Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Käytännön vinkkejä:
-älä pese miehen pyykkejä. Jos miehellä jää omien pyykkien pesu puolitiehen, älä edes ripusta niitä.
- ympäri kämppää ripotellut esineet, jotka sinua häiritsee, voit kerätä muovipussiin jonka heität parvekkeelle tai muualle pois silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie muutaman viikon ajan vain omat astiasi tiskikoneeseen ja pese vain omat vaatteesi ja petaa oma sängynpuoliskosi ja anna toisen olla sekasotkussaan. Jos hän kerran sinkkuna ollessaan piti huolta kodistaan, häntä todennäköisesti alkaa jossain vaiheessa sekaisuus ja likaisuus ärsyttää. Vaikeampia tapauksia ovat ne, jotka eivät ole tehneet kotitöitä lapsuudenkodissaan ja yksin asuessaan saavat just ja just pyykit pestyä ja pesevät yhden ruokalautasen siinä vaiheessa, kun kaikki ovat likaisia ja vesilaseja eivät pese ollenkaan, kun "eihän niistä oo juotu ku vettä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Kuulostaa siltä, että suhteenne ydinongelma on erilaiset arvot, ei kotitöiden tekeminen. Jos eroatte, se on myös eron todellinen syy, ei se, että mies ei tehnyt kotitöitä tai se, että sinä et halunnut tukea häntä.
Voi myös olla, että menestyminen on miehellesi pakonomaista toimintaa, jolla hän pyrkii kohottamaan omanarvontuntoaan. Ehkä hän pelkää elämäntyylinsä muuttamista paremmin omia todellisia arvojaan vastaaviksi. Oletteko puhuneet tästä? Voiko mies luottaa siihen, ettet jätä häntä, vaikka hän olisi työttömänä, tienaisi vähemmän tai toimisi jossain täysin eri ammatissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset eroavat turhan helposti. Mitä tapahtui myötä- ja vastoinkäymisissä yhdessä? Kaikilla meillä on huonoja kausia. Pitkän liiton salaisuus on siinä, että ymmärtää toista myös silloin kuin itseä vituttaa.
Jos oikeasti miettii eroa arkisten askareiden takia, niin kaipa se on vain tekosyy jollekin muulle.
Kuinka kauan pitää ymmärtää? Jos toinen lakkaa kokonaan työskentelemästä yhteisen kodin ja elämän eteen, miten kauan toisen täytyy tehdä kaikki? Vai eikö mitään rajaa saa olla? Oikea rakkaus ja sitoutuminen tarkoittaa kotipiian roolia kunnes kuolema minut siitä vapauttaa. Sitten saan taivaassa marttyyrinkruunun.
No siis kukaanhan ei pakota lapsettomassa perheessä siivoamaan niitä miehen kahvikuppeja tai murusia.. Se sitä marttyyriutta on "nokun kuuluu siivota!!!"
Vaikka olisi kuinka uupunut, niin kyllä ne pyykit saa koneesta ja astiat vähintään tiskipöydälle asti. Tiedän, koska olen sinkku ja välillä siivoan huonosti rasituksen takia, mutta ei kukaan noin kykenemätön ole. Tuon tason saamattomuus kertoo siitä, että pitää sinua täysin piikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies pelkäsi imuria, ei ikinä laittanut vaatteita pyykkikoneeseen, ei koskaan ladannut tai tyhjentänyt tiskikonetta, levitteli lehtiä joka huoneeseen, laittoi ruokaa ja jätti keittiön sotkuun, ei tehnyt pihatöitä, ei käyttänyt koiraa, ei maksanut laskuja, ei käynyt kaupassa, ei vienyt lapsia harrastuksiin. Jos kävin sukulaisten luona niin kun palasin kotiin, siellä oli kaaos ja hirveä löyhkä. Ennen kuin muutettiin yhteen, hänellä oli siisti asunto ja nyt eron jälkeen on myös, tosi siisti. Kerran menin yläkertaan katsomaan, miksi on niin hiljaista ja kumma tunne. Hän oli leikellyt tukkaansa vessanpytyn päällä ja pyyhki vessanpyttyä puhtaaksi mun kasvopyyhkeellä, rengaskansi oli nostettu ylös ja posliinia siellä hinkattiin. Eli jotain siivosi mutta väärillä välineillä.
En eronnut vain siksi ettei tehnyt kotitöitä, vaan väkivallan takia.
Ap, tunnistin tilanteesi. Lue ona tekstisi tarkkaan ja mieti. Mieheni myös sairastui työuupumukseen ja pikkuhiljaa meilläkin ajauduttiin siihen, että minä tein kotityöt koska toinen oli uupunut. Rakkaudestahan minä ensiksi hänen taakkaansa kevitin ja halusin että hän toipuu. No, pikkuhiljaa tilanne muuttui paremmaksi, esim. jaksoi lähteä harrastuksiin ja seurakseni kulttuuritapahtumiin (minun takiani, sic!) mutta kotitöiden suhteen tilanne oli edelleen sama. Sitten tajusin että mies ottaa rusinat pullasta! Muutaman kerran toin asiaa puhumalla esille mutta ei kummempaa vaikutusta koska olihan hän omien sanojen mukaan uupunut. Olin aikoinani luvannut että minä en aikuista ihmistä "koikuta" mutta nyt päädyin siihen - en mielelläni mutta oli pakko tehdä jotain. Eli kun olin suunnittelemassa menoa leffaan, teatteriin, torille, uimaan, lenkille tmv ja mies sitten vihjaili että josko hänkin jaksaisi lähteä niin sanoin että ei käy koska kotona tehtävien juttujen perusteella on vielä niin väsyneessä kunnossa että parempi levätä. Pari kolme kuukautta meni ja sitten oppi meni perille. Ei ollut itsellekään kivaa mutta pakko oli yrittää (lasten takia). Ap, huomaatko - jos miehesi s i n u a ilahduttaakseen jaksaa lähteä harrastukseesi niin samalla logiikalla hän jaksaa laittaa astiat pesukoneeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minula kävi tämän asian suhteen tuuri. Tajusin pian yhteenmuuton jälkeen, että pidän kotitöistä. Lapsuudenkodissa en niitä juurikaan tehnyt, joskus imuroin huoneeni yms pientä. Nyt käytännössä vastaan kodinhoitamisesta yksin. Mies hoitaa useammin kaupassa käymiset. On tyytyväinen että pidän kodin siistinä.
En nyt jakasanut lukea kaikkea, mutta mies siis on uupunut ja mahdollisesti masentunut, mutta ap ei yritä saada hänet hoitoon, eikä mies halua (jaksa?) tehdä perusteeellisia muutokisa työelämäänsä, koska palkka ja status saattavat kärsiä (saattaa palkka mennä alle vaimon, auts?). Ap vaikuttaa kompromissinhaluttomalta. Tässä suhteessa on kieltämättä paljon riskitekijöitä. Menkää parisuhdeterapiaan ja jos se ei auta, niin on varmaan pakko erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset eroavat turhan helposti. Mitä tapahtui myötä- ja vastoinkäymisissä yhdessä? Kaikilla meillä on huonoja kausia. Pitkän liiton salaisuus on siinä, että ymmärtää toista myös silloin kuin itseä vituttaa.
Jos oikeasti miettii eroa arkisten askareiden takia, niin kaipa se on vain tekosyy jollekin muulle.
Ainoankaan naisen tehtävä nykyaikana ei ole olla miehensä piika tai äiti. Kyllä tuollainen on ihan validi syy erota miesvauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se viikkosiivo korvaa kyllä pyykkien ripustelun. Jos miehesi sen maksaa, niin voisithan sinä siitä hyvästä ripustaa pyykin ja käydä pari krt viikossa kaupassa?
Nettikauppakin on yksi vaihtoehto, tilatkaa sieltä kerran viikossa isommat ostokset.
Työuupumus voi olla kyllä aivan aito syy, mutta siihen pitäisi silloin hakea apua. Ei se, että kotona vain makaa ole mitään elämää!
Sinänsä en kyllä ymmärrä sitä, että kahden aikuisen perheessä ajauduttaisiin avioeroon KOTITÖIDEN takia. Ne kotityöt on niin vähäisiä, ettei luulisi ketään rasittavan.
Tietenkin taustalla voi olla isompia, arvostukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen liittyviä puutteita. Jos katsoo, että vain OMA aika ja rentoutuminen ovat arvokkaita, eikä toiselle ole oikeutta samaan, se on iso asennevamma.
Kun minäkin voin ihan hyvin sen siivoojan maksaa. Meillä on sama palkka, mutta miehelle jää kuussa käteen satanen vähemmän kuin minulla, hänen erään vanhan velan lyhennyksen vuoksi. Minäkin voisin mielelläni laittaa pöytään sata euroa ja sanoa että kai tällä rahalla voin luistaa ihan kaikista kotitöistä. Tai vaikka kaksi sataa euroa. Mutta kun ei se mene niin. Kuka silloin pesee ne pyykit? Me emme kumpikaan pidä kotitöiden tekemisestä. Miksi hänellä olisi oikeus saada niistä rahalla täysi vapautus, mutta minulla ei? Vaikka meillä on sama palkka. Ap.
Totta kai sinä voit hankkia vapautuksen kotitöistä rahalla! Maksatte molemmat kotiapulaisen kotiin vaikka kahdesti viikossa, sopimuksella, että nuo samalla panevat pyykkikoneen pyörimään ja ripustavat pyykit. Kauppa-asiat hoidat netitse.
Ai mutta kun se kahvikuppi.... ei sitä kuule tarvitse pestä. Anna olla.
Oikeasti, kahden aikuisen huushollissa kotihommat on hyvin helposti ulkoistettavissa. Pätäkkää pöytään vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla avovaimokkeen kanssa vähän sama. Kaikki safkat jää pöydälle lämpiämään, pannut liedelle ja lautasta sekä lasia ei pöydästä koneeseen saa heti käytön jälkeen. Sukat ollut viikon lattialla ihan kulkureitillä (testasi, laittaako pesuun...ei laittanut ja minä laitoin). Tasopinnat täynnä hänen tavaroitaan, joita vähän väliä saan laatikoihin laitta, kun tatti tulee otsaan niitä katsellessa. Jättää myös pytyn usein harjaamatta jälkeensä vaikka tarvetta olisi ja meikä rassaa. Käy oikeasti vituttamaan välillä, kun kaiken tämän lisäksi on joutunut runkkauksella seksin hoitamaan alkukesästä lähtien...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksaisi elää tuollaisen miehen kanssa hetkeäkään. Ethän sä sen äiti ole. Voittehan te seurustella, mutta asua omissa osoitteissa?
En halua vain seurustella, haluan suhteen jossa eletään yhteistä arkea. Ap.
No mutta ettehän te elä yhteistä arkea. Sitähän koko viestisi käsittelee. Mies elää hotellissa ja sinä olet palvelusväki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksaisi elää tuollaisen miehen kanssa hetkeäkään. Ethän sä sen äiti ole. Voittehan te seurustella, mutta asua omissa osoitteissa?
En halua vain seurustella, haluan suhteen jossa eletään yhteistä arkea. Ap.
No mutta ettehän te elä yhteistä arkea. Sitähän koko viestisi käsittelee. Mies elää hotellissa ja sinä olet palvelusväki
Senpä takia kirjoitankin aloituksessani, että mietin eroa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt on naisten mielestä aina hirveän tarkkaa pistää tasan mutta se että maksettaisiin kulut tasan aiheuttaa sellaisen älämölön että kuukautisveri lentää nenästä verenpaineen kohotessa naikkosten raivon mukana.
Väitteesi voi olla totta tai sitten ei, mutta tähän ketjuun ja minun elämään se ei liity. Minä nimittäin maksan vähintään puolet kuluista, ja olen valmis maksamaan suurimman osan jos mies jäisi työttömäksi liian kuluttavasta työstä. Ja jos olet lukenut tämän ketjun läpi, niin tiedät tuon asian, joten mene ystävällisesti muualle tästä ketjusta viljelemästä naisvihaa ihan vain naisvihan viljelyn vuoksi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Kuulostaa siltä, että suhteenne ydinongelma on erilaiset arvot, ei kotitöiden tekeminen. Jos eroatte, se on myös eron todellinen syy, ei se, että mies ei tehnyt kotitöitä tai se, että sinä et halunnut tukea häntä.
Voi myös olla, että menestyminen on miehellesi pakonomaista toimintaa, jolla hän pyrkii kohottamaan omanarvontuntoaan. Ehkä hän pelkää elämäntyylinsä muuttamista paremmin omia todellisia arvojaan vastaaviksi. Oletteko puhuneet tästä? Voiko mies luottaa siihen, ettet jätä häntä, vaikka hän olisi työttömänä, tienaisi vähemmän tai toimisi jossain täysin eri ammatissa?
Miksi alapeukut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Kuulostaa siltä, että suhteenne ydinongelma on erilaiset arvot, ei kotitöiden tekeminen. Jos eroatte, se on myös eron todellinen syy, ei se, että mies ei tehnyt kotitöitä tai se, että sinä et halunnut tukea häntä.
Voi myös olla, että menestyminen on miehellesi pakonomaista toimintaa, jolla hän pyrkii kohottamaan omanarvontuntoaan. Ehkä hän pelkää elämäntyylinsä muuttamista paremmin omia todellisia arvojaan vastaaviksi. Oletteko puhuneet tästä? Voiko mies luottaa siihen, ettet jätä häntä, vaikka hän olisi työttömänä, tienaisi vähemmän tai toimisi jossain täysin eri ammatissa?
Miksi alapeukut?
Siksi, koska kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä ääliö. Siksi alapeukut. Se tarkoittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Kuulostaa siltä, että suhteenne ydinongelma on erilaiset arvot, ei kotitöiden tekeminen. Jos eroatte, se on myös eron todellinen syy, ei se, että mies ei tehnyt kotitöitä tai se, että sinä et halunnut tukea häntä.
Voi myös olla, että menestyminen on miehellesi pakonomaista toimintaa, jolla hän pyrkii kohottamaan omanarvontuntoaan. Ehkä hän pelkää elämäntyylinsä muuttamista paremmin omia todellisia arvojaan vastaaviksi. Oletteko puhuneet tästä? Voiko mies luottaa siihen, ettet jätä häntä, vaikka hän olisi työttömänä, tienaisi vähemmän tai toimisi jossain täysin eri ammatissa?
Miksi alapeukut?
Siksi, koska kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä ääliö. Siksi alapeukut. Se tarkoittaa sitä.
Ääliö, en kysynyt, mitä alapeukku tarkoittaa.
Kyllähän tuossa on jostain muusta kyse jos ennen ei ole ollut noin ja nykyään on. Hän sanoo, että ei jaksa. Voisiko mies olla masentunut tai muuten sairas. Jaksaako tehdä töiden lisäksi mitään muuta vapaa-ajalla. Olisi eri tilanne jos olisi aina ollut tuollainen.
Voisittekö palkata silloin tällöin siivoojan ja pakota miehesi lääkäriin.
Kuinka kauan pitää ymmärtää? Jos toinen lakkaa kokonaan työskentelemästä yhteisen kodin ja elämän eteen, miten kauan toisen täytyy tehdä kaikki? Vai eikö mitään rajaa saa olla? Oikea rakkaus ja sitoutuminen tarkoittaa kotipiian roolia kunnes kuolema minut siitä vapauttaa. Sitten saan taivaassa marttyyrinkruunun.