Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden mielestä parisuhteessa oleminen on vaivalloisempaa kuin sinkkuna oleminen: minkälaisia suhteita teillä on ollut?
22.09.2017 |
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vain hyviä suhteita joissa kotityöt ja arjen askareet jaetaan tasan. Ja SILTI koen että sinkkuna on helpompaa. En sano että parempaa, mutta helpompaa se on.
Olen aika introvertti yökukkuja ja viihdyn omassa seurassani. Sinkkuna ei tarvitse ottaa kenenkään toisen tarpeita ja tunteita huomioon. Voi elää vaikka pelkillä hapankorpuilla viikon jos haluaa ja käyttää kaiken vapaa-aikansa juuri kuten haluaa. Kodinkin voi pitää sotkuisena jos haluaa, ja yöt viettää milloin missäkin kenellekään ilmoittamatta.
Parisuhteessa ollessa monet käytännön asiat ja järjestelyt olivat kyllä helpompia, mutta sinkkuna on enemmän vapautta. Voi vaikka irtisanoa kämpän koska tahansa ja lähteä kuukausiksi reppureissuun.
Seksistä tykkään kovasti ja sitä varten on sinkkuna omat järjestelyt, vakituinen fuckbuddy naapurissa. Vapaata suhdettakin tuli aikoinaan kokeiltua, kaatui muihin syihin. Oikeastaan kaikenlainen sitoutuminen ahdistaa ja sen takia ovat parisuhteet loppuneet. Miehet ovat kyllä anelleet ja huudelleet perään, mutta minusta vain ei ole mihinkään "asuntolaina ja lapset" tyyppiseen kuvioon. Pysyviä sosiaalisia suhteita on elämässä tarpeeksi ilman miestäkin. Ystävyyssuhteille jää sinkkuna enemmän aikaa.
Varmaan tuossa vapauden kokemuksessa on paljolti kyse siitä, mitä haluaa tehdä. Minä en sinkkuna ole vapaa tekemään niitä asioita, joita elämältä haluan, ja hyvässä parisuhteessa puolestani olen, joten parisuhde ehdottomasti lisää vapauttani ja mahdollisuuksiani eikä vähennä niitä. -ap
Kiinnostaisi tietää, mitä sä et sinkkuna ole vapaa tekemään, mutta parisuhteessa olet?
Nukahtamaan rakastamani ihmisen viereen, saamaan päivittäisiä hellyydenosoituksia ja viettämään parisuhdeaikaa, esimerkiksi. -ap
Tuo ei ole vapautta, tuo on _mahdollisuus_. Kummasta nyt siis keskustellaan, vapaudesta vai mahdollisuuksista?
Siinää missä negatiiviset vapaudet ovat sitä, ettei kukaan estä sinua toimimasta jollakin tavalla, positiiviset vapaudet ovat nimenomaan mahdollisuutta toimia jollakin tavalla.
Kukaan ei estä köyhää ihmistä lentämään ykkösluokassa Dubaihin viikon shoppailulomalle, mutta hän ei ole vapaa tekemään niin, koska hänellä ei ole siihen mahdollisuuksia. -ap
Kaikki ovat kyllä vapaita lähtemään lomille, mutta kenellekään ei niitä mahdollisuuksia ilmaiseksi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kumppania jonka kanssa halut, toiveet, tarpeet ja mieltymykset kohtaavat täysin on todella vaikea löytää, pidä siis omastasi kiinni aloittaja.
Omissa parisuhteissa on pitänyt huomioida vain toisen edellämainitut asiat, minun mieltymyksiäni ei haluttu tietää. Parin kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen että on liian vaivalloista töiden, harrastusten, lemmikkien, ystävien ja muiden kivojen asioiden päälle alkaa etsimään minulle sopivaa ihmistä, sellaista kun yksinkertaisesti ei ole olemassa.
Kuvittele kumppaniksesi vaikka äitinsä piloille paapoma mieslapsi joka ei ole tottunut maksamaan asumisestaan ja ruoastaan eikä osallistumaan muihin laskuihin tai töihin. Omat (isohkot) tienestit on saanut käyttää ihan omiin juttuihin..ei ole kauhuskenaario, tämmöisiä on ihan oikeasti olemassa, minulle sattui onneksi vain yksi. Toinen oli hempeitä lässyttävä läheisriippuvainen romantikko, oli pakko lempata ennenkuin teki minut hulluksi.
Nykyisin ei riitä aikaa tarpeeksi edes omille läheisille, jos vielä joutuisi huomioimaan jonkun kumppanin toiveita niin mistään ei tulisi mitään. Tavoittelen siis unelmiani, mahdollinen liitto jarruttaisi tai pysäyttäisi kokonaan tämän projektin jonka koen itselleni tärkeäksi.
Se, kun kumppani jakaa vision hyvästä elämästä ja haluaa auttaa ja tukea unelmien tavoittelussa, on varmaan se juttu, joka kaikkein eniten vaikuttaa siihen, että elämä tuntuu minusta parisuhteessa helpommalta. Kotitöiden helpottuminen ei ole oikein mitään siihen verrattuna. -ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
1. Kotitöihin menee yhtä paljon aikaa kuin aina ennenkin. Kaksinkertainen määrä tiskiä, pyykkiä ja sotkua. Toki, jos sinä olet ollut parisuhteissasi sikapossu ja mies siistimpi, niin varmaan sinulla onkin mennyt kotitöihin aikaa vähemmän kuin mitä olisi sinkkuna mennyt. Siis jos kotityöt tehdään puoliksi. Jos taas miehesi olisi ollut sikapossumpi kuin sinä, kotityöt puoliksi jaettaessa olisivat lisänneet kotitöidesi määrää.
2. Asumiskulut eivät välttämättä pienene eivätkä ainakaan kovin paljoa. Parisuhteessa kun tarvitsee isomman asunnon kuin sinkkuna.
3. Seksiä ja läheisyyttä ei saa aina tarvittaessa. Tähän vaikuttaa ihan oleellisesti, onko puoliso sillä hetkellä ylipäätään paikalla tai siinä fiiliksessä, että olisi valmis seksiin. Jos kaipaan läheisyyttä ja seksiä klo 3 yöllä ja mies, jonka pitää olla lentokentällä klo 6 aamulla, tuskin saisin seksiä ja läheisyyttä klo 3 yöllä ihan vaan herättämällä miehen, että NYT MINÄ TARVITSEN.
4. Emotionaalista tukea on tarjolla vain, jos puoliso on juuri silä hetkellä saatavilla ja valmis emotionaalista tukea antamaan. On kuitenkin mahdollista, että puolisolla on itsellään paljon suurempia ongelmia (kuten vaikkapa syöpähoidot kesken) eikä puolisolla ole sillä hetkellä voimavaroja alkaa antamaan minulle emotionaalista tukea sen vuoksi, että työpaikallani on mulkero työkaveri.
5. Sairaana ja kiireisenä arki pyörii kaikista parhaiten ja helpoiten käyttämällä palveluita.
Ymmärrän kuitenkin sinua. Sulla on aina ollut miehiä, jotka tekevät juuri niinkuin sinä haluat ja juuri silloin kuin sinä haluat.
Tuntuu kuin joku ottaisi vyötäröltä kiinni ja nostaisi korkeammalle. Tai kun käytössä olisi oma yksityinen valmentaja ja tsemppari, taitava yhtiökumppani ja lahjakas säveltäjäpari. Yksin ollessa minulla on vain yhden ihmisen resurssit, parisuhteessa kahden. -ap
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaa yksin lasten kanssa. Kotityöt ja stressi hävis kun muutin pois ex.n luota. Nyt poikaystävä ketä näen kun lapset ovat isällään eli n. yhtenä viikonloppuna kuukaudessa ja lomilla. Toki poikaysyävä käy myös välillä kun lapset on, mutta yhteen ei muuteta. Näin mennyt kaksi vuotta ja hyvän on. Pitää katsoa sitten kun lapset ovat muuttaneet pois, mutt nyt ei tarvetta tuoda ketään miestä meidän tyttöjen kotiin :)
Vierailija kirjoitti:
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Miten haluaisit minun ottavan niitä huomioon? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
1. Kotitöihin menee yhtä paljon aikaa kuin aina ennenkin. Kaksinkertainen määrä tiskiä, pyykkiä ja sotkua. Toki, jos sinä olet ollut parisuhteissasi sikapossu ja mies siistimpi, niin varmaan sinulla onkin mennyt kotitöihin aikaa vähemmän kuin mitä olisi sinkkuna mennyt. Siis jos kotityöt tehdään puoliksi. Jos taas miehesi olisi ollut sikapossumpi kuin sinä, kotityöt puoliksi jaettaessa olisivat lisänneet kotitöidesi määrää.
2. Asumiskulut eivät välttämättä pienene eivätkä ainakaan kovin paljoa. Parisuhteessa kun tarvitsee isomman asunnon kuin sinkkuna.
3. Seksiä ja läheisyyttä ei saa aina tarvittaessa. Tähän vaikuttaa ihan oleellisesti, onko puoliso sillä hetkellä ylipäätään paikalla tai siinä fiiliksessä, että olisi valmis seksiin. Jos kaipaan läheisyyttä ja seksiä klo 3 yöllä ja mies, jonka pitää olla lentokentällä klo 6 aamulla, tuskin saisin seksiä ja läheisyyttä klo 3 yöllä ihan vaan herättämällä miehen, että NYT MINÄ TARVITSEN.
4. Emotionaalista tukea on tarjolla vain, jos puoliso on juuri silä hetkellä saatavilla ja valmis emotionaalista tukea antamaan. On kuitenkin mahdollista, että puolisolla on itsellään paljon suurempia ongelmia (kuten vaikkapa syöpähoidot kesken) eikä puolisolla ole sillä hetkellä voimavaroja alkaa antamaan minulle emotionaalista tukea sen vuoksi, että työpaikallani on mulkero työkaveri.
5. Sairaana ja kiireisenä arki pyörii kaikista parhaiten ja helpoiten käyttämällä palveluita.Ymmärrän kuitenkin sinua. Sulla on aina ollut miehiä, jotka tekevät juuri niinkuin sinä haluat ja juuri silloin kuin sinä haluat.
Olipa katkera kirjoitus :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Miten haluaisit minun ottavan niitä huomioon? -ap
Huomasin ketjua lukiessani saman asian, Porvoossa kaikilla asiat ovat paremmin kuin muilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se näköjään kova pala tuo toisten onnellisuus. Aivan sairasta jankkaamista , jos , jos ja sitä ja tätä. Onnea AP. lle mukavasta puolisosta ! Täällä toinen onnellinen vaimo , jolle on sattunut aivan unelmapuoliso, lapset ja lastenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Miten haluaisit minun ottavan niitä huomioon? -ap
Tämä ehkä kruunaa koko ketjun.
Onko sulle yhtään tuttua toisten ihmisten näkökulmien huomipiminen? Alan epäillä, että otat parisuhteestakin huomioon vain itsesi ja se toinen mahdollistaa lisääntyneet eusi omalla kustannuksellaan.
Oletko yhtään lukenut täällä muiden kommentteja? Pohtinut niitä? Sisäistänyt, että kaikille parisuhde ei ole auvoa ja syitäkin siihen on lueteltu yksityiskohtsisesti ja rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut 12 vuotta yksin kunnes nyt keväällä muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Mieheni on aivan ihana, laittaa ruokaa useammin kuin minä, siivoaa ja osallistuu kotihommiin. Mutta ollaan tosi erilaisia. Kun joku homma pitää hoitaa, haluan että se hoidetaan heti kun taas miehelläni kestää ja kestää sen homman aloittaminen. Hän on myos hyvin hajamielinen ja olen koko ajan auttamassa hänen tavaroiden etsimisessä. Itse laitan eteenpäin kierrätykseen/kirppiksille/roskiin kaiken turhan ja mieheni ei haluaa heittää mitään pois, vierashuone on ihan täynnä hänen laatikoitaan, joita tuskin koskaan tulee avaamaan. Meillä on myos aivan erilainen sisutusmaku ja ei oikein voida ostaa mitään mielestäni kivaa kun miehen mielestä se on kamala. Että joo, mielestäni yksinasuminen on monella tapaa helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
On se näköjään kova pala tuo toisten onnellisuus. Aivan sairasta jankkaamista , jos , jos ja sitä ja tätä. Onnea AP. lle mukavasta puolisosta ! Täällä toinen onnellinen vaimo , jolle on sattunut aivan unelmapuoliso, lapset ja lastenlapset.
Se ei ole lainkaan kova pala, että jollakin on asiat onnellisesti.
Täällä on kuvauksia huonoista suhteista, koska ap itse PYYSI niitä aloituksessaan. Sitten kuitenkin sivuuttaa ne täysin ja jankkaa vain parisuhteen autuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se näköjään kova pala tuo toisten onnellisuus. Aivan sairasta jankkaamista , jos , jos ja sitä ja tätä. Onnea AP. lle mukavasta puolisosta ! Täällä toinen onnellinen vaimo , jolle on sattunut aivan unelmapuoliso, lapset ja lastenlapset.
Se ei ole lainkaan kova pala, että jollakin on asiat onnellisesti.
Täällä on kuvauksia huonoista suhteista, koska ap itse PYYSI niitä aloituksessaan. Sitten kuitenkin sivuuttaa ne täysin ja jankkaa vain parisuhteen autuutta.
Eli ketjun otsikko on
"Te, joiden mielestä parisuhteessa oleminen on vaivalloisempaa kuin sinkkuna oleminen: minkälaisia suhteita teillä on ollut?"
Niinpä tänne ovat kirjoittaneet ihmiset, joilla on huonoja kokemuksia parisuhteista. Ap mitätöi niitä muiden kokemuksia koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhtään lukenut täällä muiden kommentteja? Pohtinut niitä? Sisäistänyt, että kaikille parisuhde ei ole auvoa ja syitäkin siihen on lueteltu yksityiskohtsisesti ja rautalangasta.
Siksihän tämän ketjun avasinkin. Mutta tosiaan, haluaisitko minun esimerkiksi sanovan, että olin väärässä, ja nyt ajattelenkin parisuhteista ihan toisella tavalla? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
1. Kotitöihin menee yhtä paljon aikaa kuin aina ennenkin. Kaksinkertainen määrä tiskiä, pyykkiä ja sotkua. Toki, jos sinä olet ollut parisuhteissasi sikapossu ja mies siistimpi, niin varmaan sinulla onkin mennyt kotitöihin aikaa vähemmän kuin mitä olisi sinkkuna mennyt. Siis jos kotityöt tehdään puoliksi. Jos taas miehesi olisi ollut sikapossumpi kuin sinä, kotityöt puoliksi jaettaessa olisivat lisänneet kotitöidesi määrää.
2. Asumiskulut eivät välttämättä pienene eivätkä ainakaan kovin paljoa. Parisuhteessa kun tarvitsee isomman asunnon kuin sinkkuna.
3. Seksiä ja läheisyyttä ei saa aina tarvittaessa. Tähän vaikuttaa ihan oleellisesti, onko puoliso sillä hetkellä ylipäätään paikalla tai siinä fiiliksessä, että olisi valmis seksiin. Jos kaipaan läheisyyttä ja seksiä klo 3 yöllä ja mies, jonka pitää olla lentokentällä klo 6 aamulla, tuskin saisin seksiä ja läheisyyttä klo 3 yöllä ihan vaan herättämällä miehen, että NYT MINÄ TARVITSEN.
4. Emotionaalista tukea on tarjolla vain, jos puoliso on juuri silä hetkellä saatavilla ja valmis emotionaalista tukea antamaan. On kuitenkin mahdollista, että puolisolla on itsellään paljon suurempia ongelmia (kuten vaikkapa syöpähoidot kesken) eikä puolisolla ole sillä hetkellä voimavaroja alkaa antamaan minulle emotionaalista tukea sen vuoksi, että työpaikallani on mulkero työkaveri.
5. Sairaana ja kiireisenä arki pyörii kaikista parhaiten ja helpoiten käyttämällä palveluita.Ymmärrän kuitenkin sinua. Sulla on aina ollut miehiä, jotka tekevät juuri niinkuin sinä haluat ja juuri silloin kuin sinä haluat.
Olipa katkera kirjoitus :,D
Ei katkera vaan realistinen. Itse en kelpuuttanut puolisokseni mitään tohvelisankaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Miten haluaisit minun ottavan niitä huomioon? -ap
Siis aloitat itse ketjun ja sen jälkeen ihmettelet miten vastaukset pitäisi huomioida.
Oletko koskaan ajatellut, että sinun ehkä pitäisi huomioida myös puolisoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suoltaa omaa julistustaan ottamatta lainkaan ketjuun tulleita useita kuvauksia parisuhteista, joissa naisen elämänlaatu on huonontunut. Miksi teit avauksen, kun et ole halukas kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja keskustelemaan vaan pelkästään saarnaat omaa totuuttasi.
Miten haluaisit minun ottavan niitä huomioon? -ap
Siis aloitat itse ketjun ja sen jälkeen ihmettelet miten vastaukset pitäisi huomioida.
Oletko koskaan ajatellut, että sinun ehkä pitäisi huomioida myös puolisoasi?
Ei, ihmettelen, miten minun pitäisi sinun mielestäsi huomioda saamani vastaukset, jos kerran teen sen väärin. (Jos siis olet tuo kommentoija. Ihmiset eivät enää tunnu allekirjoittavan viestejään alkuperäisen viestinsä numerolla.) Itse olen tähän ketjuun ihan tyytyväinen. :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle kun on aina ollut itsestäänselvää, että parisuhde helpottaa elämää valtavasti. Kotitöihin menee vähemmän aikaa, asumiskulut pienenevät, seksiä ja läheisyyttä saa aina tarvittaessa, emotionaalista tukea on tarjolla, sairaana tai kiireisenä arki pyörii silti ja ennen kaikkea rinnalla on lahjakas ja pystyvä ihminen, jonka kanssa toteuttaa projekteja ja tavoitella yhteisiä unelmia, joiden saavuttaminen yksin olisi paljon vaikeampaa.
Onko teillä kokemusta vain huonoista suhteista?
Sinkkuna: ei tarvi muistaa viestitellä, ei kysyä miten sun päivä meni, ei ajatella että tuo tarvisi seksiä kun mua ei nyt huvita, tai ruokaa eikä osaa laittaa eikä mulla ole nälkä, tai sen äidillä pitää käydä vaikka haluaisin tehdä jotain muuta, tai etten pääse taidemuseolomalle kun mies ei ole kiinnostunut, tai ei laskettelulomalle kun mies ei laskettele. Ei voi viettää iltakaudet nettipeleissä.. Ei voi ostaa kallista laukkua ja elää kaurapuurolla, ei muuttaa työn perässä Tukholmaan, tai on pakko muuttaa miehen työn perässä Tukholmaan. Ei saa lisää lapsia vaikka itse haluaisi.
Voisin jatkaa tätä sivutolkulla. Jos sä et koskaan halua mitään erilaista kuin sun mies, sun pitäisi olla huolissasi. Jos sä väität että se haluaa aina vain mahdollistaa kaikkea mistä sä olet aina haaveillut, sä valehtelet joko meille tai itaellesi.
Sellaista kumppania jonka kanssa halut, toiveet, tarpeet ja mieltymykset kohtaavat täysin on todella vaikea löytää, pidä siis omastasi kiinni aloittaja.
Omissa parisuhteissa on pitänyt huomioida vain toisen edellämainitut asiat, minun mieltymyksiäni ei haluttu tietää. Parin kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen että on liian vaivalloista töiden, harrastusten, lemmikkien, ystävien ja muiden kivojen asioiden päälle alkaa etsimään minulle sopivaa ihmistä, sellaista kun yksinkertaisesti ei ole olemassa.
Kuvittele kumppaniksesi vaikka äitinsä piloille paapoma mieslapsi joka ei ole tottunut maksamaan asumisestaan ja ruoastaan eikä osallistumaan muihin laskuihin tai töihin. Omat (isohkot) tienestit on saanut käyttää ihan omiin juttuihin..ei ole kauhuskenaario, tämmöisiä on ihan oikeasti olemassa, minulle sattui onneksi vain yksi. Toinen oli hempeitä lässyttävä läheisriippuvainen romantikko, oli pakko lempata ennenkuin teki minut hulluksi.
Nykyisin ei riitä aikaa tarpeeksi edes omille läheisille, jos vielä joutuisi huomioimaan jonkun kumppanin toiveita niin mistään ei tulisi mitään. Tavoittelen siis unelmiani, mahdollinen liitto jarruttaisi tai pysäyttäisi kokonaan tämän projektin jonka koen itselleni tärkeäksi.