Osaatko feikata, että sosioekonominen asemasi on korkeampi kuin se oikeasti on?

Feikkaan aina, että se on matalampi. Kyllä onnistuisi feikkaamaan sen olevan korkeammallakin. 

Tosi kalliit vaatteet ja hintava laukku pitäisi olla. 

Osaisin, vaan en viitsi. Minua ei kiinnosta hevon pätkääkään, mitä muut minun sosiaaliekonomisista asemistani sattuvat kulloinkin pienissä päissään ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Feikkaan aina, että se on matalampi. Kyllä onnistuisi feikkaamaan sen olevan korkeammallakin. 

Tosi kalliit vaatteet ja hintava laukku pitäisi olla. 

Miksi feikkaat että on matalampi?

Puhun ja käyttäydyn kuin duunari. Ihmiset ovat aina yllättyneitä kun paljastuu, että olen DI ja keskijohdossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feikkaan aina, että se on matalampi. Kyllä onnistuisi feikkaamaan sen olevan korkeammallakin. 

Tosi kalliit vaatteet ja hintava laukku pitäisi olla. 

Miksi feikkaat että on matalampi?

Minusta se on turvallisempaa. Hyväksikäyttäjiä ja varkaita on vähemmän. Saan olla rauhassa. Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, että se olisi korkea. 

Ihmiset pitävät tai eivät pidä minusta itsestäni. Eivät mistään muusta. 

En tiedä, en tunne tarvetta feikata.

Minäkin feikkaan yleensä, että on matalampi. Asuntonäytöissä ja autokaupoissa oli aikanaan huvittavaa käydä, kun kohdeltiin yliolkaisesti "mitähän tuokin täällä tekee" ja sitten myyjälle selvisi, että olin ihan oikeasti ostamassa 🏠 miljoonataloa ym.

Joskus työelämässä joutuu, ainakin esimiestehtävissä

Olen tyytyväinen elämääni, myös sosioekonomiseen asemaani. Ei ole tarvetta esittää muuta, ylempää tai alempaa.

Kaiken lisäksi ajattelen kaikkien ihmisten olevan samalla viivalla, yhtä arvokkaita, oli sitten pummi tai pressa.

onnellinen

En feikkaa mitenkään tarkoituksella, mutta mua luullaan usein varakkaan sivistyssuvun vesaksi. 

Pukeudun elegantisti, kotini on hyvällä maulla sisustettu, harrastan paljon kaikenlaista kulttuuria, käyttäydyn korrektisti ja kohtelen kanssaihmisiä kauniisti. 

Minäkin feikkaan että se on matalampi. Olen niin hyvätuloinen, etten halua sitä hieroa kenenkään naamaan. Pukeudun laadukkaisiin vaatteisiin, mutta sellaisiin mistä ei näe mitään merkkejä tai logoja, sama pätee kenkiin ja laukkuihin. Minulla on pieni asunto, ei autoa.

En eikä ole tarvetta. Olen onnellinen

No en tosiaan osaa, enkä tunne tarvetta. Habituksesta, autosta yms. voisi hyvinkin luulla matalammaksi kuin se onkaan.

Ainahan voi kouluttautua jos niin haluaa

Osaan, mutta se ei ole minulle mikään tavoite. Somessa tulee esille, että asun nykyään Helsingin arvoalueella ja vanhat tutut varmasti luulevat minun olevan menestyksekäs ja työelämässä, vaikka en ole. Olen opiskelijastatuksella edelleen enkä vieläkään aivan valmistunut. Kohta kyllä.

Laitan vaan housut jalkaan ettei tuulen huuhtoma perseeni näy

Ööh - en ymmärrä ihmisjoukkoja, jotka feikkaavat asemansa. Se on junttia.

Vaikeaa uskoa, että nämä keskiluokan edustajat näyttelevät kouluttamatonta kassialmaa lapsensa vanhempainillassa, työhaastattelussa, lääkärin vastaanotolla ja ystävän häissä.

En todellakaan osaisi näyttää vauraammalta. Ei mitään käsitystä laukkujen, korujen, kellojen yms. hinnoista, joten en edes kirpputorilta osaisi ostaa hienoa laukkua. Hyvä jos osaan näyttää keskituloiselta silloin harvoin kun käyn ihmisten ilmoilla. Joku joka ei tunne moottoripyöriä saattaisi kuvitella että se on kalliimpi kuin muutaman tonnin. Autosta näkee jokainen että muutaman satkun romu.

Jos nyt parhaani yrittäisin niin laittaisin mustan trenssitakin, valkoisen kauluspaidan ja mustat suorat housut. Niillä varmaankin näyttäisin keskituloiselta aikuiselta naiselta joka olenkin. Yleensä on paljasjalkakengät ja jotkut lököhousut ja huppari, eikä minua tuntematon ihminen voi olla varma olenko menossa urheilemaan vai piikittämään.

Minua on luultu autonasentajaksi ja insinööriksi. Olen ktm.