Te, joiden mielestä parisuhteessa oleminen on vaivalloisempaa kuin sinkkuna oleminen: minkälaisia suhteita teillä on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksais ottaa aina toista ihmistä huomioon, saatikka että joutusin sitä samaa naamaa katselemaan joka päivä. Koulussakin kyllästyn kun nään samoja ihmisiä koko ajan. Kesätöissä oli kivaa niiden ihmisten kaa 1,5 kk mutt loput ajasta oli todella tylsää ku ei vaan enää kiinnostanut samat vanhat jutut, eleet, ilmeet ja tavat. Onneks kouluttaudun alalle jossa istun yksin huoneessani, ja työkavereita näkee vain kahvitauolla ja palavereissa.

Ainoat asiat jonka takia hyötysin parisuhteesta olis se, että kipeenä ollessani joku tekis ruuan ja no en osaa ihan kaikkia kodinhommia (en esim tajua miks yhden kaapin ovi ei mee kokonaan kiinni, mun on pitäny teipata se alaosasta kiinni) mutt toisaalta eipä se parisuhteen toinen osapuoli noita hommia edes välttämättä handlais, joten en tule ikinä seurustelemaan.

Miten sä voit harrastaa seksiä jonkun kanssa, joka ei rakasta sua? Kamalaa. Se ei välitä miltä susta tuntuu, se vain hakee sulkaa hattuunsa tai omaa tyydytystään sinusta, käyttää mielessään sinua hyväksi, vaikka näennäiesti nauttisitkin, niin sekään ei saa häntä arvostamaan sinua sen vertaa, etttä edes rakastaisi sinua? Hyi olkoon sellainen seksi, ihan kuin maksul-lisilla.

Itsekkäitä nämä, joiden mielestä parisuhteessa on vaivalloista, ja lähtevät miehensä anopille nukkumaan paskaan sohvasänkyyn vaikka eivät halua! Miksi menet sinne sitten?

Mä jos menisin, niin en valittais koska itsehän mä oisin vastuussa siitä, että menin. Jos paska sänky oli tiedossa. Ja jos ei ollut, niin edelleen itsekästä valittaa siitä, kun toinen on tosi sairas. Kantakaa vastuu omista valinnoistanne, älkääkä syyttäkö parisuhdetta niistä.

Joten, niin, parisuhteessa ei todellakaan ole vaivalloista. Siinäkin voi valita tehdä asioita, joista tykkää, ei ole mikään pakko tehdä asioita, joista ei tykkää. Jos toinen niitä edellyttää tai niihin pakottaa, se ei rakasta sinua. Ja on hänen vastuullaan saada mut uskomaan, että mun ois syytä kärsiä hänen vuokseen. Voin sen tehdä, jos vakuutun sen merkityksestä hänelle. Silloin se ei ole enää kärsimistä, koska koen auttavani häntä. Mutta ajatusten lukija en ole, miksi menisin turhaan mukaan sinne sairaalle anopille, jos kukaan eiole sanonut, että mun pitäisikin siellä heidän vuokseen kärsiä.

Ehkä nää sinkuis on parempaa -naiset vain olettaa, että heidän on kärsittävä muiden vuoksi, hah, en ole naisena koskaan ymmärtänyt tätä. Mä en takuuvarmasti alamkenenkään takia kärsimään. Ja jos taas teen itselleni epämieluisia asioita tukeakseni toista, niin se ei ole mulle kärsimistä, vaan suuren suurta hyvyyttä, jolla autan toista ja olen siellä häntä varten.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.

Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?

Mulla on kokemusta juuri tuollaisesta suhteesta. Mieheni voisi olla eri mieltä. Hänen kotityönsä ovat lisääntyneet, koska hän joutuu siivoamaan munkin sotkuni. Toisaalta hän on työttömänä, joten mielestäni ihan rilua.

Olipa tässä mielenkiintoisia kirjoituksia. Mun mielestä kummassakin on huonot puolensa. Sinkkuna toki on enemmän aikaa nähdä kavereita, matkustella mihin itse haluaa (ei kompromisseja) ja miten haluaa (mikä budjetti). Kotitöissä sinkkuna pääsee helpommalla, sillä olen siisti eikä sotkuja tule.  Huonoa on kuitenkin yksinäisyyden ja tylsyyden tunne.  Pitää keksiä aina tekemistä, kun ei jaksa olla yksin kotona. Parisuhteessa omaa aikaa on vähemmän (olen yrittänyt nyt ottaa sitä enemmän, esimerkiksi lähtemällä yksin urheilemaan), kotitöitä on PALJON ENEMMÄN, mies ei osaa tehdä ruokaa jne. Lisäksi rahasta pitää puhua koko ajan, mies on sellainen tuhlaajapoika, matkustusunelmat täysin erilaisia, eli kompromisseja täytyy tehdä. Kuitenkin arki kaikissa kompromisseissa ja riitelyssäkin on jotenkin palkitsevampaa ja mielenkiintoisempaa, on enemmän vuorovaikutusta, keskustelua jne. Sinkkuna haluaisin asua mielummin kommuunissa sitten, ekstrovertti kun olen. Tästäkin on aikuisiältä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D 

Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.

Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen. 

Näinpä. Täysihoito näyttää kelpaavan, mutta matkaseuran kanssa ei olekaan enää kivaa, kun matkanjärjestäjä joutuu laittamaan lapun seksipalveluluukulle. Lähditkö kumppanisi kanssa "reissuun" eli parisuhteeseen vain siksi, että saat jaettua seksipalveluista syntyvät kulut?

Mitä tämä tarkoittaa?

Että ihminen alkaa toisen kanssa parisuhteeseen, koska saa tältä tietyt palvelut, ei siksi, että tämä on upea ja ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tahtoo jakaa elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Siis et itse koskaan olisi niin tyhmä, että kokisit huonoa parisuhdetta? Kuinka sä käytännössä varmistat, ettet koskaan joudu kokemaan mitään huonoa parisuhteessasi? Onko sinulla kristallipallo, josta näet jo etukäteen, että tulevaisuudessa on huonompi ajanjakso tulossa, ja osaat sitten erota ennen kuin se tulee? Vai otatko eron heti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ryppy suuressa rakkaudessa ja kiiltokuvaelämässä ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Oliko tämä ap:n kommentti? Hänkö väittää, ettei ole koskaan kokenut huonoja parisuhteita? Miksi hänellä sitten ovat kumppanit vaihtuneet? Miksi ei ole pysynyt yksi ja sama, se ensimmäinen parisuhde, johon päätyi? Miksi hän on luopunut hyvistä suhteista?

Olen nyt vuoden asunut yksin 16 vuoden suhteen jälkeen. Kyllä vaan nautin tästä sinkkuudesta. Tapailen miehiä ihan vaan seksin takia, mutta en voisi kuvitellakaan muuttavani enää yhteen ainakaan toistaiseksi. Olen tottunut jopa nukkumaan niin yksin, etten saanut nukuttua silmäystäkään miesvieraan ollessa yökylässä. Mietin vaan eikö hän olisi voinut lähteä kotiinsa nukkumaan. Nautin yksinolosta kotona. Koti on aina siisti, kokkailen omia erikoisuuksiani, tutustun uusiin ihmisiin harrastusten myötä, yksin matkustaminen on todella mukavaa. Pärjään taloudellisesti erittäin hyvin yksin. Ja vaikka olen yksin en kuitenkaan ole yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi pidempää parisuhdetta ja luultavasti ihan sellaista normaalia  keskitasoa. --- Jo lapsena tiesin, että haluan elää yksin ja olla vapaa.

Miksi ihmeessä olet ollut, ei vain yhdessä, vaan peräti kahdessa pitkässä suhteessa, jos et ole sitä koskaan halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Siis et itse koskaan olisi niin tyhmä, että kokisit huonoa parisuhdetta? Kuinka sä käytännössä varmistat, ettet koskaan joudu kokemaan mitään huonoa parisuhteessasi? Onko sinulla kristallipallo, josta näet jo etukäteen, että tulevaisuudessa on huonompi ajanjakso tulossa, ja osaat sitten erota ennen kuin se tulee? Vai otatko eron heti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ryppy suuressa rakkaudessa ja kiiltokuvaelämässä ilmenee?

En määrittelisi sitä huonoksi parisuhteeksi, jossa on normaali määrä huonon kokemusta, eikä se saa minua arvostamaan sinkkuutta parisuhteen edelle. Koska "normaali määrä huonoa parisuhteessa" on mulle "aika vähän huonoa". En ala katsella mitään sikailua normaalina asiana parisuhteessa. Voin erota silloin alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Oliko tämä ap:n kommentti? Hänkö väittää, ettei ole koskaan kokenut huonoja parisuhteita? Miksi hänellä sitten ovat kumppanit vaihtuneet? Miksi ei ole pysynyt yksi ja sama, se ensimmäinen parisuhde, johon päätyi? Miksi hän on luopunut hyvistä suhteista?

Ei ollut ap, vaan minä. Kumppanit ovat vaihtuneet, koska he ovat olleet ensialkuun mielenkiintoisia, mutta eivät enää paremmin tutustuttaessa. Olen 44 ja mulla on ollut 3 parisuhdetta, kestoiltaan 1, 3 ja nyt viimeisin on ollut 11 vuotta. Eikö ole ihan normaalia, että elämän aikana on useampi parisuhde? Ei se tee sinkkuudesta parisuhdetta parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D 

Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.

Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen. 

Näinpä. Täysihoito näyttää kelpaavan, mutta matkaseuran kanssa ei olekaan enää kivaa, kun matkanjärjestäjä joutuu laittamaan lapun seksipalveluluukulle. Lähditkö kumppanisi kanssa "reissuun" eli parisuhteeseen vain siksi, että saat jaettua seksipalveluista syntyvät kulut?

Mitä tämä tarkoittaa?

Että ihminen alkaa toisen kanssa parisuhteeseen, koska saa tältä tietyt palvelut, ei siksi, että tämä on upea ja ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tahtoo jakaa elämänsä.

Minä en ala kummastakaan syystä. Minä alan parisuhteeseen, jos pidän jostain ihmisestä ja hän pitää minusta ja jos saan siitä asioita, joita tarvitsen. Vaikka saisin mitä tarvitsen, mutta en välitä hänestä, en alkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita. 

Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.

Oliko tämä ap:n kommentti? Hänkö väittää, ettei ole koskaan kokenut huonoja parisuhteita? Miksi hänellä sitten ovat kumppanit vaihtuneet? Miksi ei ole pysynyt yksi ja sama, se ensimmäinen parisuhde, johon päätyi? Miksi hän on luopunut hyvistä suhteista?

Ei ollut ap, vaan minä. Kumppanit ovat vaihtuneet, koska he ovat olleet ensialkuun mielenkiintoisia, mutta eivät enää paremmin tutustuttaessa. Olen 44 ja mulla on ollut 3 parisuhdetta, kestoiltaan 1, 3 ja nyt viimeisin on ollut 11 vuotta. Eikö ole ihan normaalia, että elämän aikana on useampi parisuhde? Ei se tee sinkkuudesta parisuhdetta parempaa.

Sinkkuus on parempaa kaikille niille, jotka eivät parisuhdetta halua. Miksi et salli tällaista ajatusta? Pelkäätkö, että elämältäsi menee pohja, jos kaikki muut eivät ajattele kuten sinä? 

Sinulla on ollut huonoja suhteita ja olet joutunut etsimään uusia kumppaneita entisten tilalle.

Minun ei tarvitse yksin elävänä koskaan pettyä kumppaniin ja vaihtaa häntä uuteen. Elämä on siis vaivattomampaa näin. Sitä vaivattomuuttahan otsikon kysymyksessä etsittiin.

Mutta anna kun arvaan. Tulet kertomaan, kuinka sinusta uuden kumppanin etsiminen on vain kivaa, vaikka sinut olisi petetty ja jätetty, ja silti rakastaisit kyseistä petturihenkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Joten, niin, parisuhteessa ei todellakaan ole vaivalloista. Siinäkin voi valita tehdä asioita, joista tykkää, ei ole mikään pakko tehdä asioita, joista ei tykkää. Jos toinen niitä edellyttää tai niihin pakottaa, se ei rakasta sinua. Ja on hänen vastuullaan saada mut uskomaan, että mun ois syytä kärsiä hänen vuokseen. Voin sen tehdä, jos vakuutun sen merkityksestä hänelle. Silloin se ei ole enää kärsimistä, koska koen auttavani häntä. Mutta ajatusten lukija en ole, miksi menisin turhaan mukaan sinne sairaalle anopille, jos kukaan eiole sanonut, että mun pitäisikin siellä heidän vuokseen kärsiä.

No ei nyt kyllä mene ihan näin. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joiden toiveet voivat mennä joskus ristiin. Ei se silti tarkotia sitä, ettei toista rakasta tai haluaisi tälle jotain pahaa. Jos minä haluan lomalla matkustaa ja toinen haluaa remontoida, on pakko valita vain toinen, jos aikaa ja rahaa ei riitä molempiin. Tällöin jompikumpi joutuu luopumaan siitä omasta tykkäämästään asiasta ja joutuu tekemään jotain, josta ei ehkä niin välittäisi. Ei se silti tarkoita sitä, että toinen ei rakastaisi. Parisuhde on täynnä tällaisia kompromisseja. Kyllä se vain joskus on vaivalloista sovitella niitä toiveita yhteen, kun sinkkuna voit tehdä juuri niin kuin itse haluat. 

Ap ja aloittaja selvästi haluaa provosoida. Jos itsellä tosiaan menee tällä hetkellä noin hyvin, elämä opettaa vielä ap täkin. Sanon vaan siksi että ei suinkaan pidä lähteä kumppania vaihtamaan jos tuo ap esittämä ideaali ei ole omalla kohdalla toteutunut. Voin kertoa että ei se toteudu ap kään kohdalla kuin vähän aikaa ja sitten elämä antaa muuta. Antakoon hyvää taikka pahaa. Olennaista on että hyväksyy sen mitä elämä antaa. Luulempa että ap n puoliso ei ole ihan yhtä tyytyväinen suhteeseen;) jos suhtautuu toisten epätyydyttäviin suhteisiin tuolla tavalla, luultavasti ihminen ei silloin oikeasti kovin paljon osoita empatiaa noin yleensä. Toivottavasti omalle puolisolleen osoittaa.

Vmäisimpiä kaikista nuo itsekkäät p*skat jotka lähtee suhteesta kun alkaa tulla vaikeuksia. Toivottavasti saatte mahdollisimman paljon vaikeuksia ja että teidän viehätysvoima ei enää riitä uusien miesten pahoimpitelyyn. Sellainen toiminta on ilman muuta henkistä pahoinpitelyä. Parisuhteeseen astuttaessa annetaan nimenomaan lupaus pysyä vierellä hyvinä ja pahoina päivinä. Ajatus että lähden jos tarpeeni ei täyty on kyllä looginen mutta osoittaa että ihminen ei ole henkisesti kasvanut 8 vuotiaasti eteenpäin. Lapsen logiikkaa. Puolisolle kostetaan erolla,jos mknulla ei ole kivaa. Surullista että ap n tapainen ajattelu saa yhtään kannatusta täällä. :(

Ihme tenttaamista!

Jos ei halua parisuhdetta, niin ei halua!

Miksei saa olla rauhassa?

Herranen aika sentään!!

Vääntämällä vääntää kuinka oma valinta on muka parempi kuin toisten!