Ihmiset eivät pidä minusta, enkä ymmärrä miksi
Tämä vaivaa minua todella paljon. Nyt viime aikoina on sattunut kaksi tapausta, jotka jäivät vaivaamaan:
Olin erässä harrastusryhmässä, jossa meitä oli seitsemän jäsentä. Mielestäni tulin kaikkien kanssa toimeen, juttelin ja yritin olla ystävällinen. Harrastusryhmä loppui ja huomasin Facebookista, että suurin osa oli siellä kavereita keskenään. Minua ei kukaan pyytänyt kaveriksi.
Toinen tapahtuma oli sellainen, että järjestettiin tapaaminen uusien ystävien hakemiseen. Kukaan ei siis entuudestaan tuntenut toisiaan. Tässäkin tapaamisessa yritin olla aktiivinen, mutta antaa myös muille suunvuoroa. Silti loppuillasta huomasin, että kaikki muut tuntuivat jakaantuvan pieniin porukoihin ja minä jouduin väkisin roikkumaan mukana. Esim. kun olimme baarissa ja ilmoitin meneväni vessaan, kukaan ei reagoinut. Kun tulin vessasta, muut olivat hävinneet baarin toiselle puolelle. Tästäkään tapaamisesta ei jäänyt käteen mitään.
Nyt taas huomasin Facesta, että eräs entinen luokkalainen on poistanut minut kavereista, mutta jättänyt listalleen kaikki muut luokkalaiset.
Minusta ei selvästikään pidetä, mutta en keksi sille syytä. Olen välillä vähän omiin ajatuksiin uppoava, mutta yritän kuunnella, keskustella ja hymyillä. Karsimaa minussa ei kyllä ole pätkääkään, olen vähän ujohko. Silti haluaisin kavereita, mutta näistä jää aina luu käteen. Harmittaa.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
:-):: kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Koen olevani saman tyyppinen. Luulen että en yleensä vetoa ihmisiin koska en ole kovin laumasieluinen lammas. Ajattelen ja pidän itseäni vahvana ajattelijana, en ole ujo, mutta ehkä joskus tylsistyn jos puheenaiheina on tyhjänpäiväistä jankkaamista, säästö puhumista tai joutavaa jossittelua. Ehkä se näkyy?
Olen alkanut löytämään oman henkisiä ihmisiä viimeisen parin vuoden aikana vasta. Yhteen tutustuin eräissä juhlissa, toinen oli tuttu jo pidemmän ajan takaa joka yllättäen pyysikin facessa kaffelle. Olin yllättynyt ja iloinen pyynnöstä, koska olen aina tullut tämän tutun kanssa hyvin juttuun :) nämä uudet kaverit ovat tärkeitä ihmisiä joiden kanssa voi jakaa kaikenlaisia asioita. Heillä on sama arvomaailma ja ajatukset ystävistä. Haen ja arvostan syvää, reilua ystävyyttä enkä mieluusti tuhlaa aikaani kevyisiin, mielisteleviin kaveruuksiin.Tulihan se sieltä, erilainen ja syvästi tunteva ja poikkeuksellisen älykäs......lähihoitaja, joka saa kicksit heittämällä legendaa Aihe Vapaa -palstalle. Kerropas, mitä harvinaisen syvällisiä asioita olet viime aikoina miettinyt, ja minkälaisia keskusteluja niistä on virinnyt?
Kerro sinä sen sijaan mistä merkkilaukuista, hömppäsarjoista ja uusista laihdutuskuureista olet jutellut viime aikoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Olet vajonnut itsesääliin ja masennukseen. Eivät kaikki rakastetut ihmiset tosiaankaan ole kauniita. Ala rakastaa itseäsi. Jos saisit masennukseen apua.
Ap n lapsi ei tykkää kun ap haisee ja on läski.
Silti ap teki lapsen.
Tyhmyydestä sakotetaan
Sinun yksinäisyytesi johtuu ilkeydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että sinusta kyllä pidetään paljonkin, mutta olet jotenkin hajuton ja mauton ja väritön, niin vahingossa vain unohdut. Ala tekemään jotain provosoivaa ja räväkkää, niin jäät ihmisten mieliin.
Räväkkyydestä en tiedä, menee teeskentelyn puolelle niiltä, jotka yrittävät sitä esittää. Mutta jos ei itsestään mitään anna, siis jaa kokemuksiaan ihan banaaleistakin asioista, niin ei ihmiset kauaa jaksa. Päinvastoin alkavat pitää jonain kyttääjänä. Näin sanon sillä varmuudella, että olen usein joutunut muuttamaan, ja uusia kavereita löytynyt aina nopeasti. Oletko aidosti kiinnostunut (näistä) ihmisistä, vai keskitytkö vain miettimään sitä, että millainen mielenkiinto on sinua kohtaan? Mitä enemmän tätä mietit, sitä vähemmän pystyt olemaan muille läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo tarhasta saakka. Osa ihmisistä on enemmän toisten mieleen ja täten saavat positiivista huomiota. Toiset taas saavat jatkuvasti toruja olemuksestaan tai sivuutetaan täysin. Ihmiset on pohjimmiltaan eläimiä.
Apinoita
Minä olen uskossa..jumala loi minut kuvakseen.
Niin, että on teini-ikäinen pantuna raskaaksi ja muutama kansanmurha takana jonka yriti kuitata sanomalla olevasi kiva. Tehostaaksesi sitä sanomaa tapatutit itsesi koska tiesit ettet voi oikeasti kuolla, mutta saitpa taas yhden juhlapyhän itsellesi ja huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän fiiliksesi ap. Minusta eivät pidä naiset (olen itsekin nainen), vaikka käyttäydyn mielestäni ihan tavallisen ystävällisesti. Tai no suurin osa naisista ei pidä minusta, mutta aina löytyy poikkeuksia. :) Ehkä olen vaan jotenkin outo, tajuamatta sitä itse.
Ja taas sain muistutuksen siitä, ettei minusta pidetä, kun joku tuli heti alapeukuttamaan! :D
tee sässönit ja värjää itsesi valkoiseksi
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet sellainen hieman kiusallisella tavalla vaivaannuttavaa seuraa. Puhut ehkä verkkaisesti tai elehdit kummallisesti/et ollenkaan. Ihmiset eivät pidä siitä, jos heille itselleen tulee huono olo. Sinä et ole siihen syypää, vaan tunne herää heissä itsessään.
Kommenttisi on täysin päinvastainen, kuin miten elehtimiseeni tai puheen rytmiini on puututtu. Suorastaan paheksuttu elehtimistä ja nopeaa puhumista. Sen sijaan vakuutettu ei saisi elehtiä ja puhu hitaasti ja vain yksinkertaisia lauseita sekä älä ilmeile. Taannuttamisestahan siinä on kyse ja mahdollisimman tylsäksi ja epäkiinnostavaksi pakottamisesta. eri
Tuo oli hyvä neuvo, että kiinnostua ihmisistä, ei niin miettiä sitä, minkä vaikutuksen tekee muihin. Itsetarkkailu jäykistää.
Voi jukran pujut kylläpä on masentavaa luettavaa, mutta tälläisia me ihmiset olemme. Kehityksen myötä muutos tulee itsestään.
Itse huomaan etten jaksa alkaa kertomaan mitään tarinaa itsestäni koska en vaan ole hyvä tarinankertoja ja ajattelen ettei juuri minulle tapahtuneet asiat ole niin mielenkiintoisia muiden mielestä. Siksi monesti vaikenen ryhmissä. Se tulee niin selkärangasta että sitä on vaikea muuttaa. Joskus ajattelen että mistä muille tulee se itsevarmuus höpötellä omia asioitaan muille, mutta ei niin että se haittaisi, ihmettelen sitä vain. Olen kyllä ihan kiinnostunut kaikesta mitä kuulen, mutta en osaa tuoda itseäni esille.
Monesti unelmoin että voisin vaan elää puolierakkona. Sinnittelen vaan tätä elämän sosiaalista puolta pakosta töiden takia. Muut on ihan kivoja, mutta on raskasta pelätä koko ajan että kohta minua aletaan taas kiusata tai pelätä että paljastuu että olen tällainen omituinen erakko.
Ehkä olet sellainen hieman kiusallisella tavalla vaivaannuttavaa seuraa. Puhut ehkä verkkaisesti tai elehdit kummallisesti/et ollenkaan. Ihmiset eivät pidä siitä, jos heille itselleen tulee huono olo. Sinä et ole siihen syypää, vaan tunne herää heissä itsessään.