Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleeni väkisinkin, mikä on saanut miehesi muuttamaan käytöstään ?
Onko taustalla nyt jotain muuta mielenpäällä joka saa hänen olemuksensa väsyneeksi. Keskustelu on varmasti ainut keino. Istutte alas, juttelette miten aikoinaan oli asiat ja miten ne on muuttuneet. Tottakai siivoukset ja rahatalous on kahden ihmisen perheessä jaettuna kahtia. Mutta yksinään taakkaa on paljon enemmän ja jostain syystä nyt teitä on 2, mutta siivous/kotityö-taakka yhden hoidossa.
Eli miten mies kokee asiat. Onko todella niin että hän on henkisesti aivan loppu ja ei jaksa todella työnlisäksi kuin nukkua ? Eli sitten lääkäriin puhumaan asioista ja aikalisä suhteeseen. Eli älä painosta siivouksissakaan. Palkatkaa siivoaja määräajaksi jotta sinä et henkisesti kuormita ja vaadi lisää mieheltäsi ja hän saa ymmärrystä ja aikaa toipua.
tai sitten oletkin saanut tuohon toiseen ääripäähän vastauksia paljon aikaisemmin.
tsemppiä!
Mies on oikeasti todella stressaantunut työstään, sillä on ihan lääkärin diagnosoima työuupumus ollut jo pidempään. Uutta työtä on yrittänyt hakea pitkään, mutta ei ole saanut (hänen alallaan on todella huono työtilanne ja pitäisi olla "onnellinen" siitä että on edes joku työ). Ymmärrän sen, että jos on ihan loppu niin se lautasen laittaminen tiskikoneeseen voi tuntua raskaalta. Mutta minä olen loppu siihen, että toinen on ollut loppu jo pari vuotta. Kuinka pitkään minun pitäisi auttaa häntä tekemällä kaikki kotityöt? Ap.
Minun miehellä oli samanlaista tilannetta, jouduin yksin hoitamaan sekä kodin että vauvan, olin muutaman vuoden päästä ihan loppu. Myöhemmin olen tajunnut että mies rentoutui alkoholilla iltaisin. Se vie kunnon yöunet, aiheuttaa riippuvuutta, riippuvuus aiheuttaa ärtyisyyttä. Kalsarikännit ja univelka pahentaa tilannetta töissä koko ajan. Kaikki aika jolloin voisi levätä, käytetään alkolla "rentoutumiseen"
Lisäksi viikinloppukännit aiheuttaa krapulan muodossa muutaman päivän masennuksen, joten mies oli masentunut aina noin torstaihin saakka, jolloin voi taas alkaa suunnitella viikonloppua. Ja arki-iltaisin lääkitä masennusta ja väsymystä muutamalla laillisella.
Lopulta minä uuvuin niin totaalisesti että olin itse lääkkeillä. Totesin että siitä on pakko päästä pois.
Nykyään minulla menee hyvin ja lapsi on jo isompi, miehellä edelleen elämä kolhii koko ajan ja kaikki on huonosti, ja edelleen alko maistuu. Hän näyttää kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta ja terveydessä alkaa olla sitä ja tätä.
Käy sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään kotityöt, mitä niihin nyt luetaan.
Minä (mies) erosin, koska vuosikausia tein kaiken yksin rakentamisen, remontoinin, kaiken hauskan järjestänisen. Tilipussini oli aina suurempi. Monesti myös tein ruokaa, joka maistui aina kaikille. Nainen taas teki naistenlehti reseptejä ja ruokailu alkoi arvuuttelemaa onkohan ruoka pilalla. Meni ruokahalu heti.
Sitten toi naisen passiivisuus, ei ideoita paitsi niiden alasampumisia, jatkuva valitus, selibaatti, lapsille huutamien ja raivoaminen.
Aloin laittaa hommia tasan ja menoja tasan. Nainen haki eroa kun en kuulemma häntä arvostanut, mikä piti paikkaansa. Elämäni onnellisimpia tapahtumia. Elämästä tuli hienoa rikasta ja mahtavaa. Yrittää aina vaan riidellä kasvokkain tai puhelimessa. En häntä enää halua nähdä ja en vastaa puhelimeen. Hoidetaan asiat viesteillä.
Hän ei ollut vuosiin tehnyt mitään arvostettavia tekoja. Lupasi tehdä sitä tätä ja jätti kaiken tekemättä. Katson tuttavaperheitäni ja toi on aika yleinen kuvio. Mies tekee valtaosan ja monesti yli puolet naisten töistä. Naiset valittaa kun ne käy töissä ja se on raskasta ja se taloudellinen hyöty siitä naisen työstä on aina vaan järjestelmäälisesti pienempi. Ihmettelen miksi miehet jaksavat katsella noita tylsiä naisia, jotka eivät halua kantaa tasa-arvoisesti vastuuta kotona.
Me eletään aina vaan mieselättäjä yhteiskunnassa. Sen voi lukea tilastoista. Koulutuksesta huolimatta naisten tulot ei nouse miesten kanssa samaan ja kaiken järjen mukaan suuremmiksi. Miehet rahoittavat tämän yhteiskunnan, naiset ovat nettosaajia. Hesarissa oli juttu jotta naisen eläke-euro on 1,6 miehen vastaavaa.
Moni mies on näihin turhautunut. Meillä on syntyvyys nälkävuosien tasolla, 80 000 työikäistä miestä on syrjäytynyt, valtiontalous on huonoissa kantimissa. Mieheltä on viety oikeus oman työnsä tuloksiin. Minä ja moni muu mies on vähentänyt työntekoa. Kuinkahan syvälle me sukelletaan.
Kannattaa tsekkailla vaikka youtubesta MGTOW. Ainakin sandmanin kanava on hyvä. Ja sitten "Men on Strike". Dialogi on aika turhaa, jopa mahdotonta, mutta miehille noi on aika antoisia ja selittää miksi asiat menevät niin kuin menevät. Elämä voi olla hauskaa ja antoisaakin, kun vaan elää omaa elämäänsä.
Sitten kun elelet sinkkuna huomaat että ne samat kotityöt odottaa tekijäänsä ja se tekijä olet sinä. Kotitöistä ei vain pääse. Ainoa ylimääräinen homma sinulla on miehen märät pyykit. Otat pois koneesta ja laitat kasan kylppäriin, sanot miehelle että laittaa pyykkinsä kuivumaan tai kulkee märissä vaatteissa (oma valinta). Muutaman lisäastian laittaminen tiskikoneeseen ei maailmaa kaada, ellei sitten tee siitä jotain pyhintä ongelmaa itselleen. Kauppaan joudut sinkkuna, parillisena, perheellisenä yms. Kotitöistä ei vain pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
Kertakäyttöastiat voisi toimia ja einesruoka.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun ap täällä. Juteltiin eilen illalla pitkään miehen kanssa tilanteesta. Mies edelleen sanoo syyksi sen että on niin uupunut töistä että ei jaksa mitään, vihaa ja inhoaa työpaikkaansa. Ja koska inhoaa kotitöitä (kuten minäkin inhoan) niin ei kestä sitä että ensin on päivän inhoamassaan työpaikassa ja sitten kotonakin vielä tekisi inhoamiaan asioita vaikka on lopen uupunut. Sanoo että "meinaa tulla hulluksi" jos joutuu siivoamaan tai jos joutuu elämään sotkussa. Ja koska minä en vihaa työpaikkaani niin kuulemma ei ole niin paljon vaadittu että minä jaksaisin silloin jotain ikävää kotona tehdä. Minun mielestä ajatus on aika epäreilu, vaikka tavallaan ymmärränkin sen ajatuksen. Minulta paloi sitten pinna ja käskin hänen irtisanoutua ja jäädä työttömäksi, jos kerran vihaa työpaikkaansa niin paljon. Mies suuttui siitä, että en kuulemma arvosta hänen töissä käymistään enkä sitä että hän yrittää elättää perheen, kun ehdotan tuollaista (oikeasti maksamme kaiken puoliksi, mutta ehkä mies silti ajattelee elättävänsä perheen). Huoh.
Olisit lisännyt siihen työpaikasta eroamiseen, että "olet muuttunut työsi myötä eri ihmiseksi ja se ei ole sen arvoista."
T. Inhoamastaan vakityöstä lähipiirin painostuksen vuoksi eronnut! (Kannatti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun ap täällä. Juteltiin eilen illalla pitkään miehen kanssa tilanteesta. Mies edelleen sanoo syyksi sen että on niin uupunut töistä että ei jaksa mitään, vihaa ja inhoaa työpaikkaansa. Ja koska inhoaa kotitöitä (kuten minäkin inhoan) niin ei kestä sitä että ensin on päivän inhoamassaan työpaikassa ja sitten kotonakin vielä tekisi inhoamiaan asioita vaikka on lopen uupunut. Sanoo että "meinaa tulla hulluksi" jos joutuu siivoamaan tai jos joutuu elämään sotkussa. Ja koska minä en vihaa työpaikkaani niin kuulemma ei ole niin paljon vaadittu että minä jaksaisin silloin jotain ikävää kotona tehdä. Minun mielestä ajatus on aika epäreilu, vaikka tavallaan ymmärränkin sen ajatuksen. Minulta paloi sitten pinna ja käskin hänen irtisanoutua ja jäädä työttömäksi, jos kerran vihaa työpaikkaansa niin paljon. Mies suuttui siitä, että en kuulemma arvosta hänen töissä käymistään enkä sitä että hän yrittää elättää perheen, kun ehdotan tuollaista (oikeasti maksamme kaiken puoliksi, mutta ehkä mies silti ajattelee elättävänsä perheen). Huoh.
Olisit lisännyt siihen työpaikasta eroamiseen, että "olet muuttunut työsi myötä eri ihmiseksi ja se ei ole sen arvoista."
T. Inhoamastaan vakityöstä lähipiirin painostuksen vuoksi eronnut! (Kannatti)
Hih ketjun otsikko pääsi vaikuttamaan sanavalintoihin. Töistä irtisanoudutaan :)
uuhjeah kirjoitti:
Ei pelkästään kotityöt, mitä niihin nyt luetaan.
Minä (mies) erosin, koska vuosikausia tein kaiken yksin rakentamisen, remontoinin, kaiken hauskan järjestänisen. Tilipussini oli aina suurempi. Monesti myös tein ruokaa, joka maistui aina kaikille. Nainen taas teki naistenlehti reseptejä ja ruokailu alkoi arvuuttelemaa onkohan ruoka pilalla. Meni ruokahalu heti.
Sitten toi naisen passiivisuus, ei ideoita paitsi niiden alasampumisia, jatkuva valitus, selibaatti, lapsille huutamien ja raivoaminen.
Aloin laittaa hommia tasan ja menoja tasan. Nainen haki eroa kun en kuulemma häntä arvostanut, mikä piti paikkaansa. Elämäni onnellisimpia tapahtumia. Elämästä tuli hienoa rikasta ja mahtavaa. Yrittää aina vaan riidellä kasvokkain tai puhelimessa. En häntä enää halua nähdä ja en vastaa puhelimeen. Hoidetaan asiat viesteillä.
Hän ei ollut vuosiin tehnyt mitään arvostettavia tekoja. Lupasi tehdä sitä tätä ja jätti kaiken tekemättä. Katson tuttavaperheitäni ja toi on aika yleinen kuvio. Mies tekee valtaosan ja monesti yli puolet naisten töistä. Naiset valittaa kun ne käy töissä ja se on raskasta ja se taloudellinen hyöty siitä naisen työstä on aina vaan järjestelmäälisesti pienempi. Ihmettelen miksi miehet jaksavat katsella noita tylsiä naisia, jotka eivät halua kantaa tasa-arvoisesti vastuuta kotona.
Me eletään aina vaan mieselättäjä yhteiskunnassa. Sen voi lukea tilastoista. Koulutuksesta huolimatta naisten tulot ei nouse miesten kanssa samaan ja kaiken järjen mukaan suuremmiksi. Miehet rahoittavat tämän yhteiskunnan, naiset ovat nettosaajia. Hesarissa oli juttu jotta naisen eläke-euro on 1,6 miehen vastaavaa.
Moni mies on näihin turhautunut. Meillä on syntyvyys nälkävuosien tasolla, 80 000 työikäistä miestä on syrjäytynyt, valtiontalous on huonoissa kantimissa. Mieheltä on viety oikeus oman työnsä tuloksiin. Minä ja moni muu mies on vähentänyt työntekoa. Kuinkahan syvälle me sukelletaan.
Kannattaa tsekkailla vaikka youtubesta MGTOW. Ainakin sandmanin kanava on hyvä. Ja sitten "Men on Strike". Dialogi on aika turhaa, jopa mahdotonta, mutta miehille noi on aika antoisia ja selittää miksi asiat menevät niin kuin menevät. Elämä voi olla hauskaa ja antoisaakin, kun vaan elää omaa elämäänsä.
Meinaatko että palkkaepätasa-arvo on naisten aiheuttama???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman tuota kruunua tämäkin turhanpäiväinen jaarittelu olisi jo hävinnyt muiden aiheiden tieltä.
Mielestäni ei voi puhua pelkistä kotitöistä ja sen takia eroamisesta. Yleensä siihen liittyy kokemus siitä ettei ole arvostettu. Kuitenkin arvostustus ja luottamus ovat suhteen perusasioita.
Meille on näillä näkymin tulossa ero. Syyksi voisi kertoa "erilleen kasvamisen" tai juuri tuon "kotityöt". Meillä mies tekee kotitöitä silloin, kun häntä huvittaa. Kyllä hän ruokaa laittaa ja siivoaakin, mutta vain silloin, kun hänellä on sellainen fiilis. Ongelma vain on se, että mies innostuu niin epäsäännöllisesti kotitöistä ja ruuan laitosta, ettei tasapuolinen jako onnistu. Lapsiperheessä pitää kuitenkin joka päivä syödä vaikkei aina tarvitsekaan alusta lähtien valmistaa ruokaa. Kuitenkin pitää huolehtia, että jääkaapissa on jatkuvasti jotain aineksia tai valmista ruokaa, laittaa esille ja korjata jäljet. Pienten lasten kohdalla täytyy myös aikuisen huolehtia, että ruoka-ajat ovat kuta kuinkin säännöllisiä ja syötävät jossain määrin ravitsevia. Jos mies päättää hoitaa ruokailun, hän usein jättää jälkeensä kamalan sotkun tai muuta, jonka minä hoidan. Jos minä hoidan ruokailun, mies ei todellakaan tule auttamaan tai jälkiä siivoamaan. Pääasiassa hoidan ruokailut, siivoamiset, lasten asiat (erityislapsi perheessä, joten juoksevia asioita riittää..), hoitoon kuskaamiset ja hakemiset (mies hakee vain jos pyydän)...
Meillä oli juuri riita kotitöiden tekemisestä. Mies huusi minulle, koska en koskaan tee mitään kotitöitä. Olin aivan pöyristynyt! Miehen mielestä en tee kotitöitä, koska tekemäni kotityöt pitää tehdä uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että siivoan lelut kerran viikossa, koska lapset levittävät ne joka päivä uudelleen. Ruokahommat ovat joka päivä edessä, vaikka vastahan edellisenä päivänä syötiin. Ylipäänsä toisten jälkien siivoaminen vie aikaa (huom! siivoan myös miehen jälkiä, vaikka hän aikoo siivota ne "ihan kohta"). Vrt mies leikkaa nurmikon tmv konkreettista, minkä jälki näkyy. Erona tässä kotitöiden tekemisessä on myös se, että minä katson lasten perään samalla. Mies taas aina ilmoittaa tekevänsä asiaa x eikä hän missään nimessä voi huolehtia samalla lapsista. Olen yrittänyt tehdä samaa, mutta miehellä on juuri silloin jokin tärkeä homma, jonka vuoksi hän ei voi vuorostaan huolehtia lapsista. Tarvitseeko edes kertoa ettei mies ole yhtään kertaa vienyt lasta minnekään vastaanotoille, koska hän on töissä? Sivuhuomautuksena kerron, että niin olen minäkin...
Tulipa vuodatus, mutta olen itse niin turhautunut tilanteeseen! Eivät ne kotityöt mihinkään katoaisi eron jälkeen, mutta olisipa yhden sotkut vähemmän eikä energiaa kuluisi mieslapsen oikkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
uuhjeah kirjoitti:
Ei pelkästään kotityöt, mitä niihin nyt luetaan.
Minä (mies) erosin, koska vuosikausia tein kaiken yksin rakentamisen, remontoinin, kaiken hauskan järjestänisen. Tilipussini oli aina suurempi. Monesti myös tein ruokaa, joka maistui aina kaikille. Nainen taas teki naistenlehti reseptejä ja ruokailu alkoi arvuuttelemaa onkohan ruoka pilalla. Meni ruokahalu heti.
Sitten toi naisen passiivisuus, ei ideoita paitsi niiden alasampumisia, jatkuva valitus, selibaatti, lapsille huutamien ja raivoaminen.
Aloin laittaa hommia tasan ja menoja tasan. Nainen haki eroa kun en kuulemma häntä arvostanut, mikä piti paikkaansa. Elämäni onnellisimpia tapahtumia. Elämästä tuli hienoa rikasta ja mahtavaa. Yrittää aina vaan riidellä kasvokkain tai puhelimessa. En häntä enää halua nähdä ja en vastaa puhelimeen. Hoidetaan asiat viesteillä.
Hän ei ollut vuosiin tehnyt mitään arvostettavia tekoja. Lupasi tehdä sitä tätä ja jätti kaiken tekemättä. Katson tuttavaperheitäni ja toi on aika yleinen kuvio. Mies tekee valtaosan ja monesti yli puolet naisten töistä. Naiset valittaa kun ne käy töissä ja se on raskasta ja se taloudellinen hyöty siitä naisen työstä on aina vaan järjestelmäälisesti pienempi. Ihmettelen miksi miehet jaksavat katsella noita tylsiä naisia, jotka eivät halua kantaa tasa-arvoisesti vastuuta kotona.
Me eletään aina vaan mieselättäjä yhteiskunnassa. Sen voi lukea tilastoista. Koulutuksesta huolimatta naisten tulot ei nouse miesten kanssa samaan ja kaiken järjen mukaan suuremmiksi. Miehet rahoittavat tämän yhteiskunnan, naiset ovat nettosaajia. Hesarissa oli juttu jotta naisen eläke-euro on 1,6 miehen vastaavaa.
Moni mies on näihin turhautunut. Meillä on syntyvyys nälkävuosien tasolla, 80 000 työikäistä miestä on syrjäytynyt, valtiontalous on huonoissa kantimissa. Mieheltä on viety oikeus oman työnsä tuloksiin. Minä ja moni muu mies on vähentänyt työntekoa. Kuinkahan syvälle me sukelletaan.
Kannattaa tsekkailla vaikka youtubesta MGTOW. Ainakin sandmanin kanava on hyvä. Ja sitten "Men on Strike". Dialogi on aika turhaa, jopa mahdotonta, mutta miehille noi on aika antoisia ja selittää miksi asiat menevät niin kuin menevät. Elämä voi olla hauskaa ja antoisaakin, kun vaan elää omaa elämäänsä.
Meinaatko että palkkaepätasa-arvo on naisten aiheuttama???
Ilmeisesti naisten pitäisi olla kiitollisia siitä, että saavat käydä töissä.
Kyllä sitä omat sotkunsa siivoaa, mutta itse en näe mitään syytä miksi alkaisin siivota toisen aikuisen sotkuja. Ja kyse ei ole miesvihasta. Jos asuisin jossakin soluasunnossa ja siellä olisi sotkeva nainen niin en haluaisi hänen sotkujaan siivota.
En pidä kotitöistä, mutta pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Laitan aina kaikki tavarat paikoilleen jotta ne eivät jää lojumaan.
Aika ihmeotus jollakin muulla elämän osalla miehen täytyisi olla, että hänen jälkiään alkaisin siivota. Tietenki jos se on vastavuoroista niin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei voi puhua pelkistä kotitöistä ja sen takia eroamisesta. Yleensä siihen liittyy kokemus siitä ettei ole arvostettu. Kuitenkin arvostustus ja luottamus ovat suhteen perusasioita.
Meille on näillä näkymin tulossa ero. Syyksi voisi kertoa "erilleen kasvamisen" tai juuri tuon "kotityöt". Meillä mies tekee kotitöitä silloin, kun häntä huvittaa. Kyllä hän ruokaa laittaa ja siivoaakin, mutta vain silloin, kun hänellä on sellainen fiilis. Ongelma vain on se, että mies innostuu niin epäsäännöllisesti kotitöistä ja ruuan laitosta, ettei tasapuolinen jako onnistu. Lapsiperheessä pitää kuitenkin joka päivä syödä vaikkei aina tarvitsekaan alusta lähtien valmistaa ruokaa. Kuitenkin pitää huolehtia, että jääkaapissa on jatkuvasti jotain aineksia tai valmista ruokaa, laittaa esille ja korjata jäljet. Pienten lasten kohdalla täytyy myös aikuisen huolehtia, että ruoka-ajat ovat kuta kuinkin säännöllisiä ja syötävät jossain määrin ravitsevia. Jos mies päättää hoitaa ruokailun, hän usein jättää jälkeensä kamalan sotkun tai muuta, jonka minä hoidan. Jos minä hoidan ruokailun, mies ei todellakaan tule auttamaan tai jälkiä siivoamaan. Pääasiassa hoidan ruokailut, siivoamiset, lasten asiat (erityislapsi perheessä, joten juoksevia asioita riittää..), hoitoon kuskaamiset ja hakemiset (mies hakee vain jos pyydän)...
Meillä oli juuri riita kotitöiden tekemisestä. Mies huusi minulle, koska en koskaan tee mitään kotitöitä. Olin aivan pöyristynyt! Miehen mielestä en tee kotitöitä, koska tekemäni kotityöt pitää tehdä uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että siivoan lelut kerran viikossa, koska lapset levittävät ne joka päivä uudelleen. Ruokahommat ovat joka päivä edessä, vaikka vastahan edellisenä päivänä syötiin. Ylipäänsä toisten jälkien siivoaminen vie aikaa (huom! siivoan myös miehen jälkiä, vaikka hän aikoo siivota ne "ihan kohta"). Vrt mies leikkaa nurmikon tmv konkreettista, minkä jälki näkyy. Erona tässä kotitöiden tekemisessä on myös se, että minä katson lasten perään samalla. Mies taas aina ilmoittaa tekevänsä asiaa x eikä hän missään nimessä voi huolehtia samalla lapsista. Olen yrittänyt tehdä samaa, mutta miehellä on juuri silloin jokin tärkeä homma, jonka vuoksi hän ei voi vuorostaan huolehtia lapsista. Tarvitseeko edes kertoa ettei mies ole yhtään kertaa vienyt lasta minnekään vastaanotoille, koska hän on töissä? Sivuhuomautuksena kerron, että niin olen minäkin...
Tulipa vuodatus, mutta olen itse niin turhautunut tilanteeseen! Eivät ne kotityöt mihinkään katoaisi eron jälkeen, mutta olisipa yhden sotkut vähemmän eikä energiaa kuluisi mieslapsen oikkuihin.
Minunkin mies suuttui minulle viikko sitten siitä että hänen mielestään en tee suunnilleen mitään kotitöitä. Vaikka oikeasti teen lähes kaikki kotityöt (hän huolehtii oman autonsa korjaukset ja renkaanvaihdot ja lankkaa omat kenkänsä). Kerrostaloasuntomme sisällä hän ei siis tee muuta kotityötä kuin tuo kenkiensä lankkaus. Olin todella pöyristynyt, koska hän näytti olevan tosissaan siitä että minä en tee mitään. Listasin hänelle takaisin suuttuneena mitä kaikkea teen ja kuinka usein ne teen (tiskikoneen täyttö ja tyhjennys vähintään kerran päivässä, pyykkien pesu ja ripustus kerran päivässä, imurointi kerran viikossa, lakanoiden vaihto kerran viikossa, ruoan laitto joka päivä, lisäksi huolehtiminen jääkaapin vanhojen tavaroiden poisheitosta, pakastimen sulattamisesta, roskien viemisestä (mies vie vain jos annan hänelle pussin käteen kun hän on lähdössä ulos, ei koskaan oma-aloitteisesti), huolehtiminen siitä että meillä on saippuaa ja pyykkiainetta, huolehtiminen petivaatteiden tuuletuksesta kerran kuussa jne jne (en jaksa tähän listata kaikkea mitä hänelle sanoin). Miehen vastaus oli yhä vihainen, että "en usko". Johon minä kysyin, että "itselläänkö meillä päivällinen tulee pöytään vai jonkun kotitontun tekemänä". Mies ei vastannut siihen enää mitään vaan oli yhä vihainen ja häipyi kuulemma lenkille. Kyllä ketuttaa.
uuhjeah kirjoitti:
Ei pelkästään kotityöt, mitä niihin nyt luetaan.
Minä (mies) erosin, koska vuosikausia tein kaiken yksin rakentamisen, remontoinin, kaiken hauskan järjestänisen. Tilipussini oli aina suurempi. Monesti myös tein ruokaa, joka maistui aina kaikille. Nainen taas teki naistenlehti reseptejä ja ruokailu alkoi arvuuttelemaa onkohan ruoka pilalla. Meni ruokahalu heti.
Sitten toi naisen passiivisuus, ei ideoita paitsi niiden alasampumisia, jatkuva valitus, selibaatti, lapsille huutamien ja raivoaminen.
Aloin laittaa hommia tasan ja menoja tasan. Nainen haki eroa kun en kuulemma häntä arvostanut, mikä piti paikkaansa. Elämäni onnellisimpia tapahtumia. Elämästä tuli hienoa rikasta ja mahtavaa. Yrittää aina vaan riidellä kasvokkain tai puhelimessa. En häntä enää halua nähdä ja en vastaa puhelimeen. Hoidetaan asiat viesteillä.
Hän ei ollut vuosiin tehnyt mitään arvostettavia tekoja. Lupasi tehdä sitä tätä ja jätti kaiken tekemättä. Katson tuttavaperheitäni ja toi on aika yleinen kuvio. Mies tekee valtaosan ja monesti yli puolet naisten töistä. Naiset valittaa kun ne käy töissä ja se on raskasta ja se taloudellinen hyöty siitä naisen työstä on aina vaan järjestelmäälisesti pienempi. Ihmettelen miksi miehet jaksavat katsella noita tylsiä naisia, jotka eivät halua kantaa tasa-arvoisesti vastuuta kotona.
Me eletään aina vaan mieselättäjä yhteiskunnassa. Sen voi lukea tilastoista. Koulutuksesta huolimatta naisten tulot ei nouse miesten kanssa samaan ja kaiken järjen mukaan suuremmiksi. Miehet rahoittavat tämän yhteiskunnan, naiset ovat nettosaajia. Hesarissa oli juttu jotta naisen eläke-euro on 1,6 miehen vastaavaa.
Moni mies on näihin turhautunut. Meillä on syntyvyys nälkävuosien tasolla, 80 000 työikäistä miestä on syrjäytynyt, valtiontalous on huonoissa kantimissa. Mieheltä on viety oikeus oman työnsä tuloksiin. Minä ja moni muu mies on vähentänyt työntekoa. Kuinkahan syvälle me sukelletaan.
Kannattaa tsekkailla vaikka youtubesta MGTOW. Ainakin sandmanin kanava on hyvä. Ja sitten "Men on Strike". Dialogi on aika turhaa, jopa mahdotonta, mutta miehille noi on aika antoisia ja selittää miksi asiat menevät niin kuin menevät. Elämä voi olla hauskaa ja antoisaakin, kun vaan elää omaa elämäänsä.
Meillä miehen näkemys siivoamisesta on imurointi keskeltä mattoa ja vähän tökitään tavaroita imurin varrella toiseen kohtaan. Nurkkien imurointi, wc:n siivoaminen, pölyjen pyyhkiminen eivät kuulu miehen siivoamiseen. Ruoka on keitetty nuudeli. Ei tietoakaan proteiinista tai vitamiineista. Mielestäni keitetyt nuudelit silloin tällöin on ihan hyvä vatsantäyte, mutta ei joka kerta, kun on miehen kokkausvuoro.
Tuosta boldauksesta. Eihän sinulla ole lapsia pilaamassa omaa elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei voi puhua pelkistä kotitöistä ja sen takia eroamisesta. Yleensä siihen liittyy kokemus siitä ettei ole arvostettu. Kuitenkin arvostustus ja luottamus ovat suhteen perusasioita.
Meille on näillä näkymin tulossa ero. Syyksi voisi kertoa "erilleen kasvamisen" tai juuri tuon "kotityöt". Meillä mies tekee kotitöitä silloin, kun häntä huvittaa. Kyllä hän ruokaa laittaa ja siivoaakin, mutta vain silloin, kun hänellä on sellainen fiilis. Ongelma vain on se, että mies innostuu niin epäsäännöllisesti kotitöistä ja ruuan laitosta, ettei tasapuolinen jako onnistu. Lapsiperheessä pitää kuitenkin joka päivä syödä vaikkei aina tarvitsekaan alusta lähtien valmistaa ruokaa. Kuitenkin pitää huolehtia, että jääkaapissa on jatkuvasti jotain aineksia tai valmista ruokaa, laittaa esille ja korjata jäljet. Pienten lasten kohdalla täytyy myös aikuisen huolehtia, että ruoka-ajat ovat kuta kuinkin säännöllisiä ja syötävät jossain määrin ravitsevia. Jos mies päättää hoitaa ruokailun, hän usein jättää jälkeensä kamalan sotkun tai muuta, jonka minä hoidan. Jos minä hoidan ruokailun, mies ei todellakaan tule auttamaan tai jälkiä siivoamaan. Pääasiassa hoidan ruokailut, siivoamiset, lasten asiat (erityislapsi perheessä, joten juoksevia asioita riittää..), hoitoon kuskaamiset ja hakemiset (mies hakee vain jos pyydän)...
Meillä oli juuri riita kotitöiden tekemisestä. Mies huusi minulle, koska en koskaan tee mitään kotitöitä. Olin aivan pöyristynyt! Miehen mielestä en tee kotitöitä, koska tekemäni kotityöt pitää tehdä uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että siivoan lelut kerran viikossa, koska lapset levittävät ne joka päivä uudelleen. Ruokahommat ovat joka päivä edessä, vaikka vastahan edellisenä päivänä syötiin. Ylipäänsä toisten jälkien siivoaminen vie aikaa (huom! siivoan myös miehen jälkiä, vaikka hän aikoo siivota ne "ihan kohta"). Vrt mies leikkaa nurmikon tmv konkreettista, minkä jälki näkyy. Erona tässä kotitöiden tekemisessä on myös se, että minä katson lasten perään samalla. Mies taas aina ilmoittaa tekevänsä asiaa x eikä hän missään nimessä voi huolehtia samalla lapsista. Olen yrittänyt tehdä samaa, mutta miehellä on juuri silloin jokin tärkeä homma, jonka vuoksi hän ei voi vuorostaan huolehtia lapsista. Tarvitseeko edes kertoa ettei mies ole yhtään kertaa vienyt lasta minnekään vastaanotoille, koska hän on töissä? Sivuhuomautuksena kerron, että niin olen minäkin...
Tulipa vuodatus, mutta olen itse niin turhautunut tilanteeseen! Eivät ne kotityöt mihinkään katoaisi eron jälkeen, mutta olisipa yhden sotkut vähemmän eikä energiaa kuluisi mieslapsen oikkuihin.
Minunkin mies suuttui minulle viikko sitten siitä että hänen mielestään en tee suunnilleen mitään kotitöitä. Vaikka oikeasti teen lähes kaikki kotityöt (hän huolehtii oman autonsa korjaukset ja renkaanvaihdot ja lankkaa omat kenkänsä). Kerrostaloasuntomme sisällä hän ei siis tee muuta kotityötä kuin tuo kenkiensä lankkaus. Olin todella pöyristynyt, koska hän näytti olevan tosissaan siitä että minä en tee mitään. Listasin hänelle takaisin suuttuneena mitä kaikkea teen ja kuinka usein ne teen (tiskikoneen täyttö ja tyhjennys vähintään kerran päivässä, pyykkien pesu ja ripustus kerran päivässä, imurointi kerran viikossa, lakanoiden vaihto kerran viikossa, ruoan laitto joka päivä, lisäksi huolehtiminen jääkaapin vanhojen tavaroiden poisheitosta, pakastimen sulattamisesta, roskien viemisestä (mies vie vain jos annan hänelle pussin käteen kun hän on lähdössä ulos, ei koskaan oma-aloitteisesti), huolehtiminen siitä että meillä on saippuaa ja pyykkiainetta, huolehtiminen petivaatteiden tuuletuksesta kerran kuussa jne jne (en jaksa tähän listata kaikkea mitä hänelle sanoin). Miehen vastaus oli yhä vihainen, että "en usko". Johon minä kysyin, että "itselläänkö meillä päivällinen tulee pöytään vai jonkun kotitontun tekemänä". Mies ei vastannut siihen enää mitään vaan oli yhä vihainen ja häipyi kuulemma lenkille. Kyllä ketuttaa.
Meillä oli "joo, joo. Tarviiko sitä ruveta luettelemaan?" ja lähti suuttuneena pihalle. Edelleen on sitä mieltä, etten tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei voi puhua pelkistä kotitöistä ja sen takia eroamisesta. Yleensä siihen liittyy kokemus siitä ettei ole arvostettu. Kuitenkin arvostustus ja luottamus ovat suhteen perusasioita.
Meille on näillä näkymin tulossa ero. Syyksi voisi kertoa "erilleen kasvamisen" tai juuri tuon "kotityöt". Meillä mies tekee kotitöitä silloin, kun häntä huvittaa. Kyllä hän ruokaa laittaa ja siivoaakin, mutta vain silloin, kun hänellä on sellainen fiilis. Ongelma vain on se, että mies innostuu niin epäsäännöllisesti kotitöistä ja ruuan laitosta, ettei tasapuolinen jako onnistu. Lapsiperheessä pitää kuitenkin joka päivä syödä vaikkei aina tarvitsekaan alusta lähtien valmistaa ruokaa. Kuitenkin pitää huolehtia, että jääkaapissa on jatkuvasti jotain aineksia tai valmista ruokaa, laittaa esille ja korjata jäljet. Pienten lasten kohdalla täytyy myös aikuisen huolehtia, että ruoka-ajat ovat kuta kuinkin säännöllisiä ja syötävät jossain määrin ravitsevia. Jos mies päättää hoitaa ruokailun, hän usein jättää jälkeensä kamalan sotkun tai muuta, jonka minä hoidan. Jos minä hoidan ruokailun, mies ei todellakaan tule auttamaan tai jälkiä siivoamaan. Pääasiassa hoidan ruokailut, siivoamiset, lasten asiat (erityislapsi perheessä, joten juoksevia asioita riittää..), hoitoon kuskaamiset ja hakemiset (mies hakee vain jos pyydän)...
Meillä oli juuri riita kotitöiden tekemisestä. Mies huusi minulle, koska en koskaan tee mitään kotitöitä. Olin aivan pöyristynyt! Miehen mielestä en tee kotitöitä, koska tekemäni kotityöt pitää tehdä uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että siivoan lelut kerran viikossa, koska lapset levittävät ne joka päivä uudelleen. Ruokahommat ovat joka päivä edessä, vaikka vastahan edellisenä päivänä syötiin. Ylipäänsä toisten jälkien siivoaminen vie aikaa (huom! siivoan myös miehen jälkiä, vaikka hän aikoo siivota ne "ihan kohta"). Vrt mies leikkaa nurmikon tmv konkreettista, minkä jälki näkyy. Erona tässä kotitöiden tekemisessä on myös se, että minä katson lasten perään samalla. Mies taas aina ilmoittaa tekevänsä asiaa x eikä hän missään nimessä voi huolehtia samalla lapsista. Olen yrittänyt tehdä samaa, mutta miehellä on juuri silloin jokin tärkeä homma, jonka vuoksi hän ei voi vuorostaan huolehtia lapsista. Tarvitseeko edes kertoa ettei mies ole yhtään kertaa vienyt lasta minnekään vastaanotoille, koska hän on töissä? Sivuhuomautuksena kerron, että niin olen minäkin...
Tulipa vuodatus, mutta olen itse niin turhautunut tilanteeseen! Eivät ne kotityöt mihinkään katoaisi eron jälkeen, mutta olisipa yhden sotkut vähemmän eikä energiaa kuluisi mieslapsen oikkuihin.
Minunkin mies suuttui minulle viikko sitten siitä että hänen mielestään en tee suunnilleen mitään kotitöitä. Vaikka oikeasti teen lähes kaikki kotityöt (hän huolehtii oman autonsa korjaukset ja renkaanvaihdot ja lankkaa omat kenkänsä). Kerrostaloasuntomme sisällä hän ei siis tee muuta kotityötä kuin tuo kenkiensä lankkaus. Olin todella pöyristynyt, koska hän näytti olevan tosissaan siitä että minä en tee mitään. Listasin hänelle takaisin suuttuneena mitä kaikkea teen ja kuinka usein ne teen (tiskikoneen täyttö ja tyhjennys vähintään kerran päivässä, pyykkien pesu ja ripustus kerran päivässä, imurointi kerran viikossa, lakanoiden vaihto kerran viikossa, ruoan laitto joka päivä, lisäksi huolehtiminen jääkaapin vanhojen tavaroiden poisheitosta, pakastimen sulattamisesta, roskien viemisestä (mies vie vain jos annan hänelle pussin käteen kun hän on lähdössä ulos, ei koskaan oma-aloitteisesti), huolehtiminen siitä että meillä on saippuaa ja pyykkiainetta, huolehtiminen petivaatteiden tuuletuksesta kerran kuussa jne jne (en jaksa tähän listata kaikkea mitä hänelle sanoin). Miehen vastaus oli yhä vihainen, että "en usko". Johon minä kysyin, että "itselläänkö meillä päivällinen tulee pöytään vai jonkun kotitontun tekemänä". Mies ei vastannut siihen enää mitään vaan oli yhä vihainen ja häipyi kuulemma lenkille. Kyllä ketuttaa.
Meillä oli "joo, joo. Tarviiko sitä ruveta luettelemaan?" ja lähti suuttuneena pihalle. Edelleen on sitä mieltä, etten tee mitään.
Älä tee mitään. Anna paskan läjääntyä ja ihmettele ääneen mihin on mennyt se hyvä haltia joka aina piti järjestystä yllä. Mies lopetti kitinät siihen viikkoon kun sanoin etten kerkeä viikkoon tekemään muuta kuin töitä kellon ympäri. Lähdin aamulla aikaisin ja palasin illalla myöhään. Kertyihän sitä paskaa jo toisena päivänä ympäriinsä ja kolmantena päivänä lasten puhtaat vaatteet oli muisto vain. Puhtaita astioita ei enää ollut. Neljäntenä päivänä mies pyykkäsi ja tiskasi koko päivän ja kauhisteli miten äkkiä paikat meni kaaokseen. Valkeni hänellekin että päivittäin pitää jotain tehdä.
Mä oon aivan kyllästynyt tähän ketjuun. Kaikki on jo sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos jättäisit hänen tavaransa ja astiansa sinne minne hän jättää? Ja jos sun pitää pyykätä ja miehen vaatteet märkinä pyykkikoneessa, niin kädellä siirrät miehen vaatteet vain lattialle koneen eteen märkään kasaan. Ja etkä ripusta niitä! Kun kerran miehellä on siisteyskäsitys, muttei vain "jaksa" niin alkaa varmasti tekemään, kun sä vain kieltäydyt siivoomasta hänen jälkiään. Voit myös alkaa itse toimia samoin kuin hän, eli jätä likaiset astiat pöydälle ja märät vaatteet koneeseen, eiköhän ala huomata kuinka ärsyttävää on...
Tälleen mä oon kouluttanu mun miehet siivoomaan - toimii joka kerta! :D
Ei toimisi täällä... Meinaan mies voi kyllä itse elää vaikka minkälaisessa mätänevässä läävässä eikä sitä päivää tulisi koskaan, että olisi miehelle liian likaista. Sama eksän kanssa. Joskus yritin tuota, että en vaan tee itsekään mitään mutta kyllä mulla pää hajos siihen sotkuun ennen kuin mies alkoi siivoamaan. Oon jo alkanut pitää luonnonlakina sitä että miehet ei osaa korjata omia jälkiään. Juuri esim. tuoda niitä likaisia asunnon eri puolilla lojuvia astioita koneeseen tai pyyhkäistä pöydälle läikkyneet kahvit tai lattialle tippuneet roskat tai makaronilaatikon tähteet pois. Osaako jotkut ihan itse tehdä nuo asiat?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei voi puhua pelkistä kotitöistä ja sen takia eroamisesta. Yleensä siihen liittyy kokemus siitä ettei ole arvostettu. Kuitenkin arvostustus ja luottamus ovat suhteen perusasioita.
Meille on näillä näkymin tulossa ero. Syyksi voisi kertoa "erilleen kasvamisen" tai juuri tuon "kotityöt". Meillä mies tekee kotitöitä silloin, kun häntä huvittaa. Kyllä hän ruokaa laittaa ja siivoaakin, mutta vain silloin, kun hänellä on sellainen fiilis. Ongelma vain on se, että mies innostuu niin epäsäännöllisesti kotitöistä ja ruuan laitosta, ettei tasapuolinen jako onnistu. Lapsiperheessä pitää kuitenkin joka päivä syödä vaikkei aina tarvitsekaan alusta lähtien valmistaa ruokaa. Kuitenkin pitää huolehtia, että jääkaapissa on jatkuvasti jotain aineksia tai valmista ruokaa, laittaa esille ja korjata jäljet. Pienten lasten kohdalla täytyy myös aikuisen huolehtia, että ruoka-ajat ovat kuta kuinkin säännöllisiä ja syötävät jossain määrin ravitsevia. Jos mies päättää hoitaa ruokailun, hän usein jättää jälkeensä kamalan sotkun tai muuta, jonka minä hoidan. Jos minä hoidan ruokailun, mies ei todellakaan tule auttamaan tai jälkiä siivoamaan. Pääasiassa hoidan ruokailut, siivoamiset, lasten asiat (erityislapsi perheessä, joten juoksevia asioita riittää..), hoitoon kuskaamiset ja hakemiset (mies hakee vain jos pyydän)...
Meillä oli juuri riita kotitöiden tekemisestä. Mies huusi minulle, koska en koskaan tee mitään kotitöitä. Olin aivan pöyristynyt! Miehen mielestä en tee kotitöitä, koska tekemäni kotityöt pitää tehdä uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että siivoan lelut kerran viikossa, koska lapset levittävät ne joka päivä uudelleen. Ruokahommat ovat joka päivä edessä, vaikka vastahan edellisenä päivänä syötiin. Ylipäänsä toisten jälkien siivoaminen vie aikaa (huom! siivoan myös miehen jälkiä, vaikka hän aikoo siivota ne "ihan kohta"). Vrt mies leikkaa nurmikon tmv konkreettista, minkä jälki näkyy. Erona tässä kotitöiden tekemisessä on myös se, että minä katson lasten perään samalla. Mies taas aina ilmoittaa tekevänsä asiaa x eikä hän missään nimessä voi huolehtia samalla lapsista. Olen yrittänyt tehdä samaa, mutta miehellä on juuri silloin jokin tärkeä homma, jonka vuoksi hän ei voi vuorostaan huolehtia lapsista. Tarvitseeko edes kertoa ettei mies ole yhtään kertaa vienyt lasta minnekään vastaanotoille, koska hän on töissä? Sivuhuomautuksena kerron, että niin olen minäkin...
Tulipa vuodatus, mutta olen itse niin turhautunut tilanteeseen! Eivät ne kotityöt mihinkään katoaisi eron jälkeen, mutta olisipa yhden sotkut vähemmän eikä energiaa kuluisi mieslapsen oikkuihin.
Minunkin mies suuttui minulle viikko sitten siitä että hänen mielestään en tee suunnilleen mitään kotitöitä. Vaikka oikeasti teen lähes kaikki kotityöt (hän huolehtii oman autonsa korjaukset ja renkaanvaihdot ja lankkaa omat kenkänsä). Kerrostaloasuntomme sisällä hän ei siis tee muuta kotityötä kuin tuo kenkiensä lankkaus. Olin todella pöyristynyt, koska hän näytti olevan tosissaan siitä että minä en tee mitään. Listasin hänelle takaisin suuttuneena mitä kaikkea teen ja kuinka usein ne teen (tiskikoneen täyttö ja tyhjennys vähintään kerran päivässä, pyykkien pesu ja ripustus kerran päivässä, imurointi kerran viikossa, lakanoiden vaihto kerran viikossa, ruoan laitto joka päivä, lisäksi huolehtiminen jääkaapin vanhojen tavaroiden poisheitosta, pakastimen sulattamisesta, roskien viemisestä (mies vie vain jos annan hänelle pussin käteen kun hän on lähdössä ulos, ei koskaan oma-aloitteisesti), huolehtiminen siitä että meillä on saippuaa ja pyykkiainetta, huolehtiminen petivaatteiden tuuletuksesta kerran kuussa jne jne (en jaksa tähän listata kaikkea mitä hänelle sanoin). Miehen vastaus oli yhä vihainen, että "en usko". Johon minä kysyin, että "itselläänkö meillä päivällinen tulee pöytään vai jonkun kotitontun tekemänä". Mies ei vastannut siihen enää mitään vaan oli yhä vihainen ja häipyi kuulemma lenkille. Kyllä ketuttaa.
Meillä oli "joo, joo. Tarviiko sitä ruveta luettelemaan?" ja lähti suuttuneena pihalle. Edelleen on sitä mieltä, etten tee mitään.
Älä tee mitään. Anna paskan läjääntyä ja ihmettele ääneen mihin on mennyt se hyvä haltia joka aina piti järjestystä yllä. Mies lopetti kitinät siihen viikkoon kun sanoin etten kerkeä viikkoon tekemään muuta kuin töitä kellon ympäri. Lähdin aamulla aikaisin ja palasin illalla myöhään. Kertyihän sitä paskaa jo toisena päivänä ympäriinsä ja kolmantena päivänä lasten puhtaat vaatteet oli muisto vain. Puhtaita astioita ei enää ollut. Neljäntenä päivänä mies pyykkäsi ja tiskasi koko päivän ja kauhisteli miten äkkiä paikat meni kaaokseen. Valkeni hänellekin että päivittäin pitää jotain tehdä.
On kokeiltu. Lopputulos päinvastainen. Lopulta mies alkoi kiukkuisesti siivoja ja sai uutta pontta sille, miten hän joutuu AINA tekemään kaiken. Ilmeisesti jotkut ovat toivottomia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan kyllästynyt tähän ketjuun. Kaikki on jo sanottu.
Kotitöiden laiminlyönti on passiivisagressiivista kiusantekoa.
Onko myös katsottu terveyssyyt kuten kilpirauhanen, keliakia, suolisto ym voivat aiheuttaa valtavaa uupumusta.