Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden mielestä parisuhteessa oleminen on vaivalloisempaa kuin sinkkuna oleminen: minkälaisia suhteita teillä on ollut?
22.09.2017 |
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita.
Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.
Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D
Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.
Sitten voi erota, ei siksi, että sinkkuus on parempaa, vaan koska haluaa erilaisen parisuhteen, kuin se on, jossa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita.
Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.
Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D
Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.
Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä et koskaan halua mitään erilaista kuin sun mies, sun pitäisi olla huolissasi. Jos sä väität että se haluaa aina vain mahdollistaa kaikkea mistä sä olet aina haaveillut, sä valehtelet joko meille tai itaellesi.
Eihän tässä ollut kysymys siitä, saako parisuhteessa kaiken, mitä haluaa. Sekä parisuhteessa että sinkkuna vastaan tulee paljon tilanteita, joissa ei saa haluamaansa. Kysymykseni koskee sitä, miksi joidenkin mielestä parisuhteessa saa vähemmän kuin sinkkuna – miksi parisuhteessa on joidenkuiden mielestä vaivalloisempaa kuin sen ulkopuolella. -ap
Tämän takia edelleen ihmettelen, miksi pitää puhua parisuhteen vapauksista, joita ei ole sinkuilla. Ihan yhtä lailla se sinkkukin voi saada läheisyyttä ja juttuseuraa halutessaan ja toisaalta parisuhteessa nämä eivät ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) itsestäänselviä. Mutta sinä ilmiselvästi kerrot jostain kiiltokuvaunelmasta, jota sinä elät ja ilman muuta oletat, että muunlaista ei parisuhteeseen kuulukaan olla.
Puhun käsittääkseni ihan normaalista parisuhteesta. Itse en ole koskaan sinkkuna saanut mennä nukkumaan rakastamani ihmisen viereen, ja seksin saaminenkin on ollut hyvin satunnaista (ja melkein aina epätyydyttävää). Kyllä parisuhteet antavat paljon sellaista, mihin sinkulla ei ole pääsyä. Eihän sitä muuten parisuhteisiin pyrittäisikään! -ap
Ja tämä toimii tasan niin kauan kuin parisuhde on sitä kiiltokuvaa. Sinulle on esimerkiksi ihan käsittämätön ajatus, että toinen haluaa seksiä ja toinen ei. Siinä vaiheessa sinulla ei todellakaan ole vapautta harrastaa seksiä kun huvittaa.
Seksi on minulle suhteellisen tärkeä asia suhteessa, joten jos toisella on selvästi alhaisempi liido kuin minula, ei suhteelle ole oikein edellytyksiä. Sellaista suhdetta en ole vielä kokenu, jossa seksiä olisi vähemmän kuin sinkkuna. :) -ap
Juuri tätä tarkoitin tuolla äskeisellä viestilläni. Sinulle tämä on ihan käsittämätön ajatus ja pidät itsestäänselvänä, että asia on noin kaikissa muissakin parisuhteissa. Tai ainakin pitäisi olla, koska muuten parisuhde ei ole mielestäsi oikeanlainen (eli se kiiltokuva).
Eihän se tietenkään olekaan. Vai miksi sellainen parisuhde, jossa ei ole hyvä olla, olisi oikeanlainen? :D
Eikö oikeanlainen parisuhde ole sellainen, että mennään yhdessä vaikeiden aikojen läpi eikä sitä heitetä romukoppaan, jos molemmat kuitenkin vielä rakastavat toisiaan? Ei kai seksin vähyys rakkautta poista? Kyllä on heikoissa kantimissa joidenkin rakkaus, jos näin on.
No tuossa onkin se oletus,,ettei enää rakasta. En mä ainakaan koe oikeanlaiseksi suhdetta, jossa en rakasta.
Niin, mistä tuli siis oletus, ettei enää rakasteta? Nyt puhuttiin seksin vähenemisestä. Onko seksi sinulle sama kuin rakkaus?
Jos toinen ei halua minua en välttämättä rakastaisi häntä. Tai jos rakastaisin, mutta kaipaisin silti seksiä enemmän, kuin saada jakaa parisuhteessa elämäni tämän ihmisen kanssa, niin eroaisin.
Parisuhteessa en voisi olla jos ei ole rakkautta, en todellakaan pelkän seksin takia. Mutta ehken pelkän rakkaudenkaan, jos tarpeeni eivät täyty. Miksi silloin enää edes rakastaisin? En ole masokisti-hullu. Pidän huolta itsestäni, ja hyvinvointtini ei kuulu pahoinvointi suhteissa.No niin. Eli tässä tapauksessa parisuhteessa oleminen olisi sen verran vaivalloista, että haluaisit mieluummin erota. Joko ymmärrät?
Tamähän ei tee parisuhteesta huonompaa kuin sinkkuudesta. Ymmärrätkö?
Ei myöskään parempaa. Ymmärrätkö?
Kyllä parisuhde on paljon parempaa kuin sinkkuus.
No eihän ollut, jos siinä tuli paha mieli ja voit pahoin ja tarpeet eivät täyty ja siihen jääminen olisi masokistista. Juurihan tuossa niin sanottiin, että olisi kamalaa olla tuollaisessa parisuhteessa. Jos olisi valittavana tällainen parisuhde tai sinkkuus, niin ihan tosissasiko valitset parisuhteen, koska se on aina parempi kuin sinkkuus? Koeta nyt päättää.
Eihän siitä paha mieli tullut, tai olisi tullut, jos siihen ois sitten jäänyt. Sitä ennen oli parempaa kuin sinkuilla.
Nyt en pysy enää perässä ollenkaan. Tuossa äsken sanottiin, että missään nimessä ei voisi jäädä tuollaiseen suhteeseen, koska se olisi kamalaa. Nyt sitten sanotaan, että ihan hyvin olisi voinut jäädä, kun eihän se ehkä niin kamalaa olisikaan.
Ei, vaan pointti oli se, että jos mies yhtäkkiä lakkaisi antamasta seksiä, niin vieläkö olisit parisuhteessa? En olisi, jos se olisi se tärkein asia.
Niin ja kysymys kuuluu, onko tuollainen parisuhde sitten jotenkin ihanteellinen, että seksi on tärkein asia ja sen väheneminen romuttaa koko suhteen. Minusta ei, mutta ilmeisesti aika monen mielestä on.
Ei se mullekaan oo tärkein asia, mutta kyllä parisuhde voi huonontua muistakin syistä. Lopettaisin sen silloinkin aikanaan. Jos ei siis korjaannut en sinkkuuden paremmuuden takia kuitenkaan vaan etsiäkseni uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jos se tekisi parisuhteesta huonompaa kuin sinkkuudesta, jäisin sitten sinkuksi, mutta ei, mä haluaisin uuden parisuhteen.
No niin, alat ymmärtää. Parisuhde voi olla huonompaa kuin sinkkuus eikä se automaattisesti tuo noita ihania "vapauksia". Sinkkuudessa sen sijaan on kyllä sellaisia vapauksia, jotka eivät ole riippuvaisia kenestäkään muusta kuin itsestäsi.
Parisuhde on silti parempaa, koska sinkulta puuttuu kaikki se hyvä, mitä parisuhteessa on. En ole huom. huonoissa parisuhteissa.
Mä alan ymmärtää mitä ap ymmärtää parisuhteella. Se on suhde jossa hän saa juuri mitä hän haluaa, juuri silloin kuin haluaa. Kun hän lakkaa saamasta jotain näistä (vaikka nukkua vieressä koska mies reissuhommissa, seksiä joka ilta koska mies sairastuu, henkistä tukea koska miehellä itsellä rankat ajat) niin hän vain vaihtaa parisuhdetta. Koska olennaista on hänelle, että parisuhde ei saa olla koskaan työlästä. Ei niin, että hoitaa sairasta kiukuttelevaa puolisoa, ei niin että asutaan anoppilan vuodesohvassa koska mies sairaana huolesta koska äitinsä sairaalassa. Ei niin että hoidat miehenkin asiat Suomessa koska hän ei reissusta itse pysty.
Mutta hei, parisuhdehan on hyvä vain silloin kun itselle se ei aiheuta vaivannäköä. Vain kun mies näkee vaivaa tukeakseen ap:n tarpeita.
Kokemus 20v kestäneestä avioliitosta ja useamman vuoden seurustelu sen jälkeen.Molemmat suhteet hyviä. Nykyään sinkku muutaman vuoden ajan. Viihdyn oikein hyvin yksin itseni ja vapauteni kanssa, ei mitään sopimuksia tai toisen huomioimisia. On ystäviä, isot lapset, hyvä työ, jatko-opinnot, terveys. Millä tavalla parisuhde toisi tähän lisäarvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhde on sama kuin hyötysuhde, kuten ap:n kirjoituksesta voisi mieltää, niin pysyn edelleen sinkkuna.
Sinkkuna on helpompaa. Ennen tein kaikki kotityöt ja lisäksi ruoat alusta asti ja silitin miehen paidat ja naputtelin illat pitkät maksuun miehen laskuja ja selvittelin karhuja kun tuhlasi liikaa. Nyt on talous tasapainossa, kiva koti ja jopa oma auto käytössä kun pääsin tuhlarista eroon. Elatusmaksuja en saa ja silti näin. Lapset tyytyväisiä kun ostan heille kivat vaatteet muualta kuin kirpputorilta. Miehestä ei ollut emotionaalista tukea eikä mitään hyötyä ei edes silloin kun olin sairas. Silloin 5-vuotias laittoi ruokaa ohjeeni mukaan. Kukaan ei nykyisin arvostele tekemisiäni, laittamaani ruokaa ja itsetunto nousee kohisten kun miehet kehuu nätiksi ja mukavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väistämättä kun elää toisen ihmisen kanssa vuosikymmenet, siinä on vaivalloisia asioita vaikka kuinka olisi hyvä suhde. Jos väittää ettei ole, niin joko on lähtenyt suhteesta aina kahden vuoden jälkeen, tai todellisuudessa se toinen puoliso on kantanut kaiken vaivalloisuuden taakan. Jonka jälkeen minä en kutsuisi sitä enää hyväksi suhteeksi vaan hyväksikäyttösuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin asuessa saan sotkea tai siivota kämppäni juuri silloin ja sillä tavalla kuin haluan. Jos haluan siistiä, siivoan omat jälkeni, en joudu kenenkään muun aikuisen ihmisen sotkuja siivoilemaan. Jos taas joskus haluan jättää esim. kirjani pitkin olohuoneen lattioita viikoiksi voin senkin tehdä ilman että kukaan siitä minulle nalkuttaa. Ja siivoan sitten pois kun en niitä enää tarvitse. Voin syödä silloin kun haluan ja sellaista ruokaa kuin haluan ilman että tarvitsee toisen ruoille uhrata ajatustakaan. Jos ja kun mies oli vähän epäluotettavaa sorttia niin eipähän tarvitse näin sinkkuna välittää p*skan vertaa missä se mies juuri nyt luuraa. Fu*kbuddy tästä vain puuttuu, muuten on paljon parempi.
Ei kumppanikaan siitä välttämättä nalkuta. Häntä voi myös uhata että ellei lopeta suhde loppuu. Saa valita.
Jes, se on hyvä suhde missä uhkaillaan. Voisiko mielummin keskustella, että on itselle tärkeää saada pitää kirjansa levitettynä kunnes on valmis, miksi ne häiritsevät noin paljon toista, missä ne eivät häiritsisi?
Tietty jos toinen ei keskustele, niin voi kertoa haluavansa erota, kun tuntee ettei voi yhteisessä kodissa olla niin kuin haluaa. Mutta erolla uhkailu on typerää.
Itsellä tällä hetkellä sinkkuus on helpompaa, syyt juurikin vähän sivuten lainaamiani viestejä.
1. Olen tällä hetkellä hajalla itseni kanssa, haluan löytää sen sisäisen rauhan mikä minulla oli ennen ex suhdetta. Olin esim. ongelmatilanteissa rauhallinen, seurailin tilanteita rauhassa, ja sitten kun saanut kaikki osaset mietittyä, ja pohdittua ratkaisuja, pystyin rauhassa toimimaan/keskustelemaan.
Nyt olen koko ajan hyökkää/pakene tunteella ongelmissa, ongelma pitää ratkaista heti, äkkiä eka ajatus täytyy runnoa läpi. Minusta on tullut liian usein joustamaton, ennen joustin ehkä liikaakin ja nyt sitten olen korjannut liikaa toiseen päähän.
Suutun herkemmin, ennen osasin olla suuttumasta turhista, haluan sen seesteisyyteni takaisin.
Kunpa löytäisin itseni vielä.
Ex suhteessani mies alkuun suuttui vain muutaman kerran vuodessa, enkä osannut sitä pitää ongelmana. Sitten kun saimme lapsen, meno muuttui, mies suuttui kaikesta mikä ei mennyt hänen mukaansa, uhkaili, raivosi, mökötti ja raivosi uudelleen niin kauan että kaikki oli niin kuin hän halusi, ja välillä tuntui että mikään ei kelvannut hän vain vihotteli kunnes rauhoittui, jonka jälkeen pelkäsin uutta suuttumista etten uskaltanut edes tuoda esiin ongelmista. Odotin hyvää hetkeä, mutta elin aallokossa, ensin raivoaminen, sitten rauha, (mihin ei heti ollut voimia että olisin halunnut horjuttaa rauhaa, jos olisin sanonut että hän teki väärin, käyttäytyi huonosti, niin olisi alkanut uusi raivoaminen, huutaminen ja uhkailu.) sitten uuden suuttumisen pelkääminen ja varominen, ja taas raivoaminen....
Kun lopulta uskaltauduin kertomaan etten jaksa meidän suhdetta ja haluan erota, no seurasi raivoaminen ja uhkailu, hän uhkasi vakavimmillaan perhesurmalla jos aion erota.
Lopulta kun olen päässyt eroon miehestä, turvallisesti, ex on rauhoittunut ei enään hauku ja uhkaile, niin sinkkuna on helppoa.
Suhteessa pitäisi pitää puoliaan ja pitää joustaa mihin minusta ei enää ole kun olen hyökkäämässä tai sulkeudun menen lukkoon.
En olisi itsekkään enään hyvä puoliso, lisäksi sinkkuna ei tarvitse ottaa riskiä että kumppani alkaa uhkailla, tai vahingoittaa. Vielä kun on lapsi niin en halua riskeerata hänen turvallisuutta koska äiti kaipaisi läheisyyttä. Ehkä sitten suhteen edut kasvavat suuremmiksi kun lapsi on isompi, ja itse olen taas sinut itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut kaksi pidempää parisuhdetta ja luultavasti ihan sellaista normaalia keskitasoa. Sinkkuna olen ollut nyt kauan ja aion pysyä. Parisuhteeseen en enää koskaan lähde.
Ei siinä sen kummempaa syytä ole kuin se, että olen erittäin itsenäinen ja tarvitsen paljon omaa tilaa. Minua ei saa sitoa millään tavalla. Se ei tarkoita sitä, että haluaisin hyppiä kukasta kukkaan ja olisin holtiton. En ole koskaan parisuhteessa pettänyt, se on periaatteeni.
Vapaus ja sitomattomuus tarkoittaa minun kohdallani omaa kotia jossa asun ja määrään vain minä. Jos haluan olla yksin, kukaan ei sinne saa tulla. En halua jakaa mitään vastuita, haluan pitää kortit omissa käsissäni ja olla 100% kontrollissa asioista.
En edes pidä mitenkään kaverisuhdetta enempää miehistä. En kyllä naisistakaan. Väsyn nopeasti ja haluan vaihtelua. Haluan liikkua vapaasti, esim. lähteä eks-tempore jonnekin, vaikka ulkomaille, sen enempää suunnittelematta. Rakastan seikkailla ja tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Seksiä en kaipaa. Mielestäni se on täysin yliarvostettua enkä saa siitä mitään.
Olen siis nainen, ja ollut aina tällainen. Jo lapsena tiesin, että haluan elää yksin ja olla vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita.
Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.
Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D
Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.
Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen.
Näinpä. Täysihoito näyttää kelpaavan, mutta matkaseuran kanssa ei olekaan enää kivaa, kun matkanjärjestäjä joutuu laittamaan lapun seksipalveluluukulle. Lähditkö kumppanisi kanssa "reissuun" eli parisuhteeseen vain siksi, että saat jaettua seksipalveluista syntyvät kulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksais ottaa aina toista ihmistä huomioon, saatikka että joutusin sitä samaa naamaa katselemaan joka päivä. Koulussakin kyllästyn kun nään samoja ihmisiä koko ajan. Kesätöissä oli kivaa niiden ihmisten kaa 1,5 kk mutt loput ajasta oli todella tylsää ku ei vaan enää kiinnostanut samat vanhat jutut, eleet, ilmeet ja tavat. Onneks kouluttaudun alalle jossa istun yksin huoneessani, ja työkavereita näkee vain kahvitauolla ja palavereissa.
Ainoat asiat jonka takia hyötysin parisuhteesta olis se, että kipeenä ollessani joku tekis ruuan ja no en osaa ihan kaikkia kodinhommia (en esim tajua miks yhden kaapin ovi ei mee kokonaan kiinni, mun on pitäny teipata se alaosasta kiinni) mutt toisaalta eipä se parisuhteen toinen osapuoli noita hommia edes välttämättä handlais, joten en tule ikinä seurustelemaan.
Ap, miksi sinun edelliset suhteesi ovat loppuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei saa mieheltä tarpeeksi ihailua, vaan sitä pitää hakea muuata. Tuohon on suhteet kaatuneet mulla. Nykyinen huomaa ihanuuteni päivittäin, ja viikottain, joten tämä on helppo suhde. Toki myös sisältää kaikki aloituksen teesit myös. Kompastuskivi mulla tulee siinä vaiheessa kun alan olemaan miehelle huonekalu. Silloin menee vaikeaksi suhde vaikka kaikki muu toimisikin, sillä en halua olla ilman tietynlaista huomiota loppulämääni, ja jos en saa sitä mieheltäni, haen sen muualta. Tämän olen kaikille selittänyt jo suhteen alussa, mies on sanonut ymmärtävänsä ja tekevänsä kaikkensa. Kun sitten huomioimattomuus vähenee ja loppuu kokonaan, otan sen eroilmoituksena, ja alan katselemaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jos se tekisi parisuhteesta huonompaa kuin sinkkuudesta, jäisin sitten sinkuksi, mutta ei, mä haluaisin uuden parisuhteen.
No niin, alat ymmärtää. Parisuhde voi olla huonompaa kuin sinkkuus eikä se automaattisesti tuo noita ihania "vapauksia". Sinkkuudessa sen sijaan on kyllä sellaisia vapauksia, jotka eivät ole riippuvaisia kenestäkään muusta kuin itsestäsi.
Parisuhde on silti parempaa, koska sinkulta puuttuu kaikki se hyvä, mitä parisuhteessa on. En ole huom. huonoissa parisuhteissa.
Mä alan ymmärtää mitä ap ymmärtää parisuhteella. Se on suhde jossa hän saa juuri mitä hän haluaa, juuri silloin kuin haluaa. Kun hän lakkaa saamasta jotain näistä (vaikka nukkua vieressä koska mies reissuhommissa, seksiä joka ilta koska mies sairastuu, henkistä tukea koska miehellä itsellä rankat ajat) niin hän vain vaihtaa parisuhdetta. Koska olennaista on hänelle, että parisuhde ei saa olla koskaan työlästä. Ei niin, että hoitaa sairasta kiukuttelevaa puolisoa, ei niin että asutaan anoppilan vuodesohvassa koska mies sairaana huolesta koska äitinsä sairaalassa. Ei niin että hoidat miehenkin asiat Suomessa koska hän ei reissusta itse pysty.
Mutta hei, parisuhdehan on hyvä vain silloin kun itselle se ei aiheuta vaivannäköä. Vain kun mies näkee vaivaa tukeakseen ap:n tarpeita.
Mitä vikaa tässä on? Sehän on juuri se hyvä parisuhde. Vastaavasti itse antaa miehelle sellaista, mitä hän tarvitsee. Jos mies tarvitsee sitä, että mulla on ikävää jossain paskoissa olosuhteissa, joissa kärsin, niin miten mä voisin rakastaa sellaista miestä? Ja miksi mun ikinä pitäisi? Huom. en ole ap. Jos mies on huolissaan äidistään, niin hän voi mennä sinne yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinun edelliset suhteesi ovat loppuneet?
En ole ap, mutta olen samaa mieltä kuin hän. Mä olen jättänyt miehen, kun en ole enää saanut suhteelta sitä mitä haluan. Mutta en silti ole nauttinut sinkkuudesta enemmän. Vaan olen koittanut etsiä itselleni sopivampaa kumppania. En missään tapauksessa ala voimaan pahoin parisuhteessa, ja selitä, että se on hyvä parisuhde. Hyvä parisuhde on hyvä parisuhde, huono on huono. Pituus ei sitä ratkaise minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita.
Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.
Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D
Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.
Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen.
Näinpä. Täysihoito näyttää kelpaavan, mutta matkaseuran kanssa ei olekaan enää kivaa, kun matkanjärjestäjä joutuu laittamaan lapun seksipalveluluukulle. Lähditkö kumppanisi kanssa "reissuun" eli parisuhteeseen vain siksi, että saat jaettua seksipalveluista syntyvät kulut?
Mitä tämä tarkoittaa?
En siis todellakaan tajua, miksi minun pitäisi mennä anoppilaan nukkumaan paskaan sohvasänkyyn jos mies on huolissaan äidistään. Hän voi mennä sinne yksinkin. Ei sillä, että kuvatunlaista tilannetta olisi tullut eteeni, mutta silti.
Ja toisaalta taas jos mies pyytää ja näen, että se on hänelle tärkeää niin jos menen, niin tuskinpa sitten happamana ajattelen, että "ja mä joudun nukkumaan tässä paskassa sohvasängyssä", itsepähän mä valitsin sinne mennä. En mä sen toisen vuoksi asioita niinkään tee, vaan kannan vastuun itse valinnoistani, mitä teen ja kenen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä nyt tuntuu olevan kantavana ajauksena se, että koska minun parisuhteeni on hyvä, parisuhde on kaikkien kohdalla aina parempi kuin sinkkuus. :D Hulluja ovat ne, jotka ovat kokeneet huonoja parisuhteita.
Niinhän te olettekin. En ainakaan itse koskaan ois niin tyhmä.
Niin. Taas päästiin siihen kiiltokuva-ajatustapaan. Ihmiset ovat täydellisiä, parisuhteet ovat täydellisiä. Paitsi tietysti sitten sattuu niin vietävästi, jos joku vaikka sairastuu eikä pystykään enää harrastamaan seksiä neljä kertaa viikossa. Sitä ei kestä edes täydellinen kumppani täydellisessä parisuhteessa. :D
Mä en tajua, mikä ongelma sulla on, jos se parisuhde oli siihen asti tyydyttävä ja parempaa, kuin sinkkuus.
Ai parisuhde onkin sinusta väliaikainen ratkaisu. Minusta hyvä parisuhde nimenomaan on pysyvänluonteinen.
Ei ole väliainkainen, kyllä mä olen ihan elämänkestävien parisuhteitten puolella. Mutta mulle "hyvää parisuhdetta" ei mitata sen kestolla jos sisältö on paskaa. Ihanteellisinta olisi se, ettei suhde muutu huonoksi ikinä, mutta jos se muuttuu, niin en jää siihen määrättömäksi ajaksi tilannetta katselemaan. Se ei silti tarkoita, että sinkkuus ois mulle parempaa, vaan parisuhteessa oon mieluummin ihmisen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa mua. Jos rakkaus siinä ei elä, syitä on varmasti meissä molemmissa, mutta ei niin, että emmem sopisi minkäänlaisiin parisuhteisiin ikinä, eikä niin, että ois mieluummin sinkkuna. Olen yksinkin ollut, mutta en nauttinut siitä milläänlailla. Tykkään rakastaa jotakuta.
Niin ja kysymys kuuluu, onko tuollainen parisuhde sitten jotenkin ihanteellinen, että seksi on tärkein asia ja sen väheneminen romuttaa koko suhteen. Minusta ei, mutta ilmeisesti aika monen mielestä on.