Mitä vastaat esim. harrastusporukassa kun joku kysyy ammattiasi tai työstäsi etkä halua paljastaa sitä?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanon olevani terveydenhuoltoalalla. Olen siis lääkäri. En halua kertoa ammattiani, koska '' parhaillaan'' se on johtanut siihen, että yöllä joku hyvänpäivän tuttu soittaa kotiin ja kysyy diagnoosia johonkin vaivaan, joka ei kaikenlisäksi edes ole omaa alaani.

Miksi annat hyvänpäiväntutuille yhteystietosi? Ja miksi yleensä edes seurustelet noin typerien ihmisten kanssa?

Ja kolmanneksi, jos kerran yksi ihminen käyttäytyi noin epäsopivasti, niin miksi oletat että kaikki muut tulevaisuudessa tapaamasi ihmiset ovat yhtä tyhmiä ja huonokäytöksisiä?

Kummallinen maailmankuva sulla.

Vierailija kirjoitti:

Sanon olevani toimistotöissä, mikä noin periaatteessa pitää paikkansa. Jos sanon olevani toimittaja, monet tekevät ihan kummallisia päätelmiä siitä, mitä teen ja millainen olen.

Otin tämän tavan käyttöön, kun yhdellä kurssilla kerroin esittäydyttäessä ammattini ja silloisen työpaikkani. Kurssin vetäjä kiljahti, että meillähän on täällä ihan julkkis, iih, ja sellainen leima minuun sitten asettui koko kurssin ajaksi. En ole julkkis, olen tuntematon ja köyhä freelancer...

Minulla on sama taktiikka. Kaikki haluaa kertoa epäkohtia ja vääryyksiä, joista pitää kirjoittaa. Tai ainakin tenttaa minua jonkun kolleegan vuosia sitten julkaistusta kirjoituksesta. Minä en edes paljon kirjoita juttuja, vain editoin tai taitan yms.

"Johdan yhtä suurehkoa yritystä".

Olen kahdeksan lapsen kotiäiti jolla on koko ajan kädet täynnä työtä.

"Olen viininmaistaja" - nauttii kotona vinkkua

"Olen konsultti" - neuvon mielelläni tuttuja ja tuntemattomia kaikissa asioissa

"Olen meedio" - pelottele tyyppi kauemmas

"Olen rahoitusalalla" - miettii jatkuvasti, riittääkö tili tämän kuun loppuun ja mistä rahat laskuihin

"Kasvatusalan hommia teen" - hoitaa omia lapsia kotona

"Tietsikalla työskentelen kaikki päivät" - vietän AV:lla kaiken aikani

Vierailija kirjoitti:

Oon terveysalalla.... ja vaihdan äkkiä aihetta. Olen sairaalan siivooja!

Voit sanoa olevasi töissä sairaalassa (kun se on konkreettinen työpaikkasi) tai olevasi töissä sairaalalla (jos työnantajasi on sairaala eikä jokin eri firma.) Et ole kuitenkaan töissä terveydenhoitoalalla vaan siivousalalla.

Kovin ympäripyöreästi tässä kerrotaan, miten kamalan paljon on salattavia ammatteja, mutta yhtäkään ei edes tällä palstalla voida kertoa.

Lääkäri täälläkin. Harrasteporukassa kerron olevani terveydenhuollossa töissä, eipä ole kukaan sen tarkemmin udellut. Pari hyvää ystävää moittii minua biologiksi kysyttäessä (kaikki kunnia biologeille). Asian käsittely on usein nopsaa.

Vierailija kirjoitti:

Kovin ympäripyöreästi tässä kerrotaan, miten kamalan paljon on salattavia ammatteja, mutta yhtäkään ei edes tällä palstalla voida kertoa.

Ne on salaisia! :)

Sanon olevani hoitoalalla.

Minä sanon julkisesti työpaikkaani nimeltä (alueen suurin sairaala) mutta en ammattiani kuin erikseen varta vasten kysyttäessä.

lmao ei noiden "salattavien" ammattien edes tarvitse olla mitenkään "hienoja". mutta av:lla toki kateus nousee heti

Ammattia salataan koska sen paljastaminen johtaa

a) hyötymiseen esim. Juristi, lääkäri tai muu ammattilainen - ihmiset alkavat selittää omia ongelmiaan ilmaisen ja helpon avun toivossa

b) häpeään (ihmiset naureskelee vähätellen, että "se on v a a n siivooja!" Tai että "se on rassukka työtön, vaikka on tohtori, hih!")

Voithan kertoa firman (jos mahdollista) ja selittää että teet jotain tylsää toimistosihteerin työtä eli byrokraattista lomakerumbaa. Harva tuollaista pitää niin kiinnostavana että kyselee tarkemmin. Jos joku rupeaa kyselemään niin rupea selittelemään teidän hienoa matkalaskusysteemiä niin eiköhän se siitä :)

Sanon olevani insinööri, niinkuin olenkin. Kiinnotostus lopahtaa 100-varmasti.

Sanon, että olen lentokentällä töissä. Olen lennonjohtaja, sitä yhä vaan jaksetaan ällistellä. Kun sanon vaan lentokentän, se ei kiinnosta ketään enempiä.

Voi myös olla ettei halua kertoa ammattiaan ja/tai koulutustaan, koska muut voivat olla kateellisia.

Mä olen ihan tavallisessa firmassa johtajana, mutta usein ihmiset tekevät sen perusteella oletuksia tuloistani, luonteestani tai niiden perusteella esim lasteni oletetusta leuhkuudesta. Siksi mä sanon puolitutuille yleensä toimistohommat tai toimialan. Ihmisten käytökseen vaikuttaa valtavasti tuollaiset ennakkoluulot.

Vierailija kirjoitti:

Sanon että minulla ei ole lupaa puhua työstäni.

Noin jos joku vastaisi , pitäisin sitä täysin ylimielisenä kusipäänä (ja stereotyyppinen mulkkusuomalaisiena) ja antisin olla.

Aina pitää olla joku vastaus, vaikka ympäripyöreä

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla ettei halua kertoa ammattiaan ja/tai koulutustaan, koska muut voivat olla kateellisia.

Suomalaiset voivat vähitellen luopua tuosta varsin typerästä kateusasuasta. Olkaa ylpeitä saavutuksista!!

En nykyään kerro ammattiani, sanon vaan ympäripyöreästi millä alalla olen. En häpeä enkä pelkää hyötyjiä (niitä ei ole), mutta ammattini ei ole mitenkään tavallinen ja yleensä se herättää lisäkysymyksiä tyyliin " ai jaa, mitäs semmoinen tekee?". Nuorempana jaksoin vielä selittää. Nykyvuosina puhun työstä vain 436töissä.