Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset eivät pidä minusta, enkä ymmärrä miksi
21.09.2017 |
Tämä vaivaa minua todella paljon. Nyt viime aikoina on sattunut kaksi tapausta, jotka jäivät vaivaamaan:
Olin erässä harrastusryhmässä, jossa meitä oli seitsemän jäsentä. Mielestäni tulin kaikkien kanssa toimeen, juttelin ja yritin olla ystävällinen. Harrastusryhmä loppui ja huomasin Facebookista, että suurin osa oli siellä kavereita keskenään. Minua ei kukaan pyytänyt kaveriksi.
Toinen tapahtuma oli sellainen, että järjestettiin tapaaminen uusien ystävien hakemiseen. Kukaan ei siis entuudestaan tuntenut toisiaan. Tässäkin tapaamisessa yritin olla aktiivinen, mutta antaa myös muille suunvuoroa. Silti loppuillasta huomasin, että kaikki muut tuntuivat jakaantuvan pieniin porukoihin ja minä jouduin väkisin roikkumaan mukana. Esim. kun olimme baarissa ja ilmoitin meneväni vessaan, kukaan ei reagoinut. Kun tulin vessasta, muut olivat hävinneet baarin toiselle puolelle. Tästäkään tapaamisesta ei jäänyt käteen mitään.
Nyt taas huomasin Facesta, että eräs entinen luokkalainen on poistanut minut kavereista, mutta jättänyt listalleen kaikki muut luokkalaiset.
Minusta ei selvästikään pidetä, mutta en keksi sille syytä. Olen välillä vähän omiin ajatuksiin uppoava, mutta yritän kuunnella, keskustella ja hymyillä. Karsimaa minussa ei kyllä ole pätkääkään, olen vähän ujohko. Silti haluaisin kavereita, mutta näistä jää aina luu käteen. Harmittaa.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"
mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?
"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?
Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.
Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.
En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.
Mistä tiedät, että juuri se yksi tyyppi pyysi kaikki muut? Eikä niin, että kaikki muut pyysivät tämän yhden? Tai hän pyysi muutaman ja loput pyysivät hänet?
Ihan sama kuka pyysi kenetkin, mutta KUKAAN heistä ei pyytänyt minua. En haluaisi olla sellainen, joka itkee jostain Facebookin kavereista, mutta kyllähän nuo jotain kertoo. Kyllä niitä hyviä tyyppejä halutaan pyytää kavereiksi ja olla yhteydessä.
Juuri näin. Eli he eivät olleet mielestäsi niin hyviä tyyppejä, että olisit halunnut pyytää heitä Facebook-kavereiksesi ja olla heihin yhteydessä? Ehkäpä he vaistosivat asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, olen myös selvin päin luonteeltani sellainen väritön (kännissä taas äänekäs mekkaloija, en tosin juo enää) ja juurikin vailla karismaa, eli luokseni ei kyllä hakeuduta jos en itse tuppaa seuraan. Olen myös ollut koko ikäni lievästi masentunut eli dystyymikko joten olen senkin vuoksi vaisu. Esim töissä taas yksi tyyppi on puhelias, puhuu pikkujutuistakin jotenkin innostuneesti ja on energinen, luultavasti tuollaiset ihmiset on suosittuja. En vain jaksa itse teeskennelläkään kun en ole luontaisesti tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama mutta myös huomasin että miesten seurassa taas ystävystyn helposti ja ns. Normaali ja tulen kaikkien kanssa juttuun. Nykyään pyrinkin aina uudessa porukassa miesten kanssa juttelemaan ja sitä kautta naisetkin jotenkin hyväksyvät minut kun huomasvat että osaan olla vauhdikas ja puheliaskin.
Facebook-kavereista puheenollen. Kuinka moni on poistanut teidät facebook-kaverien joukosta? Minut on poistanut jo useampikymmen semmoinen, jonka tunnen esimerkiksi opiskelujen kautta. Aika selkeä viesti, että minusta ei selvästikään pidetä, vaikka niitä kavereita onkin minulla todella paljon ja olen ehkä melko montaa puolituttuakin pyytänyt kaveriksi. Poistaneet ovat siis kuitenkin sellaisia, joita olisin voinut aina moikata törmätessäni ja vaihtaa kuulumisia, eli ihan tuttuja henkilöitä kuitenkin, mutta en näköjään kelpaa edes facebook-kaveriksi, vaikka henkilöillä näyttää olevan satoja kavereita ja useita yhteisiä kavereita kanssani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Facebook-kavereista puheenollen. Kuinka moni on poistanut teidät facebook-kaverien joukosta? Minut on poistanut jo useampikymmen semmoinen, jonka tunnen esimerkiksi opiskelujen kautta. Aika selkeä viesti, että minusta ei selvästikään pidetä, vaikka niitä kavereita onkin minulla todella paljon ja olen ehkä melko montaa puolituttuakin pyytänyt kaveriksi. Poistaneet ovat siis kuitenkin sellaisia, joita olisin voinut aina moikata törmätessäni ja vaihtaa kuulumisia, eli ihan tuttuja henkilöitä kuitenkin, mutta en näköjään kelpaa edes facebook-kaveriksi, vaikka henkilöillä näyttää olevan satoja kavereita ja useita yhteisiä kavereita kanssani
Minut on poistanut monikin ja myös minä olen poistanut monia. Ei kyse ole siitä, etteikö jostain pitäisi vaan siitä, ettei ole enää mitään sellaista yhteistä, että vaivautuisi edes kommentoimaan toisen päivityksiä. Jos Facebookissakaan ei osoita mitään yhteydenpidon merkkejä, niin turha sellaisia on roikottaa kavereissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörit väärässä seurassa. Itse olen huomannut, että kun seura on sellaista höpisevää kanalaumaa, en vaan jaksa tsempata enkä kauheasti ponnistella kun jutut eivät kiinnosta yhtään. Sitten kun seura on omasta mielestäni vähän kiinnostavampaa, minusta kuoriutuu loistava seuraihminen. Needless to say, omat kaverini ovat kaikki samantyylisiä ihmisiä, joita kiinnostaa samantyyliset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan että pitää itse olla rohkeampi ja mennä mukaan. Okei, AP:n kaltaisena ihmisenä kokeilin tätä taktiikkaa eräissä illanistujaisissa mihin minut oli kumma kyllä kutsuttu. Paljon oli tuttuja, mutta kukaan ei jutellut minulle. Otin aktiivisen roolin, istahdin tuolille muiden sekaan ja yritin liittyä keskusteluun kommentoimalla, nauramalla ja kysymällä. Istuimme aika rinkimäisessä muodostelmassa, ja ajan kanssa rinki oli siirtynyt niin että jäin ulkopuolelle. Kävin vessassa ja tuolini oli viety, ja kun yritin istua rinkiin sitten lattialle, ei kukaan tehnyt tilaa :D samaa kohtelua olen saanut näiden ihmisten taholta arkenakin, keskustelurinki sulkeutuu ympäriltäni, päälleni puhutaan eikä minua noteerata mitenkään. Lounaalla jos näkevät minut istumassa tyhjässä pöydässä, menevät ihan muualle syömään eivätkä tule pöytääni. Aikani yritin aina osallistua jutteluun muiden selän takaa, mutta rajansa kaikella.
Tällaista kohtelua yliopistossa.
Mä oon hyvin paljon ollut tällainen hyljeksitty, varsinkin nuorena. Nykyään harvemmin on enää niin vierasta porukkaa ympärillä että helposti jäisin ulkopuolelle. Mutta sitten taas huomaan hyvin herkästi tilanteet joissa jotkut meinaa jäädä ulkopuilisiksi ja tuota vessaan mennyttä olisin tarkkaillut että koska tulee sieltä ja sitten huudellut että "Hei Mirkku, me ollaan täällä!", toiselle olisin sanonut että "Kai sinäkin tuut töitten jälkeen meidän mukaan?" ja kolmannessa tapauksessa olisin porukalle sanonut että "Hei nyt vähän levittäydytään, siirretään vaikka tota pöytää keskemmälle että mahtuu enemmän tuoleja, niitä näytti olevan tuolla."
Mä en itse tykkää jos joku näyttää olevan toisten selän takana ympyrässä, olen liian paljon ollut siellä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annatko itsestäsi mitään? Jaatko asioitasi? Valitettavasti ne sivustaseurailijat, jotka pitävät kaiken itsellään ja odottavat muiden avautuvan ja viihdyttävän itseään ovat raskaita.
Olet ymmärtönyt väärin. Sivusta seuraaja ei odota kenenkään avautuvan ja luuletko että asiasi kiinnostavat muita.
Tää on jännä ilmiö. Itse olen myös kokenut syrjimisen lähinnä joka tilanteessa. Esim. kaikki työkaverit seuraavat toisiaan Instagrammissa, mutta kukaan ei seuraa minua, vaikka kaikki tietävät nimimerkkini IG:ssä. Kerran rupesin seuraamaan yhtä työkaveria ja hän seurasi takaisin, mutta lopetti seuraamiseni muutaman viikon päästä.
Itse olen hyvin sosiaalinen, huumorintajuinen ja pyrin aina olemaan kaikkien kaveri, mutta lopputulos tuntuu olevan aina se, että minua syrjitään. Ihan niinkuin minut olisi kirottu. Siis minulla ei ole yhtään ystävääkään, koska ketään ei kiinnosta.
En vaan ymmärrä mikä minussa sitten on vikana. ? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ainakin annan niitten olla, jotka ei vaikuta kiinnostuneilta olemaan mun kanssa. Jotkut ei paljoa reagoi keskustelunaloituksiin, ei itse ehdota mitään, eivät kysy mitään, ovat kiireisiä, katsovat poispäin, tuskin tervehtivät. Juttelen jonkun kerran ja jätän sitten rauhaan ajatellen, että tajusin vinkin, mun seuraa ei kaivattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"
mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?
"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?
Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.
Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.
En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.
Mistä tiedät, että juuri se yksi tyyppi pyysi kaikki muut? Eikä niin, että kaikki muut pyysivät tämän yhden? Tai hän pyysi muutaman ja loput pyysivät hänet?
Ihan sama kuka pyysi kenetkin, mutta KUKAAN heistä ei pyytänyt minua. En haluaisi olla sellainen, joka itkee jostain Facebookin kavereista, mutta kyllähän nuo jotain kertoo. Kyllä niitä hyviä tyyppejä halutaan pyytää kavereiksi ja olla yhteydessä.
Hetkinen.... kaikki muut pitivät porukassa toisiaan niin hyvinä tyyppeinä, että halusivat laittaa toisilleen kaveripyynnön ja pitää yhteyttä? Sinä olit siis ainoa, jota ei pidetty riittävän hyvänä tyyppinä? Ja tässä porukassa ei ollut KETÄÄN, jota SINÄ olisit pitänyt niin hyvänä tyyppinä, että olisit laittanut kaveripyynnön ja halunnut pitää yhteyttä? Miksi ihmeessä kukaan olisi laittanut sulle kaveripyynnön, koska et edes halua pitää heihin yhteyttä? Oikeasti kiinnostuksen ja halun pitää yhteyttä täytyy olla molemminpuolista ja on aivan sama, kuka sen kaveripyynnön laittaa. Vaikuttaa siltä, että haluaisit muiden pitävän sinua hyvänä tyyppinä, vaikka itse et haluakaan pitää näihin muihin yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"
mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?
"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?
Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, mutta ei ole kiva tulla vessasta ja huomata, että kaikki muut ovat hävinneet johonkin tietäen, että minä menin juuri vessaan, enkä siis voi tietää mihin he hävisivät.
Ja kyllä, minä voisin myös pyytää muita Facessa kavereiksi, mutta miksi se tyyppi, joka ne muut pyytää, ei pyydä minua? Jokinhan siinä mättää.
En ole niin ujo, etten saisi sanotuksi mitään. Puhun kyllä omasta aloitteestani, kyselen ja kommentoin. Lisäksi vastaan kysymyksiin ja liityn porukkaan mukaan oma-aloitteisesti. Olen kai olemukseltani hiirulainen. Minua vain harmittaa, että selvästi jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi kanssani.
Mistä tiedät, että juuri se yksi tyyppi pyysi kaikki muut? Eikä niin, että kaikki muut pyysivät tämän yhden? Tai hän pyysi muutaman ja loput pyysivät hänet?
Ihan sama kuka pyysi kenetkin, mutta KUKAAN heistä ei pyytänyt minua. En haluaisi olla sellainen, joka itkee jostain Facebookin kavereista, mutta kyllähän nuo jotain kertoo. Kyllä niitä hyviä tyyppejä halutaan pyytää kavereiksi ja olla yhteydessä.
Hetkinen.... kaikki muut pitivät porukassa toisiaan niin hyvinä tyyppeinä, että halusivat laittaa toisilleen kaveripyynnön ja pitää yhteyttä? Sinä olit siis ainoa, jota ei pidetty riittävän hyvänä tyyppinä? Ja tässä porukassa ei ollut KETÄÄN, jota SINÄ olisit pitänyt niin hyvänä tyyppinä, että olisit laittanut kaveripyynnön ja halunnut pitää yhteyttä? Miksi ihmeessä kukaan olisi laittanut sulle kaveripyynnön, koska et edes halua pitää heihin yhteyttä? Oikeasti kiinnostuksen ja halun pitää yhteyttä täytyy olla molemminpuolista ja on aivan sama, kuka sen kaveripyynnön laittaa. Vaikuttaa siltä, että haluaisit muiden pitävän sinua hyvänä tyyppinä, vaikka itse et haluakaan pitää näihin muihin yhteyttä.
Minä ymmärrän kyllä alkuperäistä. Siis luultavasti muusta porukasta joku on ensimmäisenä lähettänyt kaveripyynnön ainakin melkein kaikille muille paitsi ap:lle ja sen jälkeen muutkin ovat lisäilleet toisiaan, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen laittaa kutsua ap:lle. Tai jos ei joku ole aluksi laittanut kutsua kaikille, niin sitten on useampi joka on lähettänyt kutsun monelle, mutta kukaan näistä ei kutsunut ap:ta mukaan. Jos tämmöistä tapahtuu useinkin, niin onhan se nyt masentavaa
Sitten on ap niitäkin, jotka puolivahingossa jättävät muita ulkopuolelle. He ovat yleensä suosittuja ja pyrkivät rakentamaan tiiviin turvallisen klaanin ympärilleen. He saavat voimaa siitä, että heillä on oma tukijoukko. Se pitää heidän suosiota yllä. Itse olen huomannut juuri tämän, että tulen syrjityksi yleensä sen suositun ihmisen taholta ja jään silloin myös väistämättä porukan ulkopuolelle, koska muut seuraavat hänen mukanaan. Se, miksi en ole suosittujen mieleen, ei ole minulle vielä selvinnyt. Ehkä en ole sellainen, joka ihailisi ketään erityisesti, vaan ehkä ennemminkin vähän äijätyyppiä kaverisuhteissa.
Samaa ihmettelen. En tiedä, mikä minussa on vikana mutta jotain on pakko olla.
Koulukiusattu ensimmäisestä päivästä lähtien ihan lukion loppuun saakka. Ammattikorkeassa en myöskään päässyt porukkaan mutta varsinaista kiusaamista ei onneksi ollut. Työpaikalla sisäpiiri on ottanut minut hampaisiinsa, joten sielläkään en ole porukkaan päässyt.
Lapsena kiusaaminen oli nimittelyä, päälle sylkemistä, lyömistä, potkimista, tavaroiden piilottelua, ryhmän/leikkien ulkopuolelle jättämistä jne. Joskus jopa joku tekeytyi "kaveriksi" eli jutteli ja kohteli kivasti joitain päiviä jotta sitten sai naurettua kuinka naurettava olen kun oikeasti luulin että ketään kiinnostaisi.
Ryhmätyöt tein pääasiassa yksin koska opettajat eivät halunneet pakottaa ketään huolimaan ryhmäänsä.
Työpaikalla hyljeksitään, vähätellään työpanosta, vieritetään syytä muiden virheistä yms. Kahvihuoneessa istutaan toisen pöydän ääreen, jos minä olen toisessa. On porukka myös noussut pöydästä useasti heti kun olen siihen evääni laskenut. Joskus jopa siirtyneet toiseen pöytään. Selkeästi seuraani siis ei kaivata.
Kavereita on pari. Sellaista parasta ystävää ei ole koskaan ollut vaan olen lähinnä se vaihtoehto, joka kelpaa kun oikeat ystävät ovat kiireisiä. Olen kuitenkin onnellinen edes niistä harvoista hetkistä kun minulle riittää aikaa.
Ujo en ole. Ehkä turhankin puhelias ja sekin saattaa olla vikani.
Vierailija kirjoitti:
... Mirkkukin tajuaa että on tervetullut mukaan, jos se on hänelle jäänyt epäselväksi ja hän on luullut että vain ns. in- porukka on kutsuttu.
Luulen, että tässä on yksi avain. En siis sano, että tässä on koko totuus. Epäilen kuitenkin, että monet aremmilta vaikuttavat ihmiset kuvittelevat helposti olevansa ulkopuolella, eli he ajattelevat, että jossakin on se sisäpiiri, johon minä en kuulu. Jotkut ihmiset tuntuvat olettavan, että kaikki muut ovat automaattisesti ikään kuin keskemmällä elämää kuin he itse ovat. Totuus on, että kaikki me olemme vähän sivussa, koska jokainen meistä näkee maailman hieman eri valossa kuin kaikki muut. Tässä mielessä ei ole olemassa mitään sisäpiiriä.
Alue: Aihe vapaa
.