Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Miesten ja naisten nettotunti palkka on suunnilleen sama. Jos otetaan palkaton asepalvelus huomioon, niin naisella korkeampi.
STM:n 10 v vanhan tutkimuksen mukaan miehet tekevät naisia enemmän töitä. Yhteen on laskettua työ, työmatkat ja kotityöt. Tämäkin vertailu on huono koska verrataan aikaa, eikä työtulosta.
Naiset tekevät 80 prosenttia miesten tuntimääristä. Kun meillä on voimakas veroprogressio, niin tarkoittaa jotta miehet maksavat paljon veroja suurempien tuntien ja palkkojen vuoksi. Joku voisi väittää jotta meidän vero- ja eläkejärjestelmä on miehiä syrjivä. Eivätkö naiset tasa-arvossa pystykään samaan kuin miehet?
Samalla allalla toi naisten ja miesten palkka ero eri vetailussa näyttää pyörivän 5% hujakoilla.
Monilla aloilla palkat tulevat taulukosta ja miehet ja naiset saavat ihan saman liksan.
Sitten noi yritykset etenkin suuret sellaiset ovat useimmiten miesten perustamia ja johtamia. Tilanne ei näytä muuttuvan vaikka 50 vuotta ainakin mielhillä ja naisilla on ollut ihan samat mahdollisuudet. Naisilla monesti paremmat kiintiöiden ja muun nostamisen vuoksi. Sitten kun tarkastelee verorahojen jako sukupuolittain, niin naiset niitä palveluja ja tulonsiirtoja voittopuolisesti saavat terveydenhuolto, koulutus, julkisen alojen työpaikat jne.
Tulispa joku päivä tasa-arvo ja esim neutraloitaisiin nuo maksettavat verot, eläkemaksut jne, jotta molemmat sukupuolet kantaisivat vastuun tasa-arvoisesti.
Noh kun tulot ovat noin epäsuhdassa nais/miesvinnkelistä katsoen, niin valtaosin se nainen on siellä kotitaloudessa nettosaaja. Erossa monesti omaisuus jaetaan tasan ja sen on suuremmilla tuloilla mies hankkinut.
Näillä asioilla on ollut suuria muutoksia ja olemme niiden keskellä ja muutosvauhti kasvaa. Näillä pelinsäännöillä mennään. Minä ja moni muu mies valistaa tuttavapiirin miehet ja noi nettomaksaja miehet vähenevät entisestään. Tietoisuus kasvaa.
Asiasta voi olla mitä mieltä vaan, mutta tähän on tultu. Ihan varmaan hyvä juttu jotta miehet nauttivat jakossa enemmän elämästä ja luopuvat tuosta maksajan ja työjuhdan roolista niin kotitaloudessa kuin yhteiskunnassa. Jos tosiaan haluaa tietää mitä on menossa, niin kannattaa youtubesta katsoa "Men on Strike". Ihmiset tekevät vapaassa maailmassa omat valintansa. Avioliitto on miehen kannalta huono diili ja siksi ne on vähenemään pain ja erojen lukumäärä on kasvanut. Tuo MGTOW tai vastaava ajattelutapa kasvaa koko ajan. Ihmiset huomaavat samat ilmiöt ja toimivat niiden mukaisesti ja sitten esim. internet jakaa tiedon nopeasti niille jotka osaavat sitä googlata. Olen itse jakanut ja puhunut noista em jutuista tuttujen miesten kanssa ja hekin ovat innostuneet aiheesta ja paljon. Jakavat näitä eteenpäin. Julkiseen keskuteluun nämä nousevat aniharvoin, mutta "vallankumous" on jo tapahtunut ja kasvaa.
Vaikutukset ovat olleet suuria. Yksilötasolla nuo johtavat monesti ei toivottuun lapsettomuuteen, siihen jotta pitkäaikaista elämänkumppania ei löydy, lapsenlapsiakaan ei kuulu... luonto ehkä kiittää tästä väestön pienenemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun elelet sinkkuna huomaat että ne samat kotityöt odottaa tekijäänsä ja se tekijä olet sinä. Kotitöistä ei vain pääse. Ainoa ylimääräinen homma sinulla on miehen märät pyykit. Otat pois koneesta ja laitat kasan kylppäriin, sanot miehelle että laittaa pyykkinsä kuivumaan tai kulkee märissä vaatteissa (oma valinta). Muutaman lisäastian laittaminen tiskikoneeseen ei maailmaa kaada, ellei sitten tee siitä jotain pyhintä ongelmaa itselleen. Kauppaan joudut sinkkuna, parillisena, perheellisenä yms. Kotitöistä ei vain pääse.
Eihän se nyt noin mene. Mulla on kanssa kotona mieslapsi. Aamulla lähden siististä kodista töihin ja kun tulen kotiin alan siivota. (Aamupalan jäljet on ympäri keittiötä ym.). Minä olen ainoa joka kokkaa, pyykkää, siivoaa. Jos taloudessa olisi yksi aikuinen vähemmän olisi työtäkin merkittävästi vähemmän. (Miehet syö paljon ja suurin osa pyykistäkin on miehen). Eron partaalla ollaan täälläkin, koska olen vaan aivan loppu tähän piikana olemiseen. Lapsi on vielä niin pieni, että olen päättänyt sinnitellä vielä pari vuotta ja sitten lähden. Ja kyllä tästä on yritetty sanoa ja mies joskus sanookin, miten hänen pitäisi tehdä kotona enemmän (Vähän hassu termi, kun ei nykyään tee yhtään mitään), mutta mikään ei koskaan muutu. Sanomattakin selvää, ettei mikään fyysinen kontakti ole kiinnostanut mua enää aikoihin.
Tämä pitää paikkansa, minulla on nyt paljon vähmmän siivottavaa, pyykättävää ym kun erosin. Ja se on kuulkaa aivan mahtava tunne että huolehtii vain oman ja lasten sotkut ilman sitä epäoikeudenmukaisuuden ja vihan tunnetta! Ja edelliselle: kirjoitit että sinkkuna joutuu tekemään kaiken eikä kotitöistä pääse - sehän on itsestäänselvyys ja kyse onkin siitä että ap:n tapauksessa ap:n mies pääsee juuri tekemästä kotitöitä kun teetättää sen toisella ihmisellä. Se on väärin!!
Mgtow -mies, perustapa oma ketju fundamentalismillesi. Aatteesi ei kiinnosta.
Itse olen vähän tällainen,kuin apn mies. Kuitenkin sillä erotuksella että olen nainen ja kumppanini kyllä pakottaa minut tekemään kotitöitä. Täällä on tosi paljon aika ilkeitäkin vastauksia,miestä haukutaan vaikka miksi. Toki voi olla näinkin,että ukko käyttää naista vain hyväkseen. On aika kummallista kuitenkin,että on ollut siisti yksin ollessaan? Minulla on ollut pienestä asti toiminnanohjaamisen vaikeutta ja näin iän karttuessa se ilmenee juurikin aloitekyvyttömyytenä. Lisäksi minulla on diagnosoitu masennus. Silloin ei välttämättä oikeasti kiinnosta ja suhtautuu välinpitämättömästi esim. Kodin siisteyteen. On vain yksinkertaisesti ihan sama. Miehesi ei välttämättä pidä sinua piikanaan,vain on ajautunut tällaiseen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Kun emme tiedä kummasta on kyse,yritä ymmärtää. Se on sairaan rankkaa sinulle yrittää pitää huushollia yksin reilassa,mutta kumppanisi voi myös olla se,joka kärsii. Onko hän käynyt juttelemassa missään? Jos kumppanisi mielenterveys hajoilee,on todella surullista,että asiasta enempää tietämättä leimataan piian etsijäksi sekä lapseksi :( no kuitenkin,asia ei voi noin jatkua koska sun jaksaminenkin on vaakalaudalla. Elä kuitenkaan ole heti eroamassa,vaan selvitä mistä miehesi käytös oikeasti johtuu. Jos pitää sua orjanaan niin lähde,jos on voimaton ja uupunut,tue häntä ja hankkikaa yhdessä apua. Itse olen terapiassa ja sivutaan myös tätäkin asiaa,eli haluan asioiden muuttuvan. Tämä rasittaa todellakin suhteen toista osapuolta,eikä ole häntä kohtaan oikein että joutuu patistelemaan minua kuin viisi vuotiasta lasta. Eihän tämä ihanteellista kumppanuutta ole,mutta koen toisen nalkuttamisen vain minua hyödyttävänä. Tee sinäkin vain siis niin. Höngi kumppanisi niskaan,kuin lasta komentaessasi. Ainakin väliaikaisesti sillee,että katsot paraneeko tilanne. No,kaikesta huolimatta tsemppiä ja voimia ymmärtää,jos tarve vaatii! Muista kuitenkin,ettei ymmärtäminen ole sitä,että hyväksyt tilanteen mukisematta. Parisuhteessa elää kaksi ja olet toinen puolikas :)
En kyllä jaksaisi pitemmän päälle tuollaisessa suhteessa. Mielestäni tilanne on kuitenkin jonkin verran erilainen kuin tilanteessa, jossa mies on vain asenneongelmainen tai laiska, kun hänellä on kerran todettu työuupumus ja ei jaksa tehdä muutenkaan mitään. Näin ollen asioiden voisi uskoa joskus korjaantuvan, jos mies saisi kunnon apua. Mutta sitten taas toisaalta, mies jaksaa käydä töissä, joten on vaikea uskoa, että omien jälkien siivoaminen olisi aivan ylivoimaista, ja vakavampi asia: mies ei nähtävästi aio tehdä itse mitään ongelman syylle, ei aio vaihtaa työpaikkaa, uudelleenkouluttautua, vähentää töitä tai edes ottaa sairaslomaa. Näin ollen, vaikka tilanne olisi periaatteessa korjattavissa, niin se ei taida silti koskaan korjaantua. Ongelma on miehen kieroutunut suhtautuminen työhön, tai omien voimavarojen puutteellinen ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksanut lukea koko ketjua mutta onko miehesi käynnyt lääkärillä? olisi hyvä ottaa verenkuva ja nähdä onko kaikki arvot ok. myös syökö miehesi terveellisesti ja ulkoileeko. voiko olla burn out? tai kausi masentunut. katso miehesi kanssa miehen terveys ja elämän tavat nyt eka läpi.
Miehesi vaikuttaa masentuneelta. Sinuna kannustaisin häntä käymään työterveydessä. Masentuneena pienetkin askareet tuntuvat mahdottomilta ja/ tai merkityksettömiltä. Lääkitys voisi auttaa ja terapia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse siivoojaa vaan naisen. Osaan kalsarini myös pestä ja kokata, jos minusta eroaa on syy jokin muu.
Mutta syy kuin syy. Usein löytyy jokin syy, vaikka tekosyy.
Itse olisin tyytyväinen, jos mies palkkaisi siivoojan. Aika kevyttä on laittaa muutama astia ja pestä pyykkiä. Mulle sopisi tuollainen mainiosti. Meillä minä hoidan lähes kaiken yksin, siivouksen, pyykit, ruoat ym.
Molemmat käydään töissä. Mies siivoaa joskus, kun oikein painostan tai joskus siivotaan yhdessä, muuten hoidan itse kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin eksäni lojui persiillään vuositolkulla vedoten raskaaseen työhön. Kehotin kerta toisensa jälkeen harkitsemaan uutta ammattia jos ei jaksa mitään muuta kuin maata työpäivän jälkeen ja niin hän aina lupasikin. Mitään ei tapahtunut ja aina sama valivali että väsyttää. Niin väsytti minuakin mutta ei sillä kadonneet nälkäiset lapset, koira jalat ristissä ja pskaiset kalsarit lattialta. Kävi vaan niin että minä katosin.
Ja suurimpia valittajia seksin puutteessa ovat juuri nämän oman elämänsä työuupuneet, kun ei mikään järki kerro että kanniskeltuaan koko illan toisen kahvikuppeja ja kalsonkeja seksi on taatusti viimeisenä mielessä. Ja voi nyyh kun vaimo ei ymmärrä minua ja pihtaa piruuttaan. Ei mitenkään tule mieleen korjata mitään omassa käytöksessä. Kuka muka jotain laiskaa kakaraa haluaisi?
Ja pirullisinta kaikessa oli tosiaan niiden omien halujen loppuminen. Laiska paska tappoi suurta nautintoa tuottaneen asian minun elämästäni, vain koska ei nyt vaan nappaa oman osuutensa tekeminen. Vieläkin v*tuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun elelet sinkkuna huomaat että ne samat kotityöt odottaa tekijäänsä ja se tekijä olet sinä. Kotitöistä ei vain pääse. Ainoa ylimääräinen homma sinulla on miehen märät pyykit. Otat pois koneesta ja laitat kasan kylppäriin, sanot miehelle että laittaa pyykkinsä kuivumaan tai kulkee märissä vaatteissa (oma valinta). Muutaman lisäastian laittaminen tiskikoneeseen ei maailmaa kaada, ellei sitten tee siitä jotain pyhintä ongelmaa itselleen. Kauppaan joudut sinkkuna, parillisena, perheellisenä yms. Kotitöistä ei vain pääse.
Eihän se nyt noin mene. Mulla on kanssa kotona mieslapsi. Aamulla lähden siististä kodista töihin ja kun tulen kotiin alan siivota. (Aamupalan jäljet on ympäri keittiötä ym.). Minä olen ainoa joka kokkaa, pyykkää, siivoaa. Jos taloudessa olisi yksi aikuinen vähemmän olisi työtäkin merkittävästi vähemmän. (Miehet syö paljon ja suurin osa pyykistäkin on miehen). Eron partaalla ollaan täälläkin, koska olen vaan aivan loppu tähän piikana olemiseen. Lapsi on vielä niin pieni, että olen päättänyt sinnitellä vielä pari vuotta ja sitten lähden. Ja kyllä tästä on yritetty sanoa ja mies joskus sanookin, miten hänen pitäisi tehdä kotona enemmän (Vähän hassu termi, kun ei nykyään tee yhtään mitään), mutta mikään ei koskaan muutu. Sanomattakin selvää, ettei mikään fyysinen kontakti ole kiinnostanut mua enää aikoihin.
Jep. Olen sinkku, asun yksin. Elämäni on niin helppoa. Imurointi kerran viikossa tai kahdessa, muuten otan mikrokuitumopilla. Tiskaus joka 3. tai 4. päivä. Vessan pesu kerran viikossa. Pyykinpesu samoin. Ruokaa teen jos huvittaa, en tee jos ei huvita.
Työmääräni tuplaantuisi jos ottaisin miehen nurkkiin laiskottelemaan. Ja toisaalta sittenkin jos mieheni olisi himosiivoaja.
Yksin on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja suurimpia valittajia seksin puutteessa ovat juuri nämän oman elämänsä työuupuneet, kun ei mikään järki kerro että kanniskeltuaan koko illan toisen kahvikuppeja ja kalsonkeja seksi on taatusti viimeisenä mielessä. Ja voi nyyh kun vaimo ei ymmärrä minua ja pihtaa piruuttaan. Ei mitenkään tule mieleen korjata mitään omassa käytöksessä. Kuka muka jotain laiskaa kakaraa haluaisi?
Ja pirullisinta kaikessa oli tosiaan niiden omien halujen loppuminen. Laiska paska tappoi suurta nautintoa tuottaneen asian minun elämästäni, vain koska ei nyt vaan nappaa oman osuutensa tekeminen. Vieläkin v*tuttaa.
Niin, kas kummaa kun on uupuneena lepäillyt koko illan, niin kun toinen on lopulta saanut lapset nukkumaan ja huushollin hoidettua, löytyykin yllättäen niitä voimia alkaa vonkumaan seksiä. Tätä juttua en koskaan tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin tyytyväinen, jos mies palkkaisi siivoojan. Aika kevyttä on laittaa muutama astia ja pestä pyykkiä. Mulle sopisi tuollainen mainiosti. Meillä minä hoidan lähes kaiken yksin, siivouksen, pyykit, ruoat ym.
Molemmat käydään töissä. Mies siivoaa joskus, kun oikein painostan tai joskus siivotaan yhdessä, muuten hoidan itse kaiken
Miksi sinulle sopii mainiosti olla hyväksikäytettävä hölmö?
Vierailija kirjoitti:
Isi osti mulle väärän värisen Ferrarin. Vtuttaa, en saanut mitä täsmälleen halusin. Oon uhri.
Nykynaisen elämä.
Olet varmaan lyhyt mies. Yleensä vain sellaisten tarvitsee yrittää saada naisten huomio ärsyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. Veljeni ei ole ikinä tarvinnut siivota lapsuudessa eikä keittiössä osaa kuin keittää kahvin, hän on hoitanut osuutensa aina peltotöissä tai korjaushommissa. me tytöt taas ollaan aina siivottu talo, laitettu ruoka ja autettu. Onko kaiken tarkoitus muuttua tasa-arvoiseksi ja miksi pitäisi?
Aloituksen mukaan sekä mies että nainen ovat päivät "peltotöissä ja korjaushommissa", mutta kotityöt jäävät silti vain naisen tehtäväksi. Huomaatko mitään eroa omaan esimerkkiisi? Vieläkö tuntuu reilulta työnjaolta?
Mies on luvannut maksaa siivoojan, mutta ap ei suostu mihinkään kompromissiin, ainoa vaihtoehto on että mies muuttuu sellaiseksi kuin ap haluaa, muu ei käy! Ap itse myönsi kyse olevan valtataistelusta.
Ongelma oli päivittäiset asiat, jotka jäävät mieheltä hoitamatta eli maidot pöydälle, likaiset astiat minne milloinkin, pestyt pyykit koneeseen, karkkipaperit lattialle. Noita ongelmia ei viikkosiivooja hoida.
Juu ihan kauheeta. Muka masentunut, joopa joo. Juotat ne kokkareiset maidot sille ja tunge ne karkkipaperit kurkkuun, eiköhän piristy! Astiat ja likapyykin tunget sen vuoteeseen!
Vaihda lukot ja etsi sellainen mies joka nuolee astiat, kiiruhtaa joka karkkipaperin kanssa roskiselle, ja taittelee innoissaan pyykkiä narulle. Laitat vaan nämä edellytykset tinderiin ja siitä valitsemaan! Muista orkkuvaatimukset!Luuletko sinä idiootti, että kukaan nainen katselee patalaiskaa ukkoa joka teettää työsä naisella vuodesta toiseen?
T. Ap
Ps onkohan sulla edes miestä???Sinulla ei ole eikä tule ikinä olemaan naista.
Toivottavasti ei, mies ja kaksi lasta riittää..
Toivottavasti ei tyttäriä, kasvatat heidät kieroon esimerkilläsi. Pojat todennäköisesti myös.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän tällainen,kuin apn mies. Kuitenkin sillä erotuksella että olen nainen ja kumppanini kyllä pakottaa minut tekemään kotitöitä. Täällä on tosi paljon aika ilkeitäkin vastauksia,miestä haukutaan vaikka miksi. Toki voi olla näinkin,että ukko käyttää naista vain hyväkseen. On aika kummallista kuitenkin,että on ollut siisti yksin ollessaan? Minulla on ollut pienestä asti toiminnanohjaamisen vaikeutta ja näin iän karttuessa se ilmenee juurikin aloitekyvyttömyytenä. Lisäksi minulla on diagnosoitu masennus. Silloin ei välttämättä oikeasti kiinnosta ja suhtautuu välinpitämättömästi esim. Kodin siisteyteen. On vain yksinkertaisesti ihan sama. Miehesi ei välttämättä pidä sinua piikanaan,vain on ajautunut tällaiseen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Kun emme tiedä kummasta on kyse,yritä ymmärtää. Se on sairaan rankkaa sinulle yrittää pitää huushollia yksin reilassa,mutta kumppanisi voi myös olla se,joka kärsii. Onko hän käynyt juttelemassa missään? Jos kumppanisi mielenterveys hajoilee,on todella surullista,että asiasta enempää tietämättä leimataan piian etsijäksi sekä lapseksi :( no kuitenkin,asia ei voi noin jatkua koska sun jaksaminenkin on vaakalaudalla. Elä kuitenkaan ole heti eroamassa,vaan selvitä mistä miehesi käytös oikeasti johtuu. Jos pitää sua orjanaan niin lähde,jos on voimaton ja uupunut,tue häntä ja hankkikaa yhdessä apua. Itse olen terapiassa ja sivutaan myös tätäkin asiaa,eli haluan asioiden muuttuvan. Tämä rasittaa todellakin suhteen toista osapuolta,eikä ole häntä kohtaan oikein että joutuu patistelemaan minua kuin viisi vuotiasta lasta. Eihän tämä ihanteellista kumppanuutta ole,mutta koen toisen nalkuttamisen vain minua hyödyttävänä. Tee sinäkin vain siis niin. Höngi kumppanisi niskaan,kuin lasta komentaessasi. Ainakin väliaikaisesti sillee,että katsot paraneeko tilanne. No,kaikesta huolimatta tsemppiä ja voimia ymmärtää,jos tarve vaatii! Muista kuitenkin,ettei ymmärtäminen ole sitä,että hyväksyt tilanteen mukisematta. Parisuhteessa elää kaksi ja olet toinen puolikas :)
Et selvästikään ymmärrä yhtään, miten rankkaa sinun laisesi ihmisen kumppanilla on, vuodesta toiseen. Sanot ymmärtäväsi, mutta keskityt vain itseesi ja omiin ongelmiisi. Luuletko, että toisella on yhtään tippaa vähemmän vaikeaa kanssasi, vaikka tietää syyn saamattomuuteesi? Minusta sinun pitäisi olla kiitollinen saamastasi tuesta, mutta sinulla ei ole mitään oikeutta neuvoa ketään tukemaan ja ymmärtämään oman jaksamisensa kustannuksella.
Ja kyllä, minä saan puhua näin koska olen itsekin kärsinyt masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun elelet sinkkuna huomaat että ne samat kotityöt odottaa tekijäänsä ja se tekijä olet sinä. Kotitöistä ei vain pääse. Ainoa ylimääräinen homma sinulla on miehen märät pyykit. Otat pois koneesta ja laitat kasan kylppäriin, sanot miehelle että laittaa pyykkinsä kuivumaan tai kulkee märissä vaatteissa (oma valinta). Muutaman lisäastian laittaminen tiskikoneeseen ei maailmaa kaada, ellei sitten tee siitä jotain pyhintä ongelmaa itselleen. Kauppaan joudut sinkkuna, parillisena, perheellisenä yms. Kotitöistä ei vain pääse.
Eihän se nyt noin mene. Mulla on kanssa kotona mieslapsi. Aamulla lähden siististä kodista töihin ja kun tulen kotiin alan siivota. (Aamupalan jäljet on ympäri keittiötä ym.). Minä olen ainoa joka kokkaa, pyykkää, siivoaa. Jos taloudessa olisi yksi aikuinen vähemmän olisi työtäkin merkittävästi vähemmän. (Miehet syö paljon ja suurin osa pyykistäkin on miehen). Eron partaalla ollaan täälläkin, koska olen vaan aivan loppu tähän piikana olemiseen. Lapsi on vielä niin pieni, että olen päättänyt sinnitellä vielä pari vuotta ja sitten lähden. Ja kyllä tästä on yritetty sanoa ja mies joskus sanookin, miten hänen pitäisi tehdä kotona enemmän (Vähän hassu termi, kun ei nykyään tee yhtään mitään), mutta mikään ei koskaan muutu. Sanomattakin selvää, ettei mikään fyysinen kontakti ole kiinnostanut mua enää aikoihin.
Jep. Olen sinkku, asun yksin. Elämäni on niin helppoa. Imurointi kerran viikossa tai kahdessa, muuten otan mikrokuitumopilla. Tiskaus joka 3. tai 4. päivä. Vessan pesu kerran viikossa. Pyykinpesu samoin. Ruokaa teen jos huvittaa, en tee jos ei huvita.
Työmääräni tuplaantuisi jos ottaisin miehen nurkkiin laiskottelemaan. Ja toisaalta sittenkin jos mieheni olisi himosiivoaja.
Yksin on parasta.
Sama, tosin asun lapsen kanssa. Toistaiseksi lapsikin (5v) on parempi hoitamaan kotitöitä kuin ex-mies, vaikken lapselta juuri mitään vaadikaan. Eron jälkeen kauppalasku pieneni puoleen. Pyykkiä pestään 2-3 koneellista viikossa, ennen paljon enemmän. Ruokaa tarvitsee laittaa joka toinen päivä, koska kukaan ei mässytä sitä jääkaapista huvikseen iltaisin tai öisin, kun ei "jaksa" tehdä mitään muuta iltapalaa. Kukaan ei kuse pitkin vessaa, joten pesen vessan nykyään ehkä kerran viikossa tai kun siltä tuntuu. Silti se on siisti.
Kaikkein parasta on ruoanlaiton väheneminen. Jos teen tänään makaronilaatikon, tiedän, että siitä riittää pariksi kolmeksi päiväksi. Ennen se meni samana päivänä.
Eihän se nyt noin mene. Mulla on kanssa kotona mieslapsi. Aamulla lähden siististä kodista töihin ja kun tulen kotiin alan siivota. (Aamupalan jäljet on ympäri keittiötä ym.). Minä olen ainoa joka kokkaa, pyykkää, siivoaa. Jos taloudessa olisi yksi aikuinen vähemmän olisi työtäkin merkittävästi vähemmän. (Miehet syö paljon ja suurin osa pyykistäkin on miehen). Eron partaalla ollaan täälläkin, koska olen vaan aivan loppu tähän piikana olemiseen. Lapsi on vielä niin pieni, että olen päättänyt sinnitellä vielä pari vuotta ja sitten lähden. Ja kyllä tästä on yritetty sanoa ja mies joskus sanookin, miten hänen pitäisi tehdä kotona enemmän (Vähän hassu termi, kun ei nykyään tee yhtään mitään), mutta mikään ei koskaan muutu. Sanomattakin selvää, ettei mikään fyysinen kontakti ole kiinnostanut mua enää aikoihin.