Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi, että harkitset eroa tämän asian takia. Todennäköisesti suuttuu, mutta siinähän huomaat ettet eroaikeinesi ole tekemässä ainakaan virhettä.
Olen tätä miettinyt, mutta en mielelläni sanoisi, koska uskon että erosta puhuminen johtaa eroon, asialla ei saa uhkailla. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ihmettelen, että jos on noin paha työuupumus, ettei jaksa edes lautasta korjata omilta jäljiltä, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo irtisanoutuisin ja kouluttautuisin toiselle alalle. Eihän tilanne tule tuosta mihinkään muuttumaan, jos mies ei aio 'uupumuksen syylle' eli työpaikalle tehdän mitään. Kyllä mun mielestä vaikka on kuinka uupunut niin pitää edes omat jäljet korjata.
Mies on siis pari vuotta yrittänyt saada uutta työpaikkaa, mutta kuten sanottu niin alalla on huono työtilanne, ja jokaisen pitäisi olla onnellinen siitä että on edes jotain töitä. Sillä on ammattikorkeasta tutkinto, ja alan vaihto on riski, koska se on jo 41-vuotias, olisi varmaan 46 tai jotain kun valmistuisi. Ap.
Eikö se riski kuitenkin kannattaisi ottaa, jos hän on jo useamman vuoden ollut uupunut nykyisestä työstään? Jos tilanne oikeasti on noin paha, niin mies luultavasti tarvitsee useamman kuukauden rauhassa olemisen palautuakseen monen vuoden uupumuksesta. Ei se parane uuteen työpaikkaan menemällä. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, selviäisittekö sinun tuloilla ja miehen työttömyyskorvauksella jonkun aikaa? Kyllähän miehen terveys menee etusijalle, kotityöt ovat tuossa tilanteessa aika pieni juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.
Kiitos sinulle. Olemme puhuneet siitä mikä elämässä on tärkeää, ja molempien mielestä parisuhde ja kunnioitus ja hyvä arki. Minulle taas elintaso ei ole tärkeää eikä saavutukset. Miehelle elintaso on tärkeää ja saavutukset työssä, hän jotenkin määrittää itseään työn kautta, on kai vähän työnarkomaani.
Ensin itse ajattelin, että haluan tukea uupunutta miestä tekemällä kotityöt, mutta kun loppua ei näy niin en enää itsekään jaksa.
Ap.
Niin siis piti sanoa vielä, että mies ei halua irtisanoutua, koska sitten ei saisi palkkaa (tuet on kuulemma liian pieniä) ja jos ei saa palkkaa niin meidän elintaso putoaa hänen mielestä liikaa, minua se ei haittaisi yhtään. Ja mies ei halua irtisanoutua ilman uutta työtä, koska hän kuulemma masentuisi jos olisi työtön ja kokisi että hän on silloin täysin arvoton henkilö. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ihmettelen, että jos on noin paha työuupumus, ettei jaksa edes lautasta korjata omilta jäljiltä, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo irtisanoutuisin ja kouluttautuisin toiselle alalle. Eihän tilanne tule tuosta mihinkään muuttumaan, jos mies ei aio 'uupumuksen syylle' eli työpaikalle tehdän mitään. Kyllä mun mielestä vaikka on kuinka uupunut niin pitää edes omat jäljet korjata.
Mies on siis pari vuotta yrittänyt saada uutta työpaikkaa, mutta kuten sanottu niin alalla on huono työtilanne, ja jokaisen pitäisi olla onnellinen siitä että on edes jotain töitä. Sillä on ammattikorkeasta tutkinto, ja alan vaihto on riski, koska se on jo 41-vuotias, olisi varmaan 46 tai jotain kun valmistuisi. Ap.
Eikö se riski kuitenkin kannattaisi ottaa, jos hän on jo useamman vuoden ollut uupunut nykyisestä työstään? Jos tilanne oikeasti on noin paha, niin mies luultavasti tarvitsee useamman kuukauden rauhassa olemisen palautuakseen monen vuoden uupumuksesta. Ei se parane uuteen työpaikkaan menemällä. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, selviäisittekö sinun tuloilla ja miehen työttömyyskorvauksella jonkun aikaa? Kyllähän miehen terveys menee etusijalle, kotityöt ovat tuossa tilanteessa aika pieni juttu.
Ei ole lapsia, minun mielestä selvittäisiin ihan hyvin taloudellisesti, miehen mielestä taas ei selvittäisi.
Tiedän että terveys menee etusijalle, mutta kun on kaksi vuotta korjannut toisen kupitkin tiskikoneeseen, niin alkaa itsekin uupua siitä aika paljon. Ei siksi että kuppien määrä olisi liian iso vaan siksi että se tuntuu niin epäreilulta ja välinpitämättömältä ja piiaksi asettamiselta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluaa täältä vain vastauksia, joissa säälitään rakastavaa, kunnioittavaa miestä ja tsempataan urheaa ap:ta ja kannustetaan jatkamaan kotitöitä ja olemaan reippaampi. Muihin vastauksiin ap vastaa ulisemalla lisää.
Ette te mitään eroa, kun ensi viikolla olette jo Rossossa ja mies antaa sinun valita pizzatäytteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi, että harkitset eroa tämän asian takia. Todennäköisesti suuttuu, mutta siinähän huomaat ettet eroaikeinesi ole tekemässä ainakaan virhettä.
Olen tätä miettinyt, mutta en mielelläni sanoisi, koska uskon että erosta puhuminen johtaa eroon, asialla ei saa uhkailla. Ap.
Tuo on ihan hyvä periaate noin yleisesti. Kannattaisin kuitenkin asian mainitsemista miehelle ikään kuin asiantilan vakavuuden avaamiseksi. Jos mikään ei muutu, niin sitten kerrasta ero. Mielestäni olisi kuitenkin reilua, että mieskin tietäisi, että oikeasti harkitset eroa, ja saisi ikään kuin vielä yhden mahdollisuuden oikeasti petrata, jos aidosti haluaa. Ei mitään jankkaamista että "nyt jos asiat ei muutu ni minä lähden!", vaan kertailmoitus ja luottamus siihen, että mies tietää, ettet ole erollauhkailijatyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ihmettelen, että jos on noin paha työuupumus, ettei jaksa edes lautasta korjata omilta jäljiltä, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo irtisanoutuisin ja kouluttautuisin toiselle alalle. Eihän tilanne tule tuosta mihinkään muuttumaan, jos mies ei aio 'uupumuksen syylle' eli työpaikalle tehdän mitään. Kyllä mun mielestä vaikka on kuinka uupunut niin pitää edes omat jäljet korjata.
Mies on siis pari vuotta yrittänyt saada uutta työpaikkaa, mutta kuten sanottu niin alalla on huono työtilanne, ja jokaisen pitäisi olla onnellinen siitä että on edes jotain töitä. Sillä on ammattikorkeasta tutkinto, ja alan vaihto on riski, koska se on jo 41-vuotias, olisi varmaan 46 tai jotain kun valmistuisi. Ap.
Eikö se riski kuitenkin kannattaisi ottaa, jos hän on jo useamman vuoden ollut uupunut nykyisestä työstään? Jos tilanne oikeasti on noin paha, niin mies luultavasti tarvitsee useamman kuukauden rauhassa olemisen palautuakseen monen vuoden uupumuksesta. Ei se parane uuteen työpaikkaan menemällä. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, selviäisittekö sinun tuloilla ja miehen työttömyyskorvauksella jonkun aikaa? Kyllähän miehen terveys menee etusijalle, kotityöt ovat tuossa tilanteessa aika pieni juttu.
Ei ole lapsia, minun mielestä selvittäisiin ihan hyvin taloudellisesti, miehen mielestä taas ei selvittäisi.
Tiedän että terveys menee etusijalle, mutta kun on kaksi vuotta korjannut toisen kupitkin tiskikoneeseen, niin alkaa itsekin uupua siitä aika paljon. Ei siksi että kuppien määrä olisi liian iso vaan siksi että se tuntuu niin epäreilulta ja välinpitämättömältä ja piiaksi asettamiselta. Ap.
Miehen työuupumus on selvästi se oikea ongelmia, ja se että sinä teet kaikki kotityöt, on vain kohta repeävä laastari asian päällä. Eihän se tuyöuupumus silläkään mihinkään lähde, että mies maksaa sinulle kotitöistä tai palkkaatte siivoojan. Elätkö onnellista elämää miehen kanssa, joka makaa illat sohvalla ja on uupunut? Jos mies löytäisi uuden työn, niin hän sitten vain eläisi sen kautta, jos on vielä työnarkomaniaan taipuvainen.
Toisinaan elämässä pitää kohdata asioita, joita paniikinomaisesti eniten pelkää. Miehellesi se voisi olla hetken pysähtyminen ja sen miettiminen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ihmettelen, että jos on noin paha työuupumus, ettei jaksa edes lautasta korjata omilta jäljiltä, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo irtisanoutuisin ja kouluttautuisin toiselle alalle. Eihän tilanne tule tuosta mihinkään muuttumaan, jos mies ei aio 'uupumuksen syylle' eli työpaikalle tehdän mitään. Kyllä mun mielestä vaikka on kuinka uupunut niin pitää edes omat jäljet korjata.
Mies on siis pari vuotta yrittänyt saada uutta työpaikkaa, mutta kuten sanottu niin alalla on huono työtilanne, ja jokaisen pitäisi olla onnellinen siitä että on edes jotain töitä. Sillä on ammattikorkeasta tutkinto, ja alan vaihto on riski, koska se on jo 41-vuotias, olisi varmaan 46 tai jotain kun valmistuisi. Ap.
Eikö se riski kuitenkin kannattaisi ottaa, jos hän on jo useamman vuoden ollut uupunut nykyisestä työstään? Jos tilanne oikeasti on noin paha, niin mies luultavasti tarvitsee useamman kuukauden rauhassa olemisen palautuakseen monen vuoden uupumuksesta. Ei se parane uuteen työpaikkaan menemällä. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, selviäisittekö sinun tuloilla ja miehen työttömyyskorvauksella jonkun aikaa? Kyllähän miehen terveys menee etusijalle, kotityöt ovat tuossa tilanteessa aika pieni juttu.
Ei ole lapsia, minun mielestä selvittäisiin ihan hyvin taloudellisesti, miehen mielestä taas ei selvittäisi.
Tiedän että terveys menee etusijalle, mutta kun on kaksi vuotta korjannut toisen kupitkin tiskikoneeseen, niin alkaa itsekin uupua siitä aika paljon. Ei siksi että kuppien määrä olisi liian iso vaan siksi että se tuntuu niin epäreilulta ja välinpitämättömältä ja piiaksi asettamiselta. Ap.
Miehen työuupumus on selvästi se oikea ongelmia, ja se että sinä teet kaikki kotityöt, on vain kohta repeävä laastari asian päällä. Eihän se tuyöuupumus silläkään mihinkään lähde, että mies maksaa sinulle kotitöistä tai palkkaatte siivoojan. Elätkö onnellista elämää miehen kanssa, joka makaa illat sohvalla ja on uupunut? Jos mies löytäisi uuden työn, niin hän sitten vain eläisi sen kautta, jos on vielä työnarkomaniaan taipuvainen.
Toisinaan elämässä pitää kohdata asioita, joita paniikinomaisesti eniten pelkää. Miehellesi se voisi olla hetken pysähtyminen ja sen miettiminen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä tahtoo.
Olet varmasti oikeassa tuossa. Mutta voin muuttaa vain itseäni. En minä voi pakottaa toista pysähtymään ja miettimään kuka oikeasti on. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on varmaan lievästi masentunut. Pyydä häntä hakemaan apua. Ellei suostu, eroa tai hyväksy uusi roolisi pikkuemäntänä.
Mies on siis käynyt työpaikkalääkärillä jo pari vuotta sitten ja sen jälkeenkin kaksi kertaa, ja saanut aina diagnoosiksi työuupumuksen, ei kuitenkaan masennusta. Ei myöskään mitään hoitoa vaan sanottu vain että ei saa stressata "turhaan". Ap.
Kas kun lääkäri ei kotitöitä kieltänyt.
Turhaan stressaaminen koski takuulla työtä. Kotitöitä sen sijaan pidetään jopa hoitona masennuksessa. Siinä pikkupuuhastelussa näkee työn jälkeen ja saa tyydytystä ja kokee tekevänsä jotain hyödyllistä. Pelkkä raatona makaaminen nimenomaan ei ole hoito masennukseen. Vaadi miestä edes hakemaan masennuslääkkeet ja menemään terapiaan. Tuo kotitöistä luistaminen ei ole hyväksyttävää. Sano, että ellei hän kanna vastuutaan arjesta, suhteenne kuilee ja eroat.
Ja mä sanon tän sekä masennuksen että työuupumuksen läpikäyneenä. Kaikkein parasta hoitoa on keskittyminen arjen pikkujuttuihin kuten vaikka kotitöihin. Miehesi käyttää työstressiä tekosyynä kotitöiden tekemättömyyteen.
Toisaalla ap:n mies tekee keskusteluketjua jossa kysyy miksi vaimo on haluton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jättäisin pokkana KAIKKI miehen tavarat siihen mihin ne käsistä putoaa. En siivoaisi hänen työkamppeitaan, en siirtäisi kuppeja ja lautasia koneeseen, enkä passaisi häntä enää minuuttiakaan. Kun oma mittasi alkaa täyttyä, lähde äitisi tai kavereittesi luokse ja nosta keskustelu joka on viimeinen laatuaan aiheesta. Muuta keinoa en keksi. Älä suostu tohon. Mä suostuin ja samassa mies kiristi taloudellisesti. Lopputuloksena aivan puhkinainen akka ilman rahaa, ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tällaisen miehen kanssa yhdessä 20 vuotta. Meillä on kolme lasta. Koko systeemin olen itse pyörittänyt. Nyt en jaksa enää. Erohan tässä on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
Eli kannustat ryhtymään miehen piiaksi, ettei suhde kaatuisi. Eihän se piikominen nyt niin hirveä uhraus ole, vai.
No minusta parisuhteessa molemmat tekevät kompromisseja, jos minä helposti jaksan viedä kahvikupit koneeseen ja miehelle se on erityisen vaikeaa niin voin hyvin viedä ne kupit, jotta arki pyörii ja kaikki ovat onnellisia. Ei meillä lasketa kaikkea 50 / 50 vaan joitain asioita minä luonnostani teen enemmän ja joitain mies, meillä ei tapella turhista asioista ja olemme onnellisia, tämä toki muuttuisi jos yhtäkkiä keksisin että miehen on pakko alkaa vaihtaa vaikka lakanoita juuri silloin kun minä käsken ja haluan. Ei tuollainen toimi.
Ei onnistu. Odotahan vaan kun saat lapsia ja työmäärä kasvaa, ja miehen asenne on tuo. Tiedän kokemuksesta, aluksi ei niin kauheasti haitannut kun itse jaksoin kahden ihmisen talodessa siivota sotkut, jotka ei kuulemma haitanneet miestä. Mutta tein sen virheen että uskoin miehen puheita kun halusi alkaa lapsia tekemään, että osallistuu täysillä. Joopajoo.
Helpompi erota tuollaisesta ennen laspia, koska ero siitä tulee joka tapauksessa. Joko nyt taisitten kun olet loppuun palanut.
"Eroamista toivova mies voi alkaa etääntyä kumppanistaan, jotta hän päättäisi suhteen eikä mies joutuisi sitä tekemään.
Neljä merkkiä, joista voit tunnistaa, kun mies ei uskalla itse erota ja koettaa saada sinut tekemään eropäätöksen hänen puolestaan.
Hän muuttuu suureksi mulkeroksi sinua kohtaan
Jos mies haluaa sinun jättävän hänet, hän voi alkaa käyttäytyä sinua kohtaan tökerösti. Hän voi esimerkiksi olla koko ajan kiukkuinen ja äyskivä, nakella passiivisaggressiivisia kommentteja sekä osoittaa eri tapoja, joilla olet kohdellut häntä hänen mielestään huonosti. Mies voi hyvin ajatella ja toivoa, että jättäisit hänet tai tapaisit jonkun uuden. Harmi vain, ettei hänen mieleensä tule ajatus siitä, että hän olisi kypsä aikuinen ja päättäisi itse suhteen, jossa ei halua olla."
http://www.nainen.com/naista-merkeista-tiedat-etta-mies-haluaa-erota/
Aloitus tuli kuin melkein omalta näppikseltäni. Mies oli muuten mukava, huumorintajuinen ja luotettava. Oma poikamiesboksi aina tip top. Yhteen muutettuamme mies ei tehnyt enää mitään. Törkyiset vaatteet jäivät töiden jälkeen sohvalle, likaiset lautaset tietokonepöydälle, paskarannut pönttöön ja pyykit koneeseen. Meni hermo ja tuli riitoja. Olin kuulemma "neuroottinen" halutessani ihan normaalin kodin, johon olisi mukava tulla töiden jälkeen. Yritin kaikkeni, jotta mies heräisi todellisuuteen. Kasasin mm.kaikki hänen likaiset vaatteensa sohvalta iiiisoon kasaan tietokonetuolille. Ja pah - mies ei ollut moksiskaan vaan istuutui tyynesti haisevien sukkien ja kalsareiden päälle koneen ääreen. Mulle riitti, se mies on exä. En ole kenenkään äiti enkä piika. En olisi voinut kuvitella tulevaisuutta saati sitten perhettä miehen kanssa, joka ei osaa ottaa vastuuta noinkaan pienistä asioista.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap. Miehelläsi on työuupumus ja se vaikuttaa sinuun ja suhteeseenne. Teidän kannattaa nyt kirjoittaa arvonne paperille ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastatkaa kysymykseen, mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä? Työ? Taloudellinen vakaus? Parisuhde? Kunnioitus? Jne...
Mielestäni miehesi tehtävänä on kysyä: Haluanko jatkaa tällä uralla vai tässä suhteessa? (Hän voi vaihtaa alaa ja mennä vaikka siivoamaan, jos oman alan työ ei ole elämänsä tärkein tavoite.)
Sinun tehtävänä on kysyä: Haluanko tukea miestäni tekemällä kotitöitä tässä tilanteessa, joka saattaa kestää vielä pitkään vai tuleeko kaikki kotityöt tehdä puoliksi.