Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Siivooja käy kerran, korkeintaan pari viikossa. Se, että pomppisin legojen, tiskien ja likaisten vaatteiden päällä siivoojaa odotellessa päiväkausia, ei ollut mikään vaihtoehto. Taapero kerää suuhunsa lattialta kaiken minkä löytää. Ja kumma kyllä se siivoojakin maksettiin meidän huushollissa puoliksi. Eli eipä alkuperäiseen ongelmaan ollut siinäkään ratkaisua, muutakuin eksän lempilausahdus: Mitä sä nipotat, meillähän käy siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Kyllä!! Eroa ja äkkiä! Tällä palstalla se on ainoa ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Eroa! Jätä se sika! Muuta pois! On kyseessä mikä asia vaan! Jos puolisosi käyttää eri väristä vessapaperia niin eroa!! Jne jne! Eroa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä!! Eroa ja äkkiä! Tällä palstalla se on ainoa ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Eroa! Jätä se sika! Muuta pois! On kyseessä mikä asia vaan! Jos puolisosi käyttää eri väristä vessapaperia niin eroa!! Jne jne! Eroa
Kuule, ota ihan rauhallisesti. Se, että puoliso ei nykyisin enää pysty sikailemaan ihan samaan malliin kuin ennen vanhaan on ihan hyvä juttu. Ellei sitten satu olemaan se puoliso joka sikailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä!! Eroa ja äkkiä! Tällä palstalla se on ainoa ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Eroa! Jätä se sika! Muuta pois! On kyseessä mikä asia vaan! Jos puolisosi käyttää eri väristä vessapaperia niin eroa!! Jne jne! Eroa
Kuule, ota ihan rauhallisesti. Se, että puoliso ei nykyisin enää pysty sikailemaan ihan samaan malliin kuin ennen vanhaan on ihan hyvä juttu. Ellei sitten satu olemaan se puoliso joka sikailee.
Mutta jos molemmat puolisot sikailee niin kannattaa erota! Ja heti!
Itse unelmoin tilanteesta jossa minulla olisi tiskikone ja oma pesukone, asu tyttöystäväni kanssa helsinin keskustassa 30neilöisessä kämpässä. :D kumpi painaa töitä ja siivotaan ja tiskataan ku ehitää. Jos kahvikuppi pöydällä saa elämän näin sekaisin ni teillä menee liian hyvin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26v m kirjoitti:
Itse unelmoin tilanteesta jossa minulla olisi tiskikone ja oma pesukone, asu tyttöystäväni kanssa helsinin keskustassa 30neilöisessä kämpässä. :D kumpi painaa töitä ja siivotaan ja tiskataan ku ehitää. Jos kahvikuppi pöydällä saa elämän näin sekaisin ni teillä menee liian hyvin :D
Eihän teillä mitään ongelmaa olekaan, jos kumpikin teistä tekee kotihommia tasapuolisesti. Voisit sinäkin kirjoittaa eri tyylillä, kun olisit jatkuvasti kerännyt 20 vuoden ajan vaimosi likaisia astioita pitkin asuntoa joka ikinen päivä ja joutuisit muutenkin tekemään kaiken yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä!! Eroa ja äkkiä! Tällä palstalla se on ainoa ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Eroa! Jätä se sika! Muuta pois! On kyseessä mikä asia vaan! Jos puolisosi käyttää eri väristä vessapaperia niin eroa!! Jne jne! Eroa
Kuule, ota ihan rauhallisesti. Se, että puoliso ei nykyisin enää pysty sikailemaan ihan samaan malliin kuin ennen vanhaan on ihan hyvä juttu. Ellei sitten satu olemaan se puoliso joka sikailee.
Onneksi tosiaan nykyisin on vertaistukea saatavilla netin kautta juuri esim. erilaisilta keskustelupalstoilta. Minun ex-mieheni onnistui eristämään minut sukulaisista ja ystävistä vuosikausiksi omaksi kotipiiakseen, kunnes tajusin alkaa hakea vastauksia netin kautta työkoneella. Tämä oli jo vuosituhannen alussa, mutta netistä löytyi jo silloin yhtä ja toista, mm. vauva-palsta.
Tänne sitten laitoin pienen, ja jopa kaunistellun kuvauksen eksäni toiminnasta ja olin ihan kauhuissani, kun vastaukset olivat tyyliin "juokse jo, en katselisi päivääkään". Itse olin luullut, että kyse on minun asenteestani tai jostain mihin pystyisin vaikuttamaan esim. keskustelemalla miehen kanssa. Kävi ilmi että täällä oltiin oikeassa, minut oli vaan onnistuttu hämäämään etsimään vikoja itsestäni viimeiseen saakka.
Voin oikeasti todeta että eroaminen oli paras päätökseni ikinä ja onneksi kuuntelin halveksittua av-raatia, koska elämäni on nyt onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies rakasta kuin itseään. Löydät paremman. Teet lapsillesi karhunpalvelun, kun pidät tuollaista miestä esimerkkinä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.
NaisTen mielestä... Et taaskaan huomaa yleistystä yksi nainen -> kaikki naiset. Uskomaton asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.NaisTen mielestä... Et taaskaan huomaa yleistystä yksi nainen -> kaikki naiset. Uskomaton asenne.
Niin väitätkö ettei tää koko ketju ole pyörinyt vain niiden naisten tekemien kotitöiden ympärillä? Yli 300 vastausta niin oletan että tässä on pari muutakin ihmistä samaa mieltä kuin vain yksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.
Metsästys ja kalastus on monelle harrastuksia, en tiedä yhtäkään, joille se on pakkopullaa ruuan hankkimiseksi. 13 koiraa on taas ihan oma valinta, niissä on 12 liikaa, joten niiden hoitaminen on myös harrastuksiin kuuluvaa. Hurja remontointia tarvitsevaa omakotitaloakaan ei tarvitse ostaa. Oma autoni on vuosimallia 2003 eikä sille ole tarvinnut teettää isoja remontteja. Öljyn tarkastuksen, pissapojan täyttämisen ja tankkauksen sekä renkaiden vaihdatuksen hoidan itse. Isoja remontteja ei ole tarvinnut tehdä eikä niitä voisi itse tehdä, joten huoltoon ajan varaaminen ei paljoa vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.Metsästys ja kalastus on monelle harrastuksia, en tiedä yhtäkään, joille se on pakkopullaa ruuan hankkimiseksi. 13 koiraa on taas ihan oma valinta, niissä on 12 liikaa, joten niiden hoitaminen on myös harrastuksiin kuuluvaa. Hurja remontointia tarvitsevaa omakotitaloakaan ei tarvitse ostaa. Oma autoni on vuosimallia 2003 eikä sille ole tarvinnut teettää isoja remontteja. Öljyn tarkastuksen, pissapojan täyttämisen ja tankkauksen sekä renkaiden vaihdatuksen hoidan itse. Isoja remontteja ei ole tarvinnut tehdä eikä niitä voisi itse tehdä, joten huoltoon ajan varaaminen ei paljoa vaadi.
Sun kaltaisille naisille sopiikin parhaiten sellainen feministien aivopesemä vässykkä mieheks, se pyykkää, kokkaa ja siivoo essu päällä ja sitä voi iltasin alistaa makuuhuoneessa. Jääpä sitten ne omilla aivoillaan ajattelevat ja perheestään huolehtivat miehet sit meille ketkä niitä osaa arvostaa 😎.
Millehän vuosituhannelle tämä luolasankari taas on jäänyt karhuja ja oravia hätyyttelemään. Meillä saa sapuskaa ihan kaupasta ja se on molempien perheen aikuisten asia katsoa että sitä tulee hankittua tasaiseen tahtiin ja riittävästi jääkaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
No ymmärrät varmaan, että erittäin harvalla perheellä on vanha talo, 13 koiraa ja merkittävä osa ruoasta hankitaan metsästämällä.
Aloittaja asui käsittääkseni kerrostalossa.
Jos sinä olet tyytyväinen, hyvä, mutta todella usein jako perinteisiin miesten ja naisten töihin aiheuttaa sen, että nainen tekee huomattavasti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.Metsästys ja kalastus on monelle harrastuksia, en tiedä yhtäkään, joille se on pakkopullaa ruuan hankkimiseksi. 13 koiraa on taas ihan oma valinta, niissä on 12 liikaa, joten niiden hoitaminen on myös harrastuksiin kuuluvaa. Hurja remontointia tarvitsevaa omakotitaloakaan ei tarvitse ostaa. Oma autoni on vuosimallia 2003 eikä sille ole tarvinnut teettää isoja remontteja. Öljyn tarkastuksen, pissapojan täyttämisen ja tankkauksen sekä renkaiden vaihdatuksen hoidan itse. Isoja remontteja ei ole tarvinnut tehdä eikä niitä voisi itse tehdä, joten huoltoon ajan varaaminen ei paljoa vaadi.
Sun kaltaisille naisille sopiikin parhaiten sellainen feministien aivopesemä vässykkä mieheks, se pyykkää, kokkaa ja siivoo essu päällä ja sitä voi iltasin alistaa makuuhuoneessa. Jääpä sitten ne omilla aivoillaan ajattelevat ja perheestään huolehtivat miehet sit meille ketkä niitä osaa arvostaa 😎.
Millehän vuosituhannelle tämä luolasankari taas on jäänyt karhuja ja oravia hätyyttelemään. Meillä saa sapuskaa ihan kaupasta ja se on molempien perheen aikuisten asia katsoa että sitä tulee hankittua tasaiseen tahtiin ja riittävästi jääkaappiin.
Jotkut meistä haluaa vältellä tehotuotettua antibiooteilla kyllästettyä lihaa ja syödä puhtaammin ja eettisemmin. Lisäksi se on vuodessa ruokakuluihin ihan mukava säästö.
Kyllä mä sen ymmärrän että tämmönen elämäntapa on jokaisen feministin painajainen, mutta ainakin meillä on sellaista sisältöä elämässä ettei tarvi ruveta tekeen turhia ongelmia sinne missä niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.Metsästys ja kalastus on monelle harrastuksia, en tiedä yhtäkään, joille se on pakkopullaa ruuan hankkimiseksi. 13 koiraa on taas ihan oma valinta, niissä on 12 liikaa, joten niiden hoitaminen on myös harrastuksiin kuuluvaa. Hurja remontointia tarvitsevaa omakotitaloakaan ei tarvitse ostaa. Oma autoni on vuosimallia 2003 eikä sille ole tarvinnut teettää isoja remontteja. Öljyn tarkastuksen, pissapojan täyttämisen ja tankkauksen sekä renkaiden vaihdatuksen hoidan itse. Isoja remontteja ei ole tarvinnut tehdä eikä niitä voisi itse tehdä, joten huoltoon ajan varaaminen ei paljoa vaadi.
Sun kaltaisille naisille sopiikin parhaiten sellainen feministien aivopesemä vässykkä mieheks, se pyykkää, kokkaa ja siivoo essu päällä ja sitä voi iltasin alistaa makuuhuoneessa. Jääpä sitten ne omilla aivoillaan ajattelevat ja perheestään huolehtivat miehet sit meille ketkä niitä osaa arvostaa 😎.
No, oma mies on 55-vuotias mies, joka harrastaa - siis harrastaa - metsästystä ja kalastusta. Kun hän lähtee kalareissulle, ei hän huokaile, että taas pitää lähteä. Saaliskin tulee valmiiksi käsiteltynä ja kalat ruodottomina fileinä. Mies osaa jopa laittaa noista ruokaa ja laittaa likaiset astiat koneeseen. En arvostaisi miestä, joka kotiin tullessa lätkäisee 10 kokonaista kuhaa tiskipöydälle ja odottaa, että minä perkaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Onpahan tässä lähipiirissä aivan elävä esimerkki siitä miten vastaavanlainen juttu päättyi. Naiselle oli siis se kahvikuppi tiskialtaassa kynnyskysymys, mies ehdotti kaikkia maailman ratkaisuja siihen miten kotityöt voitaisiin hoitaa tasapuolisesti ja mikään muu ei käynyt kun se naisen tapa hoitaa asia. Lopulta nainen päätti näpäyttää miestä hieman enemmän, eli ilmoitti että se on nyt sitten ero, ja laski sen varaan että mies jää hänen peräänsä itkemään ja anelee häntä takaisin ja alistuu hänen tahtoonsa. No, yllätys oli vissiin melkoinen ku mies alkoikin elää omaa elämäänsä, löysi uuden naisen ja elää nyt onnellisessa suhteessa missä ei tarvi käydä valtataisteluita, vaan suhteessa on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä jotka molemmat toimivat vahvuuksiensa mukaan suhteen parhaaksi.
Aloittajalta ja kaikilta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää; olla onnellinen vai olla oikeassa? Koska ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Eli mies etsii uudessa suhteessa tasapuolisia tapoja miten nainen hoitaa kotityöt. Ja nainen mielistelee kuin koira. Joidenkin ihmisten onni on sellaista, että en huolisi vaikka mitä maksettaisiin.
Esim. omakotitalossa maalla voi olla paljon kaikkea muutakin kotityötä kun ne kahvikupit tiskialtaassa, imurointi ja pyykinpesu. Itse henkilökohtaisesti oon ainakin ihan mielelläni ulkoistanut miehelle mm. kaiken autoihin liittyvän, metsästämällä tapahtuvan ruuan hankinnan, koirien (13kpl) ruokinnan, tarhojen siivouksen ja ruuan tilaamisen, nurmikon ja pensaiden leikkuun, kaikki vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ja laskujen maksun. Mun hommani on pyörittää ruoka- ja pyykkihuoltoo ja siivota aina silloin tällöin. Aika pieni hinta siitä että saan elää melko huoletonta elämää. Töissä toki käydään molemmat. Mutta ei siis tulis kyllä mieleenkään alkaa natiseen äijälle jostain lautasesta pöydällä. Kokisin silloin kyllä olevani melko kohtuuton, mutta ehkä kaupunkilaisilla on vähän liian vähän tekemistä ni on aikaa tapella kotitöistä.
Tuo mitä ukkosi tekee on puuhastelua. Harrastuksia, jotka on hankittu vapaaehtoisesti. En ymmärrä, miksi luulet voivasi alkaa päteä meille kaupunkilaisille tuolla. Voisimme mekin mennä puistoon ja vaikka siirrellä isoja kiviä huviksemme paikasta toiseen ja sitten rehennellä, miten paljon rankempaa kaupungissa on. Mutta emme tee sitä, koska meillä on liikaa järkeä päässä.
Hoida kotihommat kun kerran haluat. Mutta muista, että sinä HALUAT. Et ole natisematta lautasesta siksi että olisit ei-kohtuuton, sanot niin vain näyttääksesi paremmalta kuin olet. Sinä olet natisematta lautasesta tasan siitä syystä, että sinä HALUAT siivota sen miehesi jäljiltä. Et tee palvelusta etkä uhrausta, teet vain sitä mitä haluat.
Tässähän tämä ongelma mukavasti kiteytyikin: naisten mielestä vain heidän tekemänsä kotityöt ovat niitä oikeita töitä, kaikki miehen tekemä pelkkää puuhastelua.
Uskomaton asenne.Metsästys ja kalastus on monelle harrastuksia, en tiedä yhtäkään, joille se on pakkopullaa ruuan hankkimiseksi. 13 koiraa on taas ihan oma valinta, niissä on 12 liikaa, joten niiden hoitaminen on myös harrastuksiin kuuluvaa. Hurja remontointia tarvitsevaa omakotitaloakaan ei tarvitse ostaa. Oma autoni on vuosimallia 2003 eikä sille ole tarvinnut teettää isoja remontteja. Öljyn tarkastuksen, pissapojan täyttämisen ja tankkauksen sekä renkaiden vaihdatuksen hoidan itse. Isoja remontteja ei ole tarvinnut tehdä eikä niitä voisi itse tehdä, joten huoltoon ajan varaaminen ei paljoa vaadi.
Sun kaltaisille naisille sopiikin parhaiten sellainen feministien aivopesemä vässykkä mieheks, se pyykkää, kokkaa ja siivoo essu päällä ja sitä voi iltasin alistaa makuuhuoneessa. Jääpä sitten ne omilla aivoillaan ajattelevat ja perheestään huolehtivat miehet sit meille ketkä niitä osaa arvostaa 😎.
No, oma mies on 55-vuotias mies, joka harrastaa - siis harrastaa - metsästystä ja kalastusta. Kun hän lähtee kalareissulle, ei hän huokaile, että taas pitää lähteä. Saaliskin tulee valmiiksi käsiteltynä ja kalat ruodottomina fileinä. Mies osaa jopa laittaa noista ruokaa ja laittaa likaiset astiat koneeseen. En arvostaisi miestä, joka kotiin tullessa lätkäisee 10 kokonaista kuhaa tiskipöydälle ja odottaa, että minä perkaan ne.
Missä kohtaa oon kirjottanut että mun mies tuo saaliit kokonaisena pöytään? Aivan, en missään.
Me palkattiin siivooja, kun mies ei todellakaan pidä siivoamisesta. No erottiin muista syistä,ja vaikka nyt asun yksin, minulla edelleenkin käy siivooja, tosin vain joka toinen viikko.