Mietin tässä, että johtuukohan pitkäaikainen henkinen pahoinvointini siitä, etten ole koskaan kyennyt ilmentämään miehuuttani oikein millään elämän osa-alueella

Tää sama kyllä kannattaa kysäistä myös ylilaudalta. Saat rehellisempiä vastauksia, mammat ei kehtaa sanoa tarpeeksi suoraan että ota nyt itteesi niskasta kiinni ja lopeta ruikutus.

Itsemurha voisi olla paras ratkaisu tällaisille miehille ja naisille.

Tällä tavoin huonot yksilöt poistuisivat keskuudestamme helpoiten.

Tunsin kaltaisesi miehen ja persoonallisuushäiriöltä hänen ongelmansa vaikuttivat. Kehitti myös riippuvuuden päihteisiin. Joitakin kavereita oli, mutta he eivät olleet hänelle tarpeeksi hyviä. Esimerkiksi naiset. Sanoit ettet halua terapiaa, mutta tuossa tilanteessa se on ainoa ratkaisu. Toinen vaihtoehto on rypeä tuossa lopun elämääsi, koska yksin et tule noin pinttyneestä ja vääristyneestä ajatusmaailmasta pääsemään eroon. Ei sillä, että edes haluaisit, koska et näe siinä vikaa.

No jos vertaa siihen, mihin sävyyn mammat itse kirjailevat muutamista palstan vakioaiheina pyörivistä missukoista, niin ei tuo ap:n naiskuva nyt niin kauhean negatiivinen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha voisi olla paras ratkaisu tällaisille miehille ja naisille.

Tällä tavoin huonot yksilöt poistuisivat keskuudestamme helpoiten.

Toinen vaihtoehto olisi se että Adolf Hitler nousisi haudasta ja veisi ap:n kaltaiset yksilöt ausvitsiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi miehuuden tärkeä osa-aluehan on se, että kykenee luomaan kaverisuhteita toisiin miehiin/poikiin, pääsee mukaan ryhmän henkeen, kykenee luomaan kontakteja, pääsee niiden avulla elämässään eteenpäin jne. Itselläni ei ole ollut koko aikuisikäni aikana yhtään kaveria, ja lapsena ja nuorenakin epäonnistuin pahasti varsin vähäisissä kaverisuhteissani. En vaan koskaan onnistunut kai olemaan oikein hyvä kaveri, joten suutuin ja loukkaannuin herkästi, tuntui ettei minulla ollut koskaan mitään yhteistä oman ikäisteni ja omaa sukupuoltani edustavien henkilöiden kanssa, kaverisuhteet usein päättyivät syystä tai toisesta, jouduin kiusatuksi jne.

Tuntuu, että olen ollut varmaan puolet elämästäni ihan tyhjän päällä ja tuuli ajolla. En usko, että mikään terapia tai lääkitys auttaa minua elämässäni eteenpäin, vaan tarvitsisin ihan konkreettisia onnistumisen kokemuksia elämässäni. Työ-tai koulutuspaikka nyt kuuluu usein ihmisen arjen itsestäänselvyyksiin, mutta niidenkin kanssa on vähän niin ja näin, jos oma jaksaminen on aina ihan heikoilla kantimilla alakuloisuudesta johtuen.

Tuntuu, että omana aikanamme melkeinpä ainoa tapa normaalille miehelle toteuttaa omaa miehuuttaan on joku kukasta kukkaan hyppivän pelimiehen ura. Valitettavasti itselläni ei ulkonäkö vaan yksinkertaisesti koskaan tule riittämään siihen, että onnistuisin iskemään ollenkaan merkittävässä määrin naisia esim. baareista tai Tinderistä tms. Onhan se kurjaa, että jotkut onnistuvat kaatamaan mallintasoisia naisia kuin heinää, ja itse olen jäänyt tässäkin suhteessa osattomaksi.

Ikävä kyllä en ole koskaan osannut tuntea vetoa mihinkään avioliittoon, perheen perustamiseen jne. Olen kai nähnyt liian kauan ja liian nuoresta saakka, millaista naisten seksuaalinen käyttäytyminen todella on, ja millä perusteilla he partnereitaan valitsevat. Aika illuusioton olo, etten sanoisi. Sikäli kuin minulla on mitään annettavaa naisille edes pidemmässäkään suhteessa, niin kuitenkin kiinnostukseni sellaisiin on olematon, koska avioliittokin on nykypäivänä pelkkä kuollut kirjain, ja käytännössä monilla on avioliitossakin lakkaamatta haku päällä, nainen voi koska tahansa pettää tai jättää miehensä, koska ei tarvitse miestä oikein mihinkään pidemmällä tähtäimellä.

Itse en tykkää pelimiehistä ollenkaan, ja nämä saivatkin sinkkuaikoinani multa aina pakit. Sen sijaan lähestyin paljon mieluummin itse sitä vähän kokemattomampaa ja ujoakin miestä, joka vilkuili mutta ei uskaltanut katsoa silmiin kunnolla. Tosin mä en ole mallintasoinen, eli en varmaan sulle edes kelpaisi. 

Mä luulen että sun huono menestys ihmissuhdemarkkinoilla (niin pari- kuin ystävyyssuhteissakin) johtuu eniten sun omasta negatiivisesta ja katkerasta - misogyynisestakin! asenteesta. Mene hyvä mies terapiaan, ennen kuin susta tulee kouluampuja. Olet aika pelottavan oloinen, anteeksi vaan. 

Ap:lla ei ole siis koskaan ollut miespuolisia kavereitakaan eli hänen ongelmansa eivät johdu naisista vaan ihan jostain muusta.