Lue keskustelun säännöt.
Miksi päädyn aina suhteisiin, joissa itse menen elämässä eteenpäin ja mies ei?
20.09.2017 |
Itse pyrin kehittämään itseäni kouluttautumalla tai vaihtamalla haastavampaan työhön. Säästämällä rahaa parempaan asuntoon, ja ostamalla sen isomman asunnon. Opiskelen kieliä voidakseni matkustaa paikkoihin, joissa ei perusenkulla pärjää. Luen muiden alojen kirjallisuutta, jotta yleissivistykseni paranisi, olen valmis kokeilemaan erilaisia uusia harrastuksia, joita joku keksii ehdottaa.
Silti aina löydän itseni pitkästä parisuhteesta, jossa itse menen elämässä eteenpäin, valmistun kandiksi, sitten maisteriksi, sitten luon uraa ja opiskelen lisää, ja mies ei saa edes sitä kandia kasaan. Tai on työttömänä vuosia saamatta yhtään työpaikkaa. Tai ei vuosiin opettele yhtään uutta taitoa tai suostu kokeilemaan yhtään uutta harrastusta jota minä ehdotan. Eikä halua muuttaa uuteen kotiin vaan vanha pieni koti kelpaa.
Ne parisuhteet kyllä etenee mukavasti, yhteenmuuttoa ja mukavaa yhdessä oloa, ja fiksuja miehiä ovat olleet kaikki. Mutta tunnen kuin olisin täi tervassa, kun itse yritän elää elämää eteenpäin ja toinen polkee vuosia ja taas vuosia paikallaan. Turhaudun, kun yhteenmuuton jälkeen elämä jämähtää siihen vaikka viideksi vuodeksi ilman mitään muutosta yhteiseen elämään tai miehen elämään. Edellisessä suhteessa miestä selvästi ahdisti että menin elämässäni eteenpäin, ja esimerkiksi maisteriksi valmistumista hän ei suostunut onnittelemaan mitenkään, ja valmistujaisjuhlissani oli vain ihan tuppisuuna.
Mikä siinä on? En minä edes vaadi että tekisivät sen kandin, jos eivät halua, mutta voisi jotenkin kehittää itseään joko uusissa harrastuksissa tai työelämässä tai vaikka kehittää kotiamme, tekisi vaikka uusia huonekaluja jos sellaisesta tykkää tms. Kellään jotain viisasta sanottavaa tähän?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on sitäpaitsi saavuttanut paljon eikä ole mikään typerä itserakas kunnianhimoinen ihminen. Inhoan itsekkäitä muiden nenän edestä etuja vieviä verkostoitujia, joilla ei ole mitään annettavaa kellekään muulle kuin itselleen tai niille, joilta saavat rahaa.
Sinun sitten kannattaa välttää läheisiä parisuhteita hyvin kunnianhimoisten ihmisten kanssa, eikö? Ja sama toisinpäin.
Ei minua haittaa jos joku on kunniainhimoinen. Miksi haittaisi? Kunhan hyväksyy sen, että mä en niinkään ole.
Se, mitä muut haluavat välttää on heidän asiansa taas. Jos ei kestä =hyväksy pienempää kunnianhimoa, kuin itsellä on, niin päätelkööt itse siitä, että ottaa Jorma Ollilan. Eri asia vaan kiinnostaako Jormaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei voi mennä muualle kuin eteenpäin.
Vastaus on erittäin yksinkertainen. Et katso miehen ominaisuuksia näiden asioiden suhteen ennen kuin aloitat parisuhteen. Olet suorituskeskeinen ihminen ja haluat nähtäväksi suorituskeskeisen kumppanin. Koita etsiä näitä paikoista, joissa on suorituskeskeisiä ihmisiä. Varmaankin kauppatiede on paras paikka koulumaailmasta löytää tällaisia ihmisiä, joilla on kiinnostusta kehittää itseään, mutta heidän kiinnostuksen alansa ei ole kapea, kuten esimerkiksi tekniikan ja lääketieteen parissa saattaa olla.
Kysy treffikumppanilta mitä hän elämältään haluaa, mutta älä usko näihin liikaa, vaan katso myös mitä hän on oikeasti tähän mennessä saavuttanut. Puheet on puheita, mutta historia kertoo enemmän. Älä sano mistä itse pidät, jolloin mies voi vain vastata sinulle mieluisalla tavalla, vaan anna hänen itse kuvata tavoitteitaan ja esimerkiksi täydellistä lomaviikkoa
Toisaalta voit myös miettiä mihin nämä vaatimuksesi kumppanin suhteen perustuvat. Ymmärrän kyllä tuon, että jos ei saa koskaan seuraa harrastuksiin kumppanista. Itsekin olen ollut tässä tilanteessa ja olisin halunnut kokeilla uusia juttuja, mutta kumppanilla oli vain pari harrastusta, joiden parissa kului kaikki aika. Ei ollut kiinnostunut minun harrastuksistani ja ainoa keino harrastaa yhdessä oli minun mennä mukaan hänen harrastuksiinsa. Olihan se kivaakin välillä, mutta oli niin paljon muuta, josta olin myös ja enemmän kiinnostunut.
Sen sijaan en oikein ymmärrä mihin perustuu vaatimuksesi koulutuksen ja itsensä kehittämisen suhteen. Jos kumppanisi on hyvä keskustelukumppani ja hänen kanssaan viihtyy, niin miksi on sinulle niin merkityksellistä, että hän hankkii jatkuvasti uutta tietoa itselleen? Asuntotavoitteen ymmärrän myös, koska jos asunto on sinulle tärkeä, eikä kumppani jaa halua hankkia sinua miellyttävää asuntoa, niin tilanne voi olla turhauttava. Toisaalta parisuhde on aina kompromissi, joten et voi saada kaikkea mitä haluat. Itse tietenkin päätät missä asioissa olet valmis kompromisseja tekemään ja missä et. Jos elämät eivät sovi yhteen, niin sitten eroat ja etsit sen suorituskeskeisemmän ihmisen, joka jakaa kanssasi tavoitteita riittävän paljon.
Itseäni hämmentää tämä negatiivisten kommenttien määrä, mitä ap on saanut. En koe, että ap olisi puhunut toisista ihmistyypeistä halveksuvasti vaan enemmänkin pohti ääneen, miksi ei löydä itselleen sopivaa ihmistä parisuhteeseen. On ihan luonnollista haluta itselleen kumppania, jonka elämäntyyli ja -asenne on lähempänä omaansa. Olen itse menevä ihminen ja en usko, että rauhallisesta työ-telkkari-nukkumaan -arjesta pitävä ihminen viihtyisi kanssani pitkään.
Mitä ap:n ongelmaan tulee niin itsekin uskon, että kuuntelet enemmän puheita kun katsot tekoja. Tutustumisvaiheessa nämä tulevat jo kuitenkin usein ilmi; harrastaako mies oikeasti jotain? Puhuuko hän intohimoisesti jostain asiasta? Jakaako hän mielipiteitään vai onko kaikki vaan "ihan sama, en tiiä"? Käykö ylipäätän missään? Itselläni syntyy kipinä ihmiseen, kun näen hänen olevan innostunut jostakin ja ennen kaikkea elämästään.
Jos taas kumppanit ovat aluksi olleet meneviä ja elämästään innostuneita mutta "taantuvat" suhteessa täysin niin silloin miettisin, mitä suhteessa tapahtuu. Onko itse tullut joustettua tarpeeksi että kumppani saa tilaa toteuttaa itseään? Onko kannustettu vai esitetty enemmän vaatimuksia, mikä voi aiheuttaa toiselle paineita ja alentaa itsetuntoa? Voiko kyseessä olla masennus ja rankka elämänvaihe? Vai eikö kumppani enää yksinkertaisesti jaksa samanlaista arkea ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet? Nämä asiat selviävät parhaiten keskustelemalla.
Sinä tunnet parhaiten menneet kumppanisi, omat suhteesi ja itsesi. Pohtimalla omia valintoja mm. kumppanin suhteen sekä nöyrästi huomioimalla omaa käytöstä parisuhteessa, onnistut varmasti löytämään juuri sinulle sopivan ja hyvän parisuhteen. Onnea ap:lle jatkoon!
toinenmeneväoppija kirjoitti:
Itseäni hämmentää tämä negatiivisten kommenttien määrä, mitä ap on saanut. En koe, että ap olisi puhunut toisista ihmistyypeistä halveksuvasti vaan enemmänkin pohti ääneen, miksi ei löydä itselleen sopivaa ihmistä parisuhteeseen. On ihan luonnollista haluta itselleen kumppania, jonka elämäntyyli ja -asenne on lähempänä omaansa. Olen itse menevä ihminen ja en usko, että rauhallisesta työ-telkkari-nukkumaan -arjesta pitävä ihminen viihtyisi kanssani pitkään.
Mitä ap:n ongelmaan tulee niin itsekin uskon, että kuuntelet enemmän puheita kun katsot tekoja. Tutustumisvaiheessa nämä tulevat jo kuitenkin usein ilmi; harrastaako mies oikeasti jotain? Puhuuko hän intohimoisesti jostain asiasta? Jakaako hän mielipiteitään vai onko kaikki vaan "ihan sama, en tiiä"? Käykö ylipäätän missään? Itselläni syntyy kipinä ihmiseen, kun näen hänen olevan innostunut jostakin ja ennen kaikkea elämästään.
Jos taas kumppanit ovat aluksi olleet meneviä ja elämästään innostuneita mutta "taantuvat" suhteessa täysin niin silloin miettisin, mitä suhteessa tapahtuu. Onko itse tullut joustettua tarpeeksi että kumppani saa tilaa toteuttaa itseään? Onko kannustettu vai esitetty enemmän vaatimuksia, mikä voi aiheuttaa toiselle paineita ja alentaa itsetuntoa? Voiko kyseessä olla masennus ja rankka elämänvaihe? Vai eikö kumppani enää yksinkertaisesti jaksa samanlaista arkea ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet? Nämä asiat selviävät parhaiten keskustelemalla.
Sinä tunnet parhaiten menneet kumppanisi, omat suhteesi ja itsesi. Pohtimalla omia valintoja mm. kumppanin suhteen sekä nöyrästi huomioimalla omaa käytöstä parisuhteessa, onnistut varmasti löytämään juuri sinulle sopivan ja hyvän parisuhteen. Onnea ap:lle jatkoon!
Tänne on selvästi yksi ja sama kirjoittaja suoltanut pari sivua ap:n haukkumista. Ne näyttää olevan kaikki samasta kynästä, ja niissä ei yhdessäkään pohdita ap:n esittämää kysymystä (eli että miksi aina päätyy epäsopiviin suhteisiin) vaan keskitytään vain solvaamaan ap:ta aika rumilla sanoilla. Joku yksi on näköjään tullut tähän ketjuun purkamaan omaa pahaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ottanut miehiä, jotka sopeutuvat sinun elämääsi. He masentuvat, kun eivät oikein löydä itseään, vaan tukahtuvat seurassasi. Mieti, miksi et ole etsinyt tasoistasi miestä. Sellaista, jonka kanssa sinun olisi pakko tehdä kompromisseja, koske he ovat yhtä määrätietoisia ja aikaansaavia kuin sinä itse. Silloin teillä olisi valtasuhteet tasapainossa, eikä mies lamaantuisi ja masentuisi.
Tämä. Minä olin alussa intohimoinen, luova ja ideoiva. Mieheni on samanlainen. Meillä meni yhdessä hyvin, kunnes huomasin, että minä olen vailla mitään tavoitteita, lamaantunut. Mies harrasti, opiskeli, kehitti itseään. Minä en jaksanut enkä ehtinyt. Joustin omista jutuistani lasten hoidon vuoksi. Olin jotenkin tyhjä, mitään intoa ei ollut. Mies imi minun ideoitani ja alkoi harrastaa niitä. Kaikki minun juttuni alkoivat olla hänen. Jäin jotenkin sivuun ja mies rupesi huomauttelemaan, miksen kehitä itseäni. Arvostelu satuttaa ja vituttaa. MINÄ olen se, joka jatkuvasti jättää omat mukavuutensa sivuun miehen harrasteiden ja kehittymisen vuoksi. Sitten ihmetellään, miksen kehity.
Vierailija kirjoitti:
toinenmeneväoppija kirjoitti:
Itseäni hämmentää tämä negatiivisten kommenttien määrä, mitä ap on saanut. En koe, että ap olisi puhunut toisista ihmistyypeistä halveksuvasti vaan enemmänkin pohti ääneen, miksi ei löydä itselleen sopivaa ihmistä parisuhteeseen. On ihan luonnollista haluta itselleen kumppania, jonka elämäntyyli ja -asenne on lähempänä omaansa. Olen itse menevä ihminen ja en usko, että rauhallisesta työ-telkkari-nukkumaan -arjesta pitävä ihminen viihtyisi kanssani pitkään.
Mitä ap:n ongelmaan tulee niin itsekin uskon, että kuuntelet enemmän puheita kun katsot tekoja. Tutustumisvaiheessa nämä tulevat jo kuitenkin usein ilmi; harrastaako mies oikeasti jotain? Puhuuko hän intohimoisesti jostain asiasta? Jakaako hän mielipiteitään vai onko kaikki vaan "ihan sama, en tiiä"? Käykö ylipäätän missään? Itselläni syntyy kipinä ihmiseen, kun näen hänen olevan innostunut jostakin ja ennen kaikkea elämästään.
Jos taas kumppanit ovat aluksi olleet meneviä ja elämästään innostuneita mutta "taantuvat" suhteessa täysin niin silloin miettisin, mitä suhteessa tapahtuu. Onko itse tullut joustettua tarpeeksi että kumppani saa tilaa toteuttaa itseään? Onko kannustettu vai esitetty enemmän vaatimuksia, mikä voi aiheuttaa toiselle paineita ja alentaa itsetuntoa? Voiko kyseessä olla masennus ja rankka elämänvaihe? Vai eikö kumppani enää yksinkertaisesti jaksa samanlaista arkea ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet? Nämä asiat selviävät parhaiten keskustelemalla.
Sinä tunnet parhaiten menneet kumppanisi, omat suhteesi ja itsesi. Pohtimalla omia valintoja mm. kumppanin suhteen sekä nöyrästi huomioimalla omaa käytöstä parisuhteessa, onnistut varmasti löytämään juuri sinulle sopivan ja hyvän parisuhteen. Onnea ap:lle jatkoon!
Tänne on selvästi yksi ja sama kirjoittaja suoltanut pari sivua ap:n haukkumista. Ne näyttää olevan kaikki samasta kynästä, ja niissä ei yhdessäkään pohdita ap:n esittämää kysymystä (eli että miksi aina päätyy epäsopiviin suhteisiin) vaan keskitytään vain solvaamaan ap:ta aika rumilla sanoilla. Joku yksi on näköjään tullut tähän ketjuun purkamaan omaa pahaa oloaan.
Kyllähän minä kerroin, miltä siitä miehestä mahdollisesti tuntuu ap:n kanssa, niin että alkakoot kehitystyön siltä pohjalta, että hänen valitsemillaan kumppaneilla ois helpompaa, niin ehkä hekin sitten jaksaisivat kehittyä, jos se on se, mitä ap kaipaa. Jos ap nyt ylipäätään saisi luonnostaan kehittymishaluisia miehiä, niin tuskin hänen tarttis asioita täällä kysellä.
Sinun sitten kannattaa välttää läheisiä parisuhteita hyvin kunnianhimoisten ihmisten kanssa, eikö? Ja sama toisinpäin.