Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
No sitten mies voi maksaa kaikki laskut ja ruuat, sehän on vaan pikkujuttu maksaa ne toisen puolesta.
No jos se mielestäsi pikkujuttu. Minusta kahvikupin vienti tiskikoneeseen on eriluokkaa kuin koko perheen laskujen maksu, mutta teillä näin.
Kuinka monta kymmentä vuotta sinä päivittäin viet sen kahvikupin tiskikoneeseen ennen kuin alat ajatella, että miksei se saa koskaan hoidettua sitä itse? Jos olet vaikka viikon sairaalassa, niin olohuoneen pöydällä nököttää seitsemän kahvikuppia odottamassa paluutasi. Ja näillä likaisten kuppien jättäjillä yleensä jää kaikki muukin niille sijoilleen.
Jaa a, samallalailla mieheni saattaa ajatella että miten en ikinä saa itse lamppuja vaihdettua vaan pyydän häntä vaihtamaan, en vain viitsi itse ja mies ilomielin niitä vaihtelee.
Lampun ja sulakkeen vaihtaminen on pikkujuttu, en ymmärrä, miksi se on toisille niin vaikeaa. Valaisimissa on jotain todella pahasti vialla, jos niitä lamppuja joutuu vaihtamaan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
No sitten mies voi maksaa kaikki laskut ja ruuat, sehän on vaan pikkujuttu maksaa ne toisen puolesta.
No jos se mielestäsi pikkujuttu. Minusta kahvikupin vienti tiskikoneeseen on eriluokkaa kuin koko perheen laskujen maksu, mutta teillä näin.
Kuinka monta kymmentä vuotta sinä päivittäin viet sen kahvikupin tiskikoneeseen ennen kuin alat ajatella, että miksei se saa koskaan hoidettua sitä itse? Jos olet vaikka viikon sairaalassa, niin olohuoneen pöydällä nököttää seitsemän kahvikuppia odottamassa paluutasi. Ja näillä likaisten kuppien jättäjillä yleensä jää kaikki muukin niille sijoilleen.
Jaa a, samallalailla mieheni saattaa ajatella että miten en ikinä saa itse lamppuja vaihdettua vaan pyydän häntä vaihtamaan, en vain viitsi itse ja mies ilomielin niitä vaihtelee.
Lampun ja sulakkeen vaihtaminen on pikkujuttu, en ymmärrä, miksi se on toisille niin vaikeaa. Valaisimissa on jotain todella pahasti vialla, jos niitä lamppuja joutuu vaihtamaan joka päivä.
Juuri tämä on pointtini, pikkujuttu, niinkuin se kahvikupin vientikin. Miksi se on toiselle vaikeaa ja toiselle pikkujuttu ja se kenelle se on pikkujuttu, miksei hän voi tehdä sitä toisen puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta se viikkosiivo korvaa kyllä pyykkien ripustelun. Jos miehesi sen maksaa, niin voisithan sinä siitä hyvästä ripustaa pyykin ja käydä pari krt viikossa kaupassa?
Nettikauppakin on yksi vaihtoehto, tilatkaa sieltä kerran viikossa isommat ostokset.
Työuupumus voi olla kyllä aivan aito syy, mutta siihen pitäisi silloin hakea apua. Ei se, että kotona vain makaa ole mitään elämää!
Sinänsä en kyllä ymmärrä sitä, että kahden aikuisen perheessä ajauduttaisiin avioeroon KOTITÖIDEN takia. Ne kotityöt on niin vähäisiä, ettei luulisi ketään rasittavan.
Tietenkin taustalla voi olla isompia, arvostukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen liittyviä puutteita. Jos katsoo, että vain OMA aika ja rentoutuminen ovat arvokkaita, eikä toiselle ole oikeutta samaan, se on iso asennevamma.
Kun minäkin voin ihan hyvin sen siivoojan maksaa. Meillä on sama palkka, mutta miehelle jää kuussa käteen satanen vähemmän kuin minulla, hänen erään vanhan velan lyhennyksen vuoksi. Minäkin voisin mielelläni laittaa pöytään sata euroa ja sanoa että kai tällä rahalla voin luistaa ihan kaikista kotitöistä. Tai vaikka kaksi sataa euroa. Mutta kun ei se mene niin. Kuka silloin pesee ne pyykit? Me emme kumpikaan pidä kotitöiden tekemisestä. Miksi hänellä olisi oikeus saada niistä rahalla täysi vapautus, mutta minulla ei? Vaikka meillä on sama palkka. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
Mies ei siis ehdottanut että hän hoitaisi isommat siivoukset, vaan isommat kotityöt, joita on harvoin, eli huonekalujen kasaamiset tms. Ap.
Miten niin? Jos hän tarjoutui maksamaan siivoojan kerran viikossa, niin silloinhan hän hoitaisi isommat siivoukset.
Entä jos minä maksan sen viikkosiivoojan? Ap.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
No en ensinnäkään laske "vessan pesuksi" sitä että harjataan jarruraidat pöntöstä pois :,D mikset luetellut myös käsienpesua, kuivaamista ja vessasta ulos astelua? Murujen pyyhkiminen on myös samaa luokkaa, en varsinaisesti laske kotityöksi... Täällä 3 henkinen perhe jolla tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa, tumma ja vaalea. Sinä taidat olla niitä ihmisiä jotka saavat kaikesta ongelman, eivätkä etsi ratkaisuja, tykkäävät vaan valittaa.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta kyllä vaan sinäkin alkaisit laskea jarruraitojen pesun työksi, jos saisit toisen aikuisen ihmisen jarrujälkiä joka päivä hinkata. (Oksettavaa) Ja joka hemmetin kerta saisit siivota ne murut, kun toinen aikuinen ihminen on voikkarin tehnyt + laittaa leipäpussin kiinni, voit ja maidot jääkaappiin (mikäli eivät ole läsöttäneet pöydällä niin kauan sinun ollessasi töissä, ettei niitä enää ilkeä laittaa takaisin jääkaappiin). Kyseessä ei varsinaisesti ole kotityöt (vaikka varmasti nekin jäävät ap:n kontolle), vaan se, että aikuinen ihminen ei korjaa omia jälkiään ja jättää kaiken niille sijoilleen, mihin ne kädestä kirpoaa. Ja jos tähän ongelmaan ei puhe auta, niin sanopa sinä viisaampana ratkaisu asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
Mies ei siis ehdottanut että hän hoitaisi isommat siivoukset, vaan isommat kotityöt, joita on harvoin, eli huonekalujen kasaamiset tms. Ap.
Miten niin? Jos hän tarjoutui maksamaan siivoojan kerran viikossa, niin silloinhan hän hoitaisi isommat siivoukset.
Entä jos minä maksan sen viikkosiivoojan? Ap.
Tarkoitan siis, että jos joku nainen tykkää kotitöiden puuhailemisesta, niin hän varmaan ilahtuu siitä, että mies tarjoutuu maksamaan siivoojan, ja naiselle jää osuudeksi joku kevyt ripustelu. Mutta minä en pidä kotitöistä, teen niitä vain koska on pakko. Olen kymmenen tuntia päivässä rankassa työssä, en nauti siitä että sen päälle menen kauppaan ja ripustan pyykkiä ja kerään toisen karkkipapereita. Sen sijaan nauttisin siitä, että jollain kerta viikkoon siivoojan maksulla saisin vapautuksen kaikista kotitöistä, jotta voisi rentoutua töiden jälkeen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
Mies ei siis ehdottanut että hän hoitaisi isommat siivoukset, vaan isommat kotityöt, joita on harvoin, eli huonekalujen kasaamiset tms. Ap.
Miten niin? Jos hän tarjoutui maksamaan siivoojan kerran viikossa, niin silloinhan hän hoitaisi isommat siivoukset.
Entä jos minä maksan sen viikkosiivoojan? Ap.
Miksi et suostu mihinkään kompromissiin mitä mies ehdottaa? Sinä odotat vain että mies muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat, niin ei tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
No en ensinnäkään laske "vessan pesuksi" sitä että harjataan jarruraidat pöntöstä pois :,D mikset luetellut myös käsienpesua, kuivaamista ja vessasta ulos astelua? Murujen pyyhkiminen on myös samaa luokkaa, en varsinaisesti laske kotityöksi... Täällä 3 henkinen perhe jolla tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa, tumma ja vaalea. Sinä taidat olla niitä ihmisiä jotka saavat kaikesta ongelman, eivätkä etsi ratkaisuja, tykkäävät vaan valittaa.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta kyllä vaan sinäkin alkaisit laskea jarruraitojen pesun työksi, jos saisit toisen aikuisen ihmisen jarrujälkiä joka päivä hinkata. (Oksettavaa) Ja joka hemmetin kerta saisit siivota ne murut, kun toinen aikuinen ihminen on voikkarin tehnyt + laittaa leipäpussin kiinni, voit ja maidot jääkaappiin (mikäli eivät ole läsöttäneet pöydällä niin kauan sinun ollessasi töissä, ettei niitä enää ilkeä laittaa takaisin jääkaappiin). Kyseessä ei varsinaisesti ole kotityöt (vaikka varmasti nekin jäävät ap:n kontolle), vaan se, että aikuinen ihminen ei korjaa omia jälkiään ja jättää kaiken niille sijoilleen, mihin ne kädestä kirpoaa. Ja jos tähän ongelmaan ei puhe auta, niin sanopa sinä viisaampana ratkaisu asialle.
Näin. Minä oikeasti alan nähdä punaista ja kihisen raivosta, kun taas kerran näen että maitoa on laitettu kahviin, mutta se puoli täysi tölkki on jätetty jääkaapin viereen. 10 sentin päässä olisi ollut jääkaappi, eikö se perk*ele voinut mennä sinne asti. Samaten kun menen ottamaan välipalaksi leivän keittiöstä, niin huomaan, että leipä on kuivunut pilalle, koska mies on aamulla jättänyt sen pussin auki pöydälle. Kotitöiksi minä noita kutsun, ja tuollaisia joka päiväisiä kotitöitä tarkoitan. Ei minulle ole raskasta laittaa miehen jättämää maitotölkkiä jääkaappiin, se ei ole liian painava eikä vie liikaa aikaani, mutta en kestä sitä että hän ei tee sitä itse. Ap.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
No en ensinnäkään laske "vessan pesuksi" sitä että harjataan jarruraidat pöntöstä pois :,D mikset luetellut myös käsienpesua, kuivaamista ja vessasta ulos astelua? Murujen pyyhkiminen on myös samaa luokkaa, en varsinaisesti laske kotityöksi... Täällä 3 henkinen perhe jolla tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa, tumma ja vaalea. Sinä taidat olla niitä ihmisiä jotka saavat kaikesta ongelman, eivätkä etsi ratkaisuja, tykkäävät vaan valittaa.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta kyllä vaan sinäkin alkaisit laskea jarruraitojen pesun työksi, jos saisit toisen aikuisen ihmisen jarrujälkiä joka päivä hinkata. (Oksettavaa) Ja joka hemmetin kerta saisit siivota ne murut, kun toinen aikuinen ihminen on voikkarin tehnyt + laittaa leipäpussin kiinni, voit ja maidot jääkaappiin (mikäli eivät ole läsöttäneet pöydällä niin kauan sinun ollessasi töissä, ettei niitä enää ilkeä laittaa takaisin jääkaappiin). Kyseessä ei varsinaisesti ole kotityöt (vaikka varmasti nekin jäävät ap:n kontolle), vaan se, että aikuinen ihminen ei korjaa omia jälkiään ja jättää kaiken niille sijoilleen, mihin ne kädestä kirpoaa. Ja jos tähän ongelmaan ei puhe auta, niin sanopa sinä viisaampana ratkaisu asialle.
Jaa, en kyllä saanut ap:n tekstistä sellaista kuvaa että mies on jotenkin jälkeenjäänyt, eli ei vedä edes vessaa käytyään tarpeiillaan, tai laita ruokia takaisin kaappiin. En toki seurustelisi vammaisen kanssa, ettö siihen en osaa ottaa kantaa 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
Mies ei siis ehdottanut että hän hoitaisi isommat siivoukset, vaan isommat kotityöt, joita on harvoin, eli huonekalujen kasaamiset tms. Ap.
Miten niin? Jos hän tarjoutui maksamaan siivoojan kerran viikossa, niin silloinhan hän hoitaisi isommat siivoukset.
Entä jos minä maksan sen viikkosiivoojan? Ap.
Miksi et suostu mihinkään kompromissiin mitä mies ehdottaa? Sinä odotat vain että mies muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat, niin ei tule tapahtumaan.
Kun odotan, että hän korjaisi omat jälkensä. Veisi makuuhuoneesta karkkipaperit lattialta roskiin, kun ne sinne lattialle laittoi. Laittaisi maitotölkin jääkaappiin kun on sitä yksin käyttänyt. Laittaisi ruokalautasen ruokapöydästä tiskikoneeseen, kun on yksin syönyt lounaan siinä pöydän ääressä.
Kyllä minä suostun hyvin siihen, että hän maksaa sen viikkosiivoojan. Mutta silti hänen pitäisi laittaa maito jääkaappiin.
Ja en odota että hän muuttuu sellaiseksi kuin haluan, vaan odotan että hän tekee nuo asiat mitä teki sinkkunakin ja seurustellessamme. Hän todistetusti osaa ne tehdä, ja on niitä vuosia tehnyt.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
No sitten mies voi maksaa kaikki laskut ja ruuat, sehän on vaan pikkujuttu maksaa ne toisen puolesta.
No jos se mielestäsi pikkujuttu. Minusta kahvikupin vienti tiskikoneeseen on eriluokkaa kuin koko perheen laskujen maksu, mutta teillä näin.
Kuinka monta kymmentä vuotta sinä päivittäin viet sen kahvikupin tiskikoneeseen ennen kuin alat ajatella, että miksei se saa koskaan hoidettua sitä itse? Jos olet vaikka viikon sairaalassa, niin olohuoneen pöydällä nököttää seitsemän kahvikuppia odottamassa paluutasi. Ja näillä likaisten kuppien jättäjillä yleensä jää kaikki muukin niille sijoilleen.
Jaa a, samallalailla mieheni saattaa ajatella että miten en ikinä saa itse lamppuja vaihdettua vaan pyydän häntä vaihtamaan, en vain viitsi itse ja mies ilomielin niitä vaihtelee.
Lampun ja sulakkeen vaihtaminen on pikkujuttu, en ymmärrä, miksi se on toisille niin vaikeaa. Valaisimissa on jotain todella pahasti vialla, jos niitä lamppuja joutuu vaihtamaan joka päivä.
Juuri tämä on pointtini, pikkujuttu, niinkuin se kahvikupin vientikin. Miksi se on toiselle vaikeaa ja toiselle pikkujuttu ja se kenelle se on pikkujuttu, miksei hän voi tehdä sitä toisen puolesta?
Entä jos nuo miolemmat hommat jää aina toisen tehtäväksi ja toinen kuittaa asian sillä, että sehän on vain pikkujuttu? Niistä pikkujutuistakin tulee isoja juttuja, jos toinen ei tee niistä mitään. En edes usko, että se kaiken tekijä tekee niitä tyytyväisenä vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Oikeasti pidät piikomisena sitä että teet rakkaasi puolesta asioita? Ok...... Ap kirjoitti etä heillä on mahdollisuus siivoojaan kerran viikkoon, 2 aikuisen taloudessa. Paljon luulet että sitä piikomista jää..?
Ajallisesti aika paljon. Joka aamu, päivä ja ilta ruokien laitto ja jälkien siivoaminen. Kaupassakäynnit. Jatkuva tavaroiden korjaaminen lattioilta ja tasoilta, niiden peseminen ja järjestely. Kaikki siivoustyöt. Vessan peseminen pari kolme kertaa päivässä. Vaatteiden huolto.
Kaikkeen tuohon ja paljon muuhun kuluu aikaa joka päivä. Miksi toisen puolison kuuluisi ne tehdä yksin?
Tasojen jatkuva peseminen, vessan pesu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ?! kaupassa voi käydä kerran viikossa ja viikonloppuna pestä pyykit, vai paljon sitä kahdelta aikuiselta päivässä tulee, tuskin koneellista.. Anyway mieshän ehdotti itse että hän voi tehdä isommat siivoukset mutta nuo pikkujutut nyt vaan jäävät tekemättä.
Joka kerta kun keittiössä tehdään ruokaa tai välipalaa, tasoille tulee väistämättä murusia ja ruokatahroja. Ne pestään pois eikä jätetä siihen haisemaan ja homehtumaan. Vessassa käydään monta kertaa päivässä, ja usein pönttöön jää muutakin kuin ruusuntuoksua. Silloin ne jarrutusjäljet ja roiskeet pestään pois, kyllä, monta kertaa päivässä. Pyykkiä tulee kahdelta työssäkäyvältä paljon enemmän kuin koneellinen viikossa. Mikä miehen mielestä on isompi siivous? Noihin pikkuasioihinhan sitä aikaa saa palamaan, jos yksinään niitä joutuu tekemään. Jos kumpikin siivoaa joka kerta omat jälkensä, ei siivomista oikeastaan edes tule.
No en ensinnäkään laske "vessan pesuksi" sitä että harjataan jarruraidat pöntöstä pois :,D mikset luetellut myös käsienpesua, kuivaamista ja vessasta ulos astelua? Murujen pyyhkiminen on myös samaa luokkaa, en varsinaisesti laske kotityöksi... Täällä 3 henkinen perhe jolla tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa, tumma ja vaalea. Sinä taidat olla niitä ihmisiä jotka saavat kaikesta ongelman, eivätkä etsi ratkaisuja, tykkäävät vaan valittaa.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta kyllä vaan sinäkin alkaisit laskea jarruraitojen pesun työksi, jos saisit toisen aikuisen ihmisen jarrujälkiä joka päivä hinkata. (Oksettavaa) Ja joka hemmetin kerta saisit siivota ne murut, kun toinen aikuinen ihminen on voikkarin tehnyt + laittaa leipäpussin kiinni, voit ja maidot jääkaappiin (mikäli eivät ole läsöttäneet pöydällä niin kauan sinun ollessasi töissä, ettei niitä enää ilkeä laittaa takaisin jääkaappiin). Kyseessä ei varsinaisesti ole kotityöt (vaikka varmasti nekin jäävät ap:n kontolle), vaan se, että aikuinen ihminen ei korjaa omia jälkiään ja jättää kaiken niille sijoilleen, mihin ne kädestä kirpoaa. Ja jos tähän ongelmaan ei puhe auta, niin sanopa sinä viisaampana ratkaisu asialle.
Jaa, en kyllä saanut ap:n tekstistä sellaista kuvaa että mies on jotenkin jälkeenjäänyt, eli ei vedä edes vessaa käytyään tarpeiillaan, tai laita ruokia takaisin kaappiin. En toki seurustelisi vammaisen kanssa, ettö siihen en osaa ottaa kantaa 🤔
Mies ei laita ruokia takaisin kaappiin vaan jättää ne pöydälle kaapin viereen.
Onneksi hän sentään harjaa pöntön, jos jättää sinne raitoja. Ja vetää vessan myös.
Ap.
Myykää asunto pois ja muuttakaa hotelliin. Ongelmat poistettu. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
No minusta parisuhteessa molemmat tekevät kompromisseja, jos minä helposti jaksan viedä kahvikupit koneeseen ja miehelle se on erityisen vaikeaa niin voin hyvin viedä ne kupit, jotta arki pyörii ja kaikki ovat onnellisia. Ei meillä lasketa kaikkea 50 / 50 vaan joitain asioita minä luonnostani teen enemmän ja joitain mies, meillä ei tapella turhista asioista ja olemme onnellisia, tämä toki muuttuisi jos yhtäkkiä keksisin että miehen on pakko alkaa vaihtaa vaikka lakanoita juuri silloin kun minä käsken ja haluan. Ei tuollainen toimi.
Esimerkkisihän on täysin pielessä. Jos sinua ei haittaa tehdä kaikkia kahden aikuisen kotitöitä yksin ja koet sen helpoksi, niin silloinhan sinä olet olennaisesti eri tilanteessa kuin ap, joka kokee tällaisen järjestelyn ahdistavana ja raskaana. Puhut "jos minä helposti jaksan" tehdä sitä ja tätä - no tässä ketjussahan on nimenomaan kyse siitä, että ap ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
No minusta parisuhteessa molemmat tekevät kompromisseja, jos minä helposti jaksan viedä kahvikupit koneeseen ja miehelle se on erityisen vaikeaa niin voin hyvin viedä ne kupit, jotta arki pyörii ja kaikki ovat onnellisia. Ei meillä lasketa kaikkea 50 / 50 vaan joitain asioita minä luonnostani teen enemmän ja joitain mies, meillä ei tapella turhista asioista ja olemme onnellisia, tämä toki muuttuisi jos yhtäkkiä keksisin että miehen on pakko alkaa vaihtaa vaikka lakanoita juuri silloin kun minä käsken ja haluan. Ei tuollainen toimi.
Esimerkkisihän on täysin pielessä. Jos sinua ei haittaa tehdä kaikkia kahden aikuisen kotitöitä yksin ja koet sen helpoksi, niin silloinhan sinä olet olennaisesti eri tilanteessa kuin ap, joka kokee tällaisen järjestelyn ahdistavana ja raskaana. Puhut "jos minä helposti jaksan" tehdä sitä ja tätä - no tässä ketjussahan on nimenomaan kyse siitä, että ap ei enää jaksa.
No sitten on vakka löytänyt kantensa jos kummallekin on suuri ponnistus viedä omat astiansa tiskikoneeseen, ei auta kuin elää sotkussa ja se siivooja sitten vie ne kerran viikkoon.
Mä juon kahvin mustana. Viikon juon samasta mukista. Näkkäri ei kuivu pöydällä. Omppuja kulhosta. Ruoka valmistuu yhdessä astiassa. Yksinkertaistakaa tapojanne!
adoptoikaa tai ottakaa sijoutukseen kouluikäinen lapsi tekemään kotityöt
Pelkästään kotitöiden tekemättömyys ei ollut syynä vaan mies oli muutenkin erittäin saamaton, mm. työtön vuosikausia. Tyyppi makasi kotona kun itse olin töissä. Jatkuvasti piti olla riitelemässä, että jos kerran on kotona niin voisi tehdä niitä kotitöitä edes vähän. En itsekään ole mikään siisteyden perikuva, mutta kyllä se likaisten astioiden vuori vaan jossain vaiheessa iskee vastaan. Pahinta on kun joutuu komentaan aikuista ihmistä siivoamaan jälkensä!
Eron jälkeen kävin hänen luonaan muutaman kerran. Kämppä oli kuin kaatopaikka. Siellä haisi niin hirveälle, että melkein tuli oksennus.Lakanat olivat joka kerta samat (en hänen sänkyynsä mennyt, mutta yksiössä asui ja sänky oli aina petaamatta).. Istumaan ei mahtunut minnekään, pöydät notkui roskia ja likaisia astioita. Kun pääsin omaan kotiini, oli pakko laittaa omat vaatteet pesuun, kun se kamala haju tarttui niihinkin.
Ap:lle mulla ei ole valitettavasti mitään vinkkiä. Exän kohdalla ei auttanut mikään muu kuin jatkuva valitus. Ei sellaista kukaan jaksa. Voittehan yrittää keskustella, sopia työnjaon ja hommata sen siivoojan avuksi hoitamaan isoimmat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
No minusta parisuhteessa molemmat tekevät kompromisseja, jos minä helposti jaksan viedä kahvikupit koneeseen ja miehelle se on erityisen vaikeaa niin voin hyvin viedä ne kupit, jotta arki pyörii ja kaikki ovat onnellisia. Ei meillä lasketa kaikkea 50 / 50 vaan joitain asioita minä luonnostani teen enemmän ja joitain mies, meillä ei tapella turhista asioista ja olemme onnellisia, tämä toki muuttuisi jos yhtäkkiä keksisin että miehen on pakko alkaa vaihtaa vaikka lakanoita juuri silloin kun minä käsken ja haluan. Ei tuollainen toimi.
Esimerkkisihän on täysin pielessä. Jos sinua ei haittaa tehdä kaikkia kahden aikuisen kotitöitä yksin ja koet sen helpoksi, niin silloinhan sinä olet olennaisesti eri tilanteessa kuin ap, joka kokee tällaisen järjestelyn ahdistavana ja raskaana. Puhut "jos minä helposti jaksan" tehdä sitä ja tätä - no tässä ketjussahan on nimenomaan kyse siitä, että ap ei enää jaksa.
No sitten on vakka löytänyt kantensa jos kummallekin on suuri ponnistus viedä omat astiansa tiskikoneeseen, ei auta kuin elää sotkussa ja se siivooja sitten vie ne kerran viikkoon.
Jos toinen jaksaa siivota omat jälkensä, niin se ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi jaksaa ja haluta siivota myös toisen jäljet vain siksi, että se toinen ei viitsi.
Miten niin? Jos hän tarjoutui maksamaan siivoojan kerran viikossa, niin silloinhan hän hoitaisi isommat siivoukset.