Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä lapsuuden traumoista?
23.09.2017 |
Olen ihan normaali ihminen noin ulkopuolisesti, mutta tuntuu, että pinnistelen ja keskityn koko ajan siihen etten vaan sekoa. Mies tietää jotain juttuja lapsuudestani alkoholisti perheessä, mutta en ole pystynyt kertomaan niitä pahimpia asioita kenellekkään. Tuntuu, että olen vaan jotenkin niin rikki, ettei mikään määrä terapiaa pysty sitä korjaamaan. Olen kuitenkin vasta parikymppinen, että kai tässä jotain toivoa on, jos ihan tosissani yritän. Vain onko meidät lapsena rikotut vaan tuomittu epäonnistumaan?
Kommentit (56)
En minä ainakaan ole enää aikuisiällä märehtinyt jotain lapsuuden juttuja, vaikka elinkin köyhän ja surkean lapsuuden. Asun kaukana lapsuudenkodistani enkä tapaa koskaan esimerkiksi koulukavereitani ja olen päässyt irti kaikesta entisestä. Aikuinen voi itse päättää millaiseksi muodostaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaali ihminen noin ulkopuolisesti, mutta tuntuu, että pinnistelen ja keskityn koko ajan siihen etten vaan sekoa. Mies tietää jotain juttuja lapsuudestani alkoholisti perheessä, mutta en ole pystynyt kertomaan niitä pahimpia asioita kenellekkään. Tuntuu, että olen vaan jotenkin niin rikki, ettei mikään määrä terapiaa pysty sitä korjaamaan. Olen kuitenkin vasta parikymppinen, että kai tässä jotain toivoa on, jos ihan tosissani yritän. Vain onko meidät lapsena rikotut vaan tuomittu epäonnistumaan?
Auta itseäsi ajoissa. Puhu ja puhu terapiassa.
Minä olen lähes 40, enkä osannut auttaa itseäni ajoissa. Nyt olen jo toivoton tapaus.
Olet fiksu kun tiedostat ongelman ytimen. Onnea matkaan! Olet vielä nuori, joten sinulla on hyvin aikaa eheytyä,
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole ne yksittäiset huonot muistot mikä on traumatisimoituneen ongelma nykyhetkessä, vaan minulla esim persoonan jakautumisen mukanaan tuomat vaikeudet vaikkapa muistissa, keskittymiskyvyssä, tunteettomuudessa, energiassa, tyhjyyden tunteessa, epätodellisessa olossa, elämänhallinnassa. Yksittäiset ikävät flashbackit, vaikka ovatkin jokapäiväisiä, ei ole noiden rinnalla mitään. Ei auta siis sanoa "unohda menneet", ei se ole se ongelma.
Tämä on todella tärkeä pointti. Koska jos traumojen purkamiseen tarvittaisiin vain tietoisuutta niistä, toipuminen kävisi hetkessä. Mutta kyse ei ole vain siitä. Kaikki ne vuodet, traumoja traumojen päälle, muokkasivat aivoja aivan koko ajan. Syntyy defenssejä, persoonallisuuden vääristymiä, jotta lapsi pystyisi toimimaan sairaassa ympäristössä. Kaikki nämä asiat vaikuttavat stressihormonitasoihin, ajatusmalleihin, hermotuksiin aivoissa ihan fyysisellä tasolla. Siksi tarvitaan aika paljon työtä toipumisessa! Ja näistä johtuen syntyy vaikeuksia sosiaalisiin suhteisiin, mistä sitten tulee taas lisää traumaa!
Lisäisin tähän silti että aivot ovat plastiset, joten toivoa meille onneksi on...
Kirja: Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaali ihminen noin ulkopuolisesti, mutta tuntuu, että pinnistelen ja keskityn koko ajan siihen etten vaan sekoa. Mies tietää jotain juttuja lapsuudestani alkoholisti perheessä, mutta en ole pystynyt kertomaan niitä pahimpia asioita kenellekkään. Tuntuu, että olen vaan jotenkin niin rikki, ettei mikään määrä terapiaa pysty sitä korjaamaan. Olen kuitenkin vasta parikymppinen, että kai tässä jotain toivoa on, jos ihan tosissani yritän. Vain onko meidät lapsena rikotut vaan tuomittu epäonnistumaan?
Auta itseäsi ajoissa. Puhu ja puhu terapiassa.
Minä olen lähes 40, enkä osannut auttaa itseäni ajoissa. Nyt olen jo toivoton tapaus.
Olet fiksu kun tiedostat ongelman ytimen. Onnea matkaan! Olet vielä nuori, joten sinulla on hyvin aikaa eheytyä,
Onko rahatilanteesta kiinni vai asuinpaikasta (ei apua lähettyvillä) vai ...loppuiko vain usko siihen, että mikään auttaa? Aina kun luen tällaista että joku on joutunut luovuttamaan niin tekisi mieli olla supersankari ja poistaa pahat kokemukset sillä.
Itselläni nämä ovat auttaneet:
-riittävä uni & säännöllinen ruokailu
-itkeminen, oikein ulvomalla
-urheilu
-laulaminen
-piirtäminen
-kirjoittaminen
-vihastuminen siitä mitä minulle on tehty
Suosittelen lämpimästi Pete Walkerin kirjaa From surviving to thriving.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä psykoterapiassa on parasta ja auttaa?
Alussa terapeutin empaattiset sanat auttoivat uskomaan, että tarvitsen ja ennen kaikkea ansaitsen tulla autetuksi. Sen jälkeen sain käydä läpi lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat, jotka olivat aiheuttaneet tietynaisen persoonallisuuden jakautumisen, missä yksi osa toteutti ympäristön vaatimuksia ja odotuksia. Tämän julkisivun olin kehitellyt niissä tilanteissa, joita en nuoresta iästäni johtuen ollut pystynyt tunnetasolla käsittelemään.
Toinen, salainen puoli oli heikko ja tunteellinen, ja sellaisenaa syvää häpeää aiheuttava, tarvitseva, mutta myös pelottavan kuohuva, väkivaltainen (itseäni kohtaan), paha, arvoton, ahdistava, ja lopulta kylmä ja tunteeton möykky. Terapiassa pystyin yhdistämään nämä kaksi puolta eheäksi kokonaisuudeksi, jossa pärjääminen ja kovuus ei määritele ihmisarvoani, ja toisaalta pystyn tunteiden tukahduttamisen sijaan hyväksymään ja käsittelemään niitä.
Kirjoittaminen on ollut iso osa toipumista, ja niin kuin joku aikaisemmin mainitsikin, terapia on rankka kokemus ja mulle kaikkein tärkeimmät tapaamiset aiheuttivat päiväkausien jäsen- ja päänsärkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201709222200410828_tw.shtml
Yle: Narsistinen isä teki Eijan elämästä helvettiä - silppusi viimeisenä tekonaan perintörahat ja upotti 356 000 euroa liisteriin
Sunnuntai 24.9.2017 klo 09.30
Tamperelainen Eija, 45, kertoo tarinansa huomenna TV2:lla esitettävässä Tuhkimotarinoita-ohjelmassa.
Isä pahoinpiteli ja manipuloi tytärtään.
Manipulointi ja valehtelu jatkuivat myös Eijan aikuistuttua.
Tuhkimotarinoiden jakso on jo katsottavissa Yle Areenassa.
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201709222200410828_tw.shtml
Yle: Narsistinen isä teki Eijan elämästä helvettiä - silppusi viimeisenä tekonaan perintörahat ja upotti 356 000 euroa liisteriin
Sunnuntai 24.9.2017 klo 09.30
Tamperelainen Eija, 45, kertoo tarinansa huomenna TV2:lla esitettävässä Tuhkimotarinoita-ohjelmassa.
Isä pahoinpiteli ja manipuloi tytärtään.
Manipulointi ja valehtelu jatkuivat myös Eijan aikuistuttua.
Tuhkimotarinoiden jakso on jo katsottavissa Yle Areenassa.
Että tuntuu pahalta, olikohan tää se tapaus, jossa lapsi oli vieläpä adoptoitu? Tulisin kyllä tosi katkeraksi, etten ois saanut rahoja :'( Edes jonkinlainen hyvitys siitä, ettei saanut rakkautta, mutta ei. Senkin tuo kusipää tuhosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaah, siistiä, luinkin ohjelman esittelyn, että liisteriin laitetut rahat oli korvattu!!!! Hahhahhahaaaa, vaikka ymmärränkin, ettei se rakkautta korvaa. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201709222200410828_tw.shtml
Yle: Narsistinen isä teki Eijan elämästä helvettiä - silppusi viimeisenä tekonaan perintörahat ja upotti 356 000 euroa liisteriin
Sunnuntai 24.9.2017 klo 09.30
Tamperelainen Eija, 45, kertoo tarinansa huomenna TV2:lla esitettävässä Tuhkimotarinoita-ohjelmassa.
Isä pahoinpiteli ja manipuloi tytärtään.
Manipulointi ja valehtelu jatkuivat myös Eijan aikuistuttua.
Tuhkimotarinoiden jakso on jo katsottavissa Yle Areenassa.
Että tuntuu pahalta, olikohan tää se tapaus, jossa lapsi oli vieläpä adoptoitu? Tulisin kyllä tosi katkeraksi, etten ois saanut rahoja :'( Edes jonkinlainen hyvitys siitä, ettei saanut rakkautta, mutta ei. Senkin tuo kusipää tuhosi.
Adoptiosta ei ole kyse. Isä vieroitti lapsen äidistään. Minusta tuntuu pahalta, että narsistivanhempia on oikeasti, kuten itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et ole oppinut terapiassa yhtään mitään...
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi Pete Walkerin kirjaa From surviving to thriving.
Samoin.
Alue: Aihe vapaa
Näin on! Varsinkin vaikeat lapsuustraumat on pakko käsitellä ja käydä läpi vuosien traumahoidoissa, joihin täytyy _sitoutua_. Traumojen läpikäyminen on äärimmäisen raskasta ja kivuliasta, mutta se on ainoa tie vapauteen. Elämän olosuhteet täytyy rakentaa sellaisiksi, että ne _mahdollistavat_ traumojen hoidon. Jos on valinnut esim. muuttaa ulkomaille, niin se on siis oma valinta, jolloin on valinnut ulkomaille muuton traumojen käsittelyn sijaan kotona.