Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset eivät pidä minusta, enkä ymmärrä miksi
21.09.2017 |
Tämä vaivaa minua todella paljon. Nyt viime aikoina on sattunut kaksi tapausta, jotka jäivät vaivaamaan:
Olin erässä harrastusryhmässä, jossa meitä oli seitsemän jäsentä. Mielestäni tulin kaikkien kanssa toimeen, juttelin ja yritin olla ystävällinen. Harrastusryhmä loppui ja huomasin Facebookista, että suurin osa oli siellä kavereita keskenään. Minua ei kukaan pyytänyt kaveriksi.
Toinen tapahtuma oli sellainen, että järjestettiin tapaaminen uusien ystävien hakemiseen. Kukaan ei siis entuudestaan tuntenut toisiaan. Tässäkin tapaamisessa yritin olla aktiivinen, mutta antaa myös muille suunvuoroa. Silti loppuillasta huomasin, että kaikki muut tuntuivat jakaantuvan pieniin porukoihin ja minä jouduin väkisin roikkumaan mukana. Esim. kun olimme baarissa ja ilmoitin meneväni vessaan, kukaan ei reagoinut. Kun tulin vessasta, muut olivat hävinneet baarin toiselle puolelle. Tästäkään tapaamisesta ei jäänyt käteen mitään.
Nyt taas huomasin Facesta, että eräs entinen luokkalainen on poistanut minut kavereista, mutta jättänyt listalleen kaikki muut luokkalaiset.
Minusta ei selvästikään pidetä, mutta en keksi sille syytä. Olen välillä vähän omiin ajatuksiin uppoava, mutta yritän kuunnella, keskustella ja hymyillä. Karsimaa minussa ei kyllä ole pätkääkään, olen vähän ujohko. Silti haluaisin kavereita, mutta näistä jää aina luu käteen. Harmittaa.
Kommentit (111)
:-):: kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Koen olevani saman tyyppinen. Luulen että en yleensä vetoa ihmisiin koska en ole kovin laumasieluinen lammas. Ajattelen ja pidän itseäni vahvana ajattelijana, en ole ujo, mutta ehkä joskus tylsistyn jos puheenaiheina on tyhjänpäiväistä jankkaamista, säästö puhumista tai joutavaa jossittelua. Ehkä se näkyy?
Olen alkanut löytämään oman henkisiä ihmisiä viimeisen parin vuoden aikana vasta. Yhteen tutustuin eräissä juhlissa, toinen oli tuttu jo pidemmän ajan takaa joka yllättäen pyysikin facessa kaffelle. Olin yllättynyt ja iloinen pyynnöstä, koska olen aina tullut tämän tutun kanssa hyvin juttuun :) nämä uudet kaverit ovat tärkeitä ihmisiä joiden kanssa voi jakaa kaikenlaisia asioita. Heillä on sama arvomaailma ja ajatukset ystävistä. Haen ja arvostan syvää, reilua ystävyyttä enkä mieluusti tuhlaa aikaani kevyisiin, mielisteleviin kaveruuksiin.
Tulihan se sieltä, erilainen ja syvästi tunteva ja poikkeuksellisen älykäs......lähihoitaja, joka saa kicksit heittämällä legendaa Aihe Vapaa -palstalle. Kerropas, mitä harvinaisen syvällisiä asioita olet viime aikoina miettinyt, ja minkälaisia keskusteluja niistä on virinnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Pitäisi olla sellaisia nörttien iltamia, joihin saisi tulla vain sosiaalisesti rajoittuneita yksilöitä.
Tää nauratti koska vaikka ajatuksena vähän surullinen, silti niin mahtava. Matalan kynnyksen paikka jossa etsiä samanhenkisiä kavereiksi. Luulen että yksinäisyyttä olisi paljon vähemmän kun löytyisi tuollaisia miittinkejä.
Joku ehdotti facebook-ryhmiä, mutta eipä sellaiset ihan sama asia ole...
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon ujoksi ja yksinäiseksi itsensä kokevia ihmisiä. Miksi ette perustaisi ryhmää esim. Facebookiin? Siellä voi vaikka sopia tapaamisia!
Olenkin etsinyt nopeampaa tapaa kertoa kaikille tutuilleni että olen yksinäinen luuseri. :D "X liittyi juuri ryhmään..." joo ei kiitos.
En tiedä? kirjoitti:
Tää on jännä ilmiö. Itse olen myös kokenut syrjimisen lähinnä joka tilanteessa. Esim. kaikki työkaverit seuraavat toisiaan Instagrammissa, mutta kukaan ei seuraa minua, vaikka kaikki tietävät nimimerkkini IG:ssä. Kerran rupesin seuraamaan yhtä työkaveria ja hän seurasi takaisin, mutta lopetti seuraamiseni muutaman viikon päästä.
Itse olen hyvin sosiaalinen, huumorintajuinen ja pyrin aina olemaan kaikkien kaveri, mutta lopputulos tuntuu olevan aina se, että minua syrjitään. Ihan niinkuin minut olisi kirottu. Siis minulla ei ole yhtään ystävääkään, koska ketään ei kiinnosta.
En vaan ymmärrä mikä minussa sitten on vikana. ? :(
Mä oon ihan samanlainen. Olen avoin, ja jos vaikka työharjoittelussa ystävystyn jonkun kanssa ja pyydän häntä esim syömään jonnekin tai shoppailemaan niin huomaan että mä oon aina se joka pyytää johonkin ja vastapuoli ei koskaan... sitten en jaksa enää pyytää ja kaveruus loppuu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
En tarkoita tätä pahalla, mutta onko koskaan tullut mieleen että hän ei välttämättä aina halua olla äänessä. Se mitä sinä tulkitset että on jalkoihin jäämistä (ikään kuin jokin kilpailutilanne, kilpapuhuminen), saattaa hänelle olla levollinen kuuntelu- tai ajatushetki. Toiset kokevat rasittavaksi sen, että tauoilla pitäisi puhua jonkun päälle tai jotenkin pitäisi kaapata keskustelu - eivät kaikki halua sitä. Kaikki eivät myöskään kilpaile sosiaalisesta huomiosta tai statuksesta tai edes välttämättä kaipaa suurta joukkoa kaverituttavia. Tämä ajatus voi tuntua oudolta sellaiselle, joka kaipaa paljon sosiaalista huomiota.
Unettoman aamuni ratoksi lueskelin näitä ja jäin miettimään tätä. Eikös tää että tietyn tyyliset ihmiset jäävät helposti aika yksin, johdu loppujen lopuksi just siitä että tässäkin asiassa elämästä on tullut vähän kilpailua. Koska entisenlainen perhe- ja kyläkeskeinen yhteisöllisyys jossa jokaisella oma paikkansa automaattisesti oli, on aika pitkälti hävinnyt, pitäisi ihmisen itse koota itselleen yhteisö. Tämä taas käy tietysti sitä helpommin mitä ulospäinsuuntautuneempi, viihdyttävämpi ja hauskempi persoona sattuu olemaan. Suomessakin on aika vahvasti sellainen ihanne että oikeanlainen ihminen on ulospäinsuuntautunut ja sosiaalisesti aktiivinen.
Ja voihan sitä tietysti listata niitä käyttäytymisen piirteitä mitä tällaisilla luonnostaan ulospäinsuuntautuvilla seuramiehillä on, mutta ei se että pyrkii toimimaan siten valitettavastai taida ratkaista mitään koska pienikin teennäisyys kyllä näkyy ja vaikuttaa, negatiivisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka kertoo omista mokistaan, on suosittu ja saa ystäviä. Jos paljastaa omat heikkoutensa ja sähläyksensä, niin ihmiset pitävät sinusta välittömästi.
Ei pidä paikkaansa minun kohdallani. Teen niin, tai näin, niin lähinnä ovat miehet minusta kiinnostuneet, eivätkä hekään usein ystävyys tai kaveruus mielessään.
Olen vuosien saatossa kasvattanut itsestäni avoimen ja rehellisen. Kerron itsestäni ja mokailuistani avoimesti (nehän ovat tapahtumia joista opitaan). Olen myös filosofisuuteen kykenevä ja keskustelua virittäviä näkemyksiä riittää lähes joka asiaan, joten ei voi minua mielestäni syyttää ainakaan siitä, ettenkö itsekin kykenisi osallistumaan keskusteluihin ja vuorovaikutukseen myös satunnaisemmilla tilanne kommenteilla.
Nyt olen 40 ja päätynyt viettämään suurimman osan ajastani ilman fyysisiä kavereita. Virtuaalimuodossa keskustelutovereita riittää ja se on sopinut myös minulle, sillä en jaksa enää juuri edes yrittää ihmisten kanssa. Vetäydyn jo vapaaehtoisesti vuorovaikutustilanteissa omiin juttuihin, koska tiedän muiden alkavan muodostamaan kuppikuntia, joista minut palautetaan vähintäänkin ajan saatossa ulos. Niin on aina ollut. Nykyään yhä enemmän. Ja sehän se vielä lisää "kummajaismaisuuttani", kun annan muiden elää ja elän itsekin. Aina on löytynyt joku, mutta vielä Keski ikäistenkin keskuudesta yhä löytyy ihmisiä, joiden pitää alkaa "kouluttamaan minua" kierosti (koska suora puhe ei käy) johonkin sanomiseeni tai tekemiseeni takertuen (eli kapuloita rattaisiin) vaikka olen vain halunnut elää rauhassa elämääni. Tovi saa välillä miettiä, " että mitähän minä nyt taas tein". Itse kun annan kaikenlaisille persoonille tilaa, enkä ymmärrä miksi yhden kimppuun pitää hyökätä, mutta kyllä se ongelma lienee siellä toisessa päässä, kun ei osaa käsitellä niitä piirteitä minussa, jotka häntä jostain syystä vaivaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Karunmaanrinsessa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka kertoo omista mokistaan, on suosittu ja saa ystäviä. Jos paljastaa omat heikkoutensa ja sähläyksensä, niin ihmiset pitävät sinusta välittömästi.
Ei pidä paikkaansa minun kohdallani. Teen niin, tai näin, niin lähinnä ovat miehet minusta kiinnostuneet, eivätkä hekään usein ystävyys tai kaveruus mielessään.
Olen vuosien saatossa kasvattanut itsestäni avoimen ja rehellisen. Kerron itsestäni ja mokailuistani avoimesti (nehän ovat tapahtumia joista opitaan). Olen myös filosofisuuteen kykenevä ja keskustelua virittäviä näkemyksiä riittää lähes joka asiaan, joten ei voi minua mielestäni syyttää ainakaan siitä, ettenkö itsekin kykenisi osallistumaan keskusteluihin ja vuorovaikutukseen myös satunnaisemmilla tilanne kommenteilla.Nyt olen 40 ja päätynyt viettämään suurimman osan ajastani ilman fyysisiä kavereita. Virtuaalimuodossa keskustelutovereita riittää ja se on sopinut myös minulle, sillä en jaksa enää juuri edes yrittää ihmisten kanssa. Vetäydyn jo vapaaehtoisesti vuorovaikutustilanteissa omiin juttuihin, koska tiedän muiden alkavan muodostamaan kuppikuntia, joista minut palautetaan vähintäänkin ajan saatossa ulos. Niin on aina ollut. Nykyään yhä enemmän. Ja sehän se vielä lisää "kummajaismaisuuttani", kun annan muiden elää ja elän itsekin. Aina on löytynyt joku, mutta vielä Keski ikäistenkin keskuudesta yhä löytyy ihmisiä, joiden pitää alkaa "kouluttamaan minua" kierosti (koska suora puhe ei käy) johonkin sanomiseeni tai tekemiseeni takertuen (eli kapuloita rattaisiin) vaikka olen vain halunnut elää rauhassa elämääni. Tovi saa välillä miettiä, " että mitähän minä nyt taas tein". Itse kun annan kaikenlaisille persoonille tilaa, enkä ymmärrä miksi yhden kimppuun pitää hyökätä, mutta kyllä se ongelma lienee siellä toisessa päässä, kun ei osaa käsitellä niitä piirteitä minussa, jotka häntä jostain syystä vaivaavat?
Ihmiset ovat laumaeläimiä.
Uskonto
Ulkonäkö
Raha
Ikä
Jakavat ryhmiin
Vanhuksista tykkää vain omat lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Menit sitten lisääntymään?
Kuka säälipani?
Vierailija kirjoitti:
Facebook-kavereista puheenollen. Kuinka moni on poistanut teidät facebook-kaverien joukosta? Minut on poistanut jo useampikymmen semmoinen, jonka tunnen esimerkiksi opiskelujen kautta. Aika selkeä viesti, että minusta ei selvästikään pidetä, vaikka niitä kavereita onkin minulla todella paljon ja olen ehkä melko montaa puolituttuakin pyytänyt kaveriksi. Poistaneet ovat siis kuitenkin sellaisia, joita olisin voinut aina moikata törmätessäni ja vaihtaa kuulumisia, eli ihan tuttuja henkilöitä kuitenkin, mutta en näköjään kelpaa edes facebook-kaveriksi, vaikka henkilöillä näyttää olevan satoja kavereita ja useita yhteisiä kavereita kanssani
Minä en ole facessa.
Miksi roikut diellä
Eo se ole kuin egoilu paikka.
Opi ensin olemaan yksin.
Mene sitten sinne ja ota kaveriksi jotain rumia 60 vuotiaitaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo tarhasta saakka. Osa ihmisistä on enemmän toisten mieleen ja täten saavat positiivista huomiota. Toiset taas saavat jatkuvasti toruja olemuksestaan tai sivuutetaan täysin. Ihmiset on pohjimmiltaan eläimiä.
Apinoita
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Olet vajonnut itsesääliin ja masennukseen. Eivät kaikki rakastetut ihmiset tosiaankaan ole kauniita. Ala rakastaa itseäsi. Jos saisit masennukseen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo tarhasta saakka. Osa ihmisistä on enemmän toisten mieleen ja täten saavat positiivista huomiota. Toiset taas saavat jatkuvasti toruja olemuksestaan tai sivuutetaan täysin. Ihmiset on pohjimmiltaan eläimiä.
Apinoita
Minä olen uskossa..jumala loi minut kuvakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Olet vajonnut itsesääliin ja masennukseen. Eivät kaikki rakastetut ihmiset tosiaankaan ole kauniita. Ala rakastaa itseäsi. Jos saisit masennukseen apua.
Ap n lapsi ei tykkää kun ap haisee ja on läski.
Silti ap teki lapsen.
Tyhmyydestä sakotetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo tarhasta saakka. Osa ihmisistä on enemmän toisten mieleen ja täten saavat positiivista huomiota. Toiset taas saavat jatkuvasti toruja olemuksestaan tai sivuutetaan täysin. Ihmiset on pohjimmiltaan eläimiä.
Apinoita
Minä olen uskossa..jumala loi minut kuvakseen.
Ööh j.umala on apina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook-kavereista puheenollen. Kuinka moni on poistanut teidät facebook-kaverien joukosta? Minut on poistanut jo useampikymmen semmoinen, jonka tunnen esimerkiksi opiskelujen kautta. Aika selkeä viesti, että minusta ei selvästikään pidetä, vaikka niitä kavereita onkin minulla todella paljon ja olen ehkä melko montaa puolituttuakin pyytänyt kaveriksi. Poistaneet ovat siis kuitenkin sellaisia, joita olisin voinut aina moikata törmätessäni ja vaihtaa kuulumisia, eli ihan tuttuja henkilöitä kuitenkin, mutta en näköjään kelpaa edes facebook-kaveriksi, vaikka henkilöillä näyttää olevan satoja kavereita ja useita yhteisiä kavereita kanssani
Minä en ole facessa.
Miksi roikut diellä
Eo se ole kuin egoilu paikka.
Opi ensin olemaan yksin.
Mene sitten sinne ja ota kaveriksi jotain rumia 60 vuotiaitaa
Usein nämä opi olemaan yksin neuvot tulevat heiltä, jotka eivät ole joutuneet kokemaan mitä totaalinen yksinoleminen on. Kapanpäälle vielä määritelmä kenen kanssa sopii ystävystyä. Ablodien paikka. eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miksi jopa aikuinen lapseni ei pidä minusta. Olen läski ja ruma. Pysyn kaukana lapsen lapsesta, tuskin hänkään minusta pitäisi kun kasvaa. Antaa heidän säteillä omaa valoaan. Toivon kuolevani alta kuusikymmentä vuotiaana. Ei minusta kukaan välitä.
Olet vajonnut itsesääliin ja masennukseen. Eivät kaikki rakastetut ihmiset tosiaankaan ole kauniita. Ala rakastaa itseäsi. Jos saisit masennukseen apua.
Ap n lapsi ei tykkää kun ap haisee ja on läski.
Silti ap teki lapsen.
Tyhmyydestä sakotetaan
Jumala loi ihmisen
Ymmärrän fiiliksesi ap. Minusta eivät pidä naiset (olen itsekin nainen), vaikka käyttäydyn mielestäni ihan tavallisen ystävällisesti. Tai no suurin osa naisista ei pidä minusta, mutta aina löytyy poikkeuksia. :) Ehkä olen vaan jotenkin outo, tajuamatta sitä itse.
Alue: Aihe vapaa
Facessa on jo joitakin tuollaisia ryhmiä, esim yksinäiset yhteen, jossa on päälle 12 tuhatta henkeä mukana. Miksi luoda uutta, kun vanhoihinkin voi liittyä?