Ihmiset eivät pidä minusta, enkä ymmärrä miksi

Sama vika mulla. Lopetin jo vuosia sitten yrittämisen kun ei mitkään kaverisuhteet kestäneet. Mulla on kaksi ystävää ja ne riittää mulle. Ei se määrä vaan laatu. Onneksi viihdyn hyvin myös yksin :) N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä. 

Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?

Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms? 

Eikö sitä kutsua voisi sitten nakata, ettei tarvisi pettyneinä sitten ihmetellä, te kun niin kovasti pidättekin hänestä?

Niinpä, sanoo vaan sille, että Mirkku, tuu säkin yksille, nähdään baarissa X töiden jälkeen. Näin Mirkkukin tajuaa että on tervetullut mukaan, jos se on hänelle jäänyt epäselväksi ja hän on luullut että vain ns. in- porukka on kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä. 

Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?

Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms? 

Eikö sitä kutsua voisi sitten nakata, ettei tarvisi pettyneinä sitten ihmetellä, te kun niin kovasti pidättekin hänestä?

Tai sitten hän voisi itse joskus sanoa "hei Joo! Mennään siihen uuteen tanssipaikkaan?" näin on itsestäänselvyys että hän on myös tulossa mukaan, ja ksikki jotka ovat tulossa sanovat "joo mennään vaan!"

Aina sanotaan että pitää itse olla rohkeampi ja mennä mukaan. Okei, AP:n kaltaisena ihmisenä kokeilin tätä taktiikkaa eräissä illanistujaisissa mihin minut oli kumma kyllä kutsuttu. Paljon oli tuttuja, mutta kukaan ei jutellut minulle. Otin aktiivisen roolin, istahdin tuolille muiden sekaan ja yritin liittyä keskusteluun kommentoimalla, nauramalla ja kysymällä. Istuimme aika rinkimäisessä muodostelmassa, ja ajan kanssa rinki oli siirtynyt niin että jäin ulkopuolelle. Kävin vessassa ja tuolini oli viety, ja kun yritin istua rinkiin sitten lattialle, ei kukaan tehnyt tilaa :D samaa kohtelua olen saanut näiden ihmisten taholta arkenakin, keskustelurinki sulkeutuu ympäriltäni, päälleni puhutaan eikä minua noteerata mitenkään. Lounaalla jos näkevät minut istumassa tyhjässä pöydässä, menevät ihan muualle syömään eivätkä tule pöytääni. Aikani yritin aina osallistua jutteluun muiden selän takaa, mutta rajansa kaikella.

Tällaista kohtelua yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"

mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?

"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?

Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.

Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.

En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä. 

Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?

Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms? 

Eikö sitä kutsua voisi sitten nakata, ettei tarvisi pettyneinä sitten ihmetellä, te kun niin kovasti pidättekin hänestä?

Tietenkin, ja tästä lähin varmasti pyydänkin hänet. Mutta kun ketään muutakaan ei koskaan pyydetä, vaan kaikki tulevat pyytämättä, niin ei ole tullut edes mieleen pyytää ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että pitää itse olla rohkeampi ja mennä mukaan. Okei, AP:n kaltaisena ihmisenä kokeilin tätä taktiikkaa eräissä illanistujaisissa mihin minut oli kumma kyllä kutsuttu. Paljon oli tuttuja, mutta kukaan ei jutellut minulle. Otin aktiivisen roolin, istahdin tuolille muiden sekaan ja yritin liittyä keskusteluun kommentoimalla, nauramalla ja kysymällä. Istuimme aika rinkimäisessä muodostelmassa, ja ajan kanssa rinki oli siirtynyt niin että jäin ulkopuolelle. Kävin vessassa ja tuolini oli viety, ja kun yritin istua rinkiin sitten lattialle, ei kukaan tehnyt tilaa :D samaa kohtelua olen saanut näiden ihmisten taholta arkenakin, keskustelurinki sulkeutuu ympäriltäni, päälleni puhutaan eikä minua noteerata mitenkään. Lounaalla jos näkevät minut istumassa tyhjässä pöydässä, menevät ihan muualle syömään eivätkä tule pöytääni. Aikani yritin aina osallistua jutteluun muiden selän takaa, mutta rajansa kaikella.

Tällaista kohtelua yliopistossa.

Onkohan meissä joku näkymätön leima, että olemme outolintuja ja meidän kanssa ei kannata tutustua? Minulla tätä on ollut ihan päiväkodista asti. Yleensä kyllä olen saanut jonkun kaverin, mutta varsinaista kaveriporukkaa, jossa olisin ollut tasavertaisena jäsenenä, en ole saanut. Minulla on nykyään muutama ystävä, mutta elämäntilanteet niin erilaiset, että emme näe usein. Siksi olenkin aktiivisesti yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, mutta näköjään se on edelleen hankalaa. Olen kovasti yrittänyt opetella sosiaalisia taitoja, mutta kai minussa se leima on ja pysyy. Tai minussa on jokin tietty piirre josta muut eivät pidä, mutta itse olen sille sokea?

Minä sitten taas en jaksa ihmisiä, mutta aina minut halutaan jokapaikkaan. Roolini on se hauska ja kovaääninen, kotona tykkään istua hiljaa. Jaksan olla tuo Roolini henkilö aina sillointällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä. 

Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?

Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms? 

Eikö sitä kutsua voisi sitten nakata, ettei tarvisi pettyneinä sitten ihmetellä, te kun niin kovasti pidättekin hänestä?

Tietenkin, ja tästä lähin varmasti pyydänkin hänet. Mutta kun ketään muutakaan ei koskaan pyydetä, vaan kaikki tulevat pyytämättä, niin ei ole tullut edes mieleen pyytää ketään. 

No nyt tulee mieleen. Pikkujuttu, ei haittaa ketään, mutta voi auttaa jotakuta ujoa paljonkin. 

Annatko itsestäsi mitään? Jaatko asioitasi? Valitettavasti ne sivustaseurailijat, jotka pitävät kaiken itsellään ja odottavat muiden avautuvan ja viihdyttävän itseään ovat raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Annatko itsestäsi mitään? Jaatko asioitasi? Valitettavasti ne sivustaseurailijat, jotka pitävät kaiken itsellään ja odottavat muiden avautuvan ja viihdyttävän itseään ovat raskaita.

Uusiin ihmisiin tutustuessa en kerro mitään kovin henkilökohtaista, mutta muuten kyllä jaan. 

Vierailija kirjoitti:

Annatko itsestäsi mitään? Jaatko asioitasi? Valitettavasti ne sivustaseurailijat, jotka pitävät kaiken itsellään ja odottavat muiden avautuvan ja viihdyttävän itseään ovat raskaita.

Pitää kertoa itsestään, omista sattumuksista, avautua. ANNA porukalle jotain äläkä vaan hengaa keskusteluringissä saamassa.

Ihminen, joka kertoo omista mokistaan, on suosittu ja saa ystäviä. Jos paljastaa omat heikkoutensa ja sähläyksensä, niin ihmiset pitävät sinusta välittömästi. 

Ap on kuin minä; aina muut pyytävät toisiaan keskenään Facebookissa kavereiksi ja minut jätetään ulkopuolelle porukoista. Ketään ei kiinnosta minä tai minun sanomiset. Jos puhun, minun päälle puhutaan tai asiani sivuutetaan. Olen toisille yhdentekevä ja herätän lähinnä negatiivisia fiiliksiä muissa. Olen ehkä vähän ujohko, mutta nyhverö en ole. Ehkä liian kiltti. Ulkonäössäni ei pitäisi olla mitään vastenmielistä, mutta karismaa -sitä ei löydy.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"

mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?

"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?

Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.

Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.

En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.

Mistä tiedät, että juuri se yksi tyyppi pyysi kaikki muut? Eikä niin, että kaikki muut pyysivät tämän yhden? Tai hän pyysi muutaman ja loput pyysivät hänet?

Sosiaaliset tilanteet ovat hirveän nopeatempoisia ja roolin tulisi olla tarpeeksi räväkkä, jotta pääsisi esille. Samalla, kun pitäisi keksiä sanottavaa, tulisi kuitenkin olla olemukseltaan rento ja itsevarma sekä avoin. Olen liian ujo ja rauhallinen, jotta voisin ystävystyä. Niinpä olen jo luovuttanut ja tyytynyt osaani. Yksinkin voi tehdä kaikenlaista ja samalla itsetunto kohentuu ja pärjään itseksenikin.

Kiitos paljon vinkeistä. Mielestäni olen yrittänyt jakaa asioita, mutta antaa tilaa myös muille. Itseäni ainakin ärsyttää ihmiset, jotka ovat itse aina äänessä. Ehkä sen takia jään hiirulaiseksi? 

Mutta omista mokista kyllä kerron. Multa nimittäin löytyy itseironiaa. Varsinkin tuossa harrastusporukassa heitin omista mokistani vitsiä, mutta kannustin muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"

mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?

"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?

Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.

Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.

En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.

Mistä tiedät, että juuri se yksi tyyppi pyysi kaikki muut? Eikä niin, että kaikki muut pyysivät tämän yhden? Tai hän pyysi muutaman ja loput pyysivät hänet?

Ihan sama kuka pyysi kenetkin, mutta KUKAAN heistä ei pyytänyt minua. En haluaisi olla sellainen, joka itkee jostain Facebookin kavereista, mutta kyllähän nuo jotain kertoo. Kyllä niitä hyviä tyyppejä halutaan pyytää kavereiksi ja olla yhteydessä. 

Kaikki lähtee jo tarhasta saakka. Osa ihmisistä on enemmän toisten mieleen ja täten saavat positiivista huomiota. Toiset taas saavat jatkuvasti toruja olemuksestaan tai sivuutetaan täysin. Ihmiset on pohjimmiltaan eläimiä.