Lue keskustelun säännöt.
Mummon kommentti lapsen koulukuvista: " kyllä on tyttö lihonut!"
21.09.2017 |
Onneksi puhelimessa, eikä lapsen kuullen. Äitini siis asuu ruotsissa ja postitin tytön toisen luokan koulukuvan, tänään soitti ja kiitoksen jälkeen alkoi kauhistelu ! Tyttöraukalla on minun leveät hartiani, nyt se alkaa näkyä ja sitten kun vielä tuollainen löysä paita päällä niin näyttää isommalta kuin viime vuoden kuvassa, kasvoilla roikkuva tukkakin jotenkin epäselventää kasvojen muotoa (viime vuoden kuvassa oli ponnari ja ihonmyötäisempi paita)
Mutta lihavalta ei kyllä näytä, eikä sitä ole, koulussa oli jokin aika sitten toisen luokan lääkärintarkastus ja katsottiin pituus sekä paino! 132cm ja noin 26kg, normimitat. pituus/paino-suhde on aina kulkenut normikäyrillä.
Taidan tietää miksi äitini sanoi noin :/ Minun lihomiseni teini-iässä oli äidille hirveä häpeä ja tytön syntymästä asti on hätäillyt, että lihotan lapsen .
Kommentit (25)
Niin kuin mun äitini, itse on painanut yli 100 kg niin kauan kuin muistan.
Ja joo, mulla on syömishäiriö. Kun olin lapsi, äiti ja isä pilkkasi mua, mun painoani ja ulkonäköäni. Tuskin uskoisitte, jos olisitte nähneet. Vanhoissa koulukuvissa mua katsoo oikeastaan oikein kaunis lapsi. Ja ehdottoman normaalipainoinen, ei edes pyöreä. Mitä jos olisin ollutkin.
Pointti: mun kokemukseni lapsena: en saa syödä, vaikka on nälkä, en saa olla olemassa. Jätti pahat vauriot. Syön nykyään salaa, saan olla ja syödä, tehdä mitä huvittaa. Äiti painaa varmaan 40 kg enemmän kuin minä. Mitäs jos söisin itseni yhtä lihavaksi, kuinkahan sitten kävisi? Koen, että minulla on oikeus elää vain laihana, näin on aina ollut, jo kasvavana lapsena.
Toisten painosta huomauttelijat on todella myrkyllisiä.
P.S. Muitten paino, lihomiset ja laihtumiset ei kiinnosta yhtään, maailman tylsintä yleensäkin joittenkin kurppien dieettijauhanta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ihmetellyt noita painontarkkailuvanhuksia. Ehkä tämä vuosikymmenten valistus on tehnyt tehtävänsä ja tavallaan tarkoittavat hyvää ja haluavat varoittaa mahdollisen lihomisen vaaroista. Useilla heillä itsellään on liikakiloja ja varmaan tietävät, ettei se laihdutus noin vain onnistu. Mutta useat ovat vain pahansuopia ja mikäpäs sen halvempi keino pahoittaa toisen mieli, kuin vihjailla lihomisesta tai lapsen lihomisesta.
Minulla on yksi sellainen sukulaisen ja aikoinaan kun olin itsekin selvästi ylipainoinen, niin tiesin kyllä ketä hän tarkoittaa, kun puhui vaikka uudesta papista joka on kuin lihava kuin pystyyn nostettu sika. Sama mamma sitten laihduttuani loukkaantuu verisesti, kun hänen kahvipöytäherkkunsa eivät kelpaa, sitten saa jo kuulla, että ethän sinä ole lihava niin voit syödä kakkua vaikka miten paljon.
Henkisesti köyhillä on halvat huvit.
26kg???? Ja pituutta 132cm. No minun mielestäni on jopa tavanomaista hoikempi muutaman kilon.
Oma äitini sanoo minua aina luukasaksi tai anorektikoksi. Ei sekään kivalta tunnu. Edes näin aikuisena. Ihmisten pitäisi vähän miettiä mitä kommentoivat toisten ulkonäöstä ääneen. Mielessään saa jokainen miettiä ihan mitä vaan, mutta ääneen ei tarvitse sanoa.
Minun mummoni sanoo aina lapsia nähdessään että ovatpa lihoneet. Se ei ole arvostelua, vaan vastaava tokaisu kuin että ovat kasvaneet. Aina hoki poikamme lihomisesta hänen ollessaan pieni vaikka poika oli superallerginen ja pahasti alipainoinen. Se oli/on siis kehu.