Lue keskustelun säännöt.
onko moraalisesti oikein pimittää adoptiolapselta tieto hänen biologisesta perheestään?
moraalinen dilemma
23.09.2017 |
Mitä mieltä? Jos on niin pienenä adoptoitu (kotimaasta) ettei lapsella ole omia muistikuvia sisaruksistaan, vanhemmistaan niin onko moraalisesti oikein pimittää tieto siitä, antaa ymmärtää, että on oma biologinen lapsi ja tunnustaa asia vasta täysikäisyyden kynnyksellä (siinä vaiheessa on pakko koska lapsi saisi asian tietoon joka tapauksessa maistraatin omilta sivuilta jonne merkitään biologiset, sekä adoptiovanhemmat)?
Kommentit (168)
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista pelkoa ei edes ole, että adoptiolapsi ilmaantuu yllättäen bioperheen oven taakse. Tapaaminen on mahdollinen aikuisena jos molemmat osapuolet haluavat. Vastentahtoisesti ei tartte yhteyttä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt täysin teoreettinen esimerkki. Mutta mitä tekisitte, jos oven taakse ilmaantuisi nuori, joka kertoisi, että hän on biologisesti sukuunne kuuluva ja hän tietää, että olette paljon varakkaampia, kuin hänen adoptioperheensä. Nuori alkaisi vaatia teiltä rahaa, koska teillä olisi siihen varaa, mutta adoptioperheellä taas ei. Minä en missään tapauksessa alkaisi rahoittamaan nuoren elämää. Hän ei enää kuulu meidän perheeseemme, vaan on täysin adoptioperheen elätettävä. Toki voisin antaa joululahja- ja synttärilahjaksi rahaa, mutta siihen se saisi jäädä. Liioin perintöä hänen olisi turha odottaa.
Adoptiolapsihan on adoptiovanhempiensa juridinen lapsi. Ei siis pelkästään "elätettävä".
Ja käytännössä hyvin harvoin se lapsensa adoptioon antanut on varakas ja adoptiovanhemmat köyhiä. Kyllä se on just päinvastoin.
Ei ole oikein, vaan adoptiolapselle kannattaa alusta lähtien kertoa, kuinka hän tuli vanhempiensa lapseksi. Kertominen tulisi tehdä "lapsentahtisesti", on varmaan kuvakirjoja, joissa adoptiosta kerrotaan sadun muodossa.
En ikinä hankkisi adoptiolasta tällaisen lain takia. Jos biologiseen perheeseen liittyy jotain epätoivottuja piirteitä tai asioita niin en haluaisi olla missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa - ja haluaisin suojella omaa lastani siltä niin pitkälle kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata pimittää täysin. Olisi reilua kertoa vähintään oikeiden vanhempien nimet. En ole itse adoptiolapsi, mutta en ole koskaan tavannut toista vanhempaani. En näytä yhtään tämän yh-vanhempani suvulta, joten on ollut lohdullista kuulla mistä omat piirteet tulevat.
Aika karmeaahan tämä on elää pienessä Suomessa, jossa sukulaisia joiden kanssa et ole missään tekemisissä on kuitenkin kaikkialla. Jokunen vuosi sitten tuli mm. oma sisaruspuoli vastaan tinderissä. Mitä jos en olisi tiennyt, että ollaan sukua ja katsonut vaan, että onpas siinä hyvännäköinen tyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt täysin teoreettinen esimerkki. Mutta mitä tekisitte, jos oven taakse ilmaantuisi nuori, joka kertoisi, että hän on biologisesti sukuunne kuuluva ja hän tietää, että olette paljon varakkaampia, kuin hänen adoptioperheensä. Nuori alkaisi vaatia teiltä rahaa, koska teillä olisi siihen varaa, mutta adoptioperheellä taas ei. Minä en missään tapauksessa alkaisi rahoittamaan nuoren elämää. Hän ei enää kuulu meidän perheeseemme, vaan on täysin adoptioperheen elätettävä. Toki voisin antaa joululahja- ja synttärilahjaksi rahaa, mutta siihen se saisi jäädä. Liioin perintöä hänen olisi turha odottaa.
Perintöä ei voi estää, joten sekin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt täysin teoreettinen esimerkki. Mutta mitä tekisitte, jos oven taakse ilmaantuisi nuori, joka kertoisi, että hän on biologisesti sukuunne kuuluva ja hän tietää, että olette paljon varakkaampia, kuin hänen adoptioperheensä. Nuori alkaisi vaatia teiltä rahaa, koska teillä olisi siihen varaa, mutta adoptioperheellä taas ei. Minä en missään tapauksessa alkaisi rahoittamaan nuoren elämää. Hän ei enää kuulu meidän perheeseemme, vaan on täysin adoptioperheen elätettävä. Toki voisin antaa joululahja- ja synttärilahjaksi rahaa, mutta siihen se saisi jäädä. Liioin perintöä hänen olisi turha odottaa.
Perintöä ei voi estää, joten sekin vielä.
Adoptiolapsi on adoptiovanhempiensa lapsi. Ei biovanhempiensa. Hän ei peri biovanhempiaan, vaan adovanhempansa.
Adoptiolapsi perii vain adoptiovanhempansa eikä biovanhempiaan ellei adoptio ole tapahtunut vanhan lain aikaan vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiaa kukaan haluaisi edes salailla?
Esimerkiksi omistuksen haluinen ihminen (halu omistaa adoptiolapsi kokonaan; "minun lapsi! Ei kenenkään muu!"). Lisäksi jos tykkää pitää täydellinen perhe-kulissia yllä niin kuvaan ei mahdu lapsen mahdollisesti alemmasta tuloluokasta tulevat biologiset perheenjäsenet..? Narsistisuuteen taipuvainen ihminen..? Tuollaista tulee mieleen..
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapsi perii vain adoptiovanhempansa eikä biovanhempiaan ellei adoptio ole tapahtunut vanhan lain aikaan vuosikymmeniä sitten.
Testamentilla voi tietysti periä kuka vaan, myös toiseen sukuun adoptoitu lapsi. Itse ainakin testamenttaisin todennäköisesti jotain, jos minulla olisi adoptioon annettu lapsi/lapsenlapsi (oletuksena tietty, että tietäisin miten hänet tavoittaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiaa kukaan haluaisi edes salailla?
Esimerkiksi omistuksen haluinen ihminen (halu omistaa adoptiolapsi kokonaan; "minun lapsi! Ei kenenkään muu!"). Lisäksi jos tykkää pitää täydellinen perhe-kulissia yllä niin kuvaan ei mahdu lapsen mahdollisesti alemmasta tuloluokasta tulevat biologiset perheenjäsenet..? Narsistisuuteen taipuvainen ihminen..? Tuollaista tulee mieleen..
Tämä. ainakin jos ei ole edes pahoillaan teostaan. Kyvyttömyyttä tuntea empatiaa adoptoitua kohtaan, miltä tuntuu kun kysymättä viedään mahdollisuus luoda välit biologiseen perheeseen.. Narsistinen persoona saisi tuosta myös vallantunnetta, langat olisi mukavasti hänen käsissään, valta hänellä päättää kuka luo välit ja keneen vai luoko kukaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Sana kirjoitti:
Ei ole oikein, vaan adoptiolapselle kannattaa alusta lähtien kertoa, kuinka hän tuli vanhempiensa lapseksi. Kertominen tulisi tehdä "lapsentahtisesti", on varmaan kuvakirjoja, joissa adoptiosta kerrotaan sadun muodossa.
Komppi! On tapoja puhua lapsille vaikeistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän jankkauksen takana nyt on? Jokin kauna omia adoptiovanhempia kohtaan?
Oletko itse tai sinun sukulais, tuttavaperhe valehdellut kyseisestä asiasta vai miksi hermostut? "jankkaaminen" ..Miksi tästä ei saa mielestäsi keskustella?
En ole. Ihmettelen vaan tätä jankkaamista ja vihamielisyyttä.
Minusta tässä ei ole mitään vihamielisyyttä. Asiasta keskustellaan Aihe vapaa-palstalla. Ja tuo sinun käyttämäsi sana jankkaaminen on mm vihamielisempää kuin yksikään muu sanavalinta tässä ketjussa. Siksi herää kysymys, että onko läheinenkin aihe. Onko tämä aihe tabu mistä ei saisi keskustella? Sen vuoksi koska adoptiovanhemmat ovat armollisesti adoptoineet lapsen niin he ovat koskemattomassa pyhässä valossa jolloin heitä ei saa kritisoida edes äärimmäisen rajusta pimittämisestä joka mahdollisesti koskee useitakin ihmisiä riippuen lapsen perheen, suvun laajuudesta, niinkö?
Mitä ihmeen syitä sinulla on puhua tuohon sävyyn?
Täällä on sitäpaitsi jo moneen kertattu vastattu että 1) nykyään neuvotaan olemaan avoimia, ennen neuvottiin päinvastoin, 2) adoptiovanhemmilla ei välttämättä ole mitään tietoja ja 3) täysi-ikäisenä adoptiolapsi saa ne tiedot halutessaan viranomaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Ei ole oikein, vaan adoptiolapselle kannattaa alusta lähtien kertoa, kuinka hän tuli vanhempiensa lapseksi. Kertominen tulisi tehdä "lapsentahtisesti", on varmaan kuvakirjoja, joissa adoptiosta kerrotaan sadun muodossa.
Komppi! On tapoja puhua lapsille vaikeistakin asioista.
Nykyään yleistä on myös ns vertaistuki adoptiolapsille on esim leirejä jne joissa tapaa muita adoptoituja.
Tunnen 1970-luvulla adoptoidun lapsen. Vanhemmat eivät kertoneet - no, luokkakaveri kertoi.
Joten joo, kannatan avoimuutta.
Kyse ei ole edes lapsen väleistä biologisten sukulaisiin vaan valehtelusta ja tiedon pimittämisestä. Millainen ihminen tekee niin lapselleen?
Lapselle adoptio ei ole ongelma vaan se jos läheiset valehtelevat näin merkittävässä asiassa. Se vie luottamuksen.