Mitä vastaat esim. harrastusporukassa kun joku kysyy ammattiasi tai työstäsi etkä halua paljastaa sitä?

Alan ymmärtää, miksi verkostoituminen on monille niin vaikeaa ja mahdotonta.

Olen lentoemäntä. Yleensä ihmiset alkavat kysellä saisiko heille halpoja lentolippuja (miten) tai sitten alkavat selostaa mitä heille on milläkin menneillä lennoilla tapahtunut. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanotte jos olette työtön? Itseäni hävettää tämä tosi paljon enkä sen takia uskalla jutella kenellekkään uudelle tyypille.

Minua ei hävettänyt, vaikka olin pari vuotta työtön. Taisin melkeinpä ylpeillä sillä, ettei tarvinnut kuluttaa aikaa työntekoon. 

Sano vaikka, ettei sinun tarvitse olla töissä. :)

Jos joku ei uskalla harrastuspiireissä mainita työtään, niin miksi juttelee niille ihmisille ollenkaan? Olkaa hiljaa ja vetäytykää sivummalle. Mitä sellaisia harrastuksia on, että edes on pakko puhua henk.koht. asioita? Itse olen käynyt esim. työväenopison kursseilla, eikä siellä koskaan ole ollut pakko puhua muille, jos ei halua. 

Ottakaa elämänne omiin käsiinne älkäää tehkö turhista asioista ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että olen lentokentällä töissä. Olen lennonjohtaja, sitä yhä vaan jaksetaan ällistellä. Kun sanon vaan lentokentän, se ei kiinnosta ketään enempiä.

Minä päättelisin vastauksestasi, että olet töissä tax free -myymälässä.

Vierailija kirjoitti:

Yleisestikin on aika surullista, että kun uusia ihmisiä tavataan, heti ensimmäisten asioiden joukossa kysytään töistä/opiskelusta. Ellei jopa nimen jälkeen heti seuraavaksi. Sekö se on ihmisen mitta?

Tuo kertoo enemmän sinun aivoituksistasi kuin kyselijän. Kyseessä on small talk, mutta sinä itse vedät siitä heti jotain syvempiä merkityksiä ja arvoasetelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon olevani ICT-alalla. Kukaan ei kysele enempää kun eivät tajuaisi kuitenkaan mitään tietokonejutuista.

Eikö ICT viittaa puhelinkeskuksiin?

Satunnaisille kysyjille sanon, että olen aiemmin puuhannut eläinten kanssa, nyt eläkkeellä.

Olen siis eläinlääkäri, eläkkeellä virasta ja praktiikasta.

Viimeksi työstäni kysyi henkilö, joka tekee minulle juuri remonttia. Mitä ihmettä työni ja elämäni hänelle kuuluu?!

Ei tarvitse onneksi hävetä. Mun ammatti on sellainen, ettei kukaan oikein edes tajua, mitä teen. Ihan hyödyllinen insinööriammatti kuitenkin.  Sanon siksi kaikkialla olevani vain suunnittelija. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ettei voi sanoa mitä tekee työkseen? Ei se ole niin henkilökohtainen tieto. Kuuluu small talkiin.

Miksi kukaan edes kyselee?

Vierailija kirjoitti:

Alan ymmärtää, miksi verkostoituminen on monille niin vaikeaa ja mahdotonta.

Kyllä ne hyödylliset verkostoitumiset tehdään jossain ihan muualla kuin uteliaan kyylän toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanon olevani terveydenhuoltoalalla. Olen siis lääkäri. En halua kertoa ammattiani, koska '' parhaillaan'' se on johtanut siihen, että yöllä joku hyvänpäivän tuttu soittaa kotiin ja kysyy diagnoosia johonkin vaivaan, joka ei kaikenlisäksi edes ole omaa alaani.

Miksi annat hyvänpäiväntutuille yhteystietosi? Ja miksi yleensä edes seurustelet noin typerien ihmisten kanssa?

Ja kolmanneksi, jos kerran yksi ihminen käyttäytyi noin epäsopivasti, niin miksi oletat että kaikki muut tulevaisuudessa tapaamasi ihmiset ovat yhtä tyhmiä ja huonokäytöksisiä?

Kummallinen maailmankuva sulla.

Suppea on sun maailmasi, jos kuvittelet, ettei toisten yhteistietoja voi saada muutenkin kuin itse antamalla. Harrasteissa on kaikenlaisia ihmisiä, seurusteltavaa riittää, vaikka lasten koulun vanhempainillassakin... Siellä opettaja on ottanut tavakseen jakaa yhteystiedot, että lapset pysyy tallessa.

Että kummallinen on sun maailmasi mun vinkkelistä

ohikulkija

Ei koulussa kyllä enää jaeta oppilaiden yhteystietoja muille vanhemmille.

Sanon niille kyylille, että toimin jätebisneksessä. Olen siis roskakuski .

Ennen sanoin että olen insinööri.

Se sai naiset haukottelemaan ja häipymään. Insinöörit ovat kuulema teoreettisia ja tylsiä.

Nykyään sanon olevani pomo isossa firmassa. Mimmit käyvät kuumana kuin hellan koukku.

Kumpakin on totta.

Koulutukseltani olen insinööri, työtehtäväni on pörssiyhtiössä keskiportaan johtotehtävät.

M24

Nyt jäi kiinnostamaan, että.mitä on ne ammatit joita pitää salailla? Varsinkin perheen turvallisuuteen vedoten?

Lääkäri, poliisi ja lakimies on tietysti ymmärrän ettei jaksa niitä mainostaa. Mutta mitä ne muut ammatit on?

Yleensä kanalaumassa on paljon kaiken maailman diipadaapa hr tyyppejä, kampaajia sun muita naisten perus kälkätys ammatteja, sanon että olen tekniikan alalla ja jos joku vielä jaksaa kysellä lisää, sanon että teen niin laaja-alaista teknillistä työtä että et sinä ymmärtäisi vaikka selittäisin ja ei ole aikaa alkaa sen kummemmin selventää. Yleensä kanat ei kysy sen enempää kun menee yli ymmärryksen.

Isoissa juhlissa joissa kukaan ei tunne, valehtelen olevani kampaaja, ei tarvitse kuunnella mitään ihmettelyitä sen enempää ja miehet ei koe alemmuutta.

Kunnalla töissä. Ei tarvitse sanoa että johtotehtävässä

Tässä on jo kuvattukin monia syitä, miksi kaikki eivät halua kertoa työpaikkaansa. Itse sanon usein vain olevani julkisella sektorilla. En todellakaan kerro jollekin satunnaiselle tuttavuudelle, että käsittelen paljon henkilötietoja ja teen ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa ihmisen toimeentuloon tms. On ihan selvää, ettei vaikka sosiaalityöntekijä, poliisi, työsuojelutarkastaja tai Kelan työntekijä kerro sen tarkemmin ammatistaan.

Tässäkin koen itse vielä aika isoja vivahde-eroja tuttuuden suhteen. Jos törmään vaikka vanhaan koulukaveriin, voin hyvinkin kertoa mitä teen, mutta kuten tässä taannoin tapahtui, niin en todellakaan kertonut pikkupaikkakunnan kosmetologille työpaikkaani. En koe mitään velvollisuutta tällaiseen small talkiin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.

Jos sanon, että olen arkkitehti, keskustelu joko hyytyy siihen, tai aletaan haukkua jotain erikoista rakennusta minulle, ja arkkitehteja yleensä. Ei jaksa.

Nykyään olen kunnalla töissä, joten sanon, että kunnalla toimistotöissä.

Yleensä sanon noissa tilanteissa, että olen terveydenhuoltoalalla. Se on tarpeeksi informatiivista, mutta toisaalta tarpeeksi epämääräisesti sanottu. Yleensä ihmiset sitten olettavat, että olen hoitaja, osastosihteeri tai laitoshuoltaja, oikeasti olen lääkäri. Tällä tavalla vältän kivasti puolituttujen ihmisten nivusihottumien tarkastelut ja reseptipyynnöt.

Olen työtön ja silloin tällöin palkkatukitöissä. En käy vapaa-ajalla kuin kaupassa ja vanhempaani katsomassa, muuten olen kotona sisällä. Kukaan ei kysele mitään.