Lue keskustelun säännöt.
Rahapula-Mikä on pahinta/nöyryyttävintä/nolointa
Kommentit (79)
Piti maksaa muutaman euron ostokset kahdella eri kortilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin köyhä, ompelin kestositeitä kaapissa olleista jämätilkuista ja kelvottomiksi vanuneista vaatteenjämistä. Siitä on nyt yli 10 vuotta, mutta kestositeet on käytössä vieläkin - ne olivat yllättävän hyviä, vaikka siinä köyhyyden tilassa joutui taiteen säännöistä vähän joustamaan ( arvatkaa oliko varaa oikeaan kosteussuojakankaaseen? Käytin parempia paloja tahriintuneesta vahakangaspöytäliinasta). Ratkesi se terveyssidekulu siinä kerralla tuleviksi vuosikikon. Rahoihini päästyäni ostin sitten myöhemmin myös kuukupin, mutta en sitä käytä yhtä paljon.
En tätä kyllä edes hävennyt. Se oli innovatiivinen ja järkevä ratkaisu tilanteessa, jossa terveyssidepaketin hinnalla oli oikeasti väliä päivittäiseen kulutukseen.
Panttasin kihlasormukseni, että saisimme pojalle pienet synttärit.
T: yh, jatkuvasti määräaikaisissa pätkätöissä jumittaen
On itse asiassa erikoista, että terveysslteiden maksullisuutta ei ole juuri kyseenalaistettu ennenkuin viime aikoina.
Kun joku kenkkuilee kova rahantarve, vaikka todennäköisesti itse on köyhä.
En nälissäni ole ollut kun viimeksi nuorena, mutta mieleen jäi, miltä tuntui ettei voinut mistään pyytää apua.
Siksi ymmärrän tuon rahankeräyksen miksi ärsyttää, myös nämä kilpailut, äänestä paras juttu, voit voittaa.
Kyllä sen yhdenkin euron pidän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin elämään yhden kesän 20 eurolla. Muistan kuinka keräsin tuolloin epätoivoisesti pulloja. Noloa oli kyllä maksaa ostokset: makaronia, kalapuikkoja, Reissumies-paketti, kananmunia ja jotakin muuta pelkällä pullokuitilla ja 5 ja 10 senttisillä. Joskus olen myös joutunut keräämään epätoivoisesti pari päivää pulloja saadakseni paketin kuukautissuojia. Nykyään huolehdin, että minulla on aina riittävästi suojia tai pari euroa pakettiin.
Aika kallista leipää söit.
Sossun maksusitoumuksella silmälasit ja ruokaa kaupasta, jouduin jättämään karkkipussin ja meikkivoiteen kassalle kun eivät kuulemma kuuluneet siihen mitä voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sateinen kesä, ja olin nollatuntisopimuksella kesäkahvilassa töissä. Kahta kuukautta aikaisemmin olin eronnut poikaystävästäni ja muuttanut omilleni, ja vähäiset säästöni oli menneet takuuvuokraan ja vuokriin. Töitä ei ollut, eikä siten tulojakaan.
Keräsin ylpeyteni rippeet, ja menin pyytämään äidiltäni 20€, että saisin ruokaa. Äiti ei antanut. Se, mikä oli nöyryyttävintä oli, että mummini oli kuollut edellisenä syksynä, ja äitini oli perinyt hänet: puolet kaupunkiasunnon myyntihinnasta ja puolet kesämökin. Rahaa hänellä oli, ja ilkeyttä sitäkin enemmän. Muistan kun kävelin hänen luotaan omaan kotiini, satoi ja itkin matkalla.
Lopulta onneksi kävi niin, että sain kerrottua tilanteen ystävälleni, joka lainasi 100€ jota ei edes tarvinnut maksaa sinä vuonna takaisin. Sain sen satasen riittämään käsittämättömän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Oli sateinen kesä, ja olin nollatuntisopimuksella kesäkahvilassa töissä. Kahta kuukautta aikaisemmin olin eronnut poikaystävästäni ja muuttanut omilleni, ja vähäiset säästöni oli menneet takuuvuokraan ja vuokriin. Töitä ei ollut, eikä siten tulojakaan.
Keräsin ylpeyteni rippeet, ja menin pyytämään äidiltäni 20€, että saisin ruokaa. Äiti ei antanut. Se, mikä oli nöyryyttävintä oli, että mummini oli kuollut edellisenä syksynä, ja äitini oli perinyt hänet: puolet kaupunkiasunnon myyntihinnasta ja puolet kesämökin. Rahaa hänellä oli, ja ilkeyttä sitäkin enemmän. Muistan kun kävelin hänen luotaan omaan kotiini, satoi ja itkin matkalla.
Lopulta onneksi kävi niin, että sain kerrottua tilanteen ystävälleni, joka lainasi 100€ jota ei edes tarvinnut maksaa sinä vuonna takaisin. Sain sen satasen riittämään käsittämättömän pitkään.
Tapahtuiko tämä jossain ulkomailla vai mikset hakenut toimeentulotukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sateinen kesä, ja olin nollatuntisopimuksella kesäkahvilassa töissä. Kahta kuukautta aikaisemmin olin eronnut poikaystävästäni ja muuttanut omilleni, ja vähäiset säästöni oli menneet takuuvuokraan ja vuokriin. Töitä ei ollut, eikä siten tulojakaan.
Keräsin ylpeyteni rippeet, ja menin pyytämään äidiltäni 20€, että saisin ruokaa. Äiti ei antanut. Se, mikä oli nöyryyttävintä oli, että mummini oli kuollut edellisenä syksynä, ja äitini oli perinyt hänet: puolet kaupunkiasunnon myyntihinnasta ja puolet kesämökin. Rahaa hänellä oli, ja ilkeyttä sitäkin enemmän. Muistan kun kävelin hänen luotaan omaan kotiini, satoi ja itkin matkalla.
Lopulta onneksi kävi niin, että sain kerrottua tilanteen ystävälleni, joka lainasi 100€ jota ei edes tarvinnut maksaa sinä vuonna takaisin. Sain sen satasen riittämään käsittämättömän pitkään.
Tapahtuiko tämä jossain ulkomailla vai mikset hakenut toimeentulotukea?
Hain, ja sain kahden kuukauden kuluttua tuosta päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Sossun maksusitoumuksella silmälasit ja ruokaa kaupasta, jouduin jättämään karkkipussin ja meikkivoiteen kassalle kun eivät kuulemma kuuluneet siihen mitä voi ostaa.
Ihan oikein ettei sossu kustanna makeisia ja meikkejä. Onko ne elin tärkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokamaksusitoumuksen olen tiennyt sulkevan pois tupakan/nikotiini- ja alkoholituotteet. Ymmärrän myös että meikkivoide ei välttämättä kuulu siihen. Mutta karkkipussi? No, namut eivät ole välttämättömiä nekään, mutta mietin että jos pitäisi laittaa maksarin turvin pystyyn vaikka lapsen synttärit tai sitten tuo karkkipussi on lahja johonkin. No, tuollaiset ikävät tilanteet opettavat seuraavia kertoja varten, että voi niitä välttää.
Vierailija kirjoitti:
On itse asiassa erikoista, että terveysslteiden maksullisuutta ei ole juuri kyseenalaistettu ennenkuin viime aikoina.
On muuten todella erikoista että jollekin voi tulla edes mieleen että yhteiskunnan pitäisi tämäkin asia maksaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä tapahtui asioita, joiden takia talous romahti. Ikäni veroja maksanut, mutta sossusta en saanut mitään. Ehkä nöyryyttävintä oli, kun jouduin vihdoin pakosta hakemaan seurakunnasta ruokakassin ja sain maksusitoumuksenkin kauppaan. Muistan ikuisesti seurakunnan ihanan ihmisen ja hänen empaattisuutensa.
Sittemmin elämäni on täysin muuttunut ja olen hyvin toimeentuleva. Tuo aika (muutama vuosi kituutusta) jätti kyllä jälkensä ja osaan nykyään olla todella kiitollinen kaikesta.
En ole itsekään mikään rikas - ei ole autoa, olen yh, vuokra-asunnossa - mutta sen verran rahaa, että elelemme työlläni mukavasti ja kyllä antaisin 20 e ihmiselle, jonka näkisin selvästi palauttavan pulloja jotta siasis kuiteilla ruokaa.
Yritän aina auttaa, jos näen toisen tarvitsevan apua sillä tiedän miltä tuntuu olla rikkiköyhä ja nykyinen tilanteeni on kroisosta siihen verrattuna mitä joskus olen elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itse asiassa erikoista, että terveysslteiden maksullisuutta ei ole juuri kyseenalaistettu ennenkuin viime aikoina.
On muuten todella erikoista että jollekin voi tulla edes mieleen että yhteiskunnan pitäisi tämäkin asia maksaa...
Erikoinen tapaus muistui mieleen 80-luvulta, työpaikalle tilattiin tavaraa ja saimme jollain alennuksella ison laatikon siteitä, sitten se otettiin pois, tuo etu.
Kuukautissuojat ovat niin huippukalliita, että saisi olla kaupoissakin noita isoja laatikoita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä krooninen rahapula jatkunut jo toista vuotta. Kerään pulloja, syön kaalikeittoa, ja toivon etteivät silmälasit hajoa.
Pahinta on toivottomuus, mutta nyt olen päättänyt, ettei näin enää jatku. Haen ensi vuonna opiskelemaan toista tutkintoa alalle, jossa on varma työllisyystilanne.
Mikä tämä ala on?
Vierailija kirjoitti:
hakenut aamulla sossun luukulta maksusitoumuksen jälkiehkäisypilleriin. tyyppi sano ettei tällästä tilannetta ookkaan ennen tullut eteen mutta kirjotti sen aika mukisematta vaikkaki ihmeissään, millä hain haettua apteekista tabletin sitten.
Tää oli hyvä. Toimiko se pilleri?
Jouduin näpistämään sukulaiselta lounassetelin kun olin ollut jo monta päivää täysin ilman ravintoa.
Krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että sossusta tai seurakunnasta voi saada hätäapua, mutta ne eivät ratkaise tilannetta. Kannattaa pyrkiä kestäviin ratkaisuihin. Luovu autosta, muuta halvempaan asuntoon tai etsi lisätyö. Kouluttaudu.