itse itseni tukipilari ja ottaa vaan ja lähteä. Jos kaikki jankkaa että en voi tehdä niin ja se on väärin. Kyllä siihen jonkun ihmisen tarvitsee kelle jutella ja kuka auttaa tässä prosessissa. Kuka se ihminen on jos läheiset ei auta.
Ihan vakavasti...jos sulla on aikomus, että lapset muuttavat asumaan kanssasi, niin yksinhuoltajana sun täytyy olla valmis selviämään omista ja lastesi asioista ihan yksin. Tukiverkostot ovat ihan kiva juttu, jos sellaisia on, mutta jos ei ole, olet omillasi. Keskusteluapua voit hakea neuvolasta, perheneuvolasta, seurakunnalta ja vertaistukiryhmiltä. Taloudellista apua Kelasta ja sosiaalivirastosta. Neuvontaa kuntasi oikeusaputoimistosta.
Saman pariskunnan mies voisi kuvailla tilannetta seuraavasti: Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Vaimo kotona ja talous tiukoilla. En jaksa avata koko stooria mutta joudun tekemään raskaassa työssä pitkää päivää ja ylitöitä jotta selvitään. Kotiin tullessani olen usein ihan loppu ja rojahdan vaan sänkyyn. Vaimo on muuttunut ihan kusipää ämmäksi joka ei mitään muuta tee kun valittaa joka asiasta, nalkuttaa ja haluaa "keskustella", joka hänelle tarkoittaa sitä että hän kertoo kuinka väärin teen kaikki asiat. Lopulta ei todellakaan edes huvita tehdä mitään koska mikään mitä tekee ei ole hyvin. Seksistä ei ole enää tietoakaan, vaimo pihtasi ihan tietoisesti ja nyt ei enää minuakaan kiinnosta hänen kanssaan vaikka muuten kiinnostaisikin. Vieraissa en kuitenkaan haluaisi käydä enkä ehtisikään kun olen aina töissä jotta saadaan asunto ja ruoka maksettua. Minkäänlaista arvostusta siitä että teen pitkää päivää ja tuon taloon rahat joilla elämme en ole saanut, pelkkää valitusta.
Tekisi mieli erota ja jättää vaimoni hoitamaan kaikki asiat itse kun kerran on mielestään niin hyvä siinä. Hän ei kuitenkaan osaa hoitaa raha-asioita eikä muutenkaan pärjää missään käytännön toimissa. Epäilen että ei selviytyisi lasten kanssa vaan minun pitäisi irtisanoutua työstäni ja ryhtyä lähihuoltajaksi.
Ihmisten pitäisi pitää huoli ennen parisuhdetta olleista ystävyyssuhteita. Moni unohtaa parisuhteen/perheen perustettua entiset ystävät. Sitten kun jotain tapahtuu, ei ole ketään tukena ja turvana. Tiedän, lapsiperheen arki on hektistä, mutta puhelu silloin tällöin tai kutsu kahvikupposelle ei vaadi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Saman pariskunnan mies voisi kuvailla tilannetta seuraavasti: Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Vaimo kotona ja talous tiukoilla. En jaksa avata koko stooria mutta joudun tekemään raskaassa työssä pitkää päivää ja ylitöitä jotta selvitään. Kotiin tullessani olen usein ihan loppu ja rojahdan vaan sänkyyn. Vaimo on muuttunut ihan kusipää ämmäksi joka ei mitään muuta tee kun valittaa joka asiasta, nalkuttaa ja haluaa "keskustella", joka hänelle tarkoittaa sitä että hän kertoo kuinka väärin teen kaikki asiat. Lopulta ei todellakaan edes huvita tehdä mitään koska mikään mitä tekee ei ole hyvin. Seksistä ei ole enää tietoakaan, vaimo pihtasi ihan tietoisesti ja nyt ei enää minuakaan kiinnosta hänen kanssaan vaikka muuten kiinnostaisikin. Vieraissa en kuitenkaan haluaisi käydä enkä ehtisikään kun olen aina töissä jotta saadaan asunto ja ruoka maksettua. Minkäänlaista arvostusta siitä että teen pitkää päivää ja tuon taloon rahat joilla elämme en ole saanut, pelkkää valitusta.
Tekisi mieli erota ja jättää vaimoni hoitamaan kaikki asiat itse kun kerran on mielestään niin hyvä siinä. Hän ei kuitenkaan osaa hoitaa raha-asioita eikä muutenkaan pärjää missään käytännön toimissa. Epäilen että ei selviytyisi lasten kanssa vaan minun pitäisi irtisanoutua työstäni ja ryhtyä lähihuoltajaksi.
Noh tämän takia olisi pitänyt avautua kokonaan. Me pärjätään miehen normipalkalla vallan mainiosti, silloin miehelle jäisi viikonloput ja työpäivän jälkeen aikaa meille mutta tekee aina ylitöitä kun voi koska haluaa että oltais "rikkaita" eli että ois aina rahaa ostella mitä vaan ja silti jäisi rahaa. Minulle kelpaa hyvin normaali elämä, että on ruokaa, katto päänpäällä ja laskut saa maksettua. Mies puhuu kokoaja töistä, suunnittelee miten paljon sais rahaa kun tekis sitä ja tätä. Raha raha ja työt ja työt. Mies on työnarkomaani. Että silleen. Ei ole kyse mistään pakolla raatamisesta vaan mies haluaa itse. Ollaan keskustelu tästä, olen sanonut sille että tärkeempää ois mulle ja lapsille yhteinen aika mutta miehelle tärkeämpää on että meillä on ns.maallisia rikkauksia
Käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa. Jos mies suostuu perhe/pariterapiaan, aina parempi mutta yksinkin voit käydä selvittämässä päätään ja mitä haluaa.
Siinä rinnalla säästä takuuvuokraan, laita rahaa sivuun ja säästöön, ladke ja mieti miten pärjäät yksinäsi. Tuossa tilanteessa ero ei ole kriittisen kiireinen; tee vaikka 6kk suunnitelmaja ala etsi asuntoa esim 3kk päästä.