Lue keskustelun säännöt.
onko moraalisesti oikein pimittää adoptiolapselta tieto hänen biologisesta perheestään?
moraalinen dilemma
23.09.2017 |
Mitä mieltä? Jos on niin pienenä adoptoitu (kotimaasta) ettei lapsella ole omia muistikuvia sisaruksistaan, vanhemmistaan niin onko moraalisesti oikein pimittää tieto siitä, antaa ymmärtää, että on oma biologinen lapsi ja tunnustaa asia vasta täysikäisyyden kynnyksellä (siinä vaiheessa on pakko koska lapsi saisi asian tietoon joka tapauksessa maistraatin omilta sivuilta jonne merkitään biologiset, sekä adoptiovanhemmat)?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Mitä ihmeen syitä sinulla on puhua tuohon sävyyn?
Täällä on sitäpaitsi jo moneen kertattu vastattu että 1) nykyään neuvotaan olemaan avoimia, ennen neuvottiin päinvastoin, 2) adoptiovanhemmilla ei välttämättä ole mitään tietoja ja 3) täysi-ikäisenä adoptiolapsi saa ne tiedot halutessaan viranomaisilta.
en ole tuo kenelle kirjotit mutta nytkö mielestäsi ois hyvä lopettaa tää "jankkaaminen" kun nuo kolme pointtia on tuotu esille?! :-D Musta tää on hyvä keskustelu hyvä et näitääkin mietitään ääneen
Mitä keskustelemista tässä on?
Pitäisikö sinun poistua tästä keskustelusta jos et halua keskustella?
Miksi teidän täytyy märehtiä muiden asioita?
Ja syyttää esim siitä että jollakulla on huono moraali, vaikka asia on juridinen? Eikä ae ihminen voi siihen vaikuttaa.
Onhan se moraalinen asia jos antaa ymmärtää muuta kuin miten asiat todellisuudessa ovat.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt täysin teoreettinen esimerkki. Mutta mitä tekisitte, jos oven taakse ilmaantuisi nuori, joka kertoisi, että hän on biologisesti sukuunne kuuluva ja hän tietää, että olette paljon varakkaampia, kuin hänen adoptioperheensä. Nuori alkaisi vaatia teiltä rahaa, koska teillä olisi siihen varaa, mutta adoptioperheellä taas ei. Minä en missään tapauksessa alkaisi rahoittamaan nuoren elämää. Hän ei enää kuulu meidän perheeseemme, vaan on täysin adoptioperheen elätettävä. Toki voisin antaa joululahja- ja synttärilahjaksi rahaa, mutta siihen se saisi jäädä. Liioin perintöä hänen olisi turha odottaa.
Adoptiolapsihan on adoptiovanhempiensa juridinen lapsi. Ei siis pelkästään "elätettävä".
Ja käytännössä hyvin harvoin se lapsensa adoptioon antanut on varakas ja adoptiovanhemmat köyhiä. Kyllä se on just päinvastoin.Kyseessähän oli siis teoreettinen erimerkki, joka on myös osittain totta. Tädilleni kävi juuri noin. Hän oli nuorena antanut "vahinkolapsensa" adoptioon, koska katsoi, ettei tuolloin rahattomana olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta. Parin vuoden kuluttua hän meni avioon varakkaan yrittäjämiehen kanssa ja vuosien saatossa tädistä tuli myös varakas nainen, koska hän tuli omistamaan puolet miehen menestyneestä yrityksestä. Täti ja hänen lapsensa adoptoinut perhe asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla ja tietenkin lapsi sai lopulta tietää, että tätini oli hänen biologinen äitinsä. Loput arvaattekin. Tämä ei tapahtunut Suomessa, tätini asui jo tuolloin eräässä isossa Euroopan maassa. Mies kuoli ja tätini muutti takaisin Suomeen myytyään yrityksen eräälle miehen sukulaiselle hyvällä hinnalla. Adoptioon annettu lapsi jäi nuolemaan näppejään. Ja tämä lapsen adoptoinut perhe, pärjäsi kyllä taloudellisesti ihan hyvin, mutta lapsi olisi halunnut paljon enemmän kuin he pystyivät antamaan. Että tällainen tapaus tällä kertaa.
Ja?
Miten lapsen identiteetille käy, jos toinen vanhemmista ei olekaan oikea biovanhempi? Esim. isä on joku muu. Niinpä, ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt täysin teoreettinen esimerkki. Mutta mitä tekisitte, jos oven taakse ilmaantuisi nuori, joka kertoisi, että hän on biologisesti sukuunne kuuluva ja hän tietää, että olette paljon varakkaampia, kuin hänen adoptioperheensä. Nuori alkaisi vaatia teiltä rahaa, koska teillä olisi siihen varaa, mutta adoptioperheellä taas ei. Minä en missään tapauksessa alkaisi rahoittamaan nuoren elämää. Hän ei enää kuulu meidän perheeseemme, vaan on täysin adoptioperheen elätettävä. Toki voisin antaa joululahja- ja synttärilahjaksi rahaa, mutta siihen se saisi jäädä. Liioin perintöä hänen olisi turha odottaa.
Adoptiolapsihan on adoptiovanhempiensa juridinen lapsi. Ei siis pelkästään "elätettävä".
Ja käytännössä hyvin harvoin se lapsensa adoptioon antanut on varakas ja adoptiovanhemmat köyhiä. Kyllä se on just päinvastoin.Kyseessähän oli siis teoreettinen erimerkki, joka on myös osittain totta. Tädilleni kävi juuri noin. Hän oli nuorena antanut "vahinkolapsensa" adoptioon, koska katsoi, ettei tuolloin rahattomana olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta. Parin vuoden kuluttua hän meni avioon varakkaan yrittäjämiehen kanssa ja vuosien saatossa tädistä tuli myös varakas nainen, koska hän tuli omistamaan puolet miehen menestyneestä yrityksestä. Täti ja hänen lapsensa adoptoinut perhe asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla ja tietenkin lapsi sai lopulta tietää, että tätini oli hänen biologinen äitinsä. Loput arvaattekin. Tämä ei tapahtunut Suomessa, tätini asui jo tuolloin eräässä isossa Euroopan maassa. Mies kuoli ja tätini muutti takaisin Suomeen myytyään yrityksen eräälle miehen sukulaiselle hyvällä hinnalla. Adoptioon annettu lapsi jäi nuolemaan näppejään. Ja tämä lapsen adoptoinut perhe, pärjäsi kyllä taloudellisesti ihan hyvin, mutta lapsi olisi halunnut paljon enemmän kuin he pystyivät antamaan. Että tällainen tapaus tällä kertaa.
Olipa moraaliton tapa suhtautua siihen lapseen! Ihan niin kuin se lapsi olisi syypää omaan törttöilyyn.
Minun enoni sai perinnön myös bioäidiltään.
Minulta pimitettiin sukujuureni, koska narsisti halusi omistaa minut. En tekisi kenellekään samaa, enkä suosittele pimittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Mitä ihmeen syitä sinulla on puhua tuohon sävyyn?
Täällä on sitäpaitsi jo moneen kertattu vastattu että 1) nykyään neuvotaan olemaan avoimia, ennen neuvottiin päinvastoin, 2) adoptiovanhemmilla ei välttämättä ole mitään tietoja ja 3) täysi-ikäisenä adoptiolapsi saa ne tiedot halutessaan viranomaisilta.
en ole tuo kenelle kirjotit mutta nytkö mielestäsi ois hyvä lopettaa tää "jankkaaminen" kun nuo kolme pointtia on tuotu esille?! :-D Musta tää on hyvä keskustelu hyvä et näitääkin mietitään ääneen
Mitä keskustelemista tässä on?
Pitäisikö sinun poistua tästä keskustelusta jos et halua keskustella?
Miksi teidän täytyy märehtiä muiden asioita?
Ja syyttää esim siitä että jollakulla on huono moraali, vaikka asia on juridinen? Eikä ae ihminen voi siihen vaikuttaa.
Onhan se moraalinen asia jos antaa ymmärtää muuta kuin miten asiat todellisuudessa ovat.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Se, että valehtelee on moraalinen asia. Sen voi aina päättää, että valehtelenko lapselle olevani hänen bioäiti vai kerronko totuuden. Lapsille pystyy puhumaan vaikeistakin asioista. Huomaatko, että itse alati jankkaat jankkaamisesta? Jos et pidä tästä ketjusta niin voit poistua täältä mutta kyllä näistä asioista keskustellaan halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen identiteetille käy, jos toinen vanhemmista ei olekaan oikea biovanhempi? Esim. isä on joku muu. Niinpä, ei mitenkään.
Onhan tuo täysin eri asia, mutta kyllä tuossakin tilanteessa voi vaurioitua identiteetti sekä välit valehtelevaan vanhempaan vaurioituu halusi valehtelija sitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Mitä ihmeen syitä sinulla on puhua tuohon sävyyn?
Täällä on sitäpaitsi jo moneen kertattu vastattu että 1) nykyään neuvotaan olemaan avoimia, ennen neuvottiin päinvastoin, 2) adoptiovanhemmilla ei välttämättä ole mitään tietoja ja 3) täysi-ikäisenä adoptiolapsi saa ne tiedot halutessaan viranomaisilta.
en ole tuo kenelle kirjotit mutta nytkö mielestäsi ois hyvä lopettaa tää "jankkaaminen" kun nuo kolme pointtia on tuotu esille?! :-D Musta tää on hyvä keskustelu hyvä et näitääkin mietitään ääneen
Mitä keskustelemista tässä on?
Pitäisikö sinun poistua tästä keskustelusta jos et halua keskustella?
Miksi teidän täytyy märehtiä muiden asioita?
Ja syyttää esim siitä että jollakulla on huono moraali, vaikka asia on juridinen? Eikä ae ihminen voi siihen vaikuttaa.
Onhan se moraalinen asia jos antaa ymmärtää muuta kuin miten asiat todellisuudessa ovat.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Se, että valehtelee on moraalinen asia. Sen voi aina päättää, että valehtelenko lapselle olevani hänen bioäiti vai kerronko totuuden. Lapsille pystyy puhumaan vaikeistakin asioista. Huomaatko, että itse alati jankkaat jankkaamisesta? Jos et pidä tästä ketjusta niin voit poistua täältä mutta kyllä näistä asioista keskustellaan halusit tai et.
Kuka on valhedellut ta jättänyt kertomatta? Koska? Miksi? Jos joku adoptiovanhempi on näin tehnyt koska viranomainen on häntä niin neuvonut tekemään niin onko hän toiminut väärin?
Tää keskustelu ei kauheesti etene tästä jankkaamisesta, kun et edelleenkään suoatu kertomaan, mistä on kyse. Sinun omasta kaunastasi ilmeisesti sävystäsi päätellen.
Ahaa. Eli tässä on nyt kyse adoptiolapsesta, jonka adoptioäiti onkin narsisti ja se on nyt aiheuttanut kamalasti ongelmia.
Jaaha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.[/quote]
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.[/quote]
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Missä? En tiedä yhtäkään adoptioperhettä joka näin toimisi.
Ja vaikka sinun adoptiovanhempasi olisivat mielestäsi täyspaskoja niin kai tajuat että ne biovanhempasi eivät halunneet sinua ollenkaan. En tajua miten nyt yhtäkkiä he olisivat ne tarinan pelastajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ennen jopa neuvottiin toimimaan näin. Nykyään adoptioneuvonnassa (joka on kaikille adoptoiville pakollinen) kehotetaan avoimuuteen.
Aina tietoja ei ole.
Hyvin harvoin kotimaan adoptiotapauksissa ei ole mitään tietoa biologisesta perheestä. Ja vaikka ei olisikaan niin ei se silti ole oikein antaa ymmärtää muuta.
Adoptiovanhemmille ei edes viranomaiset kerro lapsen biologisen vanhempien tietoja, vaikka pyytäisi. En nyt ymmärrä kuka valehtelee ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Missä? En tiedä yhtäkään adoptioperhettä joka näin toimisi.
Ja vaikka sinun adoptiovanhempasi olisivat mielestäsi täyspaskoja niin kai tajuat että ne biovanhempasi eivät halunneet sinua ollenkaan. En tajua miten nyt yhtäkkiä he olisivat ne tarinan pelastajat.
Oli kyllä rumasti kirjoitettu, tietämättömästi. Harvoin on kyse siitä etteikö lapsen biovanhemmat häntä haluaisi vaan siitä että he eivät syystä tai toisesta ole kykeneväisi hoitamaan lasta, usein päätös allekirjoittaa oman lapsen adoptiopaperit on musertava. Lisäksi lapsella on muutakin biosukua yleenä joka jää kaipaamaan, mummoja, ukkeja, tätejä, siskoja, velejä jne. Hypoteettisesti jos tietäisit, että noin on käynyt (adoptiovanhemmat ovat pimittäneet viranomaisten voimakkaista kehoituksista huolimatta tiedon lapselta) niin onko sinusta toimittu moraalisesti väärin? Eikö sinua itseäsi kauhistuttaisi tehdä noin adoptiolapsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ennen jopa neuvottiin toimimaan näin. Nykyään adoptioneuvonnassa (joka on kaikille adoptoiville pakollinen) kehotetaan avoimuuteen.
Aina tietoja ei ole.
Hyvin harvoin kotimaan adoptiotapauksissa ei ole mitään tietoa biologisesta perheestä. Ja vaikka ei olisikaan niin ei se silti ole oikein antaa ymmärtää muuta.
Adoptiovanhemmille ei edes viranomaiset kerro lapsen biologisen vanhempien tietoja, vaikka pyytäisi. En nyt ymmärrä kuka valehtelee ja mitä.
No niinpä. Ap taitaa olla nyt aika hukassa ja hakee biosuvusta jotain ihme pelastusta solmuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ennen jopa neuvottiin toimimaan näin. Nykyään adoptioneuvonnassa (joka on kaikille adoptoiville pakollinen) kehotetaan avoimuuteen.
Aina tietoja ei ole.
Hyvin harvoin kotimaan adoptiotapauksissa ei ole mitään tietoa biologisesta perheestä. Ja vaikka ei olisikaan niin ei se silti ole oikein antaa ymmärtää muuta.
Adoptiovanhemmille ei edes viranomaiset kerro lapsen biologisen vanhempien tietoja, vaikka pyytäisi. En nyt ymmärrä kuka valehtelee ja mitä.
Jos valehtelee lapselle siitä, että hänellä on sellainen tausta kuin on (tullut perheeseen adoption eikä adoptioäitinsä kohdun kautta) niin kyllähän se nyt on aivan selvää valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Mitä ihmeen syitä sinulla on puhua tuohon sävyyn?
Täällä on sitäpaitsi jo moneen kertattu vastattu että 1) nykyään neuvotaan olemaan avoimia, ennen neuvottiin päinvastoin, 2) adoptiovanhemmilla ei välttämättä ole mitään tietoja ja 3) täysi-ikäisenä adoptiolapsi saa ne tiedot halutessaan viranomaisilta.
en ole tuo kenelle kirjotit mutta nytkö mielestäsi ois hyvä lopettaa tää "jankkaaminen" kun nuo kolme pointtia on tuotu esille?! :-D Musta tää on hyvä keskustelu hyvä et näitääkin mietitään ääneen
Mitä keskustelemista tässä on?
Pitäisikö sinun poistua tästä keskustelusta jos et halua keskustella?
Miksi teidän täytyy märehtiä muiden asioita?
Ja syyttää esim siitä että jollakulla on huono moraali, vaikka asia on juridinen? Eikä ae ihminen voi siihen vaikuttaa.
Onhan se moraalinen asia jos antaa ymmärtää muuta kuin miten asiat todellisuudessa ovat.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Adoptoilapsi saa ottaa biologiseen perheeseensä yhteyttä sosiaalitoimen kautta olettaen siis, että hänelle on ylipäänsä kerrottu, että hänet on adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Missä? En tiedä yhtäkään adoptioperhettä joka näin toimisi.
Ja vaikka sinun adoptiovanhempasi olisivat mielestäsi täyspaskoja niin kai tajuat että ne biovanhempasi eivät halunneet sinua ollenkaan. En tajua miten nyt yhtäkkiä he olisivat ne tarinan pelastajat.
Oli kyllä rumasti kirjoitettu, tietämättömästi. Harvoin on kyse siitä etteikö lapsen biovanhemmat häntä haluaisi vaan siitä että he eivät syystä tai toisesta ole kykeneväisi hoitamaan lasta, usein päätös allekirjoittaa oman lapsen adoptiopaperit on musertava. Lisäksi lapsella on muutakin biosukua yleenä joka jää kaipaamaan, mummoja, ukkeja, tätejä, siskoja, velejä jne. Hypoteettisesti jos tietäisit, että noin on käynyt (adoptiovanhemmat ovat pimittäneet viranomaisten voimakkaista kehoituksista huolimatta tiedon lapselta) niin onko sinusta toimittu moraalisesti väärin? Eikö sinua itseäsi kauhistuttaisi tehdä noin adoptiolapsellesi?
Suomessa on mahdollisuus saada paljon tukea siihen vanhemmuuteen ja sosiaaliturva taka taloudellisenkin turvan lapsiperheelle.
Eli jos todella antaa lapsen adoptioon, taustalla on yleensä kyllä todella mittavat ongelmat. Päihdeongelma, alkoholismi, rikoskierre tms. Jokin todella painava syy.
Ja mitä ihmettä ne adoptiovanhemmat voi tehdä? Ei he tiedä mitään tietoja biosuvusta. Ne tiedot on viranomaisilla! Mitä ihmettä ne viranomaisetkaan adoptiovanhempia painostaa, kun heillähän ne tiedot on.
Ja mitä se biosuku siellä muka kaipaa? Suomessa lapsi pyritään aina sijoittamaan lähisukuun, jos sellainen lapsen haluaa. Eli vanhemmat voi aina päättää antaakin lapawn huostaan eikä adoptioon. Jolloin se lähisuku on aina se eka instanssi jonne sitä lasta tarjotaan.
Paitsi tietenkin jos sen juopon narkkaripariskunnan koko lähisukukin on juoppoja narkkareita ja rikoskierteessä.
Mitä sinä kuvittelet sieltä biologisista sukulaisista löytyvän? Kymmenittäin lämpimiä ihmisiä joilla on nobelistin äly ja Wahlroosin omaisuus?
Ja ilkeät viranomaiset ja narsistiset adoptiovanhemmat ihan pahuuttaan vain kaapanneet lapsen näiltä pulmusilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Missä? En tiedä yhtäkään adoptioperhettä joka näin toimisi.
Ja vaikka sinun adoptiovanhempasi olisivat mielestäsi täyspaskoja niin kai tajuat että ne biovanhempasi eivät halunneet sinua ollenkaan. En tajua miten nyt yhtäkkiä he olisivat ne tarinan pelastajat.
Oli kyllä rumasti kirjoitettu, tietämättömästi. Harvoin on kyse siitä etteikö lapsen biovanhemmat häntä haluaisi vaan siitä että he eivät syystä tai toisesta ole kykeneväisi hoitamaan lasta, usein päätös allekirjoittaa oman lapsen adoptiopaperit on musertava. Lisäksi lapsella on muutakin biosukua yleenä joka jää kaipaamaan, mummoja, ukkeja, tätejä, siskoja, velejä jne. Hypoteettisesti jos tietäisit, että noin on käynyt (adoptiovanhemmat ovat pimittäneet viranomaisten voimakkaista kehoituksista huolimatta tiedon lapselta) niin onko sinusta toimittu moraalisesti väärin? Eikö sinua itseäsi kauhistuttaisi tehdä noin adoptiolapsellesi?
Suomessa on mahdollisuus saada paljon tukea siihen vanhemmuuteen ja sosiaaliturva taka taloudellisenkin turvan lapsiperheelle.
Eli jos todella antaa lapsen adoptioon, taustalla on yleensä kyllä todella mittavat ongelmat. Päihdeongelma, alkoholismi, rikoskierre tms. Jokin todella painava syy.
Ja mitä ihmettä ne adoptiovanhemmat voi tehdä? Ei he tiedä mitään tietoja biosuvusta. Ne tiedot on viranomaisilla! Mitä ihmettä ne viranomaisetkaan adoptiovanhempia painostaa, kun heillähän ne tiedot on.
Ja mitä se biosuku siellä muka kaipaa? Suomessa lapsi pyritään aina sijoittamaan lähisukuun, jos sellainen lapsen haluaa. Eli vanhemmat voi aina päättää antaakin lapawn huostaan eikä adoptioon. Jolloin se lähisuku on aina se eka instanssi jonne sitä lasta tarjotaan.
Paitsi tietenkin jos sen juopon narkkaripariskunnan koko lähisukukin on juoppoja narkkareita ja rikoskierteessä.
Mitä sinä kuvittelet sieltä biologisista sukulaisista löytyvän? Kymmenittäin lämpimiä ihmisiä joilla on nobelistin äly ja Wahlroosin omaisuus?
Ja ilkeät viranomaiset ja narsistiset adoptiovanhemmat ihan pahuuttaan vain kaapanneet lapsen näiltä pulmusilta?
Kuka tuollaista on muka väittänyt? Ja mikä helkkarin p*ska vanhemmuus kilpailu tämä muka on? Ei se oikeuta huonoon kohteluun, että toinen vaihtoehto olisi ehkä ollut vielä huonompi. Kyllä sillä lapsella on lähtökohtaisesti oikeus tuntea juurensa, sitä oikeutta ei sinun ahdas- ja ilkeämielinen paasauksesi vähennä tippaakaan.
Minun mummoni biologinen äiti oli hyvin nuori, vahingossa raskaaksi tullut tyttö. Tuohon aikaan avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin suhtauduttiin kovin toisella tavalla kuin nykyään. Adoptioon antamista voi toki kritisoida, mutta ei hän paha ihminen ollut. Yhteydenpidon myötä mummoni tutustui myös nuorempiin sisaruksiinsa, joita ei adoptiosta voi kyllä syyttää millään tavalla.
Kirjoituksesi oli äärettömän ignorantti ja pahansuopa. Toivottavasti et ole missään tekemisissä adoptio- tai muidenkaan lasten kanssa. Myrkyllisyys kun helposti leviää sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ei se ole moraalinen ongelma jos se on juridinen.
Jankkaat nyt samaa kuin jos joku itkisi että avioeron jälkeen ns aviomies ei olekaan uskollinen.
Vahva adoptio katkaisee siteet biosukuun, eikä se ole adoptioperheen päätettävissä oleva asia.
Ja jos joku on joskus jättänyt kertomatta että lapsi on adoptoitu, sekin on luultavimmin tapahtunut viranomaisten ohjeiden mukaan.
Mitä jos viranomaiset ja sosiaalityöntekijät ovat jatkuvasti kannustaneet adoptiovanhempia kertomaan lapselle totuuden mutta nämä silti ovat itsepintaisesti kieltäytyneet? Sellaistakin sattuu.
Missä? En tiedä yhtäkään adoptioperhettä joka näin toimisi.
Ja vaikka sinun adoptiovanhempasi olisivat mielestäsi täyspaskoja niin kai tajuat että ne biovanhempasi eivät halunneet sinua ollenkaan. En tajua miten nyt yhtäkkiä he olisivat ne tarinan pelastajat.
Oli kyllä rumasti kirjoitettu, tietämättömästi. Harvoin on kyse siitä etteikö lapsen biovanhemmat häntä haluaisi vaan siitä että he eivät syystä tai toisesta ole kykeneväisi hoitamaan lasta, usein päätös allekirjoittaa oman lapsen adoptiopaperit on musertava. Lisäksi lapsella on muutakin biosukua yleenä joka jää kaipaamaan, mummoja, ukkeja, tätejä, siskoja, velejä jne. Hypoteettisesti jos tietäisit, että noin on käynyt (adoptiovanhemmat ovat pimittäneet viranomaisten voimakkaista kehoituksista huolimatta tiedon lapselta) niin onko sinusta toimittu moraalisesti väärin? Eikö sinua itseäsi kauhistuttaisi tehdä noin adoptiolapsellesi?
Suomessa on mahdollisuus saada paljon tukea siihen vanhemmuuteen ja sosiaaliturva taka taloudellisenkin turvan lapsiperheelle.
Eli jos todella antaa lapsen adoptioon, taustalla on yleensä kyllä todella mittavat ongelmat. Päihdeongelma, alkoholismi, rikoskierre tms. Jokin todella painava syy.
Ja mitä ihmettä ne adoptiovanhemmat voi tehdä? Ei he tiedä mitään tietoja biosuvusta. Ne tiedot on viranomaisilla! Mitä ihmettä ne viranomaisetkaan adoptiovanhempia painostaa, kun heillähän ne tiedot on.
Ja mitä se biosuku siellä muka kaipaa? Suomessa lapsi pyritään aina sijoittamaan lähisukuun, jos sellainen lapsen haluaa. Eli vanhemmat voi aina päättää antaakin lapawn huostaan eikä adoptioon. Jolloin se lähisuku on aina se eka instanssi jonne sitä lasta tarjotaan.
Paitsi tietenkin jos sen juopon narkkaripariskunnan koko lähisukukin on juoppoja narkkareita ja rikoskierteessä.
Mitä sinä kuvittelet sieltä biologisista sukulaisista löytyvän? Kymmenittäin lämpimiä ihmisiä joilla on nobelistin äly ja Wahlroosin omaisuus?
Ja ilkeät viranomaiset ja narsistiset adoptiovanhemmat ihan pahuuttaan vain kaapanneet lapsen näiltä pulmusilta?
Kuka tuollaista on muka väittänyt? Ja mikä helkkarin p*ska vanhemmuus kilpailu tämä muka on? Ei se oikeuta huonoon kohteluun, että toinen vaihtoehto olisi ehkä ollut vielä huonompi. Kyllä sillä lapsella on lähtökohtaisesti oikeus tuntea juurensa, sitä oikeutta ei sinun ahdas- ja ilkeämielinen paasauksesi vähennä tippaakaan.
Minun mummoni biologinen äiti oli hyvin nuori, vahingossa raskaaksi tullut tyttö. Tuohon aikaan avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin suhtauduttiin kovin toisella tavalla kuin nykyään. Adoptioon antamista voi toki kritisoida, mutta ei hän paha ihminen ollut. Yhteydenpidon myötä mummoni tutustui myös nuorempiin sisaruksiinsa, joita ei adoptiosta voi kyllä syyttää millään tavalla.
Kirjoituksesi oli äärettömän ignorantti ja pahansuopa. Toivottavasti et ole missään tekemisissä adoptio- tai muidenkaan lasten kanssa. Myrkyllisyys kun helposti leviää sukupolvesta toiseen.
Eli kyse on monta vuosikymmentä vanhasta asiasta.
Ajalta jolloin ne adoptioviranomaiset ehdottomasti neuvoivat adoptiovanhempia lapsen edun takia salaamaan sen adoption.
Mitä järkeä on jauhaa tuollaista?
Kyseessähän oli siis teoreettinen erimerkki, joka on myös osittain totta. Tädilleni kävi juuri noin. Hän oli nuorena antanut "vahinkolapsensa" adoptioon, koska katsoi, ettei tuolloin rahattomana olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta. Parin vuoden kuluttua hän meni avioon varakkaan yrittäjämiehen kanssa ja vuosien saatossa tädistä tuli myös varakas nainen, koska hän tuli omistamaan puolet miehen menestyneestä yrityksestä. Täti ja hänen lapsensa adoptoinut perhe asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla ja tietenkin lapsi sai lopulta tietää, että tätini oli hänen biologinen äitinsä. Loput arvaattekin. Tämä ei tapahtunut Suomessa, tätini asui jo tuolloin eräässä isossa Euroopan maassa. Mies kuoli ja tätini muutti takaisin Suomeen myytyään yrityksen eräälle miehen sukulaiselle hyvällä hinnalla. Adoptioon annettu lapsi jäi nuolemaan näppejään. Ja tämä lapsen adoptoinut perhe, pärjäsi kyllä taloudellisesti ihan hyvin, mutta lapsi olisi halunnut paljon enemmän kuin he pystyivät antamaan. Että tällainen tapaus tällä kertaa.