Miksi päädyn aina suhteisiin, joissa itse menen elämässä eteenpäin ja mies ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kirjoitti:

AP, josei ukko maksa vuokraa, ruokaa, matkoja ja sun timantteja, näytät sille ovea ja etsit sellaisen joka maksaa. Niitäkin on.

Mistä olet keksinyt, että kyse olisi rahasta? Vaikka nimenomaan kirjoitan tuolla aiemmin että tämä ei liity rahaan mitenkään, vaan itsensä kehittämiseen ja siihen että miehellä olisi joku intohimo elämässä. Kirjoitin ihan konkreettisen esimerkin, että se intohimo voisi olla vaikka kalastaminen, jossa opettelee jotain uusia kalastustapoja tms. Ap.

Ehkä olet tajuamattasi loukkaava näitä miehiä kohtaan, tuot esille sen, ettet arvosta heitä. Ketäpä siinä kiinnostaisi jatkaa kehittymistään sinun kanssasi ainakaan. Sinä et arvosta heitä ennen kuin he kehittyvät ja se näkyy. Olet asennevammainen itsekeskeinen läskipää hirviö. Onneksi ne miehet ovat päässeet sinusta ja toivottavasti löytäneet oikeaa rakkautta, sitä, että joku arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat, eikä ole tuollainen sairas hirveä orjapiiskuri, kuin sinä ressukka. Älä ikinä hanki lapsia, ethän kykenisi heitäkään arvostamaan. Elleivät kehity. Kuten sinä toivot. Hyi ettttääääää!!!!!!!

Tänne taisi eksyä nyt joku saamaton, johon tämä aloitus kolahti aika pahasti.

Si et arvosta miehiä, se on vaan ihan niin yksinkertaista, että sen vuoksi et saa - etkä ansaitse ketään. Ole yksin ja arvosta kissaasi, ehkä se oppii hyppäämään renkaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kirjoitti:

AP, josei ukko maksa vuokraa, ruokaa, matkoja ja sun timantteja, näytät sille ovea ja etsit sellaisen joka maksaa. Niitäkin on.

Mistä olet keksinyt, että kyse olisi rahasta? Vaikka nimenomaan kirjoitan tuolla aiemmin että tämä ei liity rahaan mitenkään, vaan itsensä kehittämiseen ja siihen että miehellä olisi joku intohimo elämässä. Kirjoitin ihan konkreettisen esimerkin, että se intohimo voisi olla vaikka kalastaminen, jossa opettelee jotain uusia kalastustapoja tms. Ap.

Ehkä olet tajuamattasi loukkaava näitä miehiä kohtaan, tuot esille sen, ettet arvosta heitä. Ketäpä siinä kiinnostaisi jatkaa kehittymistään sinun kanssasi ainakaan. Sinä et arvosta heitä ennen kuin he kehittyvät ja se näkyy. Olet asennevammainen itsekeskeinen läskipää hirviö. Onneksi ne miehet ovat päässeet sinusta ja toivottavasti löytäneet oikeaa rakkautta, sitä, että joku arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat, eikä ole tuollainen sairas hirveä orjapiiskuri, kuin sinä ressukka. Älä ikinä hanki lapsia, ethän kykenisi heitäkään arvostamaan. Elleivät kehity. Kuten sinä toivot. Hyi ettttääääää!!!!!!!

Tänne taisi eksyä nyt joku saamaton, johon tämä aloitus kolahti aika pahasti.

En ole saamaton, vaan vihaan ihmisiä, jotka arvottavat muida näiden kehittymisen (heidän kriteereillään tietysti btw) tai muun vastaavan pätemisen kautta. He ovat usein tunnistamattaan loukkaavia, ja sitten ihmetellään, että miksi miksi miksi. No siksi, ettet ole tippaakaan sensitiivinen muiden tunteille. Tuo kirjoitukseni oli vain demonstraatio siitä, miltä se ehkä näyttää tai tuntuu, kun ei olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kirjoitti:

AP, josei ukko maksa vuokraa, ruokaa, matkoja ja sun timantteja, näytät sille ovea ja etsit sellaisen joka maksaa. Niitäkin on.

Mistä olet keksinyt, että kyse olisi rahasta? Vaikka nimenomaan kirjoitan tuolla aiemmin että tämä ei liity rahaan mitenkään, vaan itsensä kehittämiseen ja siihen että miehellä olisi joku intohimo elämässä. Kirjoitin ihan konkreettisen esimerkin, että se intohimo voisi olla vaikka kalastaminen, jossa opettelee jotain uusia kalastustapoja tms. Ap.

Ehkä olet tajuamattasi loukkaava näitä miehiä kohtaan, tuot esille sen, ettet arvosta heitä. Ketäpä siinä kiinnostaisi jatkaa kehittymistään sinun kanssasi ainakaan. Sinä et arvosta heitä ennen kuin he kehittyvät ja se näkyy. Olet asennevammainen itsekeskeinen läskipää hirviö. Onneksi ne miehet ovat päässeet sinusta ja toivottavasti löytäneet oikeaa rakkautta, sitä, että joku arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat, eikä ole tuollainen sairas hirveä orjapiiskuri, kuin sinä ressukka. Älä ikinä hanki lapsia, ethän kykenisi heitäkään arvostamaan. Elleivät kehity. Kuten sinä toivot. Hyi ettttääääää!!!!!!!

Tänne taisi eksyä nyt joku saamaton, johon tämä aloitus kolahti aika pahasti.

Ja mulla on kyllä mies, mites sä oot löytänyt ketään? Eikö ole tarpeeksi kehittyneitä tai kehittyviä lähipiirissäsi? Mun mies on ainakin ihan normaali tuossa kehittyy ja tykkää elämästä -osa-alueessa, enkä koskaan edes mieti, että eipä olekaan kehittynyt nyt viimeaikoina, pitääkin hakea ruoska esille.

No niin ap, ongelmasi on ratkaistu, olet epäsensitiivinen, muita arvostamaton kumppani, kukaan normaali ei halua sinua. Olet heikoin lenkki, HYVÄSTI!

Jos haluat, että joku kehittyy, niin sinun pitää olla kannustava ja hyväksyä hänet ilmankin kehittymistä. Muutenkin tuntuu ihan fiksaatiolta ja persoonan häiriöltä, että on noin vahva tarve sille, että kumppani olisi tietynlainen. Ettei ole valmis vain hyväksymään toista. Kannattaisi etsiä se oman persoonallisuuden vinouman syy ja työstää se ja opetella hyväksymään muut, mikäli haluaa parisuhteen. Tai sitten voi olla yksin. Onneksi mulla ei ole ongelmia hyväksyä ihmisiä kun he esim. itse ovat tyytyväisiä siihen, missä kehittyvät, ei niin, että se määrittyisi minun kauttani. Tai onneksi mulle riittää ihan normaalisti kehittyneet ihmiset, kunhan siis on fiksu muutenkin jne.

Vai oliko tää sittenkin vain lätinää lämpimikseen -ketju, kun ei kukaan sano mitään? :D Haluamme nyt valittaa muista, keitä emme hyväksy! Olemme niin maailman parhaita, kun me emme hyväksy muita! Niinhän aloittajakin luulee. Selkeästi mokaa suhteet. Jos hyväksyisi, niin ehkä se miehen alun innostus runsastuisi, mutta sä kuihdutat senkin vähän pois...

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pyrin kehittämään itseäni kouluttautumalla tai vaihtamalla haastavampaan työhön. Säästämällä rahaa parempaan asuntoon, ja ostamalla sen isomman asunnon. Opiskelen kieliä voidakseni matkustaa paikkoihin, joissa ei perusenkulla pärjää. Luen muiden alojen kirjallisuutta, jotta yleissivistykseni paranisi, olen valmis kokeilemaan erilaisia uusia harrastuksia, joita joku keksii ehdottaa.

Silti aina löydän itseni pitkästä parisuhteesta, jossa itse menen elämässä eteenpäin, valmistun kandiksi, sitten maisteriksi, sitten luon uraa ja opiskelen lisää, ja mies ei saa edes sitä kandia kasaan. Tai on työttömänä vuosia saamatta yhtään työpaikkaa. Tai ei vuosiin opettele yhtään uutta taitoa tai suostu kokeilemaan yhtään uutta harrastusta jota minä ehdotan. Eikä halua muuttaa uuteen kotiin vaan vanha pieni koti kelpaa.

Ne parisuhteet kyllä etenee mukavasti, yhteenmuuttoa ja mukavaa yhdessä oloa, ja fiksuja miehiä ovat olleet kaikki. Mutta tunnen kuin olisin täi tervassa, kun itse yritän elää elämää eteenpäin ja toinen polkee vuosia ja taas vuosia paikallaan. Turhaudun, kun yhteenmuuton jälkeen elämä jämähtää siihen vaikka viideksi vuodeksi ilman mitään muutosta yhteiseen elämään tai miehen elämään. Edellisessä suhteessa miestä selvästi ahdisti että menin elämässäni eteenpäin, ja esimerkiksi maisteriksi valmistumista hän ei suostunut onnittelemaan mitenkään, ja valmistujaisjuhlissani oli vain ihan tuppisuuna.

Mikä siinä on? En minä edes vaadi että tekisivät sen kandin, jos eivät halua, mutta voisi jotenkin kehittää itseään joko uusissa harrastuksissa tai työelämässä tai vaikka kehittää kotiamme, tekisi vaikka uusia huonekaluja jos sellaisesta tykkää tms. Kellään jotain viisasta sanottavaa tähän?

Ei kukaan jaksa levottoman rodeohevosen selässä kauaa hymyssä suon kiikkua, ja jokaisesta uudesta potkusta ilakoida! Mitä se sinua haittaa, vaikka toinen olisi tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan? Kyseessä on SINUN ongelmasi, ei miehen! Jos mies on elämäänsä tyytyväinen, eikä halua muuttaa sitä, mitä sinä siitä märiset?  Ota vastuu vain itsestäsi. Olet hyvin itsekeskeinen ja ahne ihminen. Jonakin päivänä kun vanhainkodin kautta käyt hautaan, siinä se nähdään että sinun eteenpäin menemisesi olikin vain tuulen tavoittelua, samalla kuin miehesi oli onnellinen koko elämänsä.

No kun ne miehet nyt edes olisivat onnellisia vuosia tekemättä mitään, mutta kun eivät ole! Sehän se on se ongelma, niitä ahdistaa ja masentaa ja harmittaa, että ei saa kandia aikaiseksi, ei saa tehtyä gradua vaikka yrittää sitä kuusi vuotta, ei saa työpaikkaa vaikka on jo kolme vuotta ahdistanut kamalasti se työttömyys. Olisi ok, jos mies olisi onnellinen elämästään sellaisenaan ilman mitään muutoksia tai itsensä kehittämistä, mutta kun ei tosiaan ole vaan valittaa ja valittaa että asunto on liian pieni, mutta ei saa aikaiseksi mitään sen eteen että voisimme hankkia isomman. Ja valittaa ja valittaa että opinnot ei etene kun ei saa jotain kandiin kuuluvia kieliopintoja tehtyä, ja tätä kuuntelen kaksi vuotta ihmetellen. Ap.

Kyllä niihinkin olosuhteisiin voi oppia sopeutumaan, mutta ei näköjään sinun tuellasi.

Monesti käy niin, että kun alkaa sopeutua realiteetteihin, eli työttömyyteen ja pieneen asuntoon eli siis HYVÄKSYMÄÄN ne, niin elämä avautuukin. Sinä et ole heille siinä avuksi yhtään. Olet kamala ylisuuria (SILLÄ HETKELLÄ) unelmia elossa ylläpitävä pätijä. Heidän on vaikea hyväksyä vastoinkäymisiään, ja sinä vielä pahennat heidän tilanneettaan syyttämällä heitä siitä "kaikki on vain kiinni siitä, miten itse yrittää". Ei se aina vaan niin ole. Esim. masennus tai muut mielen sisällä olevat uskomukset voivat estää paljon. Ei vaikuta sille, että osaisit lainkaan terapoida tällaisia, siis että osaisit vaikkapa NLP-tekniikoita tms.

Vaikutat aika omahyväiseltä. Oletko saanut vanhemmiltasi rakkautta vain suorituksilla? Luulet, että niin kuuluu elää.

Ehdotan, että elät loppuelämäsi ilman kumppania. Et ole riittävän ihana ja hyvä puolisoksi. Anteeksi, että sanon ihan suoraan.

Ap on saanut paljon haukkuja niiltä, joilla ei myöskään ole kunnianhimoa.

Ihmisiä on eri laisia ja ap haluaa pyrkiä eteenpäin, tosi moni ei. Minä olen ollut juuri ap:n kaltainen. Erina se, että olen ollut samanlaisten ihmisten keskuudessa ja muutkin ovat olleet kunnianhimoisia suorittajia. Siinä on se outo juttu, että jos hakeutuu nuorena opiskelijana sellaiseen seuraan, niin 20 v myöhemmin huomaa tuntevansa Suomen eliitistä ja johtohenkilöistä ison osan. Eli väki oikeasti jakautuu ja samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.

Eli suosittelen etsiytymään sellaisten samantyyppusten ihmisten keskutteen, ap. Olisiko joku järjestö hyvä? Jos olet kiinnostunut politiikasta, niin helppoa, siellä kaikki ovat 110% suorittajia ja pyrkivät eteenpäin. Talouspuolella on myös vastaavaa. Pitää etsiytyä siis samanlaisten ihmisten joukkoon kuin mitä itse on.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat aika omahyväiseltä. Oletko saanut vanhemmiltasi rakkautta vain suorituksilla? Luulet, että niin kuuluu elää.

Ehdotan, että elät loppuelämäsi ilman kumppania. Et ole riittävän ihana ja hyvä puolisoksi. Anteeksi, että sanon ihan suoraan.

Kyllä ap voi kehittyä, tai oikeastaan taantua sellaiseksi. Etsimällä itsestään kohdan, joka hyväksyy se voisi onnistua. Silloin päältä pitää usein purkaa kaikenlaista, ei suinkaan enää kehittyä yhtään enempää. (Tai sen aika tulee vasta purettua väärät opit ja ajatusmallit)

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut paljon haukkuja niiltä, joilla ei myöskään ole kunnianhimoa.

Ihmisiä on eri laisia ja ap haluaa pyrkiä eteenpäin, tosi moni ei. Minä olen ollut juuri ap:n kaltainen. Erina se, että olen ollut samanlaisten ihmisten keskuudessa ja muutkin ovat olleet kunnianhimoisia suorittajia. Siinä on se outo juttu, että jos hakeutuu nuorena opiskelijana sellaiseen seuraan, niin 20 v myöhemmin huomaa tuntevansa Suomen eliitistä ja johtohenkilöistä ison osan. Eli väki oikeasti jakautuu ja samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.

Eli suosittelen etsiytymään sellaisten samantyyppusten ihmisten keskutteen, ap. Olisiko joku järjestö hyvä? Jos olet kiinnostunut politiikasta, niin helppoa, siellä kaikki ovat 110% suorittajia ja pyrkivät eteenpäin. Talouspuolella on myös vastaavaa. Pitää etsiytyä siis samanlaisten ihmisten joukkoon kuin mitä itse on.

Minusta leimaat aika heppoisin perustein sen, että kritisoi ap:n kyvyttömyyttä hyväksyä muita tai vajeita kunnianhimottomuudeksi. Mitä tekemistä näillä kahdella edes on keskenään? Ei mitään. Loukkaava ja hyväksymätön ihminen ei ole synonyymi kunnianhimoisuudelle, eikä ymmärtäväinen ja hyväksyvä ihminen synonyymi kunnianhimottomuudelle.

En vain alleviivaa pyrkimyksiäni joka lauseessa, tai elämäni minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut paljon haukkuja niiltä, joilla ei myöskään ole kunnianhimoa.

Ihmisiä on eri laisia ja ap haluaa pyrkiä eteenpäin, tosi moni ei. Minä olen ollut juuri ap:n kaltainen. Erina se, että olen ollut samanlaisten ihmisten keskuudessa ja muutkin ovat olleet kunnianhimoisia suorittajia. Siinä on se outo juttu, että jos hakeutuu nuorena opiskelijana sellaiseen seuraan, niin 20 v myöhemmin huomaa tuntevansa Suomen eliitistä ja johtohenkilöistä ison osan. Eli väki oikeasti jakautuu ja samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.

Eli suosittelen etsiytymään sellaisten samantyyppusten ihmisten keskutteen, ap. Olisiko joku järjestö hyvä? Jos olet kiinnostunut politiikasta, niin helppoa, siellä kaikki ovat 110% suorittajia ja pyrkivät eteenpäin. Talouspuolella on myös vastaavaa. Pitää etsiytyä siis samanlaisten ihmisten joukkoon kuin mitä itse on.

Ja kun tosiaan moni on voinut yrittää paljonkin, mutta kuten sanoin mieleen pesiytyneet estot kaatavat aina sen, mitä olisi halunnut saavuttaa. Silloin on TODELLA ILKEÄÄ syyttää sitä ihmistä vielä hiukan lisää. Kuten ap tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että toivoisit miesten innostuvan uusista asioista ja asettavan itselleen ( ja yhteisiä) tavoitteita. Se on hyvä piirre ihmisessä. Sukulaisten joukossa on pari vanhempaa (yli 50 v) miestä, jotka ovat jämöhtäneet paikoilleen jo aikaa sitten, ukkoutuneet ja näivettyneet. Ei mitään intohimon kipinää mihinkään penkkiurheilua lukuunottamatta. Huh! Molemmilla lapset jo aikuisia ja tuntuu kuin heidän elämänsä olisi ohi - vaimollansa intoa ja suunnitelmia riittää.

Viihdyn sellaisten ihmisten seurassa, joilla on unelmia, joita toteuttaa, kipinää ja intoa, kiinnostusta opiskella ja kehittää itseään. Onneksi mieheni on tätä tyyppiä.

Miestä et voi muuttaa, mutta luulen, että tuosta pohdinnastasi voi käynnistyä joku prosessi, jota kautta tiedostot, miksi ihastut juuri näihin "saamattomiin" miehiin. Onko se erilaisuus se ihastuksen käynnistävä tekijä?

En minä suhteen alussa tajua heidän olevan saamattomia, koska ensimmäisen vuoden ajan he maalailevat minulle sellaista kuvaa itsestään, että arvostavat itsensä kehittämistä, panostavat opintoihin ja kaikkeen uuteen jne. Luulen, että he haluaisivat olla sellaisia ihmisiä, ja siksi antavat itsestään sellaisen kuvan minulle, enkä minä osaa kyseenalaistaa sitä. Kyselen suhteen alussa paljonkin toisen unelmista ja tavoitteista, ja aina nämä ovat kertoneet niitä vuolaasti. Sitten viiden vuoden päästä ihmettelen, että miksi yksikään niistä ei ole toteutunut. Ap. 

Olet katsonut vain puheita, ei tekoja. Ensi kerralla valitse mies, joka on jo osoittanut teoillaan olevansa hengenheimolaisesi ja tekee jatkuvasti niitä tekoja. Ei sellaista, joka vain puhuu lämpimikseen. En usko, että löydät niitä edim. baarista. Tuntemani todella menestyksekkäät ihmiset harvemmin roikkuvat niissä vaan heillä on eri sosiaaliset ympyrät ja usein harrastukset ja vapaa-aika käytetään myös eteenpäin pyrkimiseen eli esim kontaktiverkoston luomiseen ja itsensä kehittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut paljon haukkuja niiltä, joilla ei myöskään ole kunnianhimoa.

Ihmisiä on eri laisia ja ap haluaa pyrkiä eteenpäin, tosi moni ei. Minä olen ollut juuri ap:n kaltainen. Erina se, että olen ollut samanlaisten ihmisten keskuudessa ja muutkin ovat olleet kunnianhimoisia suorittajia. Siinä on se outo juttu, että jos hakeutuu nuorena opiskelijana sellaiseen seuraan, niin 20 v myöhemmin huomaa tuntevansa Suomen eliitistä ja johtohenkilöistä ison osan. Eli väki oikeasti jakautuu ja samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.

Eli suosittelen etsiytymään sellaisten samantyyppusten ihmisten keskutteen, ap. Olisiko joku järjestö hyvä? Jos olet kiinnostunut politiikasta, niin helppoa, siellä kaikki ovat 110% suorittajia ja pyrkivät eteenpäin. Talouspuolella on myös vastaavaa. Pitää etsiytyä siis samanlaisten ihmisten joukkoon kuin mitä itse on.

Minusta leimaat aika heppoisin perustein sen, että kritisoi ap:n kyvyttömyyttä hyväksyä muita tai vajeita kunnianhimottomuudeksi. Mitä tekemistä näillä kahdella edes on keskenään? Ei mitään. Loukkaava ja hyväksymätön ihminen ei ole synonyymi kunnianhimoisuudelle, eikä ymmärtäväinen ja hyväksyvä ihminen synonyymi kunnianhimottomuudelle.

En vain alleviivaa pyrkimyksiäni joka lauseessa, tai elämäni minuutissa.

En lainkaan leimaa loukkaavasti. En itsekään ole enää lainkaan kunnianhimoinen. Se vaihe elämässäni on jo ohi. Hyvää elämää on niin erilaisilla tavoilla.

Pointtini onkin, että on tuhoon tuomittu yritys yrittää muuttaa toista ihmistä kunnianhimoiseksi, jollei hän sitä ole. Kummankin osapuolen on järkevämpää hakeutua sellaiseen seuraan, millainen on itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että toivoisit miesten innostuvan uusista asioista ja asettavan itselleen ( ja yhteisiä) tavoitteita. Se on hyvä piirre ihmisessä. Sukulaisten joukossa on pari vanhempaa (yli 50 v) miestä, jotka ovat jämöhtäneet paikoilleen jo aikaa sitten, ukkoutuneet ja näivettyneet. Ei mitään intohimon kipinää mihinkään penkkiurheilua lukuunottamatta. Huh! Molemmilla lapset jo aikuisia ja tuntuu kuin heidän elämänsä olisi ohi - vaimollansa intoa ja suunnitelmia riittää.

Viihdyn sellaisten ihmisten seurassa, joilla on unelmia, joita toteuttaa, kipinää ja intoa, kiinnostusta opiskella ja kehittää itseään. Onneksi mieheni on tätä tyyppiä.

Miestä et voi muuttaa, mutta luulen, että tuosta pohdinnastasi voi käynnistyä joku prosessi, jota kautta tiedostot, miksi ihastut juuri näihin "saamattomiin" miehiin. Onko se erilaisuus se ihastuksen käynnistävä tekijä?

En minä suhteen alussa tajua heidän olevan saamattomia, koska ensimmäisen vuoden ajan he maalailevat minulle sellaista kuvaa itsestään, että arvostavat itsensä kehittämistä, panostavat opintoihin ja kaikkeen uuteen jne. Luulen, että he haluaisivat olla sellaisia ihmisiä, ja siksi antavat itsestään sellaisen kuvan minulle, enkä minä osaa kyseenalaistaa sitä. Kyselen suhteen alussa paljonkin toisen unelmista ja tavoitteista, ja aina nämä ovat kertoneet niitä vuolaasti. Sitten viiden vuoden päästä ihmettelen, että miksi yksikään niistä ei ole toteutunut. Ap. 

Olet katsonut vain puheita, ei tekoja. Ensi kerralla valitse mies, joka on jo osoittanut teoillaan olevansa hengenheimolaisesi ja tekee jatkuvasti niitä tekoja. Ei sellaista, joka vain puhuu lämpimikseen. En usko, että löydät niitä edim. baarista. Tuntemani todella menestyksekkäät ihmiset harvemmin roikkuvat niissä vaan heillä on eri sosiaaliset ympyrät ja usein harrastukset ja vapaa-aika käytetään myös eteenpäin pyrkimiseen eli esim kontaktiverkoston luomiseen ja itsensä kehittämiseen.

Tuskin ap sellaiseen mieheen "yltää", nämä kun edellyttävät kumppanilta usein hyväksyntää ja myötätuntoa jos alkaakin mennä huonosti, ja aloittajasta varmaan vaistoaa sen, että silloin hän salaa mollaa heitä mielessään. Heillä on varaa valita. Sitäpaitsi, aika moni tuntemista tuollaisista miehistä ei ota mielellään naista ollenkaan. Minun mieheni ei halunnut naista siksi, koska näillä on kovat vaatimuslistat ja mies inhoaa sellaista, vaikka on oman osansa teehnyt aina ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut paljon haukkuja niiltä, joilla ei myöskään ole kunnianhimoa.

Ihmisiä on eri laisia ja ap haluaa pyrkiä eteenpäin, tosi moni ei. Minä olen ollut juuri ap:n kaltainen. Erina se, että olen ollut samanlaisten ihmisten keskuudessa ja muutkin ovat olleet kunnianhimoisia suorittajia. Siinä on se outo juttu, että jos hakeutuu nuorena opiskelijana sellaiseen seuraan, niin 20 v myöhemmin huomaa tuntevansa Suomen eliitistä ja johtohenkilöistä ison osan. Eli väki oikeasti jakautuu ja samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.

Eli suosittelen etsiytymään sellaisten samantyyppusten ihmisten keskutteen, ap. Olisiko joku järjestö hyvä? Jos olet kiinnostunut politiikasta, niin helppoa, siellä kaikki ovat 110% suorittajia ja pyrkivät eteenpäin. Talouspuolella on myös vastaavaa. Pitää etsiytyä siis samanlaisten ihmisten joukkoon kuin mitä itse on.

Minusta leimaat aika heppoisin perustein sen, että kritisoi ap:n kyvyttömyyttä hyväksyä muita tai vajeita kunnianhimottomuudeksi. Mitä tekemistä näillä kahdella edes on keskenään? Ei mitään. Loukkaava ja hyväksymätön ihminen ei ole synonyymi kunnianhimoisuudelle, eikä ymmärtäväinen ja hyväksyvä ihminen synonyymi kunnianhimottomuudelle.

En vain alleviivaa pyrkimyksiäni joka lauseessa, tai elämäni minuutissa.

En lainkaan leimaa loukkaavasti. En itsekään ole enää lainkaan kunnianhimoinen. Se vaihe elämässäni on jo ohi. Hyvää elämää on niin erilaisilla tavoilla.

Pointtini onkin, että on tuhoon tuomittu yritys yrittää muuttaa toista ihmistä kunnianhimoiseksi, jollei hän sitä ole. Kummankin osapuolen on järkevämpää hakeutua sellaiseen seuraan, millainen on itse.

Niin no se on kyllä totta. Mutta toivoisin myös, ettei silloin asenne ole edelleen se, että minä bueno kunnianhimoinen, sinä kakka kunnianhimoton. Ei kunnianhimottomuudessa ole sinänsä mitään pahaa, ja toisten ruoskinta ei auta heitä tosiaan muuttumaan.

En osaa sanoa olenko kunnianhimoinen vaiko en, ehkä sitä on eri tasoja, enkä ole kummassakaan ääripäässä. Näen silti ihmisissä muitakin puolia, ja voin olla itseäni erilaisten kunnianhimon omaavien kumppaneitten kanssa. Molemmissa on mielestäni hyvää. Toiset on rentoja ja heillä on aikaa minulle, jos oma kunnianhimo ei aja koko ajan, toisten valovoimassa taas on kiva paistatella, kun he saavuttavat asioita.

Minun mieheni on sitäpaitsi saavuttanut paljon eikä ole mikään typerä itserakas kunnianhimoinen ihminen. Inhoan itsekkäitä muiden nenän edestä etuja vieviä verkostoitujia, joilla ei ole mitään annettavaa kellekään muulle kuin itselleen tai niille, joilta saavat rahaa.

Niin että ne jotka tiedostavat olevansa kunnianhimoisia ja antavat sen määreenä itsestään ovat ihan paskaa sakkia :D